Omnipollo Magic Number III Protein Shake IIPA

Omnipollo Magic Number III Protein Shake Imperial IPA

• Valmistaja: Omnipollo
• Tyyppi: Olut, Double India Pale Ale / Erikoisuus, maustettu olut
• Maa: Ruotsi
• Alue: Tukholma
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 5,40e (Helmikuu 2016, Saveur Bière)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: beerbox

Olen aikaisemminkin kirjoittanut aiheesta: Omnipollo nimittäin on kaikista maailman pienpanimoista kyllä yksi käsittämätön outolintu. Panimolta tulee vähän väliä ulos toinen toistaan käsittämättömämpiä erikoisoluita, joissa yhdistellään täysin olueen liittymättömiä raaka-aineista mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla ja – toisin kuin niin monella muulla pienpanimolla – nämä oluet toimivat erittäin usein hämmentävän hyvin! Olen jo pikku hiljaa hyväksynyt sen, että voin hommata käytännössä minkä tahansa Omnipollon ilman suurta pelkoa siitä, että olut olisi katastrofi. Tästä syystä en miettinyt silmänräpäystä kauempaa, kun Saveur Bière -nettikaupassa vastaani tuli Omnipollon "proteiinipirtelö-DIPA". Jahas, vai että sellaista, ostoskoriin vaan.

Kyseessä on siis Double IPA tai Imperial IPA, kumpaa termiä haluaakaan käyttää, jonka mallaspohjasta löytyy ohraa, vehnää ja kauraa (näistä jälkimmäisin hieman harvinaisempi IPA-puolella). Oluen tekee "proteiinipirtelöksi" se, että oluen sekaan on heitetty sekaan reippaasti heraproteiinia. Tottakai.

Tämä meikäläisen pullo tuli testattua keväällä 2016 ja parasta ennen -päiväys oli 10.11.2016, eli vielä kohtalaisen tuoretta tavaraa oli arviohetkellä.

Oluella on samean utuinen, harmaan kellervä väri – nyt ei voida puhua mitenkään erityisen houkuttelevan näköisestä tuotteesta. Kaadon myötä oluen ylle kohoaa melko runsas mutta suht nopeasti laskeutuva vitivalkoinen vaahto, joka jättää reilusti pitsiä lasin reunoille.

Makeanpuoleisessa tuoksussa tuntuu kypsän sitruksista IPA-humalointia, makean leivonnaismaisena tuoksuvaa maltaisuutta ja vähän imelänä tuoksuvaa kermaista laktoosisuutta. Toisaalta tuoksusta tunnistaa heti, että kyseessä on IPA, mutta toisaalta tuoksu on varsin erikoinen.

Suussa oluella on täyteläinen, kohtalaisen makea ja runsas yleisolemus. Makumaailmassa tuntuu olevan paljon kaikkea, eikä pelkästään ihan tyypillisimpiä oluen aromeita: erikoista keltaista hedelmämössöä, puuroisuutta, herajuomaa, kermaa, jauhoista leivonnaismaisuutta, kevyttä aprikoosia, hennosti makeaa sitrushedelmämarmeladia ja ujon tunkkaista hiivaisuutta. Kokonaisuutta sävyttää hyvin hento ja pehmoinen, jopa puoliolematon hiilihappo, sekä melko maltillinen katkero. Oluella on suorastaan muhkea ja samettisen pehmeä suutuntuma.

Makeahkossa jälkimaussa tuntuu kohtalaista katkeroa, kermaleivosta, appelsiinia, heraa, melko runsasta hiivaisuutta, kevyttä papaijaa ja aavistus alkoholin (8%) makua. Suuhun jää varsin pitkä, makeaan taittuva, pehmeähkö ja moniulotteinen jälkivaikutelma.

Oluesta jää kokonaisuutena todella hämmentävä fiilis. En ole kyllä varma tällä kertaa siitä, että tykkäänkö. Elämyksenä olut on kyllä mielenkiintoinen, mutta loppupeleissä olut ihan rehellisesti tuntuu juuri siltä, mitä se onkin: herajuoman ja DIPA:n epäpyhä ristisiitos. Molemmat tuntuvat kokonaisuudessa melko selvästi, eivätkä ne tunnu aivan sopivan yhteen – vähän kuin ajatus ruispuurosta ja hernekeitosta sekaisin. Olut on, kuten Omnipollon oluet hyvin usein, varsin erikoinen ja omintakeinen, mutta tällä kertaa ei niin onnistunut. Näköjään se on sittenkin mahdollista, että Omnipollokin joskus epäonnistuu. Mutta nostan hattua panimon kavereille ennakkoluulottomasta toiminnasta!

Ja kukaties tämmöinen DIPA-herajuoma-blendi voi jopa maistua jollekin raavaalle punttisalihenkilölle, jonka on käytävä nostamassa rautaa vielä perjantai-iltana töiden jälkeen mutta päästävä silti vielä punttisalifiiliksiin treenin jälkeen?

Lyhyesti: Herajuoman ja DIPA:n yhdistelmä, joka maistuu yhtä kummalliselta kuin se ajatuksen tasolla tuntuukin. Ei niitä Omnipollon onnistuneimpia tuotoksia.

Arvio: OK – olut ei varsinaisesti ole huono tai pahanmakuinen, joten negatiivista arvosanaa se ei mielestäni ansaitse. Se on vain niin erikoinen, että tällä kertaa nautittavuus tai juotavuus ovat jääneet erikoisuudentavoittelun jalkoihin.

Hinnan (5,40e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Omnipollo Bianca Mango Lassi Gose

Omnipollo Bianca Mango Lassi Gose

• Valmistaja: Omnipollo
• Tyyppi: Olut, Vehnäolut, Gose / Erikoisuus, maustettu olut
• Maa: Ruotsi
• Alue: Tukholma
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 4,90e (Helmikuu 2016, Saveur-Bière)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: omnipollo

Tukholmalaispanimo Omnipollo on kyllä käsittämätön outolintu. He nimittäin tekevät täysin käsittämättömiä oluita, jotka usein täysin älyttömistä lähtökohdistaan huolimatta toimivat hämmentävän hyvin! Toki poikkeuksiakin löytyy seasta, mutta näppituntumalta voisin melkein veikata Omnipollon onnistuneen jopa useammin kuin Mikkellerin – tuon toisen velhopanimon, joka myöskin jaksaa rohkeasti pelleillä oluiden kanssa.

Yksi hauskimpia olutlinjastoja Omnipollolla on ollut Bianca – yhdistelmä gosea ja lassia. Veikkaan, että lukijoissa voi löyty jokunen, joille jompi kumpi tai molemmat sanat eivät kerro mitään, joten selvennys lienee paikallaan. Lassi on siis raikas, kylmä juoma Intiasta, jonka pohjana toimii veden ja jugurtin sekoitus. Lassi voidaan maustaa joko suolalla ja mausteilla, tai tehdä makeaksi muussaamalla sekaan hedelmiä. Gose on taas perinteinen vehnäolut Goslarista, Saksasta, joka maustetaan suolalla – usein myös korianterinsiemenillä – ja joka käytetään maitohapolla tavallista vehnäolutta happamammaksi. Omnipollo yhdistelee Bianca Mango Lassi Gosessaan maailman kenties suosituinta lassia, mangolassia, goseen valmistamalla vehnäoluen, joka on maustettu suolalla ja mangopyreellä. En ole varma, onko olut hapatettu käyttämällä jugurttia (mikä on toki mahdollista) mutta jugurttipuolta on vähintään emuloitu sillä, että olut on hapan (sillä jugurttikin on hapanta) ja sen sekaan on lisätty hieman laktoosia eli maitosokeria tuomaan jugurttimaista täyteläisyyttä. Voltteja tässä brittiläisellä Buxton Breweryllä teetetyssä oluessa on goseksi reilunlaisesti, eli 6%. Meikäläisen pullo tuli testattua viime helmikuussa ja sen parasta ennen -päiväys oli 6.6.2016, joten hyvin oli vielä oluessa varoaikaa jäljellä.

Lasissa oluella on utuinen, kellervä ja ujosti hailakanvihertävään taittuva väri sekä melko runsas, pienikuplainen, suht tiivis, keskikestävä valkoinen vaahto.

Makean hedelmäinen mutta myös hennon hapahko on varsin aromikas ja runsas. Aromimaailmaa hallitsevat mehukkaan mangoiset piirteet, joita kevyemmän trooppiset hedelmäiset sekä makean sitrusmarmeladiset piirteet komppaavat.

Suussa olut on kunnon goselle tyypillisesti kirpeän hapan, eloisa ja ennen kaikkea jännittävä. Persoonallinen makumaailma on selkeän suolainen, melko voimakkaasti makean mangoinen, kevyen greippinen ja hillityn ruohoinen. Katkeruutta ei tunnu juuri ollenkaan, mutta runsaan hedelmäistä yleisilmettä keventää tasapainoinen, keskirunsas hiilihappo.

Jälkimaku kirpeän hapan, muhevan mangoinen, hennosti passiohedelmäisen kirpeä ja ujosti ruohoisen katkera.

Kokonaisuutena Bianca Mango Lassi Gose on kaiken kaikkiaan niin hullunhauska esitys kuin sen nimestä voi jo päätellä, mutta ilahduttavinta oluessa on se, ettei se ole pelkästään käsittämätön höpökötöstys, vaan yllättävän tasapainoinen ja maukas tapaus! Mangoisuus melko voimakkaana hedelmänä tottakai hallitsee oluen tuoksu- ja aromimaailmaa, mutta tämä ei silti tee oluesta vain yhden tempun koiraa, vaan olut on myös selvästi gose – suolainen ja hapan. Tämä olut lienee jopa tyypillistä gosea hieman suolaisempi ja happamampi, mutta tämä on suorastaan edellytys siihen, että olut toimii kunnolla, sillä kevyemmällä otteella valmistetun gosen ominaispiirteet olisivat varmasti hukkuneet mangoisuuden alle!

Useimmat Omnipollon Biancat ovat olleet varsin hauskoja, persoonallisia ja testaamisen arvoisia oluita, mutta mielestäni edelleen hauskimman ja mielenkiintoisimman paikkaa näistä pitää edelleen tämä mangolassi-versio. Varmasti joillekin tämä olut ei ole olut lainkaan, mutta kokeilunhaluisille tämä on kyllä tapaus, jonka ei kannata antaa mennä ohi suun!

Lyhyesti: Runsaan mangoisuuden hallitsema, mutta mukavasti myös happamuutta ja suolaisuutta tarjoileva olut, joka haluaisi olla sekä mangolassi että gose.

Arvio: Erittäin hyvä – höpöolutasteikolla tämmöinen setti edustaa sitä äärimmäistä päätä. Ei tämä nyt mitenkään haastava tapaus ole, mutta hauska, hullutteleva ja ehdottomasti mieleenpainuva. Muikea pikku herkku!

Hinnan (4,90e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Omnipollo Nebuchadnezzar

Omnipollo Nebuchadnezzar

• Valmistaja: Omnipollo
• Tyyppi: Olut, Double India Pale Ale
• Maa: Ruotsi
• Alue: Tukholma
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 29,90 SEK (~3,13e; Joulukuu 2014, Systembolaget)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: systembolaget

Täällä Suomen pienpanimomyllerryksen keskellä aina silloin tällöin unohtaa, että myös länsinaapurissamme kuohuu. Koska en ole tarkkaan seurannut mitä lahden sillä puolen tapahtuu, en ole aivan tarkkaan perillä tapahtumien tämänhetkisestä tolasta, mutta en ole voinut olla huomaamatta, että myös Ruotsissa pienpanimoita ilmestyy kuin sieniä sateella.

Ruotsalaiset oluet eivät yleisesti ole olleet maailmankuuluja, mutta kuten myös muualla maailmassa, myös Ruotsissa pienpanimot ovat alkaneet hiomaan ja kiillottamaan maan oluiden imagoa valmistamalla varsin uskottavia ja hienosti kansainvälistä vertailua kestäviä oluita. Suomessa suurelle yleisölle kenties tunnetuin panimo on Alkossa usein tavattu S:t Eriks, jota luotsaa pienpanimoskenettäin harvinaisesti naispuolinen panimomestari. Muita silloin tällöin täällä tavattuja ja muistamisen arvioisia nimiä ovat mm. CAP, Närke ja Slottskällans.

Omnipollo ("kaikkikana"?) on vuonna 2011 perustettu "mustalaispanimo" (kyllä, tämä termi kiellettiin virallisesti Suomessa, vaikka lontooksi sama termi on gypsy brewery). Tämä tarkoittaa sitä, ettei panimo omista omaa fyysistä panimoa tai suuremman mittakaavan laitteistoa, vaan panimon taustahenkilöt kehittelevät keskenään reseptiikkaa, minkä jälkeen he lainaavat tai vuokraavat jonkun panimon laitteistoa ja valmistavat siellä oluensa. Esimerkiksi tämä olut on valmistettu samalla De Proefbrouwerij'n panimolla, mitä mustalaispanimotoiminnan pioneeri Mikkeller tunnetusti käyttää.

"Nebu" on 8,5% vahvuinen "Imperial IPA", jonka täyspitkää nimeä moni olutharrastaja on tuntunut moittivan varsin hankalaksi. Viininharrastajille nimi lienee hieman tutumpi, sillä erilaiset viinipullojen koothan ovat saaneet nimensä raamatullisten kuninkaiden mukaan ja 15 litran viinipullo tunnetaan juuri nimellä Nebuchadnezzar. Jos johonkin tämä nimi pitäisi vielä yhdistää, niin Nebuchadnezzar II oli n. 600 eaa elänyt Babylonin kuningas, joka muistetaan mm. Babylonin legendaaristen riippuvien puutarhojen rakennuttajana ja Jerusalemin tuhoajana (tuossa kaupungissa kyllä ollaan jaksettu riehua tuhansia vuosia).

Oluella on samean läpinäkymätön, keskisyvän keltainen väri. Reipas kaato palkitaan melko runsaalla, suurikuplaisella vaahdolla, joka tiivistyy pian kestäväksi, noin sentin paksuiseksi valkoiseksi vaahtopatjaksi.

Tuoksu on älyttömän runsas, voimakas ja ilmaisuvoimainen, mistä olut vetää heti pisteitä kotiin. Nokkapuolelta erottuu appelsiinimarmeladia ja raastettua sitruunankuorta, karamellista mallasta ja poltettua sokeria, hentoa sitruunaruohoa, aavistus männynneulasia, makeaa mausteisuutta ja trooppista hedelmäsalaattia.

Makupuolella Nebu on yhtä lailla runsas, intensiivinen ja tasapainoinen kokonaisuus. Yleisilmettä hallitsee makea, trooppinen hedelmäisyys – papaijaa, mangoa, passiohedelmää ja greippiä – jotka rakentuvat kohtalaisen tanakalle, hieman karamellisuuteen taittuvalle mallaspohjalle. Rakennepuolella tuntuu reilulla kädellä greippistä bitteriä ja saippuaista katkerohumalaa. Hiilihappoisuus on hyvin pientä, pehmeää ja tasaista, mikä näin rehevässä kokonaisuudessa toimii mainiosti.

Jälkimaku on hennon lämmin (8,5% voltteja – ihmekös tuo), tuoreen appelsiininen, hennosti makean mandariininen, ruohoinen ja erittäin bitterinen. Saippuainen ja greippinen katkeruus sekä nielussa tuntuva lämmönhohka jatkuvat erittäin pitkään ruohoisten, kevyesti eksoottisten hedelmäisten ja hennon toffeisten piirteiden häilyessä kielellä.

Omnipollon Nebuchadnezzar on helposti yksi runsaimpia, vaikuttavimpia ja tasapainoisimpia IPA:ja, mitä viime aikoina on vastaani tullut. Kepeät, kuivakat ja överikatkeroidut IPA:t eivät yleensä ole meikäläisen sydäntä lähinnä, vaan pidän enemmän maltillisemman katkeroiduista IPA:ista. Sen sijaan jos katkeroita on löydyttävä kuin kansaa Kiinasta, on runkoa oltava selkeästi rohkeammalla otteella; tässä Nebuchadnezzar onnistuu vallan mainiosti. Olut on aromeiltaan ja yleiseltä tyyliltään "pale", kuten India pale alen kuuluukin olla, mutta täyteläinen mallasrunko antaa ronskille katkerohumalalle meikäläisen suuhun sopivan tunnun. Lisäksi karamellis-trooppinen makeus ja tanakka bitteri siistivät toisiaan kivasti pois silti antaen myös molemmille kivasti tilaa. Kaiken kaikkiaan erittäin mallikas IPA, jolle on haastavaa löytää hyvää haastajaa kotimaisten pienpanimojen tuotannosta. Mallikas erävoitto länsinaapurille, heja Sverige!

Lyhyesti: Todella suurikokoinen ja -eleinen tupla-IPA, jossa yhdistyvät kepeys, röyhkeä katkerointi, karamellinen mallas, trooppinen hedelmä ja vastaansanomaton tasapaino.

Arvio: Täydellinen – kaikin puolin upea IPA, jonka ainoana ongelmakohtana voisi pitää suorastaan petollista alkoholipitoisuutta. Muuten kaikki palaset ovat upeasti kohdallaan.

Hinnan (~3,13e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta oluesta samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.