Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


10.5.14

Domaine Notre Dame de Cousignac Parcelle Nord 2012

http://www.alko.fi/tuotteet/434077/
Domaine Notre Dame de Cousignac Parcelle Nord 2012
  • Valmistaja: Domaine Notre Dame de Cousignac, Ogier,
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Côtes du Vivarais
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Côtes du Vivarais
  • Rypäleet: Grenache (45%), Syrah (45%), Cinsaut (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 11,69e (Toukokuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 11,69e (Toukokuu 2014, Alko)

Kun Alkon uutuuksien joukossa pilkahti järkevän hintainen, luomuna valmistettu etelärhônelainen punaviini, meikäläisen kiinnostus heräsi heti! Etelä-Rhônen punaviinit (Côtes du Rhône, "Kottarainen", on nimi joka ensisijaisesti kannattaa pitää mielessä) nimittäin ovat yleensä aina mainioita arkiviinejä, jotka pelaavat niin monien ruokien kanssa kuin sellaisenaankin seurusteluviineinä. Muutamaa tuottajaa lukuun ottamatta ne harvoin tarjoavat suuria yllätyksiä, mutta huonoimmillaankin ne tuppaavat olemaan varsin maukkaita perusviinejä. Siksi kävikin varsinainen mäihä, kun viinin maahantuojalta pamahti kevään kunniaksi näytepullo kotiovelle!

Alkoon hiljattain saapunut, Notre Dame de Cousignac -viinitalon tuottama viini tuskin olisi ihan omin avuin löytänyt tietään monopolin valikoimiin – tämä 1630-luvulta peräisin oleva viinitalo nimittäin siirtyi vuonna 2003 Suomessa varsin tunnetun, Rhônelaisen suurtuottaja Ogierin alaisuuteen. Vuodesta 1780 talo on toiminut Pommierin suvun hallinnassa ja 1960-luvulta eteenpäin talo on viljellyt kaikkia viinejään luonnonmukaisesti, ilman torjunta-aineita. Talo omistaa 40 hehtaaria, pääosin Etelä-Rhônen pohjoisosissa, aivan alueen luoteisrajalla sijaitsevan Côtes du Vivarais'n alueella.

Côtes du Vivarais on melko vähän tunnettu alue, jota yleensä pidetään – sen hieman pohjoisen sijaintinsa ja viileämmän kasvualueensa vuoksi – Côtes du Rhônen viinejä kepeämpiä ja elegantimpia viinejä tuottavana alueena. Tarjolla pitäisi olla siis perus-CdR-viiniä kevyempi ja elegantimpi luomuviini, joka ei myöskään liiallisella hinnalla turhaan koreile. Lisäksi tuottaja mainostaa käyttävänsä viininsä villihiivoilla, eikä mitään muuta lisätä viiniin kuin sulfiitteja pullotusvaiheessa. Lisäksi tammesta ei ainakaan tuottajan sivut mainitse minkään viinin kohdalla mitään. Ainakin lähtökohdat ovat siis lupaavat!

Viinin väri on tumman kirsikkainen, mutta suhteellisen läpinäkyvähkö– mikä on varsin tyypillistä Grenache-vetoisille viineille, sillä kyseisen rypäleen ohuet ja pigmenteiltään vaatimattomat kuoret eivät yleensä anna viineille hirveästi syvyyttä ja intensiteettiä.

Tuoksupuoli ei heti korkkaamisen jälkeen vakuuta – aluksi tuoksussa tuntuu jotain epämääräistä, Beaujolais Nouveauta mieleen tuovaa, nuorekkaan ja jopa esanssisen vadelmaista meininkiä; sitten mukaan saapuu jotain tumman mausteista, tunkkaista ja reduktiivista tavaraa – yleismielikuva muistuttaa hyvin voimakkaasti uuttunutta tammisuutta, mutta ei missään nimessä imelänmakeaa, vaniljaista jenkkitammea, vaan kuivan puisevaa ja monisyisen mausteista ranskalaista tammea. En kuitenkaan ole varma paljonko viini mahtaa tammea nähdä – jos se nyt kypsyy tammessa lainkaan! Tuoksulta kestää jonkin aikaa saada paketti kasaan, mutta n. tunnin hengittelyn jälkeen kokonaisuudesta rupeaa nousemaan Etelä-Rhônen viineille ominaista, paahteista hedelmää ja kypsänmehevää, mansikkavetoista punaista marjaisuutta ja vivahteikasta mausteisuutta. Seassa tuntuu myös aavistus luumuisuutta ja hentoa viikunahilloketta.

Maultaan viini on ensivaikutelmaltaan jotenkin epämääräinen, geneerinen ja "perus" – sitä hallitsee hahmoton, kypsähkö tumma hedelmä – lähinnä luumu ja makeahko boysenmarja. Seassa on kyllä myös Syrah'n tiukkaa pippurisuutta ja kuivaa, karvasta puisevuutta, mutta loppupeleissä varsin kevyellä otteella. Happojen puolesta viini on melko vaatimaton, joten varsinaista raikkautta kokonaisuudesta ei juuri löydy, mutta tanniinisuus on sentään mukavan runsasta ja purevaa olematta mitenkään hyökkäävää tai liiallista. Viinin jollain tapaa "geneerinen" maku säilyy alusta loppuun, mutta avautuessaan se kyllä saa selkeästi enemmän luonnetta, mielenkiintoa ja täyteläistä fiilistä yleisilmeeseensä. Tunnin parin hengittelyn jälkeen viini on kehittynyt huomattavasti ja aromimaailmasta löytyy syvyyttä ja mielenkiintoa aivan eri tavalla kuin heti korkkaamisen yhteydessä.

Viinin jälkimaku on pippurivetoisen mausteinen, täynnä mehukasta tummaa marjaisuutta ja tuoretta vadelmaa, mutta kohtuullisen runsas (14,5%) alkoholi tuo jälkivaikutelmaan kohtalaisesti tuntuvaa lämmönhohkaa. Vaikka suuhun jäävä maku on melko kypsänmakea ja runsaan hedelmäinen, pysyy se yllättävän ryhdikkäänä ja harmonisena kokonaisuutta tasapainottavan mausteisuuden ja suutakuivaavan tanniinisuuden avulla.

Aluksi tämä etelärhônelainen luomuviini ei onnistunut vakuuttamaan oikein millään tasolla – kokonaisuudeltaan viini tuntui olevan kaikean kaikkiaan hieman kehno ja geneerinen käppäviini, mutta avautuessaan se rupesi saamaan mukavasti luonnetta ja syvyyttä, ja loppua kohden tämä Parcelle Nord oli ihan maukas ja mehukas luomurhônelainen – joskin loppupeleissä myös melko yllätyksetön sellainen.

Mitään suurta elämystä tämä viini ei onnistunut tuottamaan, mutta alun pettymys vaihtui onneksi viinin hengittelyn myötä ihan positiivisiin fiiliksiin ja viini pelasi loppupeleissä varsin mainiosti kokkailemani fetalla ja halloumilla ryyditetyn uunipadan kumppanina. En tiedä tuoko tämä viini tyylillisesti mitään kummempaa lisäystä Alkon hyllyile, mutta n. kympin luomuviinejä etsiville viini on varsin näppärä yleiskötöstys – kunhan vain löytyy aikaa antaa viinin hengitellä (mieluiten karahvissa) vähintään tunnin ajan! Lisäksi viinin melko kevyen hapokkuuden vuoksi suosittelen tarjoilemaan sen kohtalaisesti viilennettynä.

Lyhyesti: Mehukas, tasapainoinen ja perusmiellyttävä arkiviini, joka vaatii tunnin pari hengittelyä saadakseen pakkansa pakettiin ja kokonaisuuden balanssiin.

Arvio: Miellyttävä – ei yllätyksiä, mutta kärsivällisellä odotuksella ei myöskään pettymyksiä – Parcelle Nord on luotettava perustason eteläranskalainen luomuviini niin seurusteluun kuin arkiruoille.

Hinnan (11,69e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti