Omnipollo Magic Number III Protein Shake IIPA

Omnipollo Magic Number III Protein Shake Imperial IPA

• Valmistaja: Omnipollo
• Tyyppi: Olut, Double India Pale Ale / Erikoisuus, maustettu olut
• Maa: Ruotsi
• Alue: Tukholma
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 5,40e (Helmikuu 2016, Saveur Bière)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: beerbox

Olen aikaisemminkin kirjoittanut aiheesta: Omnipollo nimittäin on kaikista maailman pienpanimoista kyllä yksi käsittämätön outolintu. Panimolta tulee vähän väliä ulos toinen toistaan käsittämättömämpiä erikoisoluita, joissa yhdistellään täysin olueen liittymättömiä raaka-aineista mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla ja – toisin kuin niin monella muulla pienpanimolla – nämä oluet toimivat erittäin usein hämmentävän hyvin! Olen jo pikku hiljaa hyväksynyt sen, että voin hommata käytännössä minkä tahansa Omnipollon ilman suurta pelkoa siitä, että olut olisi katastrofi. Tästä syystä en miettinyt silmänräpäystä kauempaa, kun Saveur Bière -nettikaupassa vastaani tuli Omnipollon "proteiinipirtelö-DIPA". Jahas, vai että sellaista, ostoskoriin vaan.

Kyseessä on siis Double IPA tai Imperial IPA, kumpaa termiä haluaakaan käyttää, jonka mallaspohjasta löytyy ohraa, vehnää ja kauraa (näistä jälkimmäisin hieman harvinaisempi IPA-puolella). Oluen tekee "proteiinipirtelöksi" se, että oluen sekaan on heitetty sekaan reippaasti heraproteiinia. Tottakai.

Tämä meikäläisen pullo tuli testattua keväällä 2016 ja parasta ennen -päiväys oli 10.11.2016, eli vielä kohtalaisen tuoretta tavaraa oli arviohetkellä.

Oluella on samean utuinen, harmaan kellervä väri – nyt ei voida puhua mitenkään erityisen houkuttelevan näköisestä tuotteesta. Kaadon myötä oluen ylle kohoaa melko runsas mutta suht nopeasti laskeutuva vitivalkoinen vaahto, joka jättää reilusti pitsiä lasin reunoille.

Makeanpuoleisessa tuoksussa tuntuu kypsän sitruksista IPA-humalointia, makean leivonnaismaisena tuoksuvaa maltaisuutta ja vähän imelänä tuoksuvaa kermaista laktoosisuutta. Toisaalta tuoksusta tunnistaa heti, että kyseessä on IPA, mutta toisaalta tuoksu on varsin erikoinen.

Suussa oluella on täyteläinen, kohtalaisen makea ja runsas yleisolemus. Makumaailmassa tuntuu olevan paljon kaikkea, eikä pelkästään ihan tyypillisimpiä oluen aromeita: erikoista keltaista hedelmämössöä, puuroisuutta, herajuomaa, kermaa, jauhoista leivonnaismaisuutta, kevyttä aprikoosia, hennosti makeaa sitrushedelmämarmeladia ja ujon tunkkaista hiivaisuutta. Kokonaisuutta sävyttää hyvin hento ja pehmoinen, jopa puoliolematon hiilihappo, sekä melko maltillinen katkero. Oluella on suorastaan muhkea ja samettisen pehmeä suutuntuma.

Makeahkossa jälkimaussa tuntuu kohtalaista katkeroa, kermaleivosta, appelsiinia, heraa, melko runsasta hiivaisuutta, kevyttä papaijaa ja aavistus alkoholin (8%) makua. Suuhun jää varsin pitkä, makeaan taittuva, pehmeähkö ja moniulotteinen jälkivaikutelma.

Oluesta jää kokonaisuutena todella hämmentävä fiilis. En ole kyllä varma tällä kertaa siitä, että tykkäänkö. Elämyksenä olut on kyllä mielenkiintoinen, mutta loppupeleissä olut ihan rehellisesti tuntuu juuri siltä, mitä se onkin: herajuoman ja DIPA:n epäpyhä ristisiitos. Molemmat tuntuvat kokonaisuudessa melko selvästi, eivätkä ne tunnu aivan sopivan yhteen – vähän kuin ajatus ruispuurosta ja hernekeitosta sekaisin. Olut on, kuten Omnipollon oluet hyvin usein, varsin erikoinen ja omintakeinen, mutta tällä kertaa ei niin onnistunut. Näköjään se on sittenkin mahdollista, että Omnipollokin joskus epäonnistuu. Mutta nostan hattua panimon kavereille ennakkoluulottomasta toiminnasta!

Ja kukaties tämmöinen DIPA-herajuoma-blendi voi jopa maistua jollekin raavaalle punttisalihenkilölle, jonka on käytävä nostamassa rautaa vielä perjantai-iltana töiden jälkeen mutta päästävä silti vielä punttisalifiiliksiin treenin jälkeen?

Lyhyesti: Herajuoman ja DIPA:n yhdistelmä, joka maistuu yhtä kummalliselta kuin se ajatuksen tasolla tuntuukin. Ei niitä Omnipollon onnistuneimpia tuotoksia.

Arvio: OK – olut ei varsinaisesti ole huono tai pahanmakuinen, joten negatiivista arvosanaa se ei mielestäni ansaitse. Se on vain niin erikoinen, että tällä kertaa nautittavuus tai juotavuus ovat jääneet erikoisuudentavoittelun jalkoihin.

Hinnan (5,40e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Omnipollo Bianca Mango Lassi Gose

Omnipollo Bianca Mango Lassi Gose

• Valmistaja: Omnipollo
• Tyyppi: Olut, Vehnäolut, Gose / Erikoisuus, maustettu olut
• Maa: Ruotsi
• Alue: Tukholma
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 4,90e (Helmikuu 2016, Saveur-Bière)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: omnipollo

Tukholmalaispanimo Omnipollo on kyllä käsittämätön outolintu. He nimittäin tekevät täysin käsittämättömiä oluita, jotka usein täysin älyttömistä lähtökohdistaan huolimatta toimivat hämmentävän hyvin! Toki poikkeuksiakin löytyy seasta, mutta näppituntumalta voisin melkein veikata Omnipollon onnistuneen jopa useammin kuin Mikkellerin – tuon toisen velhopanimon, joka myöskin jaksaa rohkeasti pelleillä oluiden kanssa.

Yksi hauskimpia olutlinjastoja Omnipollolla on ollut Bianca – yhdistelmä gosea ja lassia. Veikkaan, että lukijoissa voi löyty jokunen, joille jompi kumpi tai molemmat sanat eivät kerro mitään, joten selvennys lienee paikallaan. Lassi on siis raikas, kylmä juoma Intiasta, jonka pohjana toimii veden ja jugurtin sekoitus. Lassi voidaan maustaa joko suolalla ja mausteilla, tai tehdä makeaksi muussaamalla sekaan hedelmiä. Gose on taas perinteinen vehnäolut Goslarista, Saksasta, joka maustetaan suolalla – usein myös korianterinsiemenillä – ja joka käytetään maitohapolla tavallista vehnäolutta happamammaksi. Omnipollo yhdistelee Bianca Mango Lassi Gosessaan maailman kenties suosituinta lassia, mangolassia, goseen valmistamalla vehnäoluen, joka on maustettu suolalla ja mangopyreellä. En ole varma, onko olut hapatettu käyttämällä jugurttia (mikä on toki mahdollista) mutta jugurttipuolta on vähintään emuloitu sillä, että olut on hapan (sillä jugurttikin on hapanta) ja sen sekaan on lisätty hieman laktoosia eli maitosokeria tuomaan jugurttimaista täyteläisyyttä. Voltteja tässä brittiläisellä Buxton Breweryllä teetetyssä oluessa on goseksi reilunlaisesti, eli 6%. Meikäläisen pullo tuli testattua viime helmikuussa ja sen parasta ennen -päiväys oli 6.6.2016, joten hyvin oli vielä oluessa varoaikaa jäljellä.

Lasissa oluella on utuinen, kellervä ja ujosti hailakanvihertävään taittuva väri sekä melko runsas, pienikuplainen, suht tiivis, keskikestävä valkoinen vaahto.

Makean hedelmäinen mutta myös hennon hapahko on varsin aromikas ja runsas. Aromimaailmaa hallitsevat mehukkaan mangoiset piirteet, joita kevyemmän trooppiset hedelmäiset sekä makean sitrusmarmeladiset piirteet komppaavat.

Suussa olut on kunnon goselle tyypillisesti kirpeän hapan, eloisa ja ennen kaikkea jännittävä. Persoonallinen makumaailma on selkeän suolainen, melko voimakkaasti makean mangoinen, kevyen greippinen ja hillityn ruohoinen. Katkeruutta ei tunnu juuri ollenkaan, mutta runsaan hedelmäistä yleisilmettä keventää tasapainoinen, keskirunsas hiilihappo.

Jälkimaku kirpeän hapan, muhevan mangoinen, hennosti passiohedelmäisen kirpeä ja ujosti ruohoisen katkera.

Kokonaisuutena Bianca Mango Lassi Gose on kaiken kaikkiaan niin hullunhauska esitys kuin sen nimestä voi jo päätellä, mutta ilahduttavinta oluessa on se, ettei se ole pelkästään käsittämätön höpökötöstys, vaan yllättävän tasapainoinen ja maukas tapaus! Mangoisuus melko voimakkaana hedelmänä tottakai hallitsee oluen tuoksu- ja aromimaailmaa, mutta tämä ei silti tee oluesta vain yhden tempun koiraa, vaan olut on myös selvästi gose – suolainen ja hapan. Tämä olut lienee jopa tyypillistä gosea hieman suolaisempi ja happamampi, mutta tämä on suorastaan edellytys siihen, että olut toimii kunnolla, sillä kevyemmällä otteella valmistetun gosen ominaispiirteet olisivat varmasti hukkuneet mangoisuuden alle!

Useimmat Omnipollon Biancat ovat olleet varsin hauskoja, persoonallisia ja testaamisen arvoisia oluita, mutta mielestäni edelleen hauskimman ja mielenkiintoisimman paikkaa näistä pitää edelleen tämä mangolassi-versio. Varmasti joillekin tämä olut ei ole olut lainkaan, mutta kokeilunhaluisille tämä on kyllä tapaus, jonka ei kannata antaa mennä ohi suun!

Lyhyesti: Runsaan mangoisuuden hallitsema, mutta mukavasti myös happamuutta ja suolaisuutta tarjoileva olut, joka haluaisi olla sekä mangolassi että gose.

Arvio: Erittäin hyvä – höpöolutasteikolla tämmöinen setti edustaa sitä äärimmäistä päätä. Ei tämä nyt mitenkään haastava tapaus ole, mutta hauska, hullutteleva ja ehdottomasti mieleenpainuva. Muikea pikku herkku!

Hinnan (4,90e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Train Station Shipfaced IPA

Train Station Shipfaced IPA

• Valmistaja: Train Station Brewery
• Tyyppi: Olut, India Pale Ale
• Maa: Ruotsi
• Alue: Uppsala, Knivsta
• Maltaat: Cara-, München-, ohra-, pale-
• Humala: Amarillo, Cascade, Centennial, Citra, Columbus, Simcoe, Summit
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 4,79e (Joulukuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 4,79e (Joulukuu 2015, Alko)

Ruotsissa kuplii pienpanimokentällä samaan tapaan kuin Suomessakin – jopa innokkaammin, sillä siinä missä Suomessa pienpanimoita on kuutisenkymmentä, on niitä Ruotsissa jo pitkälti toista sataa!

Vuonna 2012 perustettu ja varsin ketterää tahtia perustamisensa jälkeen oluillaan palkintoja pokannut Train Station Brewery on pamahtanut myös Alkon valikoimiin parilla oluellaan: perusvalikoimasta löytyvällä Groundbreaker Lagerilla ja kertaeränä tulleella, puujalkaisella nimellä varustettu Shipfaced IPA:lla. Näistä jälkimmäinen on nyt meikäläisen piinapenkissä syynättävänä; hyppysissäni olevan pullon parasta ennen -päiväys sanoo että 02.08.2016, joten aivan viikkoja tuoretta tämä ei ole, mutta muutama kuukausi ikää on vielä ihan siedettävästi tämä mahdollisimman nuorena oluttyyli huomioonottaen.

Väriltään tämä laivanaamainen olut on utuisen keskisyvän oranssinruskea. Oluen kaatuessa lasiin saa se keskirunsaan ja kuohkean mutta maltilliseksi ja lyhytkestoiseksi jäävän, kermanbeigen värisen vaahdon.

Lasista kohoaa runsas ja aromaattinen tuoksu, josta löytyy hyvin oluttyylityypillistä pihkaa, sitrusta, männynhavuja, kevyttä karamellia ja hentoa tropiikin hedelmää. Tuoksu on kyllä kiva ja houkutteleva, mikä hyvään IPA:an olennaisesti kuuluukin, mutta se ei ole mitään sellaista, mitä ei olisi jo miljoonaan kertaan nuuhkinut.

Sitten hörppy ja ihmettelemään makupuolta. Kielen kärjessä tuntuu hentoa karamellista makeutta ja hentoa mandariinimarmeladia, mutta muuten naamakaljalla on aika kuivakka ja tuntuva, kauttaaltaan katkeroinen yleisilme. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kuplat ovat hyvin pienet, lähes olemattomat. Makumaailmasta löytyy leipäistä mallasta, maamaisuutta, voimakasta ruohoisuutta, männynneulasta, humalakäpyä, maltillista mangoa ja kevyttä pihkaa. Makumaailmassa on sen verran neulasmaista havuisuutta, että tältä varmaan talviunille valmistelevien muumien jouluateria pääpiirteittäin maistuu. Alkoholi (7%) tuo oluen runkoon runsautta, muttei onneksi erotu lämpönä tai makuna. 87 EBUa sen sijaan erottuvat kyllä varsin selvästi.

Pitkässä jälkimaussa jää kielelle karamellia, kuivakkaa leipäisyyttä, ruohoa, pihkaa, greippilihaa, kevyttä havuisuutta ja hentoa maamaisuutta. Hyvin tiukka, robusti ja karhea katkeroisuus jatkuu suussa todella pitkään, mutta ne eivät silti onneksi peitä muita, voimakkaan ja kuivakan mallasvetoisia sävyjä alleen.

Shipfaced on hyvin tiukka ja anteeksipyytelemätön jenkki-IPA Ruotsista. Jos jotain kritiikkiä oluesta pitäisi antaa, tulisi se tuoksu- ja makumaailman tietynlaisesta turvallisuushakuisuudesta ja yllätyksettömyydestä: vaikka oluessa on räyhää ja maku on iso, ei siinä tunnu olevan suurta persoonaa – tältä tuoksuva ja maistuva IPA on tullut vastaan jo lukemattomalta muulta panimolta, eikä se siksi onnistu räjäyttämään pakkaa kovinkaan merkittävästi. Olut kuitenkin paikkaa tämän puutteen muuten varsin tyylipuhtaalla ja tasapainoisella paketilla, jossa on joko paljon tai vähintään sopivasti kaikkea, muttei mitään liikaa. Tämä on tyylillä tehty, superkatkera IPA kovan luokan hopheadeille; oluessa kyllä tuntuu myös mallasta, mutta ilman, että mennään mielipiteitä jakavaan karamelliin, siirappiin tai rusinaan asti. Jebou!

Lyhyesti: Tyylipuhtaudessaan jopa pieneen persoonattomuuteen asti menevä, mutta äärimmäisen tasapainoinen, tiukan katkeroinen ja maukas jenkkihenkinen IPA Ruotsista.

Arvio: Erinomainen – vaikka oluessa ei sinänsä ole mitään uutta tai ihmeellistä, on sen meriitit silti tunnustettava: tämä on modernien, runsaan aromaattisten IPA:en joukossa todella mallikas, tasapainoinen ja hyvin tehty esitys. Ehdottomasti olut, joka kannattaa tsekata mahdollisimman nuorena – ja jota kannattaa karttaa, jos ronski katkerohumalointi ei lämmitä sydäntä.

Hinnan (4,79e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Oppigårds Thurbo Stout

Oppigårds Thurbo Stout

• Valmistaja: Oppigårds Bryggeri
• Tyyppi: Olut, Imperial Stout / Oatmeal Stout
• Maa: Ruotsi
• Alue: Taalainmaa, Hedemora
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 28,50 SEK (~3,02e; Heinäkuu 2015, Systembolaget)
• Hinta nyt: 28,50 SEK (Lokakuu 2015, Systembolaget)

kuva: systembolaget

Jos pidettäisiin pienpanimoiden Suomi-Ruotsi-maaottelu, olisi kyllä pirun paha näin perstuntumalta arvioida kumpi voittaisi: meillä on kyllä valtavasti varsin tasokkaita pienpanimoja, mutta craft beer -buumi on iskenyt myös Ruotsiin tuhannen auringon voimalla ja tätä nykyä länsinaapurista löytyy jo toistasataa pienpanimoa, joista monet puskevat varsin kovatasoista tavaraa ulos. Ruotsalaisia pienpanimo-oluita on tullut vastaani tähän asti harmillisen vähän, mutta ne muutamat, joita on tullut testattua, ovat olleet kautta linjan tasoltaan erinomaista. Jo tässä vaiheessa voin spoilata loppuratkaisun ja kertoa, että Oppigårdsin Thurbo Stout jatkaa tuolla linjalla.

Hedemora, jossa Oppigårdsin farmi ja panimo sijaitsevat, löytyy vajaa 200 km Tukholmasta luoteeseen. Oppigårdsin maatalo on ollut saman perheen omistuksessa jo 1700-luvulta lähtien, mutta olutta tiluksilla on pantu vasta vuodesta 1996. Tätä nykyä Oppigårds on Ruotsin menestynein pienpanimo, sen vuosituotanto 1,2 miljoonaa litraa ja se työllistää 14 työntekijää. Thurbo Stout saa nimensä paikallisesta Turbon teollisuusalueesta, joka ennen vanhaan tunnettiin nimellä Thurbo. Oluen mallaspohjassa on käytetty perinteisten vaalean ja tummempien maltaiden ohella kauraa (joka tuo suutuntumaan runsautta ja täyteläisyyttä) ja savustettuja maltaita (jotka tuovat syvyyttä ja vivahteikkuutta tuoksuun ja makuun). Humalointi on suoritettu kerralla keiton alkuvaiheessa, eli oluen ideana on saada humaloista ainoastaan katkeroita, ei aromia. Olut on pullotettu suodattamattomana.

Oluen väri on tuhdille stoutille ominaiseen henkeen läpinäkymättömän tiivis ruskeanmusta. Lasiinkaadon myötä olut saa kestävän, paksun, lähes kiinteän tiivis ja väriltään keskiruskean vaahtolakin.

Lasista kohoaa todella runsas ja intensiivinen tuoksu, josta voi erottaa paahteista ja jopa mustan kärtsäistä mallasta, kuivakkaa maamaisuutta, kevyellä otteella tummaa suklaisuutta ja taustalla häilyvää hentoa tervaista savuisuutta – tässä vaiheessa en edes tiennyt oluessa käytetyn savumaltaita, joten kyllä ne ovat todella tuoneet piirteitään kokonaisuuteen!

Maku on vakuuttavan intensiivinen ja melko kuivahko, joskin kielen kärjessä tuntuu hieman makeampaakin maltaisuutta. Yleisilmeeltään olut on kärtsäinen, mausteinen ja tiivisrakenteisen täyteläinen imperial stout, joka ei ole kuitenkaan niin massiivisen iso, kuin monet vastaavat tyylin edustajat. Kielellä pyörii maltillista, tummaa hedelmäisyyttä, kevyesti lakritsista mausteisuutta ja makeutta, hillittyä tummapaahtoista kahvia ja hento juonne savua. Suutuntuma on kermaisen liukas, mitä hyvin hento ja pehmoinen hiilihappo korostaa. Niin alkoholi (8,7%) kuin kohtalaisen suuri katkerohumala (60 IBU) pysyvät alusta loppuun hyvin piilossa muhkean rungon alla.

Jälkimaussa tuntuu selvästi makeampaa mutta myös tuntuvan kärtsäista mallasta, tummaa suklaata ja kaakaonibsejä, kevyttä cappuccinoa, hillittyä lakritsisuutta ja hentoa piimälimppua. Runsas ja intensiivinen runko peittää tehokkaasti alleen kohtalaisen katkeruuden, aina pitkäkestoista loppumakua myöten. Vasta aivan lopuksi katkerohumalointi (60 IBU) nousee hieman aiempaa tuntuvaksi karvaudeksi, joka jatkaa luontevasti siihen, mihin karvaan suklainen ja kärtsäinen jälkivaikutelma jäi.

Thurbo Stout on oikein tyylikäs, tasapainoinen ja miellyttävän moniulotteinen olut, joka ei missään vaiheessa sorru yliyrittämiseen tai liioitteluun, vaan pysyy kaikin puolin sopusuhtaisena esityksenä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olut olisi liian kepeä tai vaatimaton imperial stoutiksi, sillä kokonaisuudessa on oikein mukavasti kuitenkin voimaa ja potkua. Runko on pidetty sen verran maltillisena, ettei oluesta tule parin siemauksen jälkeen ähkyä, mutta yleisilme pysyy silti mukavan tanakkana ja riittävän suurikokoisena. Katkeroita oluessa on reippaasti, mutta ne eivät rehellisesti juurikaan maistu läpi, vaan ainoastaan tuntuvat tukevan hyvin oluen valmiiksi kuivakkaa ja kärtsäistä habitusta. Lisäksi savumaltaiden harkittu käyttö antaa oluelle oikein miellyttävän ja hienovaraisen loppusilauksen.

Lyhyesti: Kohtalaisen täyteläinen, kuivahko, tiivisrakenteinen ja suhteellisen kärtsäinen imperial stout hienostuneen savuisella taustajuonteella.

Arvio: Erinomainen – kaiken kaikkiaan Thurbo on hieno, tasapainoinen ja tyylikäs imperial stout. Thurbo edustaa sitä imperial stoutien maltillisinta päätä, mutta aina ei oluen tarvitse olla överimassiivinen superstout – erityisesti, jos balanssi on näin mallikkaassa kunnossa ja juotavuus siten kohdillaan.

Hinnan (~3,02e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Omnipollo Nebuchadnezzar

Omnipollo Nebuchadnezzar

• Valmistaja: Omnipollo
• Tyyppi: Olut, Double India Pale Ale
• Maa: Ruotsi
• Alue: Tukholma
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 29,90 SEK (~3,13e; Joulukuu 2014, Systembolaget)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: systembolaget

Täällä Suomen pienpanimomyllerryksen keskellä aina silloin tällöin unohtaa, että myös länsinaapurissamme kuohuu. Koska en ole tarkkaan seurannut mitä lahden sillä puolen tapahtuu, en ole aivan tarkkaan perillä tapahtumien tämänhetkisestä tolasta, mutta en ole voinut olla huomaamatta, että myös Ruotsissa pienpanimoita ilmestyy kuin sieniä sateella.

Ruotsalaiset oluet eivät yleisesti ole olleet maailmankuuluja, mutta kuten myös muualla maailmassa, myös Ruotsissa pienpanimot ovat alkaneet hiomaan ja kiillottamaan maan oluiden imagoa valmistamalla varsin uskottavia ja hienosti kansainvälistä vertailua kestäviä oluita. Suomessa suurelle yleisölle kenties tunnetuin panimo on Alkossa usein tavattu S:t Eriks, jota luotsaa pienpanimoskenettäin harvinaisesti naispuolinen panimomestari. Muita silloin tällöin täällä tavattuja ja muistamisen arvioisia nimiä ovat mm. CAP, Närke ja Slottskällans.

Omnipollo ("kaikkikana"?) on vuonna 2011 perustettu "mustalaispanimo" (kyllä, tämä termi kiellettiin virallisesti Suomessa, vaikka lontooksi sama termi on gypsy brewery). Tämä tarkoittaa sitä, ettei panimo omista omaa fyysistä panimoa tai suuremman mittakaavan laitteistoa, vaan panimon taustahenkilöt kehittelevät keskenään reseptiikkaa, minkä jälkeen he lainaavat tai vuokraavat jonkun panimon laitteistoa ja valmistavat siellä oluensa. Esimerkiksi tämä olut on valmistettu samalla De Proefbrouwerij'n panimolla, mitä mustalaispanimotoiminnan pioneeri Mikkeller tunnetusti käyttää.

"Nebu" on 8,5% vahvuinen "Imperial IPA", jonka täyspitkää nimeä moni olutharrastaja on tuntunut moittivan varsin hankalaksi. Viininharrastajille nimi lienee hieman tutumpi, sillä erilaiset viinipullojen koothan ovat saaneet nimensä raamatullisten kuninkaiden mukaan ja 15 litran viinipullo tunnetaan juuri nimellä Nebuchadnezzar. Jos johonkin tämä nimi pitäisi vielä yhdistää, niin Nebuchadnezzar II oli n. 600 eaa elänyt Babylonin kuningas, joka muistetaan mm. Babylonin legendaaristen riippuvien puutarhojen rakennuttajana ja Jerusalemin tuhoajana (tuossa kaupungissa kyllä ollaan jaksettu riehua tuhansia vuosia).

Oluella on samean läpinäkymätön, keskisyvän keltainen väri. Reipas kaato palkitaan melko runsaalla, suurikuplaisella vaahdolla, joka tiivistyy pian kestäväksi, noin sentin paksuiseksi valkoiseksi vaahtopatjaksi.

Tuoksu on älyttömän runsas, voimakas ja ilmaisuvoimainen, mistä olut vetää heti pisteitä kotiin. Nokkapuolelta erottuu appelsiinimarmeladia ja raastettua sitruunankuorta, karamellista mallasta ja poltettua sokeria, hentoa sitruunaruohoa, aavistus männynneulasia, makeaa mausteisuutta ja trooppista hedelmäsalaattia.

Makupuolella Nebu on yhtä lailla runsas, intensiivinen ja tasapainoinen kokonaisuus. Yleisilmettä hallitsee makea, trooppinen hedelmäisyys – papaijaa, mangoa, passiohedelmää ja greippiä – jotka rakentuvat kohtalaisen tanakalle, hieman karamellisuuteen taittuvalle mallaspohjalle. Rakennepuolella tuntuu reilulla kädellä greippistä bitteriä ja saippuaista katkerohumalaa. Hiilihappoisuus on hyvin pientä, pehmeää ja tasaista, mikä näin rehevässä kokonaisuudessa toimii mainiosti.

Jälkimaku on hennon lämmin (8,5% voltteja – ihmekös tuo), tuoreen appelsiininen, hennosti makean mandariininen, ruohoinen ja erittäin bitterinen. Saippuainen ja greippinen katkeruus sekä nielussa tuntuva lämmönhohka jatkuvat erittäin pitkään ruohoisten, kevyesti eksoottisten hedelmäisten ja hennon toffeisten piirteiden häilyessä kielellä.

Omnipollon Nebuchadnezzar on helposti yksi runsaimpia, vaikuttavimpia ja tasapainoisimpia IPA:ja, mitä viime aikoina on vastaani tullut. Kepeät, kuivakat ja överikatkeroidut IPA:t eivät yleensä ole meikäläisen sydäntä lähinnä, vaan pidän enemmän maltillisemman katkeroiduista IPA:ista. Sen sijaan jos katkeroita on löydyttävä kuin kansaa Kiinasta, on runkoa oltava selkeästi rohkeammalla otteella; tässä Nebuchadnezzar onnistuu vallan mainiosti. Olut on aromeiltaan ja yleiseltä tyyliltään "pale", kuten India pale alen kuuluukin olla, mutta täyteläinen mallasrunko antaa ronskille katkerohumalalle meikäläisen suuhun sopivan tunnun. Lisäksi karamellis-trooppinen makeus ja tanakka bitteri siistivät toisiaan kivasti pois silti antaen myös molemmille kivasti tilaa. Kaiken kaikkiaan erittäin mallikas IPA, jolle on haastavaa löytää hyvää haastajaa kotimaisten pienpanimojen tuotannosta. Mallikas erävoitto länsinaapurille, heja Sverige!

Lyhyesti: Todella suurikokoinen ja -eleinen tupla-IPA, jossa yhdistyvät kepeys, röyhkeä katkerointi, karamellinen mallas, trooppinen hedelmä ja vastaansanomaton tasapaino.

Arvio: Täydellinen – kaikin puolin upea IPA, jonka ainoana ongelmakohtana voisi pitää suorastaan petollista alkoholipitoisuutta. Muuten kaikki palaset ovat upeasti kohdallaan.

Hinnan (~3,13e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta oluesta samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Slottskällans Eight BIPA

Slottskällans Eight BIPA

• Valmistaja: Slottskällans Bryggeri
• Tyyppi: Olut, Black IPA
• Maa: Ruotsi
• Alue: Uppsala
• Maltaat: Cara-, Carafa Special-, Pilsner-, suklaamallas
• Humala: Columbus, Galaxy, Hallertauer Northern Brewer, Pacific Jade
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 5,00e (Tammikuu 2014, Ravintola Pikkulintu)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: slottskällans

Uppsalalaisen Slottskällansin oluet ovat meikälle entuudestaan tuttuja, mutta ne ovat usein olleet melko "hit-or-miss" -tapauksia: parhaat ovat olleet oikein mainioita, mutta toiset eivät ole sytyttäneet lainkaan. Vuoden alussa olutravintola Pikkulinnussa käydessämme tuli kuitenkin napattua panimon kasipallo-Black IPA testiin, kun sen hinta oli vesivahinko-alennusten vuoksi poikkeuksellisesti kohtuulliset 5 euroa pullo.

Vuonna 1997 perustettu Slottskällans on yksi ruotsin vanhimpia ja merkittävimpiä pienpanimoita. Panimon Eight-nimeä kantava BIPA on panimon omien sanojen mukaan tavallinen, tuhti stout, jota on vain humaloitu reilulla kädellä – oman näkemykseni mukaan tällaisen menetelmän lopputuloksena on lähinnä jenkkityylinen stout, eikä niinkään Black IPA. Omasta mielestäni Black IPA:n kuuluu olla IPA:n tavoin kepeä ja raikas –oluen väri vain sattuu olemaan vaalean sijaan musta. Noh, tämmöinen termien välinen saivartelu sikseen ja ihmettelemään minkälaista tavaraa Slottskällans on tällä kertaa saanut aikaan!

Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa äärimmäisen runsaasti ja kestävästi vaalean kahvisella vaahdolla. Itse olut on väriltään kuparisenruskeaan taittuvan musta ja juuri ja juuri läpinäkyvä.

Lasista kohoava tuoksu on hyvin aromaattisen sitruksinen ja kukkea – ainakin tuoksun puolesta olut menee kyllä selkeästi enemmän IPA- kuin stout-osastoon, joskin taustalla häilyy myös kevyesti paahdetun maltaan tuomia tumman kahvisia ja suklaisia piirteitä.

Maku sen sijaan on voimakkaammin stoutmainen melko tuntuvan karvailla ja palaneilla piirteillään, joskaan kokonaisuus ei ole tuntuvan aromi- ja katkerohumalointinsa vuoksi stoutien tyyliin erityisen raskastekoinen ja tuhti, vaan ennemmin tasapainoisen raikas ja keskitäyteläinen. Humalointi tuo sekaan kukkeita, sitruksisia ja kevyen ruohoisia vivahteita, minkä lisäksi kärtsäisen maltaisuuden ohella tuntuu myös kepeämpää, vaalean maltaista keksisyyttä. Todennäköisesti oluelle nimen antanut 8% alkoholia pysyy hyvin sivussa alusta loppuun.

Jälkimaku on yhtäaikaa sekä voimakkaan IPA-henkinen että stoutmainen: siinä tuntuu sekä runsaasti paahteisia ja jopa palaneen kärtsäisiä aromeja että erittäin bitteristä katkerohumalaa, ja niin saippuaisena kuin aromaattisen greippisenä tuntuvaa aromihumalaa. Suuhun jää varsin pitkäkestoinen ja hyvin kuiva jälkivaikutelma.

Vaikka BIPA:ksi Slottskällansin Eight oli turhankin paahteinen ja kärtsäinen sopiakseen omaan makuuni, oli olut kokonaisuutena selkeästi enemmän "hit" kuin "miss"; vaikka oluesta löytyikin varsin reilusti stoutmaista kärtsää, oli myös humalaa käytetty jo sen verran reilusti, että oltiin hypätty jenkkiporttereista enemmän IPA-tyylin puolelle. Kokonaisuus pelasi siis varsin kelvollisesti ja olutta siemaili ihan ilokseen.

Mutta vaikka olut oli maistuva tuttavuus, ei se aivan täysi nappiosuma olut kuitenkaan ollut; kun oluessa on todella reilusti sekä paahteista kärtsää että katkerohumalaa, tulee nopeasti hieman tårta-på-tårta-fiilis – jos haluan kärtsää, otan mielummin porterin tai stoutin ja jos haluan reipasta humalointia, otan mielummin IPA:n. Tällaisena jenkkiportterin ja black IPA:n välimuotona olut toimi, mutta itse kaipaisin BIPA:ltani enemmän raikkautta ja keveyttä, en näin voimakasta kärtsää ja tuhtia runkoa.

Lyhyesti: Voimakkaan kärtsäinen ja reilusti humaloitu kuiva olut, josta kyllä tulee läpi reilusti IPA-tyylistä katkero- ja aromihumalointia, mutta yhtä lailla tukevaa stoutin paahteisuutta ja runkoa. Varsin bitterinen olut, joka panostaa enemmän tykitykseen kuin tasapainoon.

Arvio: Hyvä – paahteinen tykittelyolut Ruotsista katkeroihin ihastuneille hopheadeille. Ei se tasapainoisin tuttavuus, mutta kelpo esitys sellaisille, jotka eivät osaa päättää kaivataanko seuraavalta oluelta tuntuvaa paahteisuutta vai reipasta humalointia.

Hinnan (5,00e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.