Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.4.14

Founders Imperial Stout

http://www.alko.fi/tuotteet/779104/
Founders Imperial Stout
  • Valmistaja: Founders Brewing Company
  • Tyyppi: Olut, Stout
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Michigan
  • Humalat: Nugget, Perle
  • Koko: 0,355
  • Hinta ostohetkellä: 4,97e (Maaliskuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 4,97e (Huhtikuu 2014, Alko)

Vuonna 1996 perustettu, Yhdysvaltain keskilännessä sijaitseva Foundersin panimo on suuresta kulttisuosiosta valtavaan suitsutukseen noussut panimo, josta on ehtinyt kuulla paljon, mutta maistaa varsin vähän – kiitos varsin vaatimattoman saatavuuden. Koska kokemusta siis löytyi vain talon näppärästä All Day IPA:sta, oli varsin ilahduttava uutinen kuulla Alkon ottaneen kaksi Foundersia valikoimiinsa: perusvalikoimaan otettiin Centennial-humaloitu IPA (jota kylläkin odotellaan edelleen hyllyille...) ja kertaostoksena tuli vielä tämä nyt arvioitava Imperial Stout.

Tämä Imperial Stout on melkoinen monsteri, jopa imperiaalistouttien joukossa: volteissa ovat kympit jo paukkuneet (10,5%), IBU-lukemat hätyyttelevät jo satasia (90 IBU / 79 EBU) ja korkeasta alkoholistaan huolimatta kantavierteen Plato-lukemakin on vaikuttava 24,5 °P! Maltaista en tarkkoja speksejä löytynyt, mutta panimo ilmoittaa käyttäneensä valmistuksessa kymmentä erilaista mallastettua ohraa. Humalointi on hoidettu Nugget- ja Perle-lajikkeilla.

Lasissani on pikimusta, öljymäisellä viskositeetillä varustettu överipaksu olut. Tällä voisi varmasti vaikka maalata piha-aidan mustaksi jos niikseen tulee. Ronskisti kaatamalla oluen päälle nousee varsin kevyt, melko tummanruskea ja hento vaahto, joka katoaa nopeasti jättäen vain hieman vaahtoista kalvoa oluen pinnalle.

Oluesta nousee jo lasiinkaatovaiheessa erittäin intensiivinen ja ilmaisuvoimainen tuoksu, jossa tuntuu voimakasta paahteisuutta, lakritsia, kaakaokahvisuuteen taittuvaa laktista makeutta, jauhettua salmiakkia ja keveätä piimälimppuisuutta, mutta samalla myös kevyesti ja mukavalla tavalla raikkautta tuovaa, sitruksista humalointia.

Maku on erittäin paksu ja täyteläinen, jopa massiivinen. Tämä rupeaa olemaan jo sitä kaliiperia, ettei vastaavaa tule vastaan juuri koskaan. Niin maultaan kuin suutuntumaltaan kermainen makumaailma on maltillisen makeahkon suklainen, tumman siirappisen maltainen, kevyesti savuisen kärtsäinen, hillitysti lakritsaisen imelä ja tahmea; humalointi tuo sekaan yrttisiä ja hennon greippisiä sävyjä sekä kevyttä karvautta – joskaan ei voisi kuvitella juovansa 90 IBU:n edestä katkeroaineita. Hiilihappoisuus pientä, mutta massiiviseen runkoonsa nähden mukavan tuntuvalla tavalla nipistelevää. Todella tuhti 10,5 pinnaa alkoholia pysyy kiitettävällä tavalla siististi syrjässä läpi maun.

Jälkimaku on todella moniulotteinen ja upealla tavalla kielellä kehittyvä ja viipyilevä. Oluen kadottua suusta jää kielelle siirappista makeutta, palaneen kärtsäisiä maltaan aromeja, pehmeää maitosuklaisuutta, tuntuvasti yrttisen vihertävää bitteriä, paahteisen cappuccinoista kahvisuutta, lakritsia ja hillittyä salmiakkista suolaisuutta. Kompleksisessa, uskomattoman herkullisessa ja ennen kaikkea todella, todella pitkässä jälkivaikutelmassa tuntuu kevyttä lämpöä ja jatkuvasti muuttuvia yllämainittujen makujen eri sävyjä.

Nyt on pakko huudahtaa chapeau! Alkon olutostolle – tällä kertaa valinta on ollut erinomainen, enkä voisi parempaa ehdokasta kuvitella. Vaikka viineissä suuri massa ei meikäläisen silmissä ole mikään hyve, oluiden kohdalla tämä taas toimii varsin erinomaisesti – ja Foundersin Imperial Stout on suorastaan kolossaalinen tapaus. Foundersien panomiehillä ei valtava massa kuitenkaan tunnu olevan mikään itsestäänselvyys, sillä kokonaisuus on ylettömästä runsaudestaan huolimatta ihastuttavan hyvin balanssissa reilun humaloinnin tuodessa tarvittavaa särmää muuten ehkä turhankin pehmeään olemukseen, minkä lisäksi oluesta löytyy tuoksun ja maun moniulotteisuutta aivan valtavasti. Tämä ei ole mikään yhden tempun olut; tässä on kaikki osa-alueet onnistuttu hiomaan täydellisiksi.

Foundersin Imperial Stout on aivan uskomaton fiilistelyolut, jonka ääressä voi helposti meditoida ja vain ihastella kuinka monoliittiseksi oluen voi tehdä. Lisäksi voin kuvitella juuri tällaisten superstouttien kestävän mitä upeimmalla tavalla kypsyttelyä, minkä vuoksi nappasinkin heti ensi alkuun yhden oluen kaappiin paranemaan. Ehkä sitä joutuu toisen tai kolmannenkin poimimaan, sillä tällä kertaa olut on erittäin edullisesti hinnoiteltu todella korkeaan laatuunsa nähden.

Jos joku kehtaa väittää amerikkalaisoluita ohuiksi ja vetisiksi, kehotan ottamaan tämän oluen testiin ihan maailmankuvan laajentamista ajatellen.

Lyhyesti: Supermassiivinen jenkkistout, jolla on uskomattoman tuhtiin olemukseensa nähden erinomaisen tasapainoinen runko ja hurmaava, lähes loputon makujen kirjo, joka ulottuu makeasta suklaisuudesta ja lakritsisuudesta aina karvaan palaneisiin sävyihin ja yrttiseen bitterisyyteen, ja kaikkialle muualle siinä välissä.

Arvio: Täydellinen – Dyyd. Wunderbar.

Hinnan (4,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

2 kommenttia: