Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


26.5.14

Marguet Rosé Grand Cru

Marguet Rosé Grand Cru
  • Valmistaja: Marguet Pére & Fils
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne
  • Rypäleet: Chardonnay (58%), Pinot Noir (42%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviontihetkellä: 50,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelu aloitettiin esittelemällä kyseisen liikkeen eri perusviinityylit. NV-shamppiksen, Blanc de Blancsin ja Blanc de Noirin jälkeen oli roséeshamppisten vuoro. Ensimmäisenä esiteltiin rosé d'assemblage -menetelmällä valmistettu Marguet Rosé.

Normaalisti roséeviinejä valmistetaan kahdella tavalla: maseraatiomenetelmällä, jossa punaisten rypäleiden kuorien annetaan hyvin lyhyen ajan olla kosketuksissa (maseroitua) viinin kanssa; tai saignée-menetelmällä ("verenvuodatuksella"), jolloin rosée on punaviinin valmistuksen oheistuote – tässä menetelmässä vastapuristetusta, vasta hyvin kevyesti väriä saaneesta punaviinimehusta otetaan roséeksi menevä osa syrjään, jolloin rypäleidenkuorien ja jäljelläolevan viinin suhde kasvaa ja näin saadaan syvemmän väristä, intensiivisempää punaviiniä.

Champagnessa meininki on toisenlainen: tällä alueella nimittäin merkittävä osa roséekuohuvasta tehdään nimittäin sekoittamalla punaviiniä valkoisen kuohuviinin sekaan (rosé d'assemblage; "koottu rosée"). Tämä menetelmä on kielletty koko EU:n alueella, mutta Champagne sai kieltoon omaa aluettaan koskevan poikkeuksen pidettyään tarpeeksi meteliä perinteisen menetelmänsä puolesta kun lakia sorvattiin. Perinteistä saignée-menetelmää ei Champagnessa käytetä, sillä alueella valmistetaan vain minimaalisia määriä punaviiniä. Sen sijaan maseraatiomenetelmää käytetään alueella jonkin verran, joskaan se ei ole kovinkaan suosittu – tällä menetelmällä on nimittäin melko vaikeaa tuottaa vuodesta toiseen tasalaatuista viiniä. Hieman erikoisesti ja varmasti hämmennystä aiheuttavasti maseraatiomenetelmällä valmistetut viinit tunnetaan Champagnessa nimellä rosé de saignée.

Tämän viinin tuottanut talo on vuonna 1875 perustettu Marguet Pére et Fils, joskin vuoteen 2005 asti nimella Marguet-Bonnerave. Valtaosa viinitalon rypäleistä tulee talon omilta, lähinnä Grand- ja Premier Cru -tasoisilta tarhoilta, joskin talo myös tarvittaessa ostaa tutuilta viljelijöiltä rypäleitä.

Marguet'n viinitalo kertoo mitä ihastuttavimmalla tarkkuudella viiniensä etiketeissä viiniensä speksit. Etiketistä voi suoraan lukea, että tämä viini on valmistettu pääosin (87%) vuosikerran 2010 rypäleistä, mutta mukana on 13% reserve-viinejä vuosilta 2004-2009. Rypäleet ovat kerätty Ambonnayn ja Bouzyn kylien Grand Cru -tarhoilta. Viini on pullotettu hiivasakan kanssa pulloon heinäkuussa 2011 ja sakanpoisto on suoritettu lokakuussa 2013. Jäännössokeria viinissä on varsin maltilliset 5,6 g/l ja pulloja on tuotettu yhteensä 21,592 kappaletta. Kertoisivatpa kaikki maailman viinit tähän tyyliin viinin speksejä sen sijaan, että takaetiketissä lukisi "Tämä viini on ihan kiva."

Väriltään viini on kevyen persikanoranssi.

Tuoksu on varsin hillitty ja maltillinen, sekä varsin kirpeän oloinen – mitään mehevää vadelmapommia tämä shamppis ei tarjoile. Lasista kohoaa maltillisesti tuoreita keltaisia hedelmiä, kevyttä mausteisuutta, aavistus briossisuutta ja hennosti hunajaista ja aavistuksen jopa ruusuista kukkaisuutta.

Maultaan tämä rosé on tuhti, persoonallinen ja melko robusti. Runsaanpuoleisessa makumaailmassa tulee vastaan mm. keksimäisiä autolyysin piirteitä, Pinot Noirin mausteisuutta, kypsiä keltaisia hedelmiä ja mehevää omenaisuutta. Nämä adjektiivit vievät yleensä ajatukset muhkeisiin ja kypsiin kupliviin, mutta yleisilmeeltään tämä viini on kaikkea muuta – rapsakan hapokkuutensa ja matalan dosagen ansiosta viini on todella kuiva, kirpeähkö ja hyvin suutasupistava. Mousse on mitä tyylipuhtain hyvän shamppiksen kuohusta: pienikuplainen, kuohkea ja pitkäkestoinen.

Kun napakka, freesi ja kuiva keskimaku väistyy, nousee kielelle selkeästi synkempi, enemmän Pinot Noirin hallitsema aromikkuus, jossa tuntuu kypsää hedelmäisyyttä, keveää mausteisuutta ja jopa hentoa herukkaisuutta. Suuhun jää pitkä, viipyilevä ja rutikuiva jälkivaikutelma.

Yleensä en ole roséeshamppisten ystävä – joskin hiljattain pidetty Essi Avellanin Créme de la Créme in Rosé -maistelu saikin meikäläisen vakuuttuneeksi muutamista huippuroséista. Yleensä roséekuplivat kuitenkin tuntuvat olevan yksiulotteisempia, pehmeämpiä ja marjaisempia kuin niiden valkoiset vastinparit, mikä vähän syö meikäläisen fiiliksiä – viineihin lisätty pieni määrä punaviiniä tuppaa omasta mielestäni syömään viinistä enemmän moniulotteisuutta mitä se tuo lisää.

Sitten ovat nämä hennot, hädin tuskin oranssia punertavammat, uskottavat roséet, joista löytyy runsaasti syvyyttä ja raikkautta ilman hallitsevaa punamarjaisuutta. Marguet'n rosé on vieläpä sellaiseksi harvinaisen vakuuttava ihastuttavan napakalla, fokusoituneella, rutikuivalla ja melko harteikkaallakin ilmaisullaan. Kokonaisuus vaikuttaa todella yleiskäyttöiseltä: mausta löytyy sellaista runsautta, moniulotteisuutta ja raikkautta, että viini on sellaisenaan vallan ihastuttava, mutta kokonaisuus on samalla sen verran rakenteikas ja robusti, ettei se helposti säikähdä tukeviakaan tarjoiluja. Varoituksen sanana, ettei viini kuitenkaan ole ehkä helpoimminlähestyttävä tapaus, sillä viini on varsin harteikas, hapokas ja kaikin puolin rutikuiva.

Lyhyesti: Tuhti, harteikas, moniulotteinen ja rutikuiva roséeshamppanja, joka kyllä on roséeshamppis vain nimeksi – väriltään viini on hennon oranssi, eikä makumaailmastakaan juuri punertavia sävyjä löydy. Eli kyseessä on juurikin jyhkeä roséekupliva meikäläisen makuun!

Arvio: Erinomainen – todella ihastuttava ja vakuuttava esitys, jossa punaviiniä on oikeasti käytetty riittävän vähän sekoittamisvaiheessa: viinin punaiset piirteet eivät peitä mitään alleen, vaan tuovat ainoastaan kokonaisuuteen lisää syvyyttä ja mielenkiintoa.

Hinnan (50,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti