Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


14.2.14

Rabl Grüner Veltliner Eiswein 2008

http://www.alko.fi/tuotteet/566404/
Rabl Grüner Veltliner Eiswein 2008
  • Valmistaja: Weingut R. Rabl
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Eiswein
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
  • Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: 29,90e (Lokakuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 30,30e (Helmikuu 2014, Alko)

Itävallan viinimessuilla esiteltiin innokkaasti Rablin pöydässä viinitalon Eisweiniä, joka oli juuri tuolloin saapumassa Alkon valikoimiin rajattuna kertaostoksena. Eli en voinut poistua paikalta testaamatta sitä.

Eisweinin valmistaminen on aina suuri riski viinitaloille: tätä kyseistä viinityyliä voidaan valmistaa vain niillä harvoilla alueilla, joilla rypäleet kypsyvät riittävän pitkälle syksyyn, mutta kuitenkin tarpeeksi hyvin, että ne ovat lopulta kypsiä. Lisäksi näiden alueiden on oltava sellaisia, että talven ensimmäiset pakkaset saapuvat riittävän aikaisin ja riittävän kylminä. Kun joku yö lämpötila putoaa n. 8 pakkasasteen tienoille, lähdetään tarhoille korjaamaan rypäleitä, joiden sisältämän mehun vedestä on suurin osa jäätynyt ja rypäleeseen on jäänyt sulaksi vain pieni tilkka mehua, johon on konsentroitunut valtava määrä rypäleen mehun sokereita. Kun nämä rypäleet puristetaan (jäisiä rypäleitä kestävässä) prässissä, jää jäätynyt vesi syrjään ja saadaan ainoastaan erittäin konsentroitunutta, todella makeaa viiniä. Näin voidaan saavuttaa erittäin jalohomeisia rypäleitä vastaava rypälemehun konsentraatio erittäin puhdaspiirteisenä, ilman jalohomeen omaa, persoonallista aromia. Tämänlaisen viinin tekeminen on kuitenkin aina suuri riski, sillä jos pakkaset eivät saavu ollenkaan tai tulevat liian myöhässä, rypäleet lopulta joko putoavat maahan tai mätänevät köynnöksiin. Lisäksi mitä pidempään rypäleiden annetaan olla köynnöksissä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä rypäleet voivat saara tauti- tai hometartunnan tai päätyä nälkäisten eläinten suihin. Siksi Eisweinit ovat usein varsin harvinaisia ja hinnakkaita viinejä, joita useimmat viinitalot tuottavat vain harvoina, onnistuneina vuosina.

Rablin Eiswein on valmistettu Itävallan kansallisrypäleestä, Grüner Veltlineristä, ja sitä on kypsytetty varsin pitkään: aluksi kaksi vuotta vanhassa tammessa ja sen jälkeen vielä vuoden verran lisää pullossa ennen myyntiinlaskua.

Tiiviin kullankeltainen viini tuoksuu melko hillitysti, mutta aromi on silti ihastuttavan tyylikäs ja kutsuva: hunajaa, kypsää tropiikin hedelmää, kuivattua aprikoosia, sitrusmarmeladia, kevyttä leivoksellisuutta ja hentoa savuisuutta.

Muutaman pehmeän ja jopa hieman väsähtäneen Eiswein-tuttavuuden jälkeen Rabl onnistuu toimittamaan jälleen juuri sitä, mitä hyvältä Eisweinilta ennen kaikkea odotan: todella reilua hapokkuutta! Vaikka tuoksu vihjailee muhkeaa, hunajaista viiniä, on Rabl Eisweinin yleisilme varsin kirpeä ja siksi myös erittäin intensiivinen. Maussa löytyy sekä hunajaa, ananasmarmeladia ja kuivattuja trooppisia hedelmiä kuin pirteää, paikoin kirpeääkin sitruksisuutta ja kevyesti kokonaisuutta raikastavaa mineraalia. Taustalla häivähtelee kevyen parfyymistä kukkaisuutta ja valkopippurista mausteisuutta. Runsas, laserintarkan fokuksen tuova hapokkuus (hurjat 10,5 g/l) tekee viinistä jopa paikoin kireän oloisen ja vaikka viini on varsin makea (jäännössokeria hurjat 270 g/l!), ei se hapokkuuden vuoksi tunnu mitenkään erityisen makealta.

Vaikka hapokkuus korostuu jälkimaussa, tuntuen kevyesti viiltävänä tunteena poskipäissä ja runsaasti vettä nostattavana fiiliksenä kielellä, on jälkimaku keskimakuun verrattuna todella runsaan makea ja intensiivinen. Viinistä jää mehevä, pitkähkö jälkivaikutelma, jossa tuntuu kuivattua ananasta, yrttisyyttä, hedelmäsalaatin sokerilientä ja kevyttä pippurisuutta.

Rablin Eisweinillä on pieneen kokoonsa nähden melko paljon hintaa, mutta tässä on vihdoinkin Eiswein, joka on ehdottomasti joka pennin väärti! Viinillä on hurjat määrät jäännössokeria, mutta niin on myös happoja, minkä johdosta viini on upealla tavalla balanssissa, eikä viinistä löydy kaikesta runsaudestaan huolimatta mitään poisviilattavaa.

Nykykunnossa viini on aivan ylettömän nuorekas ja primäärinen, vaikka ikää onkin jo puoli vuosikymmentä – tämähän ei kuitenkaan ole ikä eikä mikään hyvälle jälkiruokaviinille. Vaikka viini on kaikin puolin herkullinen ja vakuuttava tapaus, on se ennen kaikkea lupaava: itse suosittelisin korkkaamaan viinin aikaisintaan 10 vuoden päästä. Näin laadukkaat jälkiruokaviinit rupeavat saavuttamaan sen korkeimman huippunsa vasta kun viinin väri on muuttunut keltaisesta jo selkeästi oranssiksi, tai jopa kuparinruskeaksi. Jälkiruoan naittamisesta ei tarvitse tämän viinin kanssa stressailla, sillä jälkiruokaviinien perussääntöä (viinin on oltava ruokaa makeampaa) noudattaessa on jo vaikeaa keksiä tätä makeampaa tarjottavaa! Viini tosin kyllä suorastaan kerjää jotain syötävää kylkeensä, kiitos sen hyvin kirpakan hapokkuuden, jos sen nyt suunnittelee korkkaavansa.

Lyhyesti: Sekä erittäin makea että erittäin hapokas, huippulaadukas Eiswein, joka ei varsinaisesti tunnu erittäin makealta, mutta sitäkin hapokkaammalta. Todella tasapainoinen, korkealaatuinen ja herkullinen jälkiruokaviini, joka tulee olemaan parhaimmillaan vasta vuosikymmenen jos toisenkin odottelun jälkeen.

Arvio: Erinomainen – eikä kaukana olla täydellisestä. Viini on vielä turhan tiukkarakenteinen ja primäärinen saadakseen meikäläiseltä aivan huippupisteitä, mutta pienellä kärsivällisyydellä viini kyllä tavoittamaan sellaisen tason takuuvarmasti. Huippuostos.

Hinnan (30,30e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti