Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

4.8.2020 mennessä blogissa on arvosteltu 1439 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


26.2.14

Laitilan Kievari Agricola

http://www.alko.fi/tuotteet/762164/
Laitilan Kievari Agricola
  • Valmistaja: Laitilan Wirwoitusjuomatehdas
  • Tyyppi: Olut, Belgi, Dubbel
  • Maa: Suomi
  • Alue: Varsinais-Suomi, Laitila
  • Maltaat: Bisquit-, melano-, pale ale-
  • Humala: East Kent Goldings, Northern Brewer
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 5,91e (Helmikuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 5,91e (Helmikuu 2014, Alko)

Laitilan Kievari Agricola jäi parin muun oluen kanssa ihan viime tippaan Alkon käsityöläisoluiden joukosta – samoin kuin pari muuta olutta, myös tämä meinasi jäädä testaamatta sen takia, että Laitilan Kievari-sarjan oluet ovat harvoin herättäneet meikäläisessä juuri minkäänlaisia värähdyksiä. Noh, tulipahan kuitenkin ostettua ja otettua testiin. Jos en jostain Presidenttisahtia löydä tai Pyytä vielä muuten vain testiin nappaa, niin tähän arvosteluun taitaa jäädä meikäläisen osalta katsaus Alkon käsityöläisoluisiin mallia kevättalvi 2014.

Laitila lähti Alkon käsityöläisolutkattaukseen hieman belgihenkistä meininkiä henkivällä strong alella, jonka mainitaan olevan luostariolut-tyyppinen – ei kuitenkaan sentään aidossa luostarissa pantu, ymmärtääkseni!

Lasiin kaatuneella oluella on kaunis, kuparisen punaoranssi ja hennon samea väri. Valkeaa vaahtoa yrittää nousta oluen päälle erittäin niukasti, eikä se yritä jäädä asemiinsa pikaista morjenstusta pidemmäksi aikaa.

Nokkaa tervehtää hillitty tuoksu, jossa pinnassa tuntuu kevyttä, karamellista mallasta ja enemmän brittihenkistä puumaisuutta, taustalla taasen enemmän belgihiivan tuomaa, kevyen luumuista ja marjaista hedelmää.

Pääasialliselta maultaan olut on kevyesti makeaan taittuvan karamellimaltainen ja hillityn hunajainen. Kokonaisuudesta voi erottaa kohtalaisesti kuivattuja hedelmiä, erityisesti makumaailmasta erottuu mielestäni mehevää taatelisuutta. Humalointi on varsin kevyttä, puumaista ja hennon yrttistä. Katkerohumaloinnin sijaan hapahko belgihiivaisuus tuo sopivan tiukahkoa vastapainoa makeahkon maltaiselle yleisilmeelle. Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläinen ja lähes hiilihapoton.

Hapahkon belgihiivaisuuden hallitsema jälkimaku on melko lyhyehkö, ja siinä tuntuu hyvin kevyesti yrttistä humalan katkeroa, vivahde punaista omenaisuutta, hennon karamellista maltaisuutta ja aavistus metallisuutta. Rouheat 8,5 pinnaa alkomahoolia jäävät lämmittämään melko tanakasti nielua ja kitalakea.

Agricola on ihan kulautettava tuhdin pään ale mutta loppupeleissä turhankin luonteenpiirteetön näkemys tavan perusbelgistä. Tätä siemailee ihan irvistelemättä, mutta olut kyllä varoo huolellisesti jättämästä minkäänlaisia muistijälkiä; vain viikkoa myöhemmin on hyvin vaikea saada kiinni oluesta ja kiitän itseäni siitä, että osaan kirjoittaa itselleni kattavat muistiinpanot.

Parempia tuhteja aleja saa Alkosta paljon kohtuullisempaan hintaan (tjeu: Chimayn sininen), joten voi todeta, että ei tästä oluesta hullua hurskaammaksi päässyt tulemaan ja olut jää tulevaisuudessa suurella varmuudella hyllyyn. Ei tämä huono ole, mutta siinä ei ole mitään sellaista, mikä saisi minut ostamaan sitä. Sen sijaan sillä on lähes kuusi euroa syytä miksi en halua ostaa sitä uudelleen.

Lyhyesti: Varsin tavanomainen tuhti ja makea, belgihenkinen ale, josta löytyy vähän sekä yllätyksiä että hiilihappoja.

Arvio: OK – on oluessa sekä tuoksua että makua, mutta silti siitä jää vähän hajuton ja mauton yleisfiilis. Tällainen olut on koettu jo miljoonaan kertaan – ja monissa tapauksissa edullisempaan hintaan...

Hinnan (5,91e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti