Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


11.2.14

Höpler Pinot Noir Rosenberg 2009

http://www.alko.fi/tuotteet/409767/
Höpler Pinot Noir Rosenberg 2009
  • Valmistaja: Weingut Höpler
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Burgenland
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Burgenland, Neusiedlersee
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 19,90e (Lokakuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 19,64e (Helmikuu 2014, Alko)

No niin, edellisessä arviossani petasin tietä Höplerin Pinot Noir Rosenbergille, joten täältä pesee.

Kyseessä on siis Höplerin viinitalon lippulaivatuote, eli yhden viinitarhan Pinot Noir, jota on kypsytelty 20 kk ajan tammitynnyreissä, joista hurjasti peräti 70% on uusia. A propos, on muuten hassua, miten monet uuden maailman keskinkertaiset "lippulaivaviinit" ovat hinnaltaan helposti 50-100 euroa kansainvälisillä hinnoillaan, kun taas Euroopassa yhtä tuntemattomat tuottajat tuottavat vastaavia "lippulaivaviinejä" sellaiseen hintaan, että pullon voi napata mukaansa täällä meidän tunnetusti kalliin viinin maassakin alle kahdella kympillä.

Väriltään viini on läpinäkyvän granaatinpunainen, reunoilta jopa hennosti rusehtavanpunainen.

Tuoksu on aromaattinen mutta melko hillitty: pinnalla on hienostunutta tuoretta marjaisuutta, jota tukee taustalla hillitysti maitosuklaaseen taittuva tammen mausteisuus. Kohtalaisen hurja (14,5%) alkoholi erottuu nokassa kevyenä eetterisyytenä.

Vaikka viini on käytännössä täysin kuiva (jäännössokeria 2,3 g/l), ei kokonaisuus tunnu rutikuivalta, vaan kuivahkolta. Viinin hedelmäisyys menee perinteinen Pinot Noirin vadelma edellä, kirpeämpi punaherukkaisuus ja makeampi kirsikkahillo aivan kintereillä. Mukana tuntuu myös kohtalaista mausteisuutta, jossa tuntuu erityisesti pippurisuutta sekä kohtalaisesti tammea, joka sävyttää kokonaisuutta kevyellä suklaisuudella, mokkakahvilla ja aavistuksella vaniljaa. Viinin suutuntuma on aavistuksen verran turhan pehmeä omaan makuuni, joskin viinin maltilliset tanniinit tuntuvat melko reilusti tehden yleisilmeestä hieman puruvoimaisemman.

Siinä missä keskimaku tuntuu varsin pehmeältä ja aromikkaalta, tuntuu viinin jälkimaku selvästi konsentroituneemmalta ja särmikkäämmältä. Vivahteikkaassa jälkivaikutelmassa punaiset marjat ovat vaihtuneet tummempiin ja kypsempiin metsämarjoihin ja tammi tuo hennon suklaisuuden ohella kokonaisuuteen aavistuksen verran konjakkista mausteisuutta.

Pakko myöntää, että Rosenberg vaikutti melko pelottavalta ja speksien mukaan ei missään nimessä makuuni sopivalta Pinot Noirilta, sillä harvemmin lähes pari vuotta pääasiassa uutta tammea näkevä viini onnistuu miellyttämään allekirjoittanutta. Höpler kuitenkin yllättää, eikä Rosenberg Pinot Noir ole läheskään niin tamminen ja tiivisluontoinen tapaus kuin pelkäsin! Kyllähän tammea viinistä löytyy, kuten ylläolevasta tekstistä voi päätellä, muttei onneksi läheskään sellaisissa määrin, että viini olisi maitosuklaapirtelö muistuttava Pinot Frankenstein; viini on varsin miellyttävä, moniulotteinen ja tasapainoinen esitys, jossa tammi kyllä erottuu, muttei varsinaisesti hallitse. Varsinaista päräytystä viini ei kuitenkaan onnistu tuottamaan, sillä omaan makuuni se tuntuu kaipaavan enemmän happoja ja raikkautta. Tämä on ihan hyvä Pinot Noir, muttei sen enempää. Tuottaja kuitenkin lupailee viinilleen peräti 15 vuoden säilyttelypotentiaalia, joten voi olla, että (toisin kuin talon perustason Pinot Noirista) tästä voi löytyä enemmän kaikkea mielenkiintoista vuosikymmenen loppupuolella.

Lyhyesti: Varsin vivahteikas ja mukavan aromikas Pinot Noir, jossa tammi tuntuu, mutta loppupeleissä varsin maltillisesti. Melko runsaaseen keskimakuun nähden hieman vaatimattomanpuoleinen hapokkuus ja suht tujut voltit tuovat kuitenkin mieleen enemmän Kalifornian elegantimmat Pinot Noirit kuin Keski-Euroopan raikkaat ja ryhdikkäät saman rypäleen edustajat.

Arvio: Hyvä – miellyttävä ja muutenkin ihan hyvällä maulla tehty Pinot Noir, mutta omaan makuuni nähden ehkä turhankin pehmeä, särmätön ja turvallinen; tietyllä tavalla munaton. Tämä tuntuu selvästi parempilaatuiselta viiniltä kuin useimmat Alkon alle 15 euron Pinot Noirit, mutta suunta, jonka viini ottaa, ei ole oikein mieleeni. Jos pidät enemmän Yhdysvaltojen, Chilen ja Australian Pinot Noireista enemmän kuin vaikkapa ranskalaisista tai saksalaisista, on Höplerin Rosenberg PN melko varmasti myös sinun juttusi.

Hinnan (19,64e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti