Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.1.12

Penfolds Bin 23 Pinot Noir 2009


Penfolds Bin 23 Adelaide Hills Pinot Noir 2009
  • Valmistaja: Penfolds
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 26,40e (Kesä 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 35,30e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

Viinin väri on verenpunainen, jopa yllättävän syvä, ja läpinäkymätön. Epäilykset rupeavat heräämään siitä, onko lasissa Pinot'ta lainkaan. Tuoksu on hieman tyypillisempi – löytyy punaherukkaa, karpaloa sekä enemmän australialaisviineille kuin Pinot'lle ominaista tervaa ja kevyttä eukalyptusta.

Maku onkin varsinainen yllätys. Se on tuhdihko, happoisuus on kohtuullista, makuun nähden kenties jopa vaatimatonta, ja maussa on runsaasti kypsän makeata hedelmää. Suutuntuma on hyvin pehmeä ja vähätanniininen, viini pyörii suussa ja soljuu nieluun silkkisesti. Jälkimaku on melko lyhyt, kevyen mineraalinen ja melko runsaan marjainen. Lopuksi viinistä jää sekava ja hieman epätasapainoinen vaikutelma, sillä monet viinin osa-alueet eivät tunnu olevan keskenään sopusuhtaisessa balanssissa.

Mielestäni Bin 23 on melko ristiriitainen. Viinin suht kovalla hinnalla saa jo laadukkaita Bourgognen ja Uuden-Seelannin elegantteja Pinot Noireja, joitakin jopa useamman kappaleen; miksi siis ostaa mehukkaan paksu Pinot, joka tuntuu olevan enemmänkin helppo, lipittelyviini kuin vakavastiotettava ruokaviini? Lisäksi, jos haluaa paksuhkoa ja makean hedelmäistä viiniä, miksi tehdä se hankalastikasvatettavasta Pinot Noir'sta, josta tehdyt viinit ovat parhaimmillaan kevyinä, hapokkaina ja elegantteina ruokaviineinä? Viini oli loppujen lopuksi melko miellyttävä, mutta sen käyttötarkoitus jäi minulle hieman hämärän peittoon.

edit: Vuodenvaihteessa 2014 viinin hinta hyppäsi jo toistamiseen n. viitosen verran. Mitä helvettiä viinin hinnoittelussa oikein tapahtuu? Oletetaanko jossain viinin muuttuvan sitä paremmaksi, mitä ylihintaisemmaksi se hinnoitellaan? Ehh.

Lyhyesti: Mehukas ja kypsän hedelmäinen Pinot Noir, joka on parhaimmillaan hieman viilennettynä sellaisenaan.

Arvio: Miellyttävä – viini ei missään nimessä ole tyypillinen Pinot Noir, mutta mehukkaiden uuden maailman viinien ystävälle vallan miellyttävä paketti.

Hinnan (35,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti