Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


16.5.14

Det Lille Bryggeri Barley Wine 2009

Det Lille Bryggeri Barley Wine 2009
  • Valmistaja: Det Lille Bryggeri
  • Tyyppi: Olut, Barley Wine
  • Maa: Tanska
  • Alue: Sjælland, Ringsted
  • Koko: 0,25
  • Hinta ostohetkellä: 5,00e (Tammikuu 2014, Ravintola Pikkulintu)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Ja Pikkulinnun vesivahinkoalennustuotteiden perkaaminen se vain jatkuu! Illan viimeisimpiä oluita oli tanskalaisen "pien panimo" -nimisen pienpanimon – eli Det Lille Bryggerin – vajaat 5 vuotta kypsytelty Barley Wine, joka on panimon sivujen mukaan valmistettu lisäämällä valmiiksi tuhtiin olutpohjaan jonkin sortin rusinasiirappia (tai esimerkiksi makeaa rypälemehua tai jotain sen suuntaista, tanskan kieli ei siis ole varsinaisesti vahvuuteni).

Perehtymättömille selvennettäköön, että nimestään huolimatta barley wineilla ei ole mitään tekemistä viinien kanssa. Tämä oluttyyli on melko määrittelemätön piirteiltään ja sen nimen viinipuoli viittaa ainoastaan oluen korkeaan alkoholiprosenttiin ja sen tuomaan "viinimäisyyteen" – tästäkin oluesta peräti 10% on alkoholia, joten suht viinimäisissä lukemissa ruvetaan jo olemaan. Barley winet kuitenkin voivat olla tyyliltään melko vaaleista erittäin tummiin ja maultaankin tuhdin makeista lähes rutikuiviin, joten varsinaista "tyypillisyyttä" niistä on vaikea löytää – siis tuon tuhdin alkoholin lisäksi. Jos meikäläisen näkemyksen mukainen "perinteinen" barley wine kuitenkin pitäisi nyt hahmottaa, olisi se tyyliltään hyvin tuhti, brittiläistyylinen strong ale; väriltään tummanpuoleinen ja maultaan selvästi makean maltainen, humaloinnin ollessa joko hyvin kevyttä ja hädin tuskin tuntuvaa tai korkeintaan kohtalaista.

Tämä Pikkulinnusta ostettu puteli oli vetoisuudeltaan vain neljänneslitran, joten kovinkaan suuria maisteluannoksia ei oluesta kolmen hengen porukalla saanut – mikä ei toki ollut haitaksi näin tuhdin oluen tapauksessa.

Väriltään olut on tumman mustanruskea väri. Oluen päälle nousee kevyehkö, maitokahvin värinen vaahto, jonka oluen runsas alkoholisuus kuitenkin haihduttaa nopeasti pois.

Tuoksu on yllättävänkin hapahko ja selkeästi hyvin kehittynyt – tämä ei muistuta enää nuorta olutta, vaan tässä rupeaa olemaan vanhemman ja hyvällä tavalla kypsyneen oluen omaleimaisuutta. Melko kuivaa tuoksua hallitsee niin uunilämmin vehnäleipäisyys kuin hapahko ruislimppukin, sekä jännittävä mausteisuus käynyt siirappi – eli tuoksussa tuntuu tumman siirapin ominaistuoksu ilman siirapille ominaista makeutta. Taustalla väijyy myös kevyen kakkainen juonne – iän tuomaa persoonaa varmasti sekin. Yleisilmeeltään tuoksu on suht voimakas, maanläheinen ja hapahko – eli hyvin erilainen kuin usein makean maltaiset barley winet.

Suussa olut on pehmeän hiilihappoinen ja täyteläinen, mutta suorastaan yllättävän kuiva (no, vähemmän yllättävän, jos muistelee oluen kuivaa tuoksua). Maultaan olut on lakritsinen, suhteellisen karvas, melko tuhdin mausteinen, pippurinenkin, ja kohtalaisen paahtunut. Yleisilme on varsin tiukka, sekä odotetusti alkoholinen – muttei mitenkään häiritsevästi. Balanssia siis löytyy, mikä on aina pieni saavutus tällaisille järkäleille.

Tuhti jälkimaku on ensisijaisesti humalaisen karvas ja pippurisen mausteinen. Suuhun jää myös pienemmissä määrin aasialaista, aromaattisempaa mausteisuutta ja hennosti siirappista makeutta. Oluesta jää kohtalaisen lämmin, runsas ja vivahteikas jälkimaku, joka muistuttaa enemmän "tyypillistä" barley wineä kuin tuoksu tai keskimaku.

Vaikka barley wine on sen verran epämääräinen oluttyyli, että siitä on vaikea erotella muita merkitseviä piirteitä kuin tuhdit voltit, on aina hieman hämmentävää tavata semmoinen tyylilajin edustaja, joka kyllä menee kyseisestä oluesta, mutta silti tarjoaa kaikkea muuta kuin sellaista, mitä odottaa. Tämä muutamia vuosia kypsynyt tanskalaisnäkemys barley winestä oli juuri semmoinen.

Oluesta muutamia arvioita lukeneena olen tullut sellaiseen käsitykseen, että tämä barley wine ei kuitenkaan ole nuorena näin persoonallinen tapaus, vaan ymmärtääkseni melko makea ja hedelmäinen perus-BW. Tämä olut ei kuitenkaan täsmää juurikaan lukemieni arvostelujen kuvauksia varsin kuivalla, persoonallisella ja mausteisella ilmaisullaan – ikäännytys on siis tehnyt hienosti tehtävänsä ja tuonut olueeseen selkeästi jotain uutta, erilaista ja sellaista, jota oluessa ei varmasti nuorena ole ollut!

En ole varma kuinka kummoinen tapaus tämä on mahtanut nuorena olla, mutta näin hyvin kypsyneenä olut oli ilahduttavan erilainen, luonteikas tuttavuus joka selkeästi erottui edukseen siinä suht kovassa sarjassa, jonka parissa Pikkulinnussa tuolloin painimme. Ehdottomasti olut, joka kannustaa kokeilemaan oluiden kypsyttelyä yhä enemmän!

Lyhyesti: Hienolla tavalla iän myötä kehittynyt, tyylikkäästi "kasaan kuivahtanut", mausteinen ja persoonallinen tanskalais-barley wine.

Arvio: Erinomainen – on aina ilahduttavaa maistaa kypsyneitä oluita, jotka eivät ole vain oluen nuoria versioita ilman hiilihappoja ja humalan aromeja, vaan oikeasti erilaisiksi, persoonallisiksi ja omintakeisiksi elämyksiksi kehittyneitä tapauksia. Tämäkään ei ollut mitenkään maailman helpoin tai lempein tapaus, joten varmasti kaikkien makuun tämmöiset kehittyneemmät oluet eivät ole, mutta itse olin ainakin varsin täpinöissäni tästä. Pikkuruiseen pulloon pakattu hurmuriseniori!

Hinnan (5,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintalukkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti