Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


7.5.14

Cornelissen Munjebel 4

Cornelissen Munjebel 4
  • Valmistaja: Azienda Agricola Frank Cornelissen
  • Tyyppi: Punaviini, Vino da Tavola
  • Maa: Italia
  • Alue: Sisilia, Etna
  • Rypäleet: Nerello Mascalese (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~40,00e (Helmikuu 2014)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


No niin, sitten Cornelissen-maistelun 3. flightin pariin. Tässä sarjassa tarjolla oli neljä punaista Munjebeliä, joista ensimmäinen oli Munjebel 4, sekoite vuosikerroista 2006 ja 2007. Viini on valmistettu korkealla Etnan rinteessä sijaitsevien, käytännössä täysin luonnonvaraisesti kasvavien viinitarhojen parhaista Nerello Mascalese -rypäleistä, joista puristetun mehun on annettu maseroitua kuorien ja rankojen kanssa 1000-litraisissa muoviastioissa koko useita kuukausia kestäneen, villihiivoilla suoritetun alkoholikäymisen ajan. Tämän jälkeen viinit ovat siirretty hiivasakan ja kuorimäskin päältä maahan haudattuihin, 400-litraisiin saviamforoihin kypsymään. Lopuksi, kahden eri vuosikerran kypsyttyä riittävän vanhoiksi, viinit ovat sekoitettu yhteen ja pullotettu ilman minkäänlaisia lisä- tai säilöntäaineita.

Pullon pohjalle on asettunut melko tuhti (useamman sentin paksuinen) kerros sakkaa. Viini siis siirretään aluksi karahviin, jottei pullon liikuttelu maistelussa nostattaisi sakkoja liikkeelle. Lasissa viini on väriltään läpinäkyvä, keskisyvä granaatinpunainen.

Tuoksu on melko hillitty, mutta vaikka se ei räjähdäkään lasista naamalle, on se varsin hurmaava ja luonteikas. Ensivaikutelma tarjoaa hapankirsikkaa, kypsää kirsikkaa ja varsin makeaa marjamarmeladia. Tämän alta rupeaa löytymään sitä jännää tavaraa: kuivakukkia, paahtunutta, pölyistä ja vulkaanista maaperää, kevyttä tupakanpuruisuutta ja hentoa sitruksisuutta tai jopa inkivääriä.

Kuten aiemminkin Cornelissenin viinien kanssa, myös tällä kertaa tuoksu ja maku eivät tunnu noudattavan mitään yhteistä logiikkaa. Vaikka tuoksu on selkeästi makeaan päin kallellaan, on viinin maku varsin kuiva, karvas ja tiukahko. Etunenässä tulee vastaan mitä puhdaspiirteisintä hapankirsikkaisuutta ja karpaloa, joiden perässä tulee paahteista maamaisuutta, puisevaa yrttisyyttä ja kevyttä mineraalia. Viini on melko täyteläinen, mutta hyvin raamikas ja ihastuttavan eloisa, kiitos kohtalaisen tuntuvan tanniinisuuden ja hyvin freesin hapokkuuden – kokonaisuus on yksinkertaisesti varustettu trapetsitaiteilijan tasapainolla. Kaipaisin kuitenkin hieman lisää intensiteettiä makumaailmaan, sillä tiukka rakenne kaipaisi hieman vastapainoa makupuolelta. Hieman keveähkästä mausta huolimatta viinin 14% alkoholia pysyy uskomattoman hienosti piilossa.

Jälkimaussa viinin tiukka ja anteeksipyytelemätön luonne vain korostuu: suuhun jäävä, melko pitkä jälkimaku on karvas, hapokkaan puolukkainen, tanniineista karhea ja hillityn tuoreyrttinen.

Munjebel 4 on – kuten jotakuinkin jokainen Cornelissenin viini tähän asti – ihastuttavan luonteikas, täydellisen tasapainoinen, hurmaavan puhdaspiirteinen ja ennen kaikkea erilainen. Vastaavia viinielämyksiä on tässä pehmeiden ja ylikypsien viinien maailmassa aivan liian vähän. Varmasti monen makuun Munjebelit, tai muutkaan Cornelissenit, eivät ole – kiitos niiden varsin anteeksipyytelemättömän, happovoittoisen rakenteen – mutta jos kiinnostaa tietää, miltä maistuu viini, joka asettuu jonnekin punaviinin ja rutikuivan kriek lambic -oluen välimaastoon, on Munjebel nimi, joka kannattaa pitää mielessä.

Omasta mielestäni kokonaisuudesta puuttuu hieman hauista tai semmoista yleistä oomphia, joka toisi kokonaisuutta paremmin yhteen, mutta tästä huolimatta viini on varsin ihastuttava tuttavuus. Viini tuntuu mukavasti kuivahtaneen kasaan iän myötä ilman minkäänlaisia merkkejä hapettumisesta tai muusta vastaavasta, mutta hirveästi enempää ikää en uskaltaisi viinille antaa – huonossa tapauksessa viinin makumaailma kevenee entisestään, nostaen viinin tiukkaa ja kirpeää rakennetta entistä enemmän framille.

Lyhyesti: Luonteikas, intensiivinen ja rakenteikas "natural"-punaviini, jossa hyvin makean marjainen tuoksu johtaakin rutikuivaan ja kirpakkaan makumaailmaan. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole niin rustiikkinen ja "villi" kuin voisi näin extremeltä viiniltä odottaa. Vaikka Cornelissenin viinit tuntuvat kestävän erinomaisesti ikää huolimatta niiden säilöntäaineiden puutteesta, suosittelisin juomaan tämän Munjebelin version mielummin aiemmin kuin myöhemmin.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin erinomaista tavaraa. Viinin tiukka rakenne ja kovahkot tanniinit kerjäävät jotain ruokaa, joka voisi pehmittää kokonaisuutta, mutta on toki aina hieman haasteellista koettaa keksiä sopivaa syötävää näin persoonalliselle viinille. Yhden pullon hinta on kyllä melko suolainen, joskin Cornelissenin tuotannon minimaalisuuden tietäen voin ymmärtää että pieni saatavuus toki nostaa hintaa. Ihan peruskuluttajalle viini on varmasti liian kallis ostos, mutta uusia elämyksiä metsästävä voi jo latoa seteleitä tiskiin vaaditun määrän ilman pelkoa pettymyksestä, joskaan viini ei ole siltikään varsinaisesti edullinen ostos.

Hinnan (~40,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti