Mikkeller Santa's Little Helper 2007

Mikkeller Santa's Little Helper 2007

• Valmistaja: Mikkeller
• Tyyppi: Olut, Belgi, Quadrupel
• Maa: Tanska
• Alue: Sjælland, Kööpenhamina
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 5,00e (Tammikuu 2014, Ravintola Pikkulintu)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: pilsner.nu

Puotilalaisessa olutravintola Pikkulinnussa (joka on siis useampaan otteeseen valittu mm. Suomen parhaaksi olutravintolaksi) oli tosiaan vesivahinko, minkä vuoksi alkuvuodesta baarissa oli poistomyynti ja siten kaikkia oluita sai paikasta viidellä eurolla. Kun pääsimme kaverin kanssa paikalle, nappasimme ensimmäiseksi mukaamme kaksi kappaletta Mikkellerin jouluolutta, Santa's Little Helperiä. Nämä oluet eivät kuitenkaan olleet mitä tahansa oluita, vaan kyseisen olutsarjan 1. vuosikerta 2006 ja 2. vuosikerta 2007!

Toisin kuin 0,66-litraiseen olutpulloon pullotettu SLH 2006, oli tämä SLH 2007 pullotettu jykevään, 0,75-vetoiseen kuohuviinipulloon ja korkitettu luonnonkorkin alle.

Lasiin kaatuessaan vaikuttaa siltä, että SLH 2007 on täysin flätti – erittäin tumman ja melko lailla läpinäkymättömän oluen päälle ei nouse minkäänlaista vaahtoa. Viskositeettia näyttää nesteellä olevan, sillä olut huljahtelee lähes vaahterasiirappimaisesti lasissa.

Lasista kohoava tuoksu on erittäin makea, varsin tömäkkä ja selkeästi vanha – kehittyneitä ja jopa iäkkäitä piirteitä löytyy. Sulatettua suklaata, rommirusinaa, paahdettua ruisleipää, kevyttä belgihiivaisuutta, hillittyä viikunahilloketta ja hennosti vanhaa huonekalua.

Suussa olut vahvistaa ulkonäön nostattamat epäilyt: kokonaisuus on erittäin täyteläinen – suorastaan paksu, öljyisen raskasliikkeinen, lähes täysin hiilihapoton (vain aavistus harvakseen kieltä nipistelevää hiilihappoisuutta on jäljellä) ja tahmea. Maultaan olut varsin raskas ja suht lineaarisen oloinen; koska hiilihappoisuus ei ole tuomassa raikkautta, joka voisi hieman erotella maun nyansseja, hallitsee yleisilmettä sulatettu suklaisuus, makea rusinaisuus ja lähes imelä luumukeittoisuus. Kokonaisuudesta erottuu hieman mausteista vivahteikkuutta ja hentoa karvautta, mutta käytännössä paksu, liiankin makea tumma aromikkuus peittää kaiken alleen.

Pehmeä jälkimaku on keskimaun tavoin varsin makea. Kielelle jäävä jälkivaikutelma on kuitenkin hieman vivahteikkaampi ja moniulotteisempi kuin melko mutkattomaksi jäävä keskivaikutelma. Suuhun jää häilymään makeaa maitosuklaisuutta, siirappia ja tummaa rommia, joulumausteita ja hentoa, madeiraisen pähkinäistä hapettuneisuutta. Melko runsas (11%) alkoholi puskee kohtalaisesti tuntuvaa lämpöä nieluun ja kitalakeen. Hallitsevasta makeudesta ja vähäisestä hiilihaposta johtuen jälkimaku on melko lyhyehkö – vivahteet ja nyanssit katoavat kieleltä ketterästi ja jäljelle jää vain epämääräistä, siirappista makeutta.

Santa's Little Helper 2007 ei selvästikään ollut kestänyt lähellekään yhtä hyvin ikää kuin vielä erittäin freesinä ja raikkaana säilynyt SLH 2006. Ymmärtääkseni SLH 2007 oli kyllä keskimääräistä makeammaksi valmistettu vuosikerta, mikä on voinut tuoda oman osansa, mutta veikkaan suurimman syyllisen löytyvän siitä, että kruunukorkki oli vaihdettu luonnonkorkkiin – skumppapullot ja luonnonkorkit ovat tarkoitettu kuohuviineille, joista löytyy moninkertainen määrä painetta (eli hiilidioksidia) verrattuna oluisiin, minkä vuoksi kuohuviinit voivat säilyttää kuplansa monia vuosia, mutta oluet eivät. Hiilihapon tuoman raikkauden avulla olut olisi voinut olla selkeästi paremmin tasapainossa, mutta nyt 0,75-kokoisen pullon tyhjentämisessä meni varsin pitkään, vaikka sitä oli loppupeleissä jakamassa peräti 4 oluenystävää. Kokonaisuus oli yksinkertaisesti liian makea, raskas ja yksiulotteinen ollakseen nautittava paria siemausta pidempään.

Eri arvosteluja plärätessä pystyy helposti tarkistamaan miten olut on kestänyt ikää – vuonna 2010 kirjoitetuissa arvioissa vielä mainitaan oluen olevan raikkaan hiilihappoinen, kun taas jo vuonna 2011 mainituissa arvioissa rupeaa nousemaan esiin melko vaatimattomaksi jäävä hiilihappoisuus. Vuodesta 2012 eteenpäin kirjoitetuissa arvioissa mainitaan lähes universaalisti joko täysin flätti olemus tai liian kevyeksi haihtunut hiilihappo. Kaikesta päätellen luonnonkorkki pitää oluen freesinä n. 3 vuoden ajan, minkä jälkeen olut aloittaa vääjäämättömän ja melko ketterän laskeutumisensa kohti kuolemaa.

Kuitenkaan täysin kuollut olut ei missään nimessä ollut: aromimaailmasta oli vielä runsaasti jäljellä, eikä olut ollut millään tavoin päässyt hapettumaan pilalle. Kuitenkin näin varoituksen sanana, että yksin nautittavaksi 0,75-pullollinen SLH 2007:aa voi olla liikaa, sillä meillä, n. 3½ hengen porukassa, kesti varsin kauan saada pullo tyhjennettyä.

Kannattaa myös katsella pullon mahdollista päiväystä, jos suunnittelee ostavansa luonnonkorkilla suljettua olutta – siinä missä viinit voivat säilyä helposti hyvinkin freeseinä vuosikausia, ei selkeästi matalahiilihappoisemmat oluet kestä samanlaista odottelua lähellekään samalla tavalla.

Lyhyesti: Erittäin makea, raskastekoinen ja paksuntäyteläinen olut, joka on hukannut käytännössä kaiken hiilihapponsa jo useampi vuosi sitten. Varmasti ollut vaikuttava, quad-tyylinen olut joskus nuoruudessaan, mutta ei ole selvästikään kestänyt kypsyttelyä samalla lailla kuin esimerkiksi saman oluen kruunukorkin alle suljettu 1. vuosikerta vuodelta 2006.

Arvio: Kehno – olut tarjoaa kyllä siemauksen, parin ajaksi varsin kiehtovan ja mielenkiintoisen vilkaisun kehittyneiden oluiden maailmaan, mutta tästä eteenpäin oluen iän myötä konsentroitunut, imelänmakea makumaailma ja hiilihappoisuuden puute rupeaa tökkimään melko vahvasti. Mielenkiintoinen elämys, mutta ei synnyttänyt tarvetta päästä testaamaan uudelleen.

Hinnan (5,00e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.