Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


8.5.14

Cornelissen Munjebel 6

Cornelissen Munjebel 6
  • Valmistaja: Azienda Agricola Frank Cornelissen
  • Tyyppi: Punaviini, Vino da Tavola
  • Maa: Italia
  • Alue: Sisilia, Etna
  • Rypäleet: Nerello Mascalese (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~40,00e (Helmikuu 2014)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Täysin ilman lisä- tai säilöntäaineita valmistetuttuja, mahdollisimman "luonnollisia" viinejä esitelleen Cornelissen-maistelun aikana ei hirveästi tullut heikkoja esityksiä, ainakaan meikäläisen makuun. Toki kaikki eivät varmasti jaa mielipidettäni, sillä kyllä useampaan otteeseen maistelussa kuului myös hieman vähemmän mairittelevia kommentteja viineistä. Sen sijaan vuosikertojen 2008 ja 2009 Nerello Mascalese -rypäleistä valmistettu Munjebel 6 oli sellainen viini, joka sai suhteellisen yksimielisen tuomion, ettei tämä viini ollut muiden Munjebeleiden – tai edes muiden maistelun viinien tasalla.

Väriltään Munjebel 6 on läpinäkyvän granaatinpunainen ja hennosti samea, eli jotakuinkin samannäköinen kuin hiljattain maisteltu (ja arvioitu) Munjebel 4.

Tuoksu on värsin jännittävä: siinä missä muut Munjebelit ovat olleet enemmän tai vähemmän hapahkon marjavetoisia, tuntuu Munjebel 6:n tuoksussa jotain palanutta, joka tuo omaan mieleeni ensisijaisesti grillihiilet sekä kohtalaisen tervaisen savuisen 10-vuotiaan Talisker-viskin, mutta kuvailtiin tuoksusta löytyviä aromeja myös termein "poltettu sokeri" tai "savuliha". Selvää kuvaa tuoksun palaneesta piirteestä ei siis ole helppo saada. Seassa on myös erikoista kuusenhavuista vivahdetta sekä kevyttä hapankirsikkaisuutta, mutta erityisesti jälkimmäinen näistä kahdesta jää melko kattavasti tuoksun savuisten piirteiden alle. Aluksi tuoksu on melko kevyenpuoleinen, mutta aukiollessaan tuoksun epämääräisen kärtsäiset piirteet vain tuntuvat voimistuvan.

Kokonaisuus on rutikuivan hapankirsikkainen, maamainen, pippurisen mausteinen ja maultaan varsin karvas. Rakenne on hapokas ja kohtalaisen tanniininen, mutta turhankin tiukka – kokonaisuus ei tunnu enää eloisalta ja rakenteikkaalta, vaan jo epätasapainoisen rakennevetoiselta.

Melko lyhyeksi jäävä jälkimaku on karpaloisen ja puolukkaisen marjainen, pölyisen maamainen ja hennon asetonisten piirteiden puolesta hieman teollisen oloinen – mikä on varsin erikoinen fiilis tässä ehkä maailman epäteollisimmassa viinissä! Kohtalaisen runsas alkoholi (14,5%) tuntuu jälkimaussa varsin selvästi tehden siitä varsin "kuuman" oloisen.

Kuten arvostelun alkopuolella sanoin, tämä Munjebel 6 ei selvästikään ollut muiden maistelun viinien tasoinen millään tavalla. Viinin kyseinen vuosikerta on toki saattanut olla keskimääräistä haastavampi, mutta suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on yksinkertaisesti pullokohtainen vaihtelu – kun viininvalmistus on Cornelissenin tyyliin äärimmäisen epäinterventionistista, on pullokohtainen vaihtelu tosiasia, eikä vain mahdollisuus, minkä lisäksi nämä sulfiitittomasti valmistetut viinit ovat äärimmäisen herkkiä lämpötilalle – jo lyhytaikainen varastointi yli 16°C lämpötilassa voi vaikuttaa viinin tuoksu- ja makumaailmaan merkittävästi tai jopa pilata viinin. Lisäksi Cornelissenin tuotanto on niin pienen skaalan toimintaa, ettei kehnon viinin pullottaminen ole taloudellisesti millään lailla järkevää – onpa mies tunnettu siitäkin, että hän on saattanut jättää kokonaan pullottamatta huonoina vuosina liian kehnoiksi toteamiaan viinejä.

Enemmän hämmentävämpää on, ettei maistelussa tullut vastaan enempää kuin yksi hieman heikkotasoisempi viini – vialliseksi tätä ei kehtaa kutsua, sillä viini oli kyllä omalla tavallaan varsin kuranttia tavaraa, ainoastaan heikompitasoisempaa verrattuna muihin maistelun viineihin! Kyllä meikäläinen tätä nimittäin joisi varsin mielelläni enemmänkin – kunhan vain ohessa on jotain syötävää, jolla saada viinin aggressiivista rakennetta pehmitettyä nautittavammaksi. Joka tapauksessa, ei kannata huolestua, jos tämä kyseinen viini löytyy kellaristasi – luotan siihen, että maisteluumme sattui vain poikkeusyksilö ja jos viinisi on ollut pullottamisesta eteenpäin oikeassa lämpötilassa säilytettynä, on se suurella todennäköisyydellä edelleen varsin hyvässä kunnossa.

Lyhyesti: Todennäköisesti viallinen pullo, sillä viinin tuoksua hallitsivat varsin palaneet, savuiset ja kärtsäiset piirteet ja makupuolella aromit tuntuivat jääneen turhankin korostuneen ja rotevan rakenteen jalkoihin.

Arvio: OK – Cornelissenin viinejä kuvaavaa on se, että vaikka tämä Munjebelin versio ei tainnut olla ihan tikissä, joisin minä silti sitä paljon mielummin kuin esimerkiksi monia "virheettömiä" uuden maailman hedelmäpommi-punaviinejä. Todennäköisesti ilman vertailupintaa muihin Munjebeleihin en olisi edes uskaltanut veikata, että viinissä voisi olla jotain vikaa! Mutta niin. Tässä kunnossa viini ei missään nimessä ole hintansa väärti ostos, mutta normaalikuntoisena se jo selkeästi suuremmalla todennäköisyydellä on.

Hinnan (~40,00) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti