Piedra Negra Pinot Gris 2013

Piedra Negra Alta Colección Pinot Gris 2013

• Valmistaja: François Lurton, Bodega Piedra Negra
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Argentiina
• Alue: Mendoza, Valle de Uco, Alta Uco
• Rypäleet: Pinot Gris (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 11,99e (Toukokuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 11,99e (Heinäkuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: nordalco

Ranskalaissyntyisen Pinot Gris'n suosio on kasvanut räjähdysmäisesti italialaistyylisen Pinot Grigion vanavedessä. Tällä lajikkeella on tapana olla luonnostaan melko vähähappoinen, joten italialaiset ryhtyivät poimimaan rypäleitään ennen kuin rypäleet ehtivät täysin kypsyä, jolloin niistä vielä löytyy riittävästi happoja. Näiden vielä hieman raa'ahkojen rypäleiden korjuussa on se kääntöpuoli, että niihin ei ole juurikaan ehtinyt kerääntyä juurikaan aromiaineita ja usein lopputuloksena on raikas ja tasapainoisen hapokas mutta joskus suorastaan korostetun neutraali, jopa käytännössä täysin mauton valkoviini, joka voi toimia raikkaana janojuomana, mutta joka ei kyllä tarjoa minkäänlaista nautintoa makupuolelta. Usein Pinot Grigioina mainostetut uuden maailman viinit ovat valmistettu juuri italialaisten esikuviensa mukaan, minkä vuoksi ne voi jättää suoralta kädeltä omaan arvoonsa, mutta uuden maailman Pinot Gris -nimellä markkinoidut viinit voivat olla mitä tahansa, joten niihin tutustuminen voi olla melkoista arpapeliä.

Bodega Piedra Negra, "Viinitalo Musta Kivi", on François Lurtonin Argentiinassa sijaitseva viiniyritys. Talo on perustettu jo vuonna 1992, jolloin François ja hänen veljensä Jacques etsivät uudesta maailmasta sopivaa paikkaa uudelle viinitalolle. Lopulta Argentiinasta, Andien juuressa 1100 m korkeudessa sijaitsevalta Mendozan viinialueelta löytyi Ucon laakso, jonka maaperän Lurtonin veljesten isä ja viinintekijä André arvioi olevan enemmän tai vähemmän samanlaista kuin Bordeaux'n Pessac-Léognanissa. Todettuaan maaperän olevan varsin passeli viininvalmistukseen, ostivat Lurtonin veljekset vuonna 1996 alueelta maata yhteensä 200 hehtaaria.

Tarhat perustettuaan Lurtonin veljekset tilasivat Ranskasta köynnösten versoja istuttaakseen alueelle silloin suosittuja Cabernet Sauvignon- ja Chardonnay-köynnöksiä. Tuo toimitus kuitenkin viivästyi viivästymistään ja se lopulta saapui aivan sopivan istutuskauden viime hetkellä, peräti 5 kuukautta myöhässä. Tällöin Lurtonit totesivat merkittävän osan heidän tilaamistaan Chardonnay-köynnöksistä olevan todellisuudessa Pinot Gris'tä. Koska vaihtoehtona oli joko istuttaa väärät köynnökset tai tehdä uusi tilaus, jolloin rypälesato viivästyisi vuodella, päättivät Lurtonit istuttaa uudelle viinitalolleen saamansa Pinot Gris -köynnökset. Näin viinitalosta tuli ensimmäinen Pinot Gris'tä viljelevä viinitalo Argentiinassa ja Bodegas Piedra Negra on edelleen yksi maan harvoista kyseistä rypälettä viljelevistä viinitaloista.

Piedra Negran Alta Colección Pinot Gris esiteltiin meille viimekeväisessä Lurton-maistelussa. Alta Colección on talon perussarjaa, jonka alla tuotetaan korkealla Alta Ucossa viljellyistä rypäleistä terästankeissa kypsytettyjä, simppeleitä perusviinejä. Vaikka Pinot Gris normaalisti tuottaa melko normaalisti sokereita, on tässä viinissä sekä varsin maltillisesti (12,5%) alkoholia että suhteellisen vähän (5 g/l) jäännössokeria, mikä yleensä (vaikkakaan ei aina) viittaa Pinot Grigio -tyylisesti hieman turhan aikaisin korjattuihin rypäleisiin.

Väriltään tämä Pinot Gris on hennon vihreä ja melko neutraali.

Tuoksultaan viini on kevyehkö, hieman kypsyyttä vihjaava mutta melko viileän oloinen. Kokonaisuus on nuorekas, yrttinen ja päärynäisen hedelmäinen – turhan italiaanon oloinen omaan makuuni. Jännitys tiivistyy...

Maultaan viini ei kuitenkaan sorru italialaistyyppiseen pinotgrigioiluun, vaan osoittaa sopivasti kypsemmän ja lämpimässä kasvaneen hedelmän piirteitä. Kokonaisuus on runsas, kypsänmehevä ja mausteinen. Kielellä pyörii aprikoosivetoista keltaista hedelmää, pehmeänkypsää omenaa ja mausteisuutta. Suussa viini on suht täyteläinen ja keskihapokas; kokonaisuudessa on erityisesti viilennettynä sopivaa raikkautta, joskin hapot ovat päässeet omaan makuuni nähden hieman turhan mataliksi.

Viinistä jää melko pitkä ja mukavan luonteikas jälkimaku, jossa tuntuu ylikypsää omenaisuutta ja jopa omenahilloa, kevyesti ananasta ja muuta eksoottista hedelmää ja hieman karheaan taittuvaa mausteisuutta.

Vaikka viini etukäteen hieman vihjaili tylsänneutraalia Pinot Grigio -meininkiä, paljastui viinistä varsin passeli, kypsän hedelmävetoinen perus-Pinot Gris. Viini on rypäleelle tyypillisesti melko maltillinen hapoiltaan, minkä vuoksi viini kannattaa tarjoilla reippaasti viilennettynä – tällöin viinin hapot saadaan paremmin framille, eivätkä ne pääse hukkumaan runsaan hedelmäisyyden keskelle.

Piedra Negra Pinot Gris'n ongelma on kuitenkin sen roolin puute Alkon valikoimassa: jo pelkästään perusvalikoimasta kun löytyy useampia kelvollisia Pinot Gris -viinejä akselilla 10-15 euroa, niin Euroopasta kuin uudesta maailmastakin (Silenin Pinot Gris malliesimerkkinä); näin ollen tälle viinille ei oikein jää sopivaa koloa, jota täyttää. Viini on kyllä ihan tutustumisen arvoinen, jos haluaa tietää miltä perushyvä Argentiinan Pinot Gris maistuu, mutta sen suurempaa elämystä viiniltä ei kannata odottaa. Tarjoa hyvin viilennettynä grillatun vaalean lihan tai kasvisten kumppanina.

Lyhyesti: Alen perin sattuman oikusta syntynyt ranskalaisten viinintekijöiden argentiinalainen Pinot Gris, joka tarjoilee mehevän hedelmävetoista ja runsasta mutta loppupeleissä melko arkista meininkiä kohtuurahalla.

Arvio: OK – no tämä on tämmöinen perus-Pinot Gris. Vaikea tiivistää asiaa tätä kätevämmin.

Hinnan (11,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Domaine les Salices Viognier 2012

Domaine les Salices Viognier 2012

• Valmistaja: François Lurton
• Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays d'Oc
• Maa: Ranska
• Alue: Languedoc-Roussillon, Minervois
• Rypäleet: Viognier (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,98e (Toukokuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 9,98e (Heinäkuu 2014, Alko)

Melko rankan Sauvignon Blanc -käsittelyn (FL nº9, Terra Sana, Fumées Blanches, Fumées Blanches Sparkling) pääsimme vihdoin François Lurton -maistelussa ihmettelemään muitakin rypälelajikkeita käytännössä. Ensimmäisenä tuli hyvin pitkään Alkon valikoimissakin majaillut Domaine les Salices Viognier.

Minervois'n viinialueella sijaitseva Domaine les Salices on viinitalo joka toimii François Lurtonin viinitalon alaisuudessa. Koska viinitalo tuottaa vain lajikeviinejä, ovat kaikki Domaine les Salices'n viinit aina IGP-tasoisia – AOC Minervois'n viinilainsäädäntö edellyttää viinien olevan aina sekoitteita. Talon Viognier on valmistettu koneella kerätyistä rypäleistä, joista käytettyä viiniä kypsytetään 6 kuukautta vanhoissa tammitynnyreissä ennen pullotusta.

Väriltään viini on vaalean vihreä.

Tuoksu on runsas ja täynnä kypsänmakeaa hedelmää: päärynää, cantaloupea, ylikypsää omenaa. Taustalla häilyy kevyesti makeaa mausteisuutta, joka voisi olla yhtä hyvin tammea kuin Viognierin aromaattista terpeenisyyttä. Viini on kuitenkin tuoksunsa puolesta enemmän uuden maailman hedelmävetoisen tyylinen kuin Condrieun selkeästi kukkaisempaa tyyliä edustava.

Maultaan viini on kuiva, mutta rypäleelle ominaiseen tyyliin myös melko maltillinen hapoiltaan. Makumaailmasta erottuu kypsää omenaa, yrttisyyttä, kevyttä persikkaisuutta ja hentoa mausteisuutta; hillityksi jäävä hapokkuus tuntuu korostavan erityisesti viinin kypsiä ja mehevän hedelmäisiä piirteitä. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen ja kevyen öljyinen.

Kevyemmänpuoleisesta hapokkuudestaan huolimatta viinistä jää freesin omenainen jälkimaku, jossa tuntuu myös kevyesti omenankuorista kirpeyttä, hentoa pähkinäisyyttä ja aavistus mineraalia.

Domaine les Salices on melko tasapainoinen, joskin ranskalaisista juuristaan huolimatta enemmän uuden maailman hedelmää korostavaa tyyliä edustava Viognier. Hyvin viileänä viinissä pysyy rakenne kasassa ja kokonaisuus pelittää varsin mainiosti, mutta lasissa lämmetessään viini hukkaa raikkaimman teränsä ja muuttuu ainakin omaan makuuni nähden turhan pehmeäksi.

Viognierejä on kuitenkin Suomessa melko vähän tarjolla, ja niistäkin valtaosa melko käppäisiä uuden maailman esityksiä. Domaine les Salices on ranskalainen lähinnä alkuperältään, ei niinkään tyyliltään, mutta se on joka tapauksessa varsin mukava ja tasapainoinen perus-Viognier varsin kohtuulliseen hintaan. Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia etsivälle tämä viini tuskin tarjoaa suuria elämyksiä, mutta maltillisen hapokkaita arkiviinejä etsiville Domaine les Salices Viognier on passeli esitys, jossa hinta ja laatu ovat hyvin tasapainossa.

Lyhyesti: Kypsän hedelmävetoisella tyylillään enemmän uuteen maailmaan nojaava arkinen perus-Viognier Etelä-Ranskasta.

Arvio: OK – täyteläinen, tasapainoinen ja helpostilähestyttävän hedelmävetoinen kympin arkiviini.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Les Fumées Blanches Lightly Sparkling 2012

Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc Lightly Sparkling 2012

• Valmistaja: François Lurton
• Tyyppi: Valkoviini, Vin de France
• Maa: Ranska
• Alue: Languedoc-Roussillon, Minervois
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,99e (Toukokuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 10,99e (Heinäkuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: nordalco

Viime toukokuussa järjestetyssä François Lurton -maistelussa oli talon hittituote Les Fumées Blanchesin jälkeen tarjolla saman viinin frizzante-henkinen Lightly Sparkling -versio.

Ymmärtääkseni tähän viiniin rypäleitä ei kerätä perus-Fumées Blanchesin tapaan suurelta alueelta ympäri Etelä- ja Lounais-Ranskaa, vaan pienemmältä alueelta AOC Minervois'n alueelta. Muuten viinin valmistus ei eroa käytännössä lainkaan Fumées Blanchesin valmistusprosessista – lukuunottamatta pientä hiilihappolisäystä ennen pullotusta. Varsin mielenkiintoista siis päästä katsomaan mitä pieni hiilihappolisäys tekee viinille, kun naapurilasissa on vertailukohtana käytännössä sama viini ilman kuplia (tosin myös iältään vuotta nuorempana).

Muualla maailmassa viinin erottaa vain perus-Fumées Blanchesista hieman erilaisesta etiketistä, mutta pohjoismaissa viinistä liikkuu versio, jossa musta kierrekorkki on korvattu kuohuviinipullojen luonnonkorkilla, jotta viinin kupliva luonne ei jäisi epäselväksi.

Väriltään viini on kevyen vihertävä.

Perus-Fumées Blanchesin moniulotteiseen ja melko hedelmäiseen tuoksuun verrattuna kupla-Fumées on tyyliltään paljon hillitympi, viileämpi ja vihertävämpi. Nokkapuolelta löytyy ensisijaisesti ruohoisuutta, silputtuja yrttejä ja hentoa ruutista savuisuutta. Erikoisimpana piirteenä tuoksussa kuitenkin oli semmoinen paahtuneen maissinjyvän aromi. En kuitenkaan sano popcornmaisuus, sillä semmoinen tuoksu yleensä viittaa joko paahteiseen tammisuuteen (kärtsäinen popcorn) tai malolaktiseen käymiseen (runsas voi) – tässä viinissä kyseessä ei kuitenkaan ole kumpikaan edellämainituista. Silti tuoksusta tuli mieleen vahvasti popcorn. Mahdotonta sanoa vain tarkemmin mikä se aromi oli, koska voita tai popcornin kärtsää se ei ollut.

Kuten odottaa saattaa, on viini suussa varsin freesi ja pirskahteleva. Makumaailmaltaan viini on ruohoinen, yrttinen, viheromenainen ja hennon hunajainen – tämän lisäksi myös makupuolelta löytyy hennosti sitä erikoista paahtomaissin aromia, mitä jo tuoksukin vihjaili. Viinin hiilihappoisuus ei ole erityisen runsasta, vaan kermaisen pehmeää, minkä lisäksi hedelmähapoiltaan viini tuntuu olevan varsin kevyt; merkittävästi perus-Fumées Blanchesia kevyempi. Tämän vuoksi viinistä tulee melko lattean oloinen kun se hetken seisoo lasissa hukaten pirskahtelevuutensa.

Viinistä jää rapsakka ja Sauvignon Blanceille tyypillisen vegetaalinen jälkimaku, jossa tuntuu yrttisyyttä, viheromenaa, kevyttä herukanlehteä, hentoa nokkosellisuutta ja aavistus jäännössokerin tuomaa hunajaisuutta.

Kokonaisuutena Fumées Blanchesin pirskahteleva versiointi on ihan hauska, simppeli kesäviini, mutta silti lopputulos on lähinnä sodastreamattu versio perus-Fumées Blanchesista, joten kovinkaan paljoa hullua hurskaammaksi tästä ei tule. Viinin matala hapokkuus ei varsinaisesti kutsu naittamaan sitä minkään ruoan kanssa, joten lähinnä viinin funktio on toimia mutkattomana ranta- tai piknikviininä – kunhan mukana on kylmälaukku tai vastaava vekotin, jolla viinin saa pysymään viileänä. Lämpimänä kun viini tuppaa hukkaamaan hiilihapponsa alta aikayksikön.

Viinin hintataso jättää kuitenkin hieman toivomisen varaa – tämä kun ei juuri eroa simppeleistä Vinho Verdeistä (joita Alkosta löytää kahdeksalla eurolla, muualla maailmasta puolet halvemmalla) muuten kuin Sauvignon Blancin tuomilla vehreillä aromeilla, joten 11 euroa näin mutkattomasta poreviinistä tuntuu kyllä turhan kireältä meikäläisen makuun.

Lyhyesti: Simppeli, mutkaton ja viherarominen perus-Sauvignon Blanc kevyellä pirskahtelevuudella.

Arvio: Keskinkertainen – tämä Fumées Blanchesin pirskahteleva versio on ihan passeli piknikviiniksi, mutta ainakin omasta mielestäni hiilidioksidi tuntuu vievän viinistä enemmän pois kuin tuovan siihen jotain lisää.

Hinnan (10,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc 2013

Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc 2013

• Valmistaja: François Lurton
• Tyyppi: Valkoviini, Vin de France
• Maa: Ranska
• Alue: – (Charentes / Gers / Languedoc / Tarn)
• Rypäleet: Sauvignon Blanc
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 8,98e (Toukokuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 8,98e (Heinäkuu 2014, Alko)

Ensimmäinen François Lurton -maistelun Alkosta löytyvä viini oli Les Fumées Blanches, kyseisen viinitalon maailmanlaajuinen menestystarina (5 miljoonaa pulloa myydään joka vuosi), jonka olen mentaalisesti useampaan kertaan todennut olevan edukkaaseen hintaansa nähden varsin pätevä esitys. Onkin siis jo korkea aika, että viini noteerataan myös täällä blogin puolella.

Viini on siis Vin de France, eli se edustaa sitä matalinta laatuluokitusta, joka on varattu lähinnä kaikista edullisimmille ja simppeleimmille pöytäviineille. Tämä luokitus kuitenkin antaa tuottajalle oikeuden sekoittaa rypäleitä eri viinialueilta, ja siitähän F. Lurtonin viinitalo ottaa kaiken ilon irti. Valtaosa viinin käytetyistä rypäleistä tulee Lounais-Ranskassa sijaitsevalta Gersin alueelta, joka tuottaa melko viileässä ilmastossa tasapainoisia, melko vegetaalisia ja yrttisiä Sauvignon Blanc -rypäleitä. Viiniin kuitenkin sekoitetaan kuumemmilla Languedocin ja Tarnin alueilla viljeltyjä rypäleitä, jotka tuovat viiniin runsautta, suutuntumaa ja trooppisempaa hedelmäisyyttä, sekä pieni määrä Cognacin alueen lähellä, merellisessä ilmastossa viljeltyjä rypäleitä tuomaan hapokkuutta ja vastapainoa kuumempien alueiden rypäleille.

Viini valmistetaan edullisten perusviinien tapaan nopeasti ja tehokkaasti: rypäleet poimitaan aamun viileydessä koneellisesti, rypäleet puristetaan, mehu kylmästabiloidaan viileässä parin päivän ajan, tehokkaasti käyvä hiiva lisätään ja viini käytetään melko viileässä (16-18 °C), ja lopuksi viinin annetaan kypsyä hiivasakan päällä pari viikkoa. Sitten viinitankit sekoitetaan, suodatetaan ja pullotetaan. Lurtonin speksien mukaan viinissä on 6,5 g/l jäännössokeria, kun taas Alkon analyysitulosten mukaan peräti 9 g/l. Aivan rutikuiva viini siis ei ole, mutta ei tässä nyt vielä puolikuivan puolelle mennä myöskään.

Väriltään viini on hennon vihertävä.

Tuoksu on kevyehkönpuoleinen, mutta aikaisempiin Sauvignon Blanceihin (FL nº9, Terra Sana) verrattuna moniulotteisempi: viinissä on viileiden alueiden yrttisyyttä, leikattua nurmea, herukanlehteä ja sitruksisuutta, mutta myös lämpimämpiä alueita vihjailevaa kypsää karviaista ja hentoa passiohedelmää.

Maku myös erottuu edellätestatuista Sauvignon Blanceista selkeästi täyteläisemmällä ja kielen kärjessä aavistuksen verran makeutta vihjaavalla meiningillään. Kokonaisuus on kuitenkin varsin kuiva, mukavan hapokas ja tasapainoinen. Kielellä pyörii yrttisyyttä, mineraalia, kevyttä omenaisuutta, hillitysti ruohoista vegetaalisuutta ja hentoa parsaa.

Freesi jälkimaku jättää kielelle viipyilemään karviaista ja hieman karvaana tuntuvia yrttejä. Viinistä jää tasainen, tasapainoinen ja kestoltaan keskipitkä jälkimaku.

Kokonaisuutena Fumées Blanches on varsin perusjepa Sauvignon Blanc ja mielestäni edelleen yksi parhaita Alkon alle yhdeksän euron valkoviinejä – eihän tämä mikään suuri gastronominen nautinto ole, mutta nykyisellä hintatasolla valtaosa samanhintaisista viineistä on niin kurjaa tavaraa, että tämmöinen tasapainoinen, arkinen Sauvignon Blanc nousee ongelmitta hintaluokkansa kärkeen.

Aavistuksen kypsemmällä meiningillään ja kevyellä jäännössokerillaan Fumées Blanches edustaa selkeästi modernimpaa, uuden maailman Sauvignon Blanc -tyyliä kuin perinteistä, hillittyä ranskalaistyyliä, mutta tästä huolimatta viinissä on oikein kiitettävä hapokkuus ja balanssi, minkä vuoksi pisteet jäävät reippaasti positiivisen puolelle. Fumées Blanches on siis varsin kohtuulliseen hintaansa nähden mukavan tasapainoinen, moniulotteinen ja helpostilähestyttävä Sauvignon Blanc.

Lyhyesti: Varsin edulliseen hintaansa nähden erittäin tasapainoinen, aromikas ja sopivan rakenteikas arki-Sauvignon Blanc. Mukava huomata, että viini on pysynyt tasaisen varmana suorittajana sekä kohtuullisen hintaisena monien muiden Alkon "kyykkyviinien" pyyhältäessä jatkuvien hinnankorotusten myötä ohi kohti yhä heikompaa hinta-laatusuhdetta.

Arvio: Hyvä – luotettava, tasapainoinen, miellyttävän aromikas ja hyvin kohtuullisesti hinnoiteltu Sauvignon Blanc niin seurusteluun kuin arkiruoille.

Hinnan (8,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Terra Sana Sauvignon Blanc 2013

Terra Sana Sauvignon Blanc 2013

• Valmistaja: François Lurton
• Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays Atlantique
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ? (Toukokuu 2014)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Matala-alkoholisen FL nº9 Sauvignon Blancin jälkeen siirryimme Lurton-maistelussa viinintekijä Guillaume Martineaun uuteen kokeiluun, Terra Sana Sauvignon Blanciin. Terra Sana eli "terve maa" on jo pidempään ollut Lurtonin luomulinjaa, mutta viime aikoina viinitalo on ryhtynyt kokeilemaan tämän linjaston kanssa myös viininvalmistusta kokonaan ilman lisättyjä sulfiitteja.

Viini tulee Ranskan ns. Atlantique-alueelta, eli mm. Bordeaux'n ja Armagnacin alueet käsittävältä, valtavalta viinialueelta maan länsisaidalta, joka sijaitsee nimensä mukaisesti aivan Atlantin rannalla (joskin samalla ulottuen valtavan pitkälle sisämaahan). Tällä hieman viileämmällä alueella Lurton viljelee Sauvignon Blancia täysin luonnonmukaisesti ilman torjunta-aineita tai kemiallisia lannoitteita – ainoastaan luonnosta saatavia lannoitteita (lantaa, komposteja) käytetään tarhoilla. Tähän viiniin tarkoitetut rypäleet korjataan aamun viileydessä, kello 4-9 välillä, jolloin rypäleet ovat vielä viileitä ja siten vähemmän alttiita hapettumiselle. Viini valmistetaan äärimmäisen reduktiivisesti, eli hapelta suojaten: kun rypäleet puristetaan mehuksi ja käytetään viiniksi, suojataan se happea raskaammilla suojakaasuilla, minkä lisäksi käymisessä syntyvä hiilidioksidi suojaa viiniä hapelta. Käyminen tapahtuu melko viileässä nopeasti viinin käyttävillä hiivoilla. Muutamia kuukausia kestävä kypsyminen tapahtuu niin ikään viileässä hiivasakan kanssa. Ennen pullotusta viini suodatetaan, jotta se olisi mahdollisimman stabiili – viinissä kun ei käytetä hapelta ja muilta kemiallisilta reaktioilta suojaavaa sulfiittia. Pullotus tapahtuu mahdollisimman hapettomissa olosuhteissa ja pullo täytetään viinin lisäksi hapen syrjäyttävällä suojakaasulla aina kierrekorkin sisäpuolta myöten pullotusvaiheessa.

Viini on väriltään hento, neutraalin vihertävä.

Tuoksu on kevyt, mutta persoonallinen: se ei ole tyypillisten, modernien Sauvignon Blancien tapaan lasista ryöppyävä ja hyökkäävän aromaattinen, vaan melko kompleksi ja jopa suht villi – joskin myös raikkaus on hieman hukassa, ja kokonaisuus on aavistuksen tunkkainen. Nokkapuolelta löytyy kurkkua, ananasta, hieman raparperia ja aavistus kompostia, jonne on heitetty kukkurallinen aromaattisia yrttejä maatumaan.

Tuoksun villiys ei kuitenkaan (onneksi) jatku makupuolelle, joka on varsin kuiva, freesi ja napakka. Makumaailma on hyvin sitruksinen, aromaattisen ja hennosti karvaan yrttinen, kurkkuinen ja kepeä – mutta myös tietyllä tavalla jopa hieman karun ja pelkistetyn oloinen, sillä yleensä Sauvignon Blancit tuppaavat olemaan jopa aggressiivisen aromaattisia. Hapokkuus on erittäin tuntuvaa ja runsasta, mikä tekee viinistä erittäin raikkaan ja rakenteikkaan.

Yrttinen, mineraalinen ja kirpakan sitruunamehuinen jälkimaku jatkaa saumattomasti siitä mihin keskimaku jäi. Viinistä jää napakka, eloisan hapokas ja kestoltaan keskipitkähkö jälkivaikutelma.

Lurtonin sulfiititon luomu-SB ei onnistunut täysin vakuuttamaan hieman tunkkaisenpuoleisella tuoksullaan, mutta makumaailma kyllä pelasi erittäin mainiosti. Viini oli varsin kepeä ja eloisa, tuoden mieleen enemmän viileämpien Loiren alueiden Sauvignon Blancit kuin Lurtonin totutun, aromaattisen SB-tyylin. Vaikka viini on tyyliltään lähempänä teollisia viinejä kuin ns. natural-skenen pullotteita (tämä on kuitenkin teollisilla hiivoilla käytetty, kohtalaisen rankasti suodatettu, yms.), on viini silti suurelta massatuottajalta upea kädenojennus vähemmän interventionistiseen viininvalmistamiseen (täysin luomua viljelyä, ei mitään lisäaineita, jne.) ja samalla osoitus siitä, että kyllä suuretkin tuottajat voivat halutessaan tehdä ns. "puhdasta" viiniä.

Helppojen, överiaromaattisten ja hedelmävetoisten Sauvignon Blancien ystäviä tämä viini ei varmasti puolelleen käännytä, mutta jos sydän sykkii minimalistisemmille, hillitymmille ja hapokkaammille viineille, on Lurtonin Terra Sana SB oikein mallikas esitys – kunhan vain pääsee yli viinin persoonallisesta tuoksusta. Kokonaisuutena (talon totuttuun tyyliin) mukavan raikas ja rakenteikas kesävalkkari niin seurusteluun kuin kepeämmille purtaville. Varmasti takuuvarma kumppani vuohenjuustolla höystetyille salaateille.

Lyhyesti: F. Lurtonin näkemys täysin "puhtaasta" eli luonnonmukaisesti viljellystä ja ilman sulfiittia valmistetusta Sauvignon Blancista. Terra Sana Sauvignon Blanc ei selkeästikään ole modernien Sauvignon Blancien tyyliin ryöppyävän aromaattinen ja hedelmävetoinen tapaus, vaan kepeä, erittäin raikas ja mukavan rakenteikas kepeä valkoviini.

Arvio: Miellyttävä – ihastuttavan mallikas esitys suuren talon "natural"-viiniksi. Varsinaiseen natuskeneen on vielä reilusti matkaa, mutta näin suurelta tuottajalta tämmöinen veto on jo hatunnoston arvoinen suoritus. Mukava, kevyt, kesäinen ja eloisa perus-SB ilman mitään ylimääräisiä "myrkkyjä".

FL nº9 Sauvignon Blanc 2013

FL nº9 Sauvignon Blanc 2013

• Valmistaja: François Lurton
• Tyyppi: Valkoviini, IGP Côtes de Gascogne
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Duras
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ? (Toukokuu 2014)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Keväisen Lurton-maistelun ensimmäiseksi viiniksi oli tarjolla viinintekijä Guillaume Martineaun uusimpia kokeiluja viininvalmistuksen saralla: uuden FL-sarjan matala-alkoholinen Sauvignon Blanc, josta voltteja löytyy nimen mukaisesti vain 9 pinnaa.

Matala-alkoholiset viinit ovat aina oma murheenkryyninsä viinintekijälle: vaihtoehtona on joko jättää viinit makeiksi, jolloin rypälesokeri ei ehdi käymään alkoholiksi; pyrkiä poimimaan rypäleet ennen kuin niihin muodostuu riittävästi sokeria; tai käsittelemään viineistä alkoholi teollisesti pois. Jos tarkoituksena on tehdä kuivaa viiniä, on ensimmäinen vaihtoehto loogisesti pois pelistä. Dilemmana tämän jälkeen on se, että raaoista rypäleistä yleensä saa raa'an makuista viiniä, kun taas teollisesti käsitellyt viinit usein maistuvat jollain tapaa peukaloiduilta, minkä lisäksi ihmiset monesti vierastavat reippaammin käsiteltyjä viinejä ihan muutenkin. Sauvignon Blanc on kuitenkin varsin looginen valinta rypälelajikkeeksi vähäalkoholiseen viiniin, sillä se tuottaa melko maltillisesti sokeria kypsyessään, minkä vuoksi kyseisestä lajikkeesta valmistetuissa viineissä alkoholiprosentti huitelee ihan kohtuullisissa lukemissa normaalistikin.

Martineaulle viinin teollinen käsittely alkoholin poistamiseksi ei ollut vaihtoehto, joten hän lähti etsimään sopivaa aluetta, jolla Sauvignon Blanc saisi riittävän pitkän kypsymisajan, jolloin rypäle ehtisi kehittää mahdollisimman paljon aromiaineita eikä se kypsyisi hetkessä täyteen kypsyyteensä. Liian lämpimällä alueella rypäleet kypsyisivät liian nopeasti, jolloin hädin tuskin kypsät rypäleet eivät olisi kehittäneet ollenkaan lajiketyypillisiä aromeja, ja lopputuloksena olisi hyvin neutraali, tasapainottoman hapokas viini. Lopulta sopiva alue löytyi n. 60km Bordeaux'sta itään, Duras'n viinialueen tuntumasta, jossa vallitsee hyvin samankaltainen, viileähkö ilmasto kuin Bordeaux'ssa. Tällä alueella rypäleet kypsyvät hitaammin kuin talon eteläisemmässä Ranskassa sijaitsevilla, lämpimillä alueilla ja rypäleet voidaan turvallisesti korjata puolikypsinä, jolloin ne ovat jo ehtineet saada riittävästi aromiaineita, mutta eivät ole muodostaneet vielä runsaita määriä sokeria.

Viinin väri on varsin hailakka sekoitus kuulakkaa neutraaliutta ja hentoa vihertävyyttä.

Erittäin aromaattisesta tuoksusta tulee heti selväksi käytetty rypälelajike: runsas, hedelmävetoinen kokonaisuus on Sauvignon Blancille tyypillisesti täynnä murskattuja mustaherukanlehtiä ja kypsää sitruksisuutta. Seasta erottuu myös hillitty juonne kevyttä kurkkuisuutta ja aavistus parsaista vegetaalisuutta.

Viini on suussa hyvin kepeä, freesi ja kuiva, mistä kiitos kuuluu viinin hyvin runsaalle ja varsin kirpeänä tuntuvalle hapokkuudelle – Sauvignon Blanc on jo luonnostaan varsin hapokas lajike, mutta puoliraakana tämä piirre on korostunut entisestään. Kokonaisuus on kuitenkin hienosti balanssissa, eli meikäläistä ei tämä happohyökkäys häiritse, mutta heikompaa saattaa jo vähän hirvittää. Napakka maku on vihertäväsävytteisen ruohoinen, sitruksinen ja kevyen karviaismainen. Kokonaisuus on varsin eloisa ja kevyt, mutta keskimääräistä matalampi alkoholisuus ei tee viinistä mitenkään tavallisuudesta poikkeavan oloista.

Eloisa jälkimaku seuraa uskollisesti keskimakua ollen kirpeän hapokas, ruohoisen vegetaalinen ja hennosti bitterisen yrttinen. Suuhun jää raikas ja napakka, joskin hieman lyhyehkö jälkivaikutelma.

FL nº9 SB on kaikin puolin ihastuttavan freesi ja nuorekas SB, jonka normaalia matalampi alkoholipitoisuus ei tunnu mitenkään: kokonaisuus menee aivan tavanomaisesta perus-Sauvignon Blancista. Vaikka rypäleet ovat korjattu juuri ja juuri kypsinä, ei kokonaisuus mene överiksi happojen tai raa'an vihertävien aromien kanssa, vaan viini on yleisilmeeltään hyvin tasapainossa.

Sauvignon Blanc -allergisille tämä viini on kyllä vihoviimeinen valinta, sillä aromeiltaan tämä on äärimmäisen korostuneen sauvignonblancmainen, mutta rypäleestä diggaileville FL nº9 toiminee varmasti mainiosti. Viini on ihastuttavan raikas, kepeä ja kesäinen, minkä vuoksi se on erinomainen kesäviini joko kepeille vihersalaateille, mereneläville tai sitten ihan vain sellaisenaan. Toivottavasti viiniä löytyisi viimeistään ensi kesäksi terassi- ja piknikkeleille!

Lyhyesti: Normaalia matalammalla alkoholipitoisuudella varustettu erittäin kepeä, hapokas, freesi ja aromeiltaan suorastaan arkkityyppinen Sauvignon Blanc. Matala-alkoholiseksi viiniksi suorastaan yllättävän tasapainoinen ja tavanomainen.

Arvio: Hyvä – oikein passeli, joskin myös vähän simppeli kesä-SB hillityillä volteilla. Sen enempää viinin taustoja paljastamatta FL nº9 kyllä menisi helposti normaalista (n. 12,5-13%) viileän alueen Sauvignon Blancista.

François Lurtonin viinejä ja Guillaume Martineau, mies niiden takana

Keväällä tuli pistäydyttyä eräässä tapahtumassa, jossa viinitalo François Lurtonin viinintekijä Guillaume Martineau esitteli Lurtonin viininvalmistusfilosofiaa, uusia mielenkiintoisia kokeiluja ja talon toimintaa ylipäänsä noin ympäri maailman.

François Lurton kuuluu viinisukuun, joka on viljellyt viiniä jo 1800-luvun lopulta ja jonka jäsenet omistavat valtavat määrät eri tiloja ympäri Ranskaa ja koko maailmaa. Viinitalo François Lurton toimii Bordeaux'sta käsin ja omistaa lukuisia viinitarhoja Languedoc-Roussillonin alueella, Espanjassa, Chilessä ja Argentiinassa. Tämä kyseinen viinitalo on Suomessa (ja maailmalla) erityisen tunnettu Les Fumées Blanches -valkoviinistään.

Herra Martineau kertoi meille innokkaasti sekä taustoja hänen tekemistään viineistä, joita maistelimme, että talon toiminnasta ihan noin ylipäänsä. Viinejä maistellessa tuli opittua mm. että Lurton ei pelkästään ole laajentanut toimintaansa luomuviinien pariin niiden saadessa yhä enemmän ja enemmän suosiota nykypäivänä, vaan tekee myös kokeiluja mm. sulfiitittomilla viineillä, minkä lisäksi talon Chilessä sijaitsevat viinitarhat ovat paraikaa muuntamassa viljelyään sertifioidusti biodynaamiseksi. Oli myös mielenkiintoista kuulla minkälaisia ratkaisuja eri viinimenetelmissä käytetään – esimerkiksi valmistettaessa kierrekorkilla suljettuja viinejä ilman sulfiittilisäystä ei kuulemma riitä, että pullo täytetään hapen syrjäyttävällä suojakaasulla; Lurtonilla myös kierrekorkkiin suihkutetaan suojakaasua juuri ennen kuin se sulkee pullon kaiken ylimääräisen hapen eliminoimiseksi. Tämä on ymmärrettävää, sillä sulfiitittomat viinit ovat erittäin alttiita hapettumiselle, minkä vuoksi pienikin määrä happea pullossa voi tehdä viinille melko pahaa jälkeä.

En kuitenkaan aio lätistä tässä tämän enempää viinitalosta, sillä suuret sanat eivät paljoa paina, jos itse viinit eivät ole mistään kotoisin. Siksi aionkin antaa talon viinien hoitaa puhumisen: seuraavina päivinä siis päivittelen tänne blogiini arvioita tilaisuudessa maistamistani viineistä – joita olikin tarjolla varsin kattava, peräti 17 eri viinin setti. Maistelimme monipuolisesti talon tuotantoa niin Etelä-Ranskan kuin Argentiinan puolelta starttaamalla varsin rehvakkaasti neljän Sauvignon Blancin flightilla (tulee tässä mieleen heti parikin suomalaista viiniblogistia, joille tämmöinen kattaus olisi nostattanut huulille kaikkea muuta kuin riemunkiljahduksia).

Maistetut viinit:

• FL nº9 Sauvignon Blanc 2013
• Terra Sana Sauvignon Blanc 2013
• Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc 2013
• Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc Sparkling 2012
• Domaine les Salices Viognier 2012
• Piedra Negra Pinot Gris 2013
• Piedra Negra Pinot Gris Rosado 2013
• MJ Janeil Rosé 2013
• Terra Sana Syrah 2013
• MJ Janeil Merlot 2013
• Mas Janeil Le Petit Pas 2012
• Mas Janel Le Pas de la Mule 2010
• Château des Erles 2004
• Piedra Negra Malbec 2013
• Piedra Negra Gran Malbec 2009
• Piedra Negra Gran Lurton 2009

Chimay Dorée

Chimay Dorée

• Valmistaja: Bières de Chimay S.A.
• Tyyppi: Olut, Belgi, Trappist
• Maa: Belgia
• Alue: Vallonia, Hainaut
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 8,30e (Helmikuu 2014, Olutravintola Kaisla)
• Hinta nyt: 3,99e (Heinäkuu 2014, Alko)

kuva: ratebeer

Netissä on liikkunut siellä täällä mainintaa siitä, että trappistipanimo Chimayn "kultainen" patersbier (Dorée / Goud) saapuu Alkon valikoimiin heinäkuun aikana vajaan neljän euron hinnalla, joten lienee ajankohtaista kaivella pöytälaatikoista arvio viime helmikuulta, jolloin olut tuli testattua Kaislassa, tuossa Helsingin yhdessä parhaista olutjuottoloista.

Luostarioluet ovat normaalilta tyyliltään tunnetusti varsin vahvoja tapauksia, mutta luostareiden munkkien omaan käyttöön tarkoitettu patersbier on tyyliltään aina kevyempi, alkoholin pyöriessä 3-5% tuntumassa normaalin 6-10% sijaan. Kultainen Chimay oli pitkään lähinnä luostarin omaan käyttöön tarkoitettu 4,8% olut, jota sai lähinnä ostaa vain luostarista paikan päältä, kun taas vahvemmat "punainen", "keltainen" ja "sininen" ovat olleet ensisijaisesti myyntiin tarkoitettuja oluita. Panimo kuitenkin on ruvennut joustamaan hieman linjastaan ja valmistanut Doréen kasvaneen suosion myötä myös pieniä määriä olutta olutmarkkinoille.

Samealta väriltään olut on kevyesti rusehtavan viljankeltainen. Oluen ylle kohoaa paksu, tiivis ja kestävä vaahtokukka.

Lasista kohoaa kevyehkö, yhtä aikaa makean viljainen ja hiivaisen hapahko tuoksu, jossa tuntuu kevyesti kuivattuja keltaisia hedelmiä ja hillittyä yrttisyyttä.

Melko kuivalta ja mukavalla tavalla hieman hapahkolta maultaan Dorée on kevyehkö, appelsiinisen hedelmäinen, yrttinen, viljainen ja hillityn voinen. Taustalla leijailee aavistuksen belgihiivainen tai jopa banaaninen maku. Hiilihappoisuus on pehmeän mutta runsaan kuohkeaa.

Keskimaun tapaan kevyt jälkimaku on yrttinen, kohtalaisen humalaisen karvas ja hennon mausteinen, mutta ennen kaikkea trappistiksi ihastuttavan raikas.

Kokonaisuutena Dorée on kuin saman talon Tripel ilman runsasta alkoholia ja muhkean täyteläistä suutuntumaa. Aivan kuten Tripel, on tämäkin raikas, yrttinen ja mausteinen, mutta toisin kuin tuo tuhdimpi sisarensa, tämä toimii piirua vaille kolmosvahvuisena mitä erinomaisimmin myös astetta maukkaampana sessiointioluena! Dorée on siis kaiken kaikkiaan mainio kevyt belgi, joka ei hirveästi eroa Chimay Tripelistä muuten kuin kevyemmällä ja hillitymmällä otteellaan. Todella mainio kesähelteiden trappisti, joka saa erityissuosituksen sellaisille olutihmisille, joille tavan belgioluet eivät uppoa tukevan alkoholipitoisuutensa vuoksi.

Lyhyesti: Alun perin luostarin munkkien omaan käyttöön tarkoitettu, normaalia kevyemmällä alkoholiprosentilla varustettu raikas, aromikas ja kevyt vaalea trappist.

Arvio: Erinomainen – kuin Chimay Triplen alkoholista riisuttu versiointi. Mainio siemailuolut kesäkuumalle ja pätevä ruokajuoma keveämmille tarjoiluille –sekä varma nakki grillimakkaroille!

Hinnan (3,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Jean Bourdy Galant des Abbesses

Jean Bourdy Galant des Abbesses

• Valmistaja: Domaine Caves Jean Bourdy
• Tyyppi: Väkevöity viini
• Maa: Ranska
• Alue: Jura
• Rypäleet: Savagnin (Chardonnay, Pinot Noir, Poulsard, Trousseau)
• Koko: 0,7
• Hinta ostohetkellä: 23,00e (Helmikuu 2014, Jean Bourdy)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: flatiron wines

Ranskan luomutuottajatapahtumasta bongatun oldschool-tuottaja Jean Bourdyn pöydän viimeisenä pullona nökötti jylhän näköinen vin de liqueur, Galant des Abbesses.

Tämä "viini" on melko uniikki tapaus siinä mielessä, että se on todellisuudessa maustettu väkevöity viini – tällaisia ovat nykypäivänä lähinnä vermutit ja eri viinimaissa tavattavat paikalliset, edulliset "erikoisuudet", joissa erilaisia mausteita käytetään lähinnä peittelemään kehnolaatuisen viinin makuvirheitä. Sen sijaan ennen vanhaan maustetut viinit olivat varsin suosittuja, osittain siksi, että viinit eivät säilyneet kovinkaan hyvin ja niitä maustamalla juotavuusikkunaa pystyttiin kasvattamaan, mutta osittain siksi, että joidenkin maustettujen viinien koettiin olevan yksinkertaisesti parempilaatuisia kuin maustamattomien. Bourdyn Galant des Abbesses kuuluu näihin jälkimmäisiin, minkä vuoksi sen kuittaaminen "Juran punaisena Martinina" tai vastaavana olisi valtavaa ylenkatsomista ja varmasti jonkin sortin kansainvälinen rikos.

Galant des Abbessesin reseptin kehittelivät Château-Chalonin viininviljelijät muinoin, vuosisatoja sitten ja sen resepti on kulkeutunut Château-Chalonin abbedissojen hallussa, mistä viini saakin nimensä Gallant des Abbesses, "abbedissojen uljas (viini)". Bourdyn viinitalo valmistaa tätä viiniä tuon vanhan, vuodelta 1579 periytyvän reseptin mukaan; siinä Château-Chalonin Savagnin-viinin arvokkain ensipuristuksen mehu otetaan syrjään ja asetetaan kuparikattilaan 25 erilaisen, määriltään tarkasti mitatun mausteen ja yrtin kanssa. Tätä mauste-rypälemehuseosta keitetään tulen yllä kokonainen päivä, jolloin rypälemehu konsentroituu ja samalla mausteista ja yrteistä uuttuu makua mehuun. Keittämisen jälkeen mehu siirretään tammitynnyreihin, jotka aluksi täytetään vain kahden kolmanneksen verran, minkä jälkeen tynnyrit täytetään Marc de Franche-Comtélla, paikallisella rypäleviinalla. Tätä väkevöityä rypälemehua kypsytetään tammitynnyreissä vähintään viisi vuotta ennen pullotusta.

Perinteiseksi viiniksi Galant des Abbessesia ei voi sanoa, sillä tyyliltäänhän se on lähes identtinen vermuttien kanssa, jotka ovat väkevöityjä ja yrteillä maustettuja viinejä, ja valmistusmenetelmältään Pineauiden kanssa, jotka ovat konjakilla väkevöityjä, rypälemehusta valmistettuja "viinejä". Todellisuudessa Galant des Abbesses ei ole lähellä kumpaakaan, ei millään tavalla.

Väriltään viini on melko vaalea kuparisen oranssi.

Nuuhkaisen viiniä ja melkein repeän nauramaan. Onnistun rustaamaan muistuunpanoihini vain lauseen "minulla ei ole mitään hajua miltä tämä tuoksuu. :D" Tuoksu on siis täysin käsittämätön, äärettömän moniulotteinen, kompleksi, hämmentävä ja aivan uskomattoman houkutteleva, mutta ennen kaikkea täysin vieras – mitään vastaavaa ei nokkaani ole eksynyt. Yritän pakottaa itseni löytämään jotain tuttuja aromeja tuoksussa ja merkitsen ylös vivahteita appelsiininkuoresta, korianterista, neilikasta, hunajasta, Camparista, kanelista, eläinkaupasta ja sahajauhoista. Nämä aromit eivät kuitenkaan kykene sanallisessa muodossa tekemään mitään oikeutta sille olfaktoriselle sateenkaarten sarjatulelle, mitä lasista kohoaa – se on kuin sekoitus nestemäiseen muotoon saatettua jälkiruokaa, maailman parasta glögiä ja jotain taianomaista, joka tuntuisi olevan enemmän kotonaan jossain fantasiamaailmassa kuin tässä todellisessa.

Viinin käsittämätön maku kuittaa ilman ongelmia tuoksun herättämät lupaukset, minkä vuoksi olen vielä enemmän hämmennyksissäni – viinin kuvaileminen paperille on kuin yrittäisi lennosta kääntää vierasta kieltä, jota ei ole koskaan kuullut tai opiskellut aikaisemmin. Olen yksinekrtaisesti täysin pihalla. Makeasta, runsaasta ja äärettömän vivahteikkaasta kuitenkin löytyy hyvin paljon samoja elementtejä kuin tuoksustakin, vaahterasiirappia, kanervahunajaa, juureksellisuutta, mehiläisvahaa ja aromaattista yrttisyyttä. Vaikka viinissä jäännössokeri tuo omaa makeuttaan, vihjaavat myös viinin aromit makeutta – voisin tämänmakuisen "viinin" olevan rutikuivanakin makean oloista; makeus on kuitenkin äärettömän hyvin balanssissa, sillä kokonaisuus ei maistu tippaakaan imelältä, vaan enemmänkin melko maltillisen makealta. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen, muttei millään tasolla tahmea tai raskas, mistä on kiittäminen viinin hyvin runsasta, kirpeänpuoleista ja mukavan eloisaa hapokkuutta – mikä selittynee hapokkaalla Savagnin-lajikkeella, mikä toimii viinin pohjana.

Jälkimaku on tuoksun ja keskimaun tapaan ylettömän kompleksinen, mutta selkeästi eri tyylinen ja upealla tavalla kielellä jatkuvasti kehittyvä. Suuhun jää camparimaista pomeranssisuutta ja kirpeyttä, paahdettua pähkinärouhetta, rusinaa, hunajaa, kukkaisuutta, kevyesti bitteristä mausteisuutta, hentoa mineraalia ja aavistus vegetaalisuutta. Kielellä häilyvä jälkivaikutelma on ujosti makea, eloisa, raikas, kaleidoskooppimaisella tavalla muotoaan jatkuvasti muuttava ja loputtoman pitkä.

Muistiinpanojen tekeminen Galant des Abbessesista oli täyttä helvettiä, sillä ensimmäisellä kerralla viinistä oli yksinkertaisesti mahdotonta tajuta mitään ja sitä seuraavilla siemauksilla piti keskittää kaikki huomionsa kirjoittamiseen, sillä muuten viini yksinkertaisesti vei mukanaan. Koska tämä ei ole varsinaista viiniä, vaan yrteillä ja mausteilla doupattua supernektaria, ei sitä ole reilua verrata muihin viineihin, mutta teen sen kuitenkin tässä ja sanon viinin olleen helposti koko tilaisuuden upein elämys – kenties samalla koko kuluvan vuoden – ja ainutlaatuisimpia alkoholijuomia mitä olen elämässäni maistanut. Tämä tuntuu enemmän jostain fantasiakirjallisuuden taikamaailmasta varastetulta eliksiiriltä kuin miltään ihmisen luomalta viiniltä. Veikkaan, että viinin suurin vaikuttavuus kulminoituu ensikohtaamiseen sen kanssa, enkä varmaan kykene saamaan samanlaiseja kicksejä siitä enää tulevaisuudessa (olettaen, että pääsen joskus taas maistamaan tätä), mutta onhan tämä tästä huolimatta todella uniikki, ylettömän herkullinen ja kaikin puolin uskomaton "viini", joten voin turvallisesti sanoa viinin kestävän erinomaisesti useammankin maistamiskerran. Bourdyn sivuilta mainitaan Galant des Abbessesin olevan erinomainen aperitiivi, minkä lisäksi siellä mainitaan erilaisia reseptejä, missä sitä voi käyttää, mutta viinin täkäläisittäin kehnosta saatavuudesta johtuen itse pitäisin huolta, että jokainen tippa Galantia kulkee varmasti viinilasin kautta suuhun.

Lisäksi mainittakoon tässä, että on hauska lukea netistä arvosteluja Galant des Abbessesista – en ole siis ainoa, joka on ollut täysin pihalla viinistä sitä maistaessaan! Tässä ihan vain esimerkiksi muutama lainaus cellartrackerista: "I've had nothing to quite compare to this but it is outstanding nonetheless."; "It is one of the richest and most complex aromas I've ever smelled in anything in my life. (...) My all time favorite of anything like this."; "This is a wine actually worthy of the garagiste superlatives."; "This is insanely delicious and unique."; "The hype is real."

Viinin hinta on täysin naurettavan käsittämättömän edullinen Bourdylta suoraan ostettuna, mutta huonosta saatavuudestaan ja underground-kulttisuosiostaan johtuen viinin hinta nousee monilla jälleenmyyjillä helposti moninkertaiseksi. Tästä huolimatta suosittelen satsaamaan viiniin, sillä se takuuvarmasti tarjoaa ainutlaatuisen elämyksen kenelle tahansa vähääkään viineistä kiinnostuneelle.

Lyhyesti: Täysin käsittämättömän kompleksi, ainutlaatuinen, vuosisatoja vanhalla reseptillä valmistettu maustettu ja väkevöity makea "viini", jota on käytännössä mahdotonta verrata mihinkään muuhun alkoholijuomaan.

Arvio: Täydellinen – tämä viini kannattaa avata sellaisina päivinä, jolloin kaipaa pakoa todellisuudesta fantasiamaailmaan. Tällaisella taikajuomalla siihen riittää nimittäin vain lasillinen.

Hinnan (23,00e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Jean Bourdy Macvin du Jura

Jean Bourdy Macvin du Jura

• Valmistaja: Domaine Caves Jean Bourdy
• Tyyppi: Väkevöity viini, AOC Macvin du Dura
• Maa: Ranska
• Alue: Jura
• Rypäleet: Chardonnay, Pinot Noir, Poulsard, Savagnin, Trousseau
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,00e (Helmikuu 2014, Jean Bourdy)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: france44

Macvin du Jura on Juran oma erikoisuus, jota on valmistettu alueella vuosisatoja, todistetusti ainakin 1300-luvulta lähtien, mahdollisesti tätäkin paljon kauemmin. Tästä huolimatta alueen appellaatiosuoja on Juran tuorein, sillä se sai oman AOC:nsä vasta vuonna 1991 ja näin ollen siitä tuli kolmas mistelle (makea väkevöity viini), jolla on Ranskassa oma AOC.

Tosiaan, Macvin on makeaa väkevöityä viiniä. Sitä voidaan valmistaa kaikista Juran alueella viljellyistä rypälelajikkeista, mutta on myös mahdollista tehdä sitä vain yhdestäkin lajikkeesta jos näin halutaan. Macvin voi olla väriltään niin valkoista, roséeta kuin punaistakin. Macvinin valmistetaan erittäin myöhään korjatuista, hyvin makeaksi kypsyneistä rypäleistä, joista puristettua makeaa, käymätöntä rypälemehua ikäännytetään tammitynnyreissä vähintään vuoden ajan. Tämän jälkeen viini väkevöidään Marc du Juralla 16-20% vahvuuteen, minkä jälkeen viini pullotetaan.

Macvinin valmistuksessa käytetty Marc du Jura on taas uniikki, paikallinen brandytyyli, joka valmistetaan tislaamalla viineihin käytettyä puristusjäämiä – valmistustavaltaan tämä on siis tietyllä tapaa samanlaista kuin italialainen Grappa. Marc kuitenkin tyypillisesti valmistetaan vain Château-Chalonin erittäin hapokkaiden ja intensiivisten Savagnin-rypäleiden puristusjäämistä, minkä ansiosta tämä tisle saa sellaista raikkautta, aromikkuutta, intensiivisyyttä ja kypsytyskestävyyttä, mitä ei muissa tisleissä tavata. Vaikka Marc du Jura on sen harvinaisuudesta johtuen erittäin vähän tunnettua, lasketaan asiaan perehtyneiden ihmisten joukossa Marc du Jura Cognacin ja Armagnacin ohella yhdeksi Ranskan kolmesta merkittävimmästä ja arvostetuimmasta tisleestä. Parhaiden Marc du Jura -tisleiden annetaan jäädä kypsymään – jopa vuosisadoiksi – jolloin ne saavuttavat uniikkeja, vain Marc du Juralle ominaisia aromeja, kun taas muut tisleet käytetään yleensä Macvinin valmistukseen.

Tämä juralaisen oldschool-biodynytuottaja Jean Bourdyn Macvin tuli vastaan viime helmikuussa ranskalaisia luomuviinejä esittelevässä pikkutapahtumassa. Meikäläiselle on jäänyt hämäräksi viinin rypälepohja, mutta voisin veikata Bourdyn käyttäneen perinteen mukaisesti kaikkia alueen rypäleitä. Marc du Juraa on tämän valmistuksessa käytetty yksi osa kahta osaa rypälemehua kohden.

Viinillä on melko hailakka oranssinpunainen väri, eli tummanpunaisia Trousseau-rypäleitä sekoituksessa ei taida hirveästi olla käytetty.

Tuoksu on todella hämmentävä, jännittävä ja äärimmäisen omaperäinen. Se on jollain lailla kirpeähkö mutta samalla kukkaisen aromaattinen ja siinä tuntuu sekä rustiikkista eläimellisyyttä että etäistä, pomeranssinkuorista camparimaisuutta.

Tuoksun tavoin myös maku on hyvin jännittävä ja omintakeinen. Kokonaisuus on makeahko ja suutuntumaltaan melko pehmeä, mikä on ihan ymmärrettävää, jos rypäleiden on annettua kypsyä hyvin ylikypsiksi ennen sadonkorjuuta. Punertavansävyistä makumaailmaa on hyvin vaikea sanallistaa, enkä osaa oikein edes sanoa miltä se varsinaisesti maistuu. Aromaattisilta yrteiltä, pähkinältä, belgihiivaisen hedelmäiseltä (vaikka viini ei ymmärtääkseni ole hiivaa nähnytkään) ja nahkaisuudelta? Ehkä? Viinin maku on hyvin runsas ja selväpiirteinen, mutta siitä ei tunnu ottavan tolkkua. Sanomattakin lienee selvää, että nyt ollaan hyvin jännän äärellä.

Viinistä jää suuhun aromikas, puolimakea ja hyvin pitkään jatkuva jälkimaku, jonka kuvailu on yhtä vaikeaa kuin keskimaun. Camparimarmeladia? Kukista ja parfyymista valmistettua konjakkia? Jälkivaikutelma on erikoinen, jännittävä, omintakeinen ja kaikin puolin uniikki.

Jos Bourdyn Château-Chalon oli jo viinillisen tajunnan laajentamista, on tämä saman talon Macvin jo maton vetämistä jalkojen alta. Jo ensinuuhkaisusta alkaen oli selvää, että tämä on jotain todella hämmentävää tavaraa, eikä vastaavaa ole koskaan aikaisemmin tullut vastaan. Hämmentävintä tässä kuitenkin on se, että mistä pirusta viinin omintakeiset, uniikit aromit tulevat? Ymmärtääkseni tämä ei kuitenkaan ole sen kummempaa kuin tynnyreissä kypsyteltyä rypälemehua, jonka sekaan on heitetty rypäleviinaa. Olen kyllä satavarma, etten saisi samanlaista herkkua aikaan jos terästäisin Marlin rypälemehua Torresin 10 Imperialilla.

Joka tapauksessa, tämä on todella ainutlaatuista, makeaa herkkua, joka varmasti aiheuttaa vähintään yhtä paljon hämmennystä kuin ihastusta. Ranskalaiseen tyyliin viini tulisi tarjota kohtalaisesti viilennettynä ennen ateriaa herättelemään ruokahalua, joskin meikäläisen tapauksessa tämä viini lähinnä herättelisi hämmennystä ja keskustelua!

Lyhyesti: Useita vuosisatoja vanhan reseptin mukaan valmistettu, todella jännittävä, erittäin aromaattinen, omintakeinen ja kiehtova makea väkevöity viini juralaiselta biodyny-tuottajalta.

Arvio: Erinomainen – tämä viini on aromeiltaan yksinkertaisesti niin persoonallinen, että sen kuvailu on äärimmäisen vaikeaa. Se ei kuitenkaan ole vain kummallinen ja jännittävä, vaan myös todella herkullinen. Erittäin vahva suositus kaikkien makeiden viinien ystäville.

Hinnan (10,00e) ja laadun suhde: 10,00e – Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Jean Bourdy Château-Chalon 2006

Jean Bourdy Château-Chalon 2006

• Valmistaja: Domaine Caves Jean Bourdy
• Tyyppi: AOC Château-Chalon
• Maa: Ranska
• Alue: Jura, Château-Chalon
• Rypäleet: Savagnin (100%)
• Koko: 0,62
• Hinta arviointihetkellä: 37,00e (Helmikuu 2014, Jean Bourdy)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: astorwines

Seuraavana vuorossa jotain varsin ainutlaatuista. Nimittäin keltaiset viinit (vins jaunes) ovat itseoikeutetusti Juran viiniosaamisen huippu, kulminaatio ja singulariteetti, mutta ne jakautuvat edelleen omiin appellaatioihin. Tätä kyseistä erikoista viiniä valmistetaan Côtes du Juran, Arbois'n ja L'Étoilen alueilla, joissa jokaisella on oma tyylinsä. Sitten on vielä Château-Chalon, jota pidetään keltaisen viinin parasta pahdollista ilmentymää tuottavana alueena, ja täällä valmistetuja viinejä ei koskaan edes markkinoida varsinaisesti nimellä vin jaune, vaan ainoastaan nimellä Château-Chalon. Kuitenkin kaikki alueella valmistetut viinit ovat yksinomaan perinteisin menetelmin valmistettua keltaista viiniä.

Jo vuosisatojen ajan Château-Chalonin alueen on todettu tuottavan poikkeuksellisen runsasaromisia ja rakenteikkaita Savagnin-rypäleitä, jotka kypsyvät luotettavasti säilyttäen samalla upeasti korkean hapokkuuden ja joista saa te htyä ainutlaatuisen runsasta ja moniulotteista keltaista viiniä. Château-Chalonin valmistaminen ei kuitenkaan ole mikään läpihuutojuttu edes arvostetuimmille alueen tuottajille – tämä alue on nimittäin ainoa Ranskan viinialue, jossa vuosikerrat erikseen "julistetaan" (hieman Portviinin tyyliin) ja heikompina vuosikertoina viiniä ei tehdä lainkaan. Viininvalmistus ei sinällään eroa tavallisen keltaisen viinin valmistuksesta, eli viinien annetaan kypsyä ainutlaatuisen hiivahunnun kanssa kosketuksissa tammitynnyreissä vähintään 75 kuukauden (+6 vuotta) ajan, minkä jälkeen viinit pullotetaan alueelle tyypillisiin clavelin-pulloihin. Château-Chalonin tuottaja ei kuitenkaan vielä tässäkään vaiheessa voi huokaista helpotuksesta, sillä tämän jälkeen viini tulee maistattaa erillisellä laaduntarkkailijataholla, joka voi olla myöntämättä Château-Chalonin appellaatiota kyseiselle viinille, jos se ei täytä korkeita laatuvaatimuksia. Tällöin viiniä ei saa markkinoida edes vin jaunena, vaan ainoastaan Côtes du Jura Savagninina, joten n. 7 vuoden työ nollaantuu kertaheitolla!

Tämän maistamani viinin on valmistanut juralainen, biodynaamisesti viljelevä oldschool-tuottaja Jean Bourdy, ja pääsin maistamaan viiniä viime kevättalvella ranskalaisia luomuviinejä esittelevässä pikkutilaisuudessa talon edustajan, muhkeaviiksisen Jean-François Bourdyn opastuksella. Sain kätevästi perspektiiviä tähän ainutlaatuiseen viinityyliin maistamalla juuri ennen tätä viiniä Bourdyn samana vuonna valmistaman perustason keltaisen viinin.

Väriltään viini on kohtalaisen syvän keltainen – ei hirveästi syvempi kuin äskenmaistettu keltainen viini, mutta kuitenkin havaittavasti, minkä lisäksi tästä viinistä puuttuu tuottajan keltaisessa viinissä havaitsemani hento, vihertävä sävy.

Lasista kohoava tuoksu on todella runsas, moniulotteinen ja ekspressiivinen – kuitenkin samalla myös erittäin elegantti ja vivahteikas. Tuoksua hallitsee melko tasaisina elementteinä oksidatiivinen pähkinäisyys, manteli, madeiramainen toffee, ruskea omena ja hunajaisuus. Tuoksun pelkistäminen näihin pääaromeihin olisi kuitenkin pyhäinhäväistys, sillä seasta löytyy myös aivan uskomaton määrä erilaisia nyansseja kukkaisuudesta, sitruksenkuorista, aasialaisista mausteisuudesta, savusta, villihiivaisesta kirpeydestä, jne...

Maultaan viini on kuiva ja vivahteikas, sekä selkeästi tiukempi ja konsentroituneempi kuin perus-vin jaune. Hurmaavan intensiivisestä ja kompleksisen aromikkaasta makumaailmasta kieli erottaa ensimmäiseksi pitkän happikontaktin tuomaa pähkinäisyyttä, mantelisuutta ja makeuden illuusiota luovaa kuivan hunajaista aromia. Sitten sekaan rupeaa nousemaan suolaheinäisyyttä, merellistä mineraalia, villin kirpakoita aromeja, jonkinlaista epämääräistä paahteisuutta. Pitkän, oksidatiivisen kypsytyksen myötä kehittynyt runsas, jopa hieman öljyinen suutuntuma on varsin hyvin tasapainossa viinin hapokkuuden kanssa, sillä pystyn aistimaan viinin olevan varsin hapokas, mutta silti hapot tuntuvat hyvin vähäeleisiltä ja kokonaisuus tuntuukin kohtalaisen täyteläiseltä ja kohtalaisen hapokkaalta – kumpaakin osapuolta on sopivasti; ei liikaa, eikä liian vähän.

Jos keskimaku on jo hurmaava, pistää suuhun jäävä, upea jälkimaku entistä suurempaa vaihdetta silmään! Lähes loputtomalta tuntuvassa, jopa useita minuutteja voimakkaana tuntuvassa loppuliu'ussa häilyy kielellä aasian ja lähi-idän mausteisuutta, makeutta vihjaavaa hunajaisuutta, kevyttä pähkinärouhetta, hennolla otteella rusehtavaa omenaa, merellisen suolaista mineraalia ja aavistus villihiivaista happamuutta. Kokonaisuus on kuin rutikuivaa Fino-Sherryä, jota on terästetty tilkalla hunajaisen makeaa viiniä – vaikka kokonaisuus pysyykin alusta loppuun varsin kuivana.

Vaikka Bourdyn Vin Jaune oli kaikin puolin ihastuttavaa tavaraa, on talon saman vuosikerran Château-Chalon yksinkertaisesti niin hurmaava, herkullinen ja suorastaan älytön, että se pesee lattiaa tuolla Vin Jaunella – muista maailman viineistä puhumattakaan. Tämä viini on kuitenkin vasta vauva, sillä se on aivan hiljattain pullotettu ja Château-Chalonit tunnetusti kestävät jopa vuosisatoja pullossa jatkuvasti kehittyen, joten tämän viinin korkkaaminen näin nuorena on jotakuinkin verrattavissa kätkytkuolemaan. Jos viinin satut jostain löytämään, suosittelen ostamaan heti vähintään kaksin kappalein: 1 testattavaksi, toinen kellaroitavaksi niin pitkäksi aikaa kuin pokka vain kestää.

Viinin lähes 40 euron hinta voi tuntua melko tiukalta, mutta sen timantinkova laatu kyllä takaa sen, että joka sentille saa vastinetta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuo hinta on vasta tuottajan oma hinta, joten monilla jälleenmyyjillä hinta saattaa olla merkittävästi kovempi – ja kun viini saa lisää ikävuosia, voi sen hinta nousta helposti kolminumeroisiin summiin. Halvimmaksi siis tulee ostaa nämä viinit paikan päältä ja mahdollisimman nuorina ja hoitaa kellarointiprosessi kotikonstein! Kun viini lopulta tulee korkatuksi, kannattaa sen antaa hengitellä karahvissa vähintään 3 tunnin ajan, tarjota se hieman viilennettynä (14-17 °C) ja lopuksi fiilistellä sitä kuin eläisit viimeistä päivää. Nimittäin tällaisen viinin jälkeen 95% maailman viineistä ovat vain tuhkaa suussa.

Lyhyesti: Uskomattoman intensiivinen, tasapainoinen, moniulotteinen ja aromeiltaan käsittämättömällä tavalla ainutlaatuinen viini, jonka kuvailu on puolimahdotonta: viini on yhtäaikaa raikas ja kirpeän hapokas, mutta samalla täyteläinen ja rauhallinen; se on myös hunajaisen makea, mutta samalla täysin rutikuiva; se maistuu vanhalta ja kehittyneeltä, mutta on selvästi vielä täysi vauva.

Arvio: Täydellinen – tämä ei ole vain viiniä, tämä on pullotettu elämys. Suosittelen täysin varauksetta kaikkia lukijoitani hankkimaan käsiinsä Château-Chalonia ja hämmentymään siitä, mitä viinimaailmalla voi olla tarjottavanaan.

Hinnan (37,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Jean Bourdy Vin Jaune 2006

Jean Bourdy Vin Jaune 2006

• Valmistaja: Domaine Caves Jean Bourdy
• Tyyppi: Keltainen viini, AOC Côtes du Jura Vin Jaune
• Maa: Ranska
• Alue: Jura
• Rypäleet: Savagnin (100%)
• Koko: 0,62
• Hinta arviointihetkellä: 29,00e (Helmikuu 2014, Jean Bourdy)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: france44

Vin jaune, eli keltainen viini, on yksinomaan Juran alueen erikoisuus. Tämä viini valmistetaan aina Savagnin-rypäleistä, joiden usein annetaan kypsyä hyvin myöhään – johtuen lajikkeen luontaisesti myöhäisestä kypsymisajasta ja kyvystä säilyttää hyvinkin kypsänä hapokkuutta. Savagnin-viini siirretään kypsymään pieniin (mutta usein varsin iäkkäisiin), 228-litraisiin pièce-tammitynnyreihin. Toisin kuin tavallista valkoviiniä kypsyttäessä, näitä tynnyreitä ei täytetä aivan täyteen, jolloin viini aluksi hapettuu, mutta pian saa pinnalleen Juran alueella elävän saccharomyces bayanus -hiivan kehittämän hiivahunnun, voilen, joka suojaa viiniä liialta hapettumiselta. Viiniä kypsytetään tynnyreissä hiivan ja tammen kanssa kosketuksissa yli 6 vuotta (vähintään 75 kuukautta), minkä aikana viiniä maistetaan useita kertoja laadun varmistamiseksi – epäkelvot viinit siirretään pois varastosta ja julkaistaan Côtes du Jura Savagnin -viininä, joka on tarkoitettu lähinnä simppeliksi, nuorena juotavaksi viiniksi. Tämän harvinaisen pitkän kypsytyksen aikana tynnyristä voi usein haihtua jopa 30-40% viinistä. Lopuksi viini pullotetaan perinteisiin, 0,62-litraisiin clavelin-pulloihin, joiden koko viittaa viinin tynnyriin jäljellejääneeseen määrään. Viini saa ainutlaatuisen aromimaailmansa tämän hitaan, hallitun hapettumisen ja hiivakontaktin yhdistelmästä – keltaisen viinin valmistusmenetelmä ei suuresti eroa kuivan Sherryn valmistamisesta, mutta Juran ja Sherryn hunnun muodostavat hiivakannat eivät ole samoja ja keltaista viiniä ei väkevöidä, toisin kuin Sherryä. Keltainen viini myös kypsyy aina yhdessä tynnyrissä, kun taas Sherryjä voidaan kypsyttää useista tynnyreistä muodostuvassa solera-järjestelmässä.

Jean Bourdyn Vin Jaune on talon tinkimättömään tyyliin tehty sillä samalla identtisellä tyylillä, millä talo on valmistanut viinejä aina vuodesta 1579 – tosin sillä erotuksella, että vuodesta 2006 eteenpäin talo on liittänyt biodynaamiset opit viljely- ja valmistusfilosofiaansa. Tämä viini ei poikkea perinteestä millään tavalla, vaan päin vastoin pyrkii tarjoamaan mahdollisimman autenttisen, alkuperää kunnioittavan viinielämyksen, joka on kaikkien nykyaikaisten viinityylien ja muiden vastaavien hömpötysten ulottumattomissa.

Viinillä on varsin syvän keltainen väri, jossa häivähtelee keveän vihertävä juonne nuorekkuutta.

Tuoksu on suorastaan hyökkäävän runsas ja intensiivinen. Siinä tuntuu suorastaan häkellyttävä sekoitus kukkeaa aromaattisuutta, rusehtavaa omenaa, vahamaista hiivaisuutta, kevyttä raastettua sitruksenkuorta, hentoa trooppista hedelmää, aavistus armanjakkista räyhäkkyyttä eikä mitenkään keveällä otteella fino-sherryisen oksidatiivista pähkinäisyyttä. Ilman tukevaa kosketuspintaa keltaisiin viineihin on todettava, että tämä on hieman kuin kuivaa Sherryä, mutta selkeästi kuitenkin omanlaistaan: hedelmäisempää ja kukkeampaa.

Maku on kuiva, mausteinen ja melko runsaan hapokkuutensa ansiosta kevyen kirpeä. Viinin hapot ovat kuitenkin varsin vähäeleisiä ja viinillä on vuosien tammitynnyrikypsytyksen myötä rehevä ja öljyinen suutuntuma, mikä tekee viinistä melko matalahappoisen oloisen. Kielellä pyörii sherryistä suolaheinäisyyttä, kuivaa omenaa, hapettumisen tuomaa mausteista toffeisuutta ja saksanpähkinää, kevyttä sitruksenkuorta ja hentoa aasialaista mausteisuutta. Varsinaista hedelmäisyyttä makumaailmasta ei löydy piirun vertaa, mutta tämä ei haittaa tippaakaan; keskimaku on hemmetin maukas.

Jälkimaussa toistuvat monet keskimaun vivahteet, mutta kuin kokonaan uudelleenjärjesteltyinä. Viini jättää kielelle jännittävän jälkivaikutelman jossa kuivankirpeän omenaiset, kevyen mineraaliset, suolaheinäiset ja sherryisen pähkinäiset vivahteet häilyvät erittäin pitkään. Seasta erottuu myös aavistus persikkaa ja jotain hyvin persoonallista makua, joka tuo mieleen vanhaksi menneen suklaakeksin. Viini on alusta loppuun hämmentävä, hurmaava ja kaiken huomion itseensä imevä elämys.

Ilman vertailupohjaa on vaikea sanoa miten tämä kyseinen Vin Jaune sijoittuu yleisesti nuorten keltaisten viinien maailmassa, mutta myöskin vertailupohjan puutteesta johtuen viini vei kielen mennessään ja räjäytti viinitajuntaani taas piirun verran suuremmaksi. Viini on tietyllä tavalla raskasliikkeinen, muttei varsinaisesti raskastekoinen. Mihinkään simppeliin siemailuun tästä ei missään nimessä ole, sillä viinistä huokuu jo kauas gastronominen elämyksellisyys ja ja kokonaisuus tuntuukin olevan tietynlainen slow foodin vastine viinimaailmalle.

Keltaiset viinit tunnetusti sekä kestävät että kehittyvät pullossa helposti vuosikymmeniä, parhaat jopa vuosisatoja (tästä syystä viinejä on kutsuttu Ranskassa nimellä vins de garde, säilytysviinit), joten viiniä ei kannata turhan päiten lähteä korkkaamaan. Paikallinen folklorekin kertoo keltaisen viinin olevan parhaimmillaan vasta sitten, kun se on saanut varttua kymmenen vuoden ikään pullossa. Mutta tuli viini milloin tahansa korkatuksi (viinitalo Bourdy muistuttaa, että vaikka keltaiset viinit kehittyvät pullossa pieniä ikuisuuksia, pullon voi korkata milloin sen sopivaksi näkee), kannattaa se säästää hetkeen, jolloin viini saa oikeutetusti olla illan suurin tähti. Viinin tulisi antaa olla karahvissa hengittämässä 4-5 tunnin ajan, minkä jälkeen se tarjoillaan viileähkönä, eli hieman yli 10-asteisena; tällöin se pääsee lämpenemään huoneenlämmössä suositeltuun, n. 14-17 asteen lämpötilaan. Perinteinen kumppani tälle erittäin intensiiviselle ja vivahteikkaalle viinille on pähkinät ja paikalliset juustot, mutta voin kuvitella viinin sopivan monenlaisten, riittävän voimakasaromisten maalaisruokien kumppanina.

Lyhyesti: Uskomattoman monisyinen, jännittävä ja kiehtova viini, joka muistuttaa etäisesti kuivaa Sherryä, mutta on silti selvästi täysin oman tyylinen. Viini on täyteläinen mutta rakenteikas, tuhti mutta raikas, intensiivinen mutta elegantti. Todellinen viinielämys ja samalla äärimmäisen mielenkiintoinen katsaus alueen vuosisatoja vanhaan viiniperinteeseen.

Arvio: Erinomainen – usein sanotaan, että on mahdotonta verrata keltaista viiniä mihinkään muuhun viinityyliin. Nyt kyllä ymmärrän miksi. Jummi.

Hinnan (29,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Jean Bourdy Côtes du Jura Blanc 2008

Jean Bourdy Côtes du Jura Blanc 2008

• Valmistaja: Domaine Caves Jean Bourdy
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Côtes du Jura
• Maa: Ranska
• Alue: Jura
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 7,20e (Helmikuu 2014, Jean Bourdy)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: flatiron wines

Jean Bourdyn hurmaavan, kepeän mutta samalla intensiivisen punaisen Côtes du Juran jälkeen vuorossa oli Chardonnaysta valmistettu CdJ. Viini on valmistettu samalla menetelmällä millä Bourdyn suku on valmistanut viinejä vuosisatoja (joskin viimeisen vuosikymmenen aikana viininviljely- ja valmistusprosessiin on hypännyt mausteeksi biodynaaminen maatalousfilosofia), eli viinin käyminen ja hämmentävän pitkä, 3-5 vuotta kestävä kypsyminen on suoritettu vuosikymmeniä vanhoissa tammitynnyreissä. Viinejä esitellyt iäkäs viiksiniekka, Jean-François Bourdy, mainitsi tämän maistetun viinin kypsyneen 5 vuotta tammitynnyreissä.

Viinillä on tasaisen kellertävä väri, mikä ei ole mikään suuri yllätys viinin vietettyä puoli vuosikymmentä tammitynnyrin erittäin hitaasti mutta tasaisen varmasti hapettavassa ympäristössä.

Tuoksu on tukeva ja hieman tunkkainen, mutta tammitynnyreissä vietetyt vuodet eivät silti ole tuoneet tuoksuun käytännössä ollenkaan tammen omia aromeja. Parhaiten tätä luonteikasta tuoksua kuvaa, jos sitä kutsuu "keltaiseksi". Siinä tuntuu maamaisuutta, viileän ilmanalan Chardonnayn vihertävää, hieman raa'ahkoa omenaisuutta, joka on kuitenkin päässyt hieman hapettumaan ja rusehtumaan, hentoa sitruunankuorta ja pienin aavistus pitkän tynnyröinnin tuomaa mantelista oksidaatiota.

Maultaan viini on täyteläinen, kuiva, aromikas ja varsin luonteikas. Makumaailma on täynnä hienovaraisia nyansseja, mutta päällimmäisinä vivahteina tuntuvat tynnyröinnin tuoma pähkinäinen oksidaatio, tuorepuristettu omenamehu, maalaissiideri (ilman hiilihappoja, tietenkin!) ja kevyt mineraalisuus. Todennäköisesti tynnyrikypsytyksen vaikutuksesta viini vaikuttaa hyvin runsaantäyteläiseltä (rich mouthfeel näin lontooksi) ja siksi keskihapokkaalta, mutta kokonaisuus on silti – suorastaan ristiriitaisen tuntuisesti – varsin rakenteikas, freesi ja kirpeä.

Viinistä jää lopuksi suuhun vivahteikas jälkimaku, jossa häilyy saksanpähkinäistä ja mantelista pähkinää, kuivaa ja hapettunutta omenaisuutta, tuoretta kaneliomenaa, kevyttä hunajaa ja hentoa, makeaa tiramisua. Jälkivaikutelma on pitkä, elegantti ja loppua kohti varsin kirpeäksi kiristyvä.

Bourdyn perinteitä henkivä Chardonnay on aivan kaikkea muuta mitä olen tottunut kyseiseltä rypäleeltä odottamaan ja voin hyvin kuvitella viinien olleen joskus vuosisata takaperin tämänhenkisiä – ainakin nyt Jurassa, jos ei muualla. Tässä viinissä ei ole tietoakaan nykymaailman viinien leikkisästä hedelmävetoisuudesta, vaan kokonaisuus on vakavan raskastekoinen, intensiivinen, tarkoituksella hieman hapettunut ja siksi myös ylettömän vivahteikas.

Koska viini on hapettunut kohtalaisesti ennen pullotusta, on se Madeirojen tapaan yksinkertaisesti kuolematon pullossa – lainatakseni Bourdyn kotisivuja: "Can be kept indefinitely (more than 100 years)". Viini siis on erittäin hurmaava ja vaikuttava tapaus, mutta sitä hörppiessä ei voi olla miettimättä, että minkälainen helmi siitä tulee seuraavien vuosikymmenien aikana. Jos viiniä siis joskus sattuu vastaasi tulemaan, suosittelen ostamaan kerralla riittävän monta pulloa – yksi korkattavaksi ja loput kellaroitaviksi.

Bourdyn sivuilla viinin sanotaan vaativan useiden tuntien dekantointia ennen tarjoilua ja voin kuvitella tämän vain korostuvan mitä enemmän viini saa ikää. Perinteiseen pop'n'pour-siemailuun tätä ei siis ole missään nimessä tarkoitettu. Bourdyn sivut tarjoilevat varsin kattavan kattauksen tarjoiluehdotuksia viinille, joten referoin ne tähän suoraan sen sijaan, että lähtisin keksimään omiani: lämpimät alkupalat, fondue, kalaruoat, vaalea liha ja hienostuneet juustot.

Lyhyesti: Biodynaamisesti ja kohtalaisen oksidatiivisesti valmistettu pähkinäinen, moniulotteinen, hienostunut ja kiehtova Juran valkoviini, joka huokuu vuosisataista viininvalmistustaitoa.

Arvio: Tyylikäs – ainutlaatuinen ja jännittävä viinielämys, jonka voi helposti korkata joko nyt tai jättää kellariin kehittymään vaikka koko loppuelämäksi. Kultainen keskitie kulkee varmaan jossain siinä välissä.

Hinnan (7,20e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Jean Bourdy Côtes du Jura Rouge 2009

Jean Bourdy Côtes du Jura Rouge 2009

• Valmistaja: Domaine Caves Jean Bourdy
• Tyyppi: Punaviini, AOC Côtes du Jura
• Maa: Ranska
• Alue: Jura
• Rypäleet: Pinot Noir (1/3), Poulsard (1/3), Trousseau (1/3)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 8,50e (Helmikuu 2014, Jean Bourdy)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: flatiron wines

Helmikuussa järjestetyssä, Ranskan luomuviinejä esitelleessä tapahtumassa pääsin tutustumaan biodynaamisesti viljelevän, juralaisen oldskool-tuottaja Jean Bourdyn tuotantoon. Viinejä esitellyt Jean-François vakuutti, että viinien maistaminen kannattaisi aloittaa talon punaviinistä ja siirtyä sitten valkoviinin kautta keltaisiin viineihin ja väkevöityihin viineihin. Noh, mikä minä olen ammattilaista kiistämään, luulisi herran itse tietävän parhaiten omat viininsä!

Bourdyn Côtes du Jura Rouge on tasainen sekoitus kolmea paikallista Juran lajiketta: maailmankuulua Pinot Noiria, hyvin hentoa ja aromaattista Poulsardia ja runkoa ja tanniineja tuovaa Trousseauta. Rypäleet puristetaan yhdessä mehuksi, jonka jälkeen niistä käytetyn viinin on annettu kypsyä 3-4 vuoden ajan jopa vuosikymmeniä vanhoissa tammitynnyreissä (viini on pullotettu useammassa erässä, minkä takia eri pulloista löytyvä viini voi olla viettänyt eri ajan tammessa). Itselle jäi mysteeri kuinka kauan aikaa maistamani viini oli tammitynnyreissä makoillut.

Väriltään viini on vaalean oranssinpunainen, minkä suurin syyllinen lienee Poulsard – tämä kyseinen rypäle kun ei pitkälläkään kuorien maseroimisajalla kykene tuottamaan kuin vaalean hailakanpunaisia viinejä.

Tuoksu on hyvin moniulotteinen ja ilmaisuvoimainen, tuoden nokkaan ihastuttavasti sekä freesiä punamarjaisuutta että naturaalimpien viinien villiä meininkiä. Kokonaisuudesta erottuu kevyen multaista maata, puolukkaa, vadelmaa ja hennosti camparimaista pomeranssinkuorta.

Viini tuntuu olevan suutuntumaltaan melko pehmeänpuoleinen, eikä erityisen hapokas, mutta tästä huolimatta viinin yleisilme on kuiva, ihastuttavalla tavalla kirpeä ja eloisa. Viini on hyvin freesi ja kepeä ja sen mausta löytyy tuoretta puolukkaa, hapankirsikkaa, aromaattista yrttisyyttä, kevyttä maamaisuutta ja hentoa Camparia. Tanniineja ei ole erityisen runsaasti, mutta ne tuntuvat mukavan reippaina ja pehmeähköön suutuntamaan nähden sopivasti särmää antavina.

Sekä pehmeänä että kirpeänä tuntuva jälkimaku jättää kielelle puolukkaa, vadelmaa, mineraalisuutta ja kevyttä yrttisyyttä. Pirteän eloisa ja puhdaspiirteinen jälkivaikutelma tuntuu suussa pitkään ja siistii mukavalla intensiteetillään paletin vaivattomasti.

Bourdyn punainen CdJ on kaikin puolin mainio, jossa yhdistyy upealla tavalla paikallinen, vuosisatoja pitkä viiniperinne ja hurmaava, natural-viineistä tuttu alavire – joka toki saattaa olla osa ikiaikaista viinintekokulttuuria. Viini on tietynlaisesta pehmeydestään huolimatta ihastuttavan kepeä, raikas ja eloisa, mikä nostaa sen juotavuuden aivan omalle tasolleen, joskin viinin kirpeys ja kevyt, mutta selkeästi tuntuva tanniinisuus eivät kulje nykyaikaisen viinin helpostilähestyttävyyden kanssa käsi kädessä.

Huvittavinta viinissä on se, että yleensä nykyisin valmistettavien kepeiden viinien sanotaan kestävän muutaman vuoden vuosikerrasta, kun taas tuhdeimmille ja rakenteikkaimmille viineille luvataan ikää usein keskimäärin n. 10-20 vuotta. Noh, Bourdy antaa tälle viinille kellarointipotentiaalia 50-60 vuodeksi – ja itse kyllä luottaisin näihin tyyppeihin, jos heiltä löytyy kellareistaan itse tehtyjä viinejä aina 1700-luvulta asti! Bourdy myös suoittelee sivuillaan antamaan viinille 2-3 tuntia hengittelyaikaa ennen nauttimista, tarjoilemaan sen 16-18-asteisena ja tarjoamaan sen kanssa esimerkiksi leikkeleitä, Raclette-juustoa, punaista tai valkoista lihaa tai grillattua lintua. Mikäs minä tähän olen mitään lisäämään, fiksulta kuulostaa.

Lyhyesti: Ihastuttavan freesi, eloisa, luonteikas ja kaikin puolin autenttinen Juran punainen, joka on nyt mitä ihastuttavimmassa tikissä, mutta tulee varmasti kehittymään ainutlaatuiseksi timantiksi vuosikymmenien aikana.

Arvio: Erinomainen – viini on tyyliltään lähinnä simppeli maalaisviini, joten se ei iske naamariin kuin miljoona volttia, mutta se on yksinkertaisesti niin harmoninen, luonteikas, rakenteeltaan tasapainoinen ja ihastuttavan aito, että se onnistuu osumaan juuri oikein meikäläisen mielihyväkeskukseen. Äärimmäisen hurmaava tuttavuus.

Hinnan (8,50e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Jean-François Bourdy, tuo Juran professori Tuhatkauno, ja hänen fantastiset viininsä

Viime kevättalvella sain kutsun viinitapahtumaan, jossa kourallinen ranskalaisia luomutuottajia esitteli viinejään. Paikalta löytyi maisteltavaksi jos jonkinlaista viinillistä pullotetta – monia varsin hurmaaviakin sellaisia – mutta selvästi ylitse muiden oli tapahtumasalin perältä löytyneen viinitalo Jean Bourdyn tuotanto.

Tämä joskus vuosien 1475 ja 1500 välissä Arlayn kylään perustettu viinitalo sijaitsee Juran viinialueella (joka sijaitsee siis Ranskassa, Sveitsin tuntumassa, ei Skotlannin saaristossa – vaikka jotkut viskiharrastelijat muuta voisivatkin väittää) ja talo on kulkeutunut perintönä sukupolvelta toiselle jo 15 sukupolven ajan. Viiniyrityksen nykyinen nimi on 1900-luvun alusta, jolloin herra nimeltä Jean Bourdy siirtyi talon johtoon; nykyisin taloa luotsaavat veljekset Jean-François ja Jean-Philippe Bourdy, joista Jean-François oli tilaisuudessa esittelemässä viinejä.

Pakko myöntää, että talon tuotteet rupesivat vahvasti kiinnostamaan jo ennen kuin olin maistanut ensimmäistäkään tarjolla ollutta viiniä, kiitos Jean-François'n: sitä ei yksinkertaisesti pystynyt olemaan vakuuttumatta, kun mies (joka tuuheine viiksineen ja kiharoine hiuksineen näytti lähinnä Hergén Tintti-sarjakuvien sivuilta kaapatulta, puolieksentriseltä tiedemieheltä) kertoo intohimoisesti niin Juran viinien kuin heidän oman viinitalonsa historiasta, heidän valmistusfilosofiastaan ja ylipäänsä perinteikkäiden, vuosisatoja vanhojen viinityylien arvostuksesta nykypäivänä. (Ja jos joku kertoisi minulle tämän miehen olevan sukua professori Tuhatkaunolle, en epäilisi asiaa hetkeäkään.)

Viinejä esitellessään Jean-François kertoi perusteellisesti kuinka heidän viininsä valmistetaan mahdollisimman pitkälti puuttumatta valmistusprosessiin – viinien annetaan syntyä rauhassa ilman teollisia hiivoja tai lisäaineita – ja aina kun hän mainitsi kaikkien viinien kypsymisen tapahtuvan tammessa, mainitsi hän samalla tynnyreiden olevan vanhaa perintötavaraa (15-80 vuotta vanhoja), sillä tammen aromit eivät heidän filosofiansa mukaisesti Juran viineihin kuulu. Viinit pyritään tekemään mahdollisimman pitkälti niin autenttisesti ja Juralle tyypillisen perinteisesti kuin niitä on viimeiset vuosisadat alueella tehty, minkä lisäksi talon kattavista kellareista löytyy myytäväksi heidän valmistamiaan, edelleen kurantteja viinejä aina vuodelta 1781, mikä lienee kenelle tahansa skeptikolle varsin uskottava osoitus heidän viiniensä kestävyydestä. Näistä viineistä kuitenkin vain parhaat vuosikerrat on jätetty säilytettäviksi, kun taas heikommat vuosikerrat ovat aikaa myöten poistettu. Lisäksi mainittakoon, että talo on tuottanut vuodesta 2006 alkaen kaikki viininsä sertifioidusti biodynaamisesti.

Viinien valmistuksen ohella Jean Bourdyn viinitalo ylläpitää sekä perhemuseota, josta löytyy paljon niin heidän perheelleen että Juran alueelle kuuluneita esineitä aina 1300-luvulta saakka, että rypälereservaattia, jossa he viljelevät useita alueelle tyypillisiä, monia uhanalaisiakin lajikkeita, joita on tätä nykyä jo 40 erilaista nkaan (mm. Petit Beclan, Gros Beclan, Corbeau, Savagnin Rose, Enfariné, Maldoux ja Cinquien) ja joista suurta osaa ei enää viljellä käytännössä olle. Rypälereservaatin ohella talo omistaa yhteensä n. 10 hehtaaria tarhoja Côtes du Juran ja arvostetun Château-Chalonin (n. 0,5 ha) viinialueilla.

Oli myös hauska jutella kyseisen tuottajan viineistä muiden tapahtumien esillepanijoiden kanssa, sillä joka toinen henkilö tuntui joko kehottavan meikäläistä tutustumaan Bourdyn tuotteisiin tai mainitsevan, että "on sitä pakko käydä tutustumassa niihin kunhan tapahtuma on ohitse".

Viinitapahtumassa oli tarjolla 6 Jean Bourdyn tuotetta:

• Côtes du Jura Rouge 2009
• Côtes du Jura Blanc 2008
• Vin Jaune 2006
• Château-Chalon 2006
• Macvin du Jura
• Galant des Abbesses

Tämän postauksen jälkeen blogista löytyy arviot yllämainituista pullotteista, joiden myötä toivon kannustavani ihmisiä tutustumaan enemmän niin Bourdyn viineihin kuin Juran viineihin noin yleensä. Viinejä maistellessa olin nimittäin aivan haltioissani siitä, että niistä jokainen onnistui tarjoamaan jotain sellaista, mitä en koskaan aikaisemmin ollut maistanut – mikä ei ole enää ihan pieni saavutus siinä vaiheessa, kun on maistellut jo useamman tuhatta eri viiniä. Lisäksi oli pakko myöntää, että leukani meinasi tipahtaa maahan ihmetellessäni viinien hintoja – ne nimittäin olivat halpoja kuin saippua niiden tarjoamaan laatuun nähden! Suomesta kyseisiä viinejä ei saa, mutta suosittelen vahvasti harkitsemaan niiden ostamista aina kun yksikin sellainen sattuu tulemaan vastaan.