Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


7.2.14

Hiisi Pläkki

http://www.alko.fi/tuotteet/743734/
Hiisi Pläkki
  • Valmistaja: Panimo Hiisi
  • Tyyppi: Olut, Black IPA
  • Maa: Suomi
  • Alue: Keski-Suomi, Jyväskylä
  • Humala: Amarillo, Centennial, Galena, Simcoe
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,53e (Helmikuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 4,53e (Helmikuu 2014, Alko)

Suomen pienpanimoskenessä kuohuu kuin kotiolutpullossa konsanaan. Viimeisen parin vuoden aikana on kentälle ilmestynyt useita, toinen toistaan mielenkiintoisempia mikropanimoja, joiden oluita on näkynyt niin olutravintoloissa, maitokaupoissa kuin Alkon tilausvalikoimassakin. Jyväskyläläinen Panimo Hiisi on varmaankin onnistunut tekemään jonkin sortin ennätyksen, sillä he onnistuivat panimon perustamisesta alle vuodessa saamaan oluen Alkon perusvalikoiman kausituotteeksi!

Hiisi on vakuuttanut allekirjoittaneen Raivoava Rakki -IPA:llaan (joka harmi kyllä vielä odottaa arkistossa puhtaaksikirjoittamista ja julkaisua), joten ei vaatinut kovinkaan suurta pähkäilyä napata heidän Pläkkiään StaPan oluen seuraajaksi pienimuotoisella kausiolutkierroksellani.

Pläkki on siis ns. Black IPA, melko harvinainen oluttyyli, joka melko nuoresta iästään johtuen ei ole vielä varsinaisesti vakiinnuttanut tyylipuhtaita piirteitään. Itse näen Black IPA:t niin, että kyseessä olisi ensisijaisesti IPA, joka on vain väriltään musta ja painoarvoa on selkeästi enemmän IPA-maisissa kuin stout/porter-henkisissä piirteissä. Jonkinlainen oluttyylijana olisi siis:
Stout/porter – american stout/porter – black IPA – IPA,
jossa ääripäät ovat usein vain kohtalaisesti humaloitu stout/porter ja hyvin rapsakasti humaloitu IPA; väliin sitten asettuu usein varsin reilusti humaloitu mutta tuhdin paahteinen american stout/porter -oluttyyli ja selkeästi kevyemmin paahteinen mutta tukevammin humaloitu black IPA. Tämähän ei ole mitenkään virallista, kiveenhakattua tietoa, koska black IPA -oluita on markkinoilla näkynyt niin vähän muutenkin, että varsinaista selkeää kuvaa oluttyylistä on vielä vaikea piirtää (ja oman hämmennyksensä tähän oluttyylien janaan tuo vielä harvinaisempi white stout/porter -tyyli). Viime vuonna Alkon käsityöläisolutkatselmuksessa näkynyt Mikkeller Sort Gul oli joka tapauksessa mielestäni erittäin mallikas tyylilajin edustaja ja asettaa tietynlaiset benchmark-kriteerit, joihin voin tulevaisuudessa arvioitavia oluita verrata.

Testattava pullo on erää #26, parasta ennen -päiväys on 12.7.2014.

Väri on tiiviin musta. Maitokahvinruskea vaahto nousee noin sentin paksuiseksi ja kohtalaisen pitkäkestoiseksi patjaksi oluen päälle.

Melko kärtsäisen paahteinen ja hennon palanut tuoksu tuo mieleeni enemmän reippaammin humaloidut stoutit ja portterit kuin varsinaiset IPA:t; yleisilme on tumman paahtomaltainen, kärtsäinen ja hennon savuinen. Päällä tuntuu kevyesti sitruksista ja hennon havuista humalaa, eli mallas tuntuu olevan selkeästi voimakkaammassa roolissa.

Maku on kuiva ja oluen runko seilaa akselilla kepehköstä keskitäyteläiseen. Suussa humala ottaa selkeästi merkittävämmän roolin tuoksuun nähden: kielellä tuntuu greippistä, katkeraa ja voimakkaasti uuttunutta humalaisuutta, lakritsaista yrttisyyttä ja kevyesti paahteista mallasta, joka tuo aavistuksen tummaa kahvisuutta kokonaisuuteen. Vaikka oluen suutuntuma on melko kepeä varsin runsaaseen humalointiin nähden, ei olut tunnu varsinaisesti tasapainottomalta, vaan lähinnä raikkaalta. Makumaailma kuitenkin jää melko yksiulotteiseksi eikä olut tarjoa loppujen lopuksi kovinkaan paljoa fiilisteltävää parin ensisiemauksen jälkeen.

Pitkähkössä jälkimaussa humala näyttelee lähes yksinomaan pääosaa: jälkivaikutelma on karvas, greippisen sitruksinen ja kevyen havuinen. 6,3% alkoholia tuo hentoa lämpöä kevyeksi jäävän rungon alta. Varsin runsaasta bitteristään huolimatta jälkimakukaan ei ole ei häiritsevän karhea tai tasapainoton, vaan mukavan rapea.

Pläkki on tiukka ja niukka olut, joka on vähän IPA ja vähän stout / porter olematta selvästi kumpaakaan: tuoksu aloitti selkeästi portterimaisemmalla linjalla, kun taas jälkimaku olikin jo varsin IPA-mainen. Tämä on siis kaiken kaikkiaan ihan hyvä perusolut, mutta ei onnistu tuomaan juuri mitään ihmeempää tähän tuoreeseen ja vielä pieneen oluttyyliin – tämä on siis varsin turvallinen humalapommi voimakkaasta katkeroinnista pitäville.

Lyhyesti: Poikkeavan värinen keveähkö ja tasapainoinen perus-IPA, jossa erityisesti tuoksussa mutta myös jossain määrin maussa paahteisempi mallaspohja tuo portterimaisuutta kokonaisuuteen.

Arvio: Miellyttävä – mukava, freesi ja kepeähkö portterin ja IPA:n välimuoto; vaikka katkeroa oluesti löytyykin, olisin toivonut olueen enemmän IPA-maista monimuotoisuutta ja vähemmän paahdetta, sillä nyt kokonaisuus muistutti enemmän hyvin kevyttä jenkkihumala-portteria kuin mielikuvaani Black IPA -tyylistä. Lisäksi kokonaisuus jäi makuuni hieman turhan yksiulotteiseksi, vaikka balanssi olikin varsin hyvässä tikissä.

Hinnan (4,53e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

2 kommenttia:

  1. Tuo oluthan ei missään nimessä ole balanssissa. Se kaipaisi runkoon lisää maltaisuutta ollakseen black IPA. Silti kelpo ensikosketus tähän uuteen panimoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, samaa mieltä - jos siis puhutaan pelkästään siitä, että olut kaipaa erityisesti tanakampaa runkoa! Varsinaista maltaista makua oluessa tuntuu olevan meikäläiselle vähintään tarpeeksi - enempi tekisi jo tästä portterin.

      Poista