Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.5.14

Piollot Rosé Extra Brut 2006

Piollot Rosé Extra Brut Millésime 2006
  • Valmistaja: Champagne Piollot Pére & Fils
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Aube, Côte des Bar
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 50,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Cuvée Champagne Clubin pientuottajashamppismaistelussa esiteltiin aluksi talon katalogista löytyvät eri pääviinityylit, joista nyt olemme päässeet rosé de saignée -tyyliin. Kuten jo viime postauksessani mainitsin, hieman ristiriitaisesti Champagnessa tämä saignée-menetelmä ei tarkoita perinteistä roséeviinien valmistuksessa saignée-menetelmää, jossa vasta vähän kuorista väriä saanutta, roséen väristä viiniä otetaan syrjään, jotta loppuviini saisi kuorista tummemman ja intensiivisemmän värin. Champagnessa rosé de saignée tarkoittaa yksinkertaisesti perinteisellä maseraatiomenetelmällä valmistettua viiniä – viinin annetaan olla kosketuksissa punaisten rypäleiden kuorien kanssa jonkin aikaa käymistä ennen tai sen aikana.

Viinin tuottanut Champagne Piollot sijaitsee Côte de l'Aubessa, aivan Champagnen viinialueen kaakkoisrajalla, mitä pidetään yhtenä Champagnen tuntemattomana ja unohdettuna alueena. Tämä alue muistetaan lähinnä ns. Champagnen mellakoista, jotka syntyivät kun Champagnen AOC-appellaatiota oltiin luomassa kuohuviinien alkuperän suojaksi ja etäistä Auben aluetta oltiin jättämässä tämän kuuluisan alueen ulkopuolelle – olihan Auben viinialueet lähempänä Burgundiin kuuluvaa Chablis'n aluetta kuin muuta Champagnen kuohuviinialuetta. Lopulta Aube kuitenkin otettiin mukaan appellaatioon, mutta sillä hinnalla että keskeisimmät Champagnen kylät saivat oman Grand Cru -luokituksen, näiden lähellä sijaitsevat kylät ja alueet Premier Cru -luokituksen, eikä Aube mitään.

Vaikka Piollot'n tarhat eivät sijaitsekaan Champagnen keskeisimmillä alueilla, tuottaa tämä, jo 5. sukupolvessa toimiva talo muuten mielenkiintoisella otteella viinejä: vain talon omia, luonnonmukaisia lannoitteita käytetään; myrkkyjä tarhoilla ei käytetä lainkaan; hiivoina käytetään rypäleiden omia luonnonhiivoja; roséet valmistetaan vain maseraatiomenetelmällä, ei sekoittamalla; teräksen ja modernien laitteiden sijaan suositaan tammea ja perinteisiä laitteita. Lisäksi viinitalo on tällä hetkellä siirtymässä biodynaamiseen viljelyyn pohjautuvaan luomuviljelyyn. Omalla nimellään Piollot on tuottanut viinejä vasta vuodesta 1986; tätä aiemmin rypäleet ovat myyty muille viinitaloille. Vuosituotanto on varsin pientä, sillä vuosittainen tuotanto on n. 40-50,000 pulloa, vuosikerrasta riippuen.

Jestas kun tämä kuohuva on punaista! Siis oikeasti. Punaista punaista. Tämä on punaisempaa kuin melkeinpä mikään vastaani tullut roséeviini. Viini on väriltään Pinot Noirin tyyliin läpinäkyvä, mutta syvässä, intensiivisen rubiininpunaisessa sävyssä ei kyllä ole juuri mitään roséeta. Selitys löytynee siitä, että yleensä hailakanoransseista keskisyvän pinkkeihin roséihin mieltyneessä Champagnessa on perinteisesti uutettu rypäleiden kuoria n. 6-48 tuntia viinissä, riippuen halutun viinin syvyydestä ja sadon rypäleiden värin intensiteetistä. Piollot sen sijaan kertoo antavamsa punaisten rypäleiden kuorien maseroitua viinin seassa peräti 5-6 päivän ajan! Tämä on siis jo selvästi enemmän kuin jopa tavallisilla, ei-kuplivilla roséeviineillä.

Tuoksultaan viini on muhkea ja intensiivinen. Ensimmäiseksi lasista kohoaa makeaa kirsikkamarmeladia ja Pinot Noirille tyypillistä, maamaista mausteisuutta. Niiden alta rupeaa erottumaan hennon sinertäviä sävyjä ja hentoa vaniljankukkaisuutta. Avautuessaan viini rupeaa ilmentämään selvemmin valmistuksessa käytettyä tammea, joka tuo kokonaisuuteen hentoa suklaata ja häivähdyksen toffeeta, jotka hengittelyn myötä rupeavat saamaan jatkuvasti enemmän preesensiä.

Maultaan viini on intensiivinen, runsas ja moniulotteisen marjainen. Päällimmäisenä vivahteina viinissä tuntuu varsin kypsä, tumma kirsikkaisuus, vadelmaisuus ja tietyllä tavalla lihaisa umamisuus. Viinin matala dosage (3 g/l) pitää kokonaisuuden kuitenkin erittäin freesinä ja napakkana, minkä vuoksi kypsän marjaisuuden rinnalta löytyy myös kirpeämpiä karhunvatukan ja hapankirsikan sävyjä. Taustalla tuntuu pippurista mausteisuutta, portugalilaiset punaviinit mieleen tuovaa luonteikasta kukkeaa parfyymisyyttä, kevyesti iän tuomaa punaviinien nahkaisuutta ja hennolla otteella bitterisen suklaista tammea. Viinillä on shamppanjaksi melko massiivinen olemus, mutta viinin melko tuntuva hapokkuus ja suht pienikokoinen mutta rapsakka, tasainen ja kestävä mousse pitävät paketin ongelmitta kasassa.

Jälkimaku ei jää ollenkaan erittäin runsaan keskimaun varjoon, vaan suuhun jää intensiivinen ja mehevä jälkimaku, jossa tuntuu kypsää kirsikkaisuutta, maustepippurista mausteisuutta, umamisuutta, hentoa tammen puisevuutta ja marjaisuutta, joka on kuin karhunvatukkahilloa, mutta rutikuivaa. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on todella pitkä, erittäin moniulotteinen ja shamppisten kontekstissa suorastaan älytön.

Yleensä roséeshamppikset eivät ole meikäläisen juttu ja todella tuhdit, tammiset viinit ovat vielä vähemmän sellaisia. Tästä huolimatta Piollot'n rosé onnistui pamauttamaan meikäläisen kohdalla varsinaisen jackpotin! Ehkä tämä johtuu siitä, että tätä ei voi kutsua roséeviiniksi kuin nimeltä – tämä on enemmänkin taidolla ja näkemyksellä sorvattu, mukavasti jo ikää saanut Burgundin Pinot Noir shamppiksen kuplilla! Tätä on melkeinpä mahdotonta lähteä rinnastamaan mihinkään aikaisemmin maistamaani kuohuviiniin, mutta vaikka viiniä voisikin johonkin verrata, vaikuttaisi se silti olevan sen kaliiperin tuotos, että haastajia voisi olla vaikeaa löytää.

Piollot Rosé 2006 on tosiaan todella massiivinen tapaus ja tammeakin erottuu taustalta hieman, vaikkakin varsin sopusuhtaisesti, mutta tästä huolimatta viinillä on myös aivan uskomaton balanssi ja vakuuttava rakenne – suuresta koostaan huolimatta se ei läsähdä kasaan, vaan se pysyy varsin napakkana ja vaikuttavana alusta loppuun. Jos joku kuohuviini pitäisi pistää punaisen lihan kumppaniksi, se olisi ehdottomasti tämä.

Lyhyesti: Todella massiivinen, roteva, punaisen viinillinen, umaminen ja kevyen tamminen "roséeviini", joka on enemmänkin punainen burgunderi kuin mikään roséeshamppis.

Arvio: Täydellinen – ei tämä mikään kepeä hienostelukupliva ole, joten jos tammi tai runsas konsentraatio aiheuttaa näppyjä, on tämä varmasti kaikkea muuta kuin miellyttävä tapaus. Sen sijaan jos tuhatkertaisella vaikuttavuuskertoimella varustettu rakenteikas, rutikuiva punainen shamppanja houkuttaa, on tämä viini aivan omassa luokassaan.

Hinnan (50,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti