- Valmistaja: Spółdzielnia Pszczelarska APIS w Lublinie
- Tyyppi: Mead
- Maa: Puola
- Alue: Lublin
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 20,20e (Huhtikuu 2014, Alko)
- Hinta nyt: 20,20e (Huhtikuu 2014, Alko)
Vapun makeammille herkuille – kuten perinteisille munkeille ja tippaleiville – olin varannut Alkoon vapun alla saapuneen Kurpiowski-meadin. Tuo termi mead kääntyy yleensä suomessa "simaksi", vaikka suomalainen simahan on varsin paikallinen erikoisuus, jolla on varsin vähän tekemistä muun maailman meadin kanssa. Siksi "hunajaviini" on mielestäni osuvampi käännös tässä kuin "sima" tapauksessa – tällä Kurpiowskilla kun on varsin vähän tekemistä perinteisen suomalaisen siman kanssa.
Tämä Kurpiowski on loogista jatkoa viime vapun alla saapuneelle, saman hunajaosuuskunnan valmistamalle Korzennylle. Tuo Korzenny oli ns. Cwórniak-mead ("neljännes"), jossa vierre valmistetaan neljänneksestä hunajaa ja kolmesta neljänneksestä vettä. Tämä mead on taas Dwójniak ("puolikas"), jossa vierre saadaan sekoittamalla puolet hunajaa ja puolet vettä. Lisäksi välimaastoon mahtuu myös samaa logiikkaa seuraava Trójniak ("kolmannes"), sekä Póltorak, joka valmistetaan kahdesta osasta hunajaa ja yhdestä osasta vettä. Meadin nimen Miód Pitny tarkoittaa "juotavaa hunajaa", eli yksinkertaisesti "simaa", kun taas Kurpiowski viittaa siihen, että tämä mead on tehty Puolassa sijaitsevan Kurpien alueen tyyliin. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että mead on maustettu erilaisilla juurilla ja herukkamehulla. Hunaja-vesiseoksen käyminen on tapahtunut luonnonhiivoilla.
Väriltään Kurpiowski on läpinäkyvän ohuehko mutta tummasävyisen, kuparisen oranssinruskea.
Tuoksu on jännittävä: hunajaa, herukkahilloisuutta, Moscatel-maista kukkaisuutta ja mausteisuutta, hentoa rusinaisuutta ja aavistus erikoista, pölyisen kellarimaista maamaisuutta.
Suussa Kurpiowski on intensiivisen makea, melko täyteläinen ja öljymäisen paksuliikkeinen. Tuntuva makeus tekee 16% alkoholin kanssa kokonaisuuden hieman polttelevankin oloiseksi. Makumaailmaa hallitsee lähinnä hunajaisuus, hyvin makea mustaherukkaisuus ja varsin kevyt, hennon maustepippurinen ja aavistuksen karvas mausteisuus.
Jälkimaussa tuntuu hunajaa, vaahterasiirappisuutta ja kohtalaisen runsasta alkoholin lämpöä, mutta myös hentoa vaniljaa, aavistuksen verran mehukkaan kypsää, tummaa marjaa, sekä myös hieman päärynäiseen viittaavaa hedelmäisyyttä. Kielelle jää erityisesti hunajaista ja kevyen sinimarjahilloista makeutta erittäin pitkäksi aikaa.
Tänä vuonna vappuherkuksi saatu Kurpiowski on selkeästi paljon jälkiruokaviinimäisempi kuin viime vuonna nähty, huomattavasti kuivempi Korzenny (Kurpiowskin jäännössokeripitoisuus jää tällä haavaa mysteeriksi, koska Alko haluaa luokitella tämän jostain syystä panimotuotteeksi, vaikka tämä on lähes identtinen jälkiruokaviinin kanssa ja valovuosien päässä mistään oluesta tai siideristä, ja siksi Alkon datassa kerrotaan vain oluihin sovellettavaa tietoa, kuten mm. kantavierre), joka jäi selkeästi vetisemmän oloinen fiilis. Sen sijaan kuivempi Korzenny nokittaa mennen tullen Kurpiowskia persoonallisessa ja moniulotteisessa ilmaisussa, sillä Kurpiowskin intensiivinen makeus tuntuu peittävän kaikki hienommat vivahteet alleen ja pinnassa ovat lähinnä hunajainen makeus ja hento herukkaisuus.
Muuten Kurpiowski sen sijaan olikin paljon enemmän meikäläisen makuun: Korzennyn makumaailma oli kyllä kiehtova, mutta meadin vetinen, ohut ja ponneton ilmaisu ei herättänyt suuria tunteita. Sen sijaan Kurpiowski oli selvästi lähempänä Etelä-Euroopan väkevöityjä Moscatel-viinejä ja siten myös sydäntäni. Hyvin vähäisestä hapokkuudestaan johtuen Kurpiowskista puuttuu hieman raikkautta ja kokonaisuus tuntuu suhteellisen imelältä melko nopeasti, joten yleensä pieni jälkiruokaviinilasillinen meadia kerrallaan riittää vallan mainiosti. Pullo kuitenkin vaikuttaa kestävän varsin hyvin, sillä se on nyt ollut jääkaapissa vajaan viikon verran korkattuna, eikä meadin maussa ole tapahtunut käytännössä minkäänlaista muutosta.
Vappumunkkien kanssa Kurpiowski tuntui olevan turhankin makea tapaus – hieman tårta på tårta -fiilis – joten siihen käyttöön itsetekemäni sima tuntui toimivan paljon paremmin. Sen sijaan tippaleipien kanssa pelasi vallan mainiosti. Kurpiowskia saa edelleen Alkon hyllyiltä, mutta tippaleipäkausi on jo tainnut tältä vuodelta mennä, ikävä kyllä. Sen sijaan jos suunnitelmissa on syödä lähitulevaisuudessa jotain muita vastaavia keksejä tai leivonnaisia, kannattaa Kurpiowski pitää mielessä – se on kuitenkin "melkein-jälkiruokaviiniksi" verrattain halpa, sillä Alkossa normaali 0,375-kokoinen jälkiruokaviiniputelihan maksaa yleensä sen 15-20 euroa.
Lyhyesti: Äärimmäisen makea, täyteläinen ja intensiivisen hunajainen mead, joka on tyylillisesti lähimpänä makeita Moscatel-viinejä, jos viinimaailmasta verrokki pitäisi löytää. Mielenkiintoinen ja herkullinen tapaus, mutta käy varsin nopeasti turhankin makeaksi, joten yhdellä tai kahdella hengellä tämmöinen iso pullo kestää kauan.
Arvio: Miellyttävä – viini oli enemmän makuuni kuin viime vapun hieman turhan vetinen ja kuiva Korzenny, mutta tämä taas tuntui menevän jopa hieman liian makeaksi ja tuhdiksi tapaukseksi. Ehkä oma lempparini löytyisi näiden tyylien välimaastoon asettuvasta Miód Pitny Trójniak -tyylistä?
Hinnan (20,20e) ja laadun suhde: OK – mead on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti