L'Ostal Cazes Grand Vin 2011

L'Ostal Cazes Grand Vin 2011

• Valmistaja: Domaine L'Ostal Cazes, Domaines Jean-Michel Cazes
• Tyyppi: Punaviini, AOC Minervois-La Livinière
• Maa: Ranska
• Alue: Languedoc-Roussillon, Minervois, Minervois-La Livinière
• Rypäleet: Syrah (70%), Carignan (15%), Grenache (10%), Mourvèdre (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 15,90e (Joulukuu 2014, Viking Line Tax Free)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: jm cazes

Suuren, (monesti myös syystäkin) parjatun Languedocin viinialueen yksi tunnetuimpia ja arvostetuimpia viiniappellaatioita on sen länsilaidalla Minervois-La Livinière. Alun perin La Livinièren viinialue liitettiin osaksi suurempaa, Minerven kaupungin ympärille levittäytyvää Minervois'n viinialuetta vuonna 1985, mutta 10 vuoden aktiivisen lobbauksen jälkeen alue sai oman appellaationsa, AOC Minervois-La Livinièren.

Tämän viinin bongasin viime jouluna Viking Linen Tax Free -myymälästä, josta viini tarttui mukaan tavalliseksi käyttöviiniksi. Tarjolla olisi ollut myös Cazesin perus-Minervois "Estibals" n. kympillä, mutta laatuun on panostettava.

Viinin tuottanut Domaine L'Ostal Cazes on perustettu vuonna 2002, jolloin Domaines JM Cazes osti kaksi vierekkäistä viinitilaa ja yhdisti ne yhdeksi suureksi viinitaloksi. Tämän talon omistuksessa on 150 ha maata, joista 60 ha alalla viljellään viiniköynnöksiä. 15 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä kypsytelty Grand Vin on, nimensä mukaisesti, L'Ostal Cazesin lippulaivaviini. L'Ostal Cazesin lisäksi Domaines JM Cazesin alaisuudessa toimii pari muutakin viinitaloa – mm. pari semikuuluisaa Bordeaux'n tilaa, kuten Ormes de pez ja Lynch-Bages (JM Cazesin viinitaloa ei kuitenkaan tule sekoittaa biodynaamisesti viljelevään Cazes-viinitaloon Rivesaltes'ta, jolta löytyy mm. pari Le Cop -pussiviiniä Alkon valikoimista).

Ja, kuten suunniteltua, viini kului tavallisena käyttöviininä vuodenvaiihteen jälkeen arkisena pizzaviininä.

Väriltään viini on tumma, hyvin hennosti läpinäkyvän mustanpunainen.

Tuoksu on hyvin kypsänmakea ja ilmaisuvoimainen: karhunvatukkahilloa, hyvin kypsää boysenmarjaa, eteläranskalaisille punaviineille tyypillistä garriguea, makeaa tammisuutta, kevyttä pippuria, hillittyä suklaisuutta ja hentoa puumaisuutta. En löytänyt spekseistä mikä mahtaa olla viinissä käytettyjen uusien ja vanhojen tynnyreiden suhde, mutta noin äkkiseltään voisin veikata, että jossain sadan tuntumassa huidellaan.

Viinillä on täyteläinen, muttei erityisen suuri suutuntuma – tarkoitan tällä sitä, ettei viinillä tunnu olevan ihan överisuurta uutosta, mutta happoja on melko vähän, mikä kadottaa melkoisesti raikkauden tuntua. Viinillä on myös hyvin pehmeä ja silkkinen, mutta jopa läski tekstuuri. Makumaailma pistää reilulla otteella Syrah-vetoista tummaa marjaa ja kuningatarhilloa, kevyesti kypsänmakeaa mansikkaa, hentoa lihaisuutta ja aavistuksen verran pippurista mausteisuutta. Kokonaisuutta varjostaa makeahko ja hennosti konjakkinen tammisuus, joka ei varsinaisesti hyökkää päälle mutta on hyvin selkeästi läsnä. Rakenteesta yrittävät pehmeät, melko hillityt hapot ja kypsät, lempeät tanniinit pitää huolta, mutta melko vaisuin tuloksin.

Jälkimaku on sekä kypsän hedelmän että melko tuhdin tammisuuden hallitsema. Suuhun jää hedelmäpuolelta kypsää karhunvatukkaa, herukkahilloa, makeaa mansikkaa ja aavistuksen aromaattista yrttisyyttä; tynnyrikypsytyksen saralta makeaa tammea, kevyttä vaniljaa ja hennosti puisevaa karvautta. Jälkivaikutelma on kohtalaisen runsaan (14,5%) alkoholin myötä hieman lämmin ja kestoltaan erittäin pitkä.

Kokonaisuutena L'Ostal Cazesin Grand Vin on hyvin siistiksi puleerattu, tuhti, pullea ja nimensä mukaisesti suuri viini. Kuitenkin reilusti tammea käyttävä ja hyvin kypsää hedelmää tavoitteleva viininvalmistus tuntuu tässä hukanneen kaiken mahdollisen karaktäärin ja terroirin, mitä Minervois-La Livinièrellä olisi ollut tarjota, ja kokonaisuus on loppupeleissä varsin geneerinen tuhti, kypsä ja täyteläinen punaviini, joka voisi olla melkeinpä yhtä hyvin Kaliforniasta tai Etelä-Afrikasta kuin Ranskasta. Ei siis missään nimessä oma juttuni, mutta jos tämmöiset uuteen maailmaan nojailevat tömäkät, kypsänmakeat ja tuhtia tammisuutta tarjoilevat Etelä-Euroopan punkerot sattuvat olemaan oma juttusi, niin kyllä tämä varmaan silloin pistää rahoille vastinetta.

Lyhyesti: Uutta maailmaa henkivä muhkea, kypsänmakea, pehmeäntäyteläinen ja siistiksi siloiteltu punaviini Languedocin arvostetulta Minervois-La Livinièren cru-alueelta.

Arvio: Tylsä – no tämä oli tämmöinen perustäyteläinen, yllätyksetön Languedocin punaviini. Periaatteessa olisi voinut olla kaikessa geneerisyydessään vaikka IGP Pays d'Oc, mutta sillä tasolla ei taideta panostaa viineihin edes tänkään vertaa.

Hinnan (15,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Domaine les Salices Viognier 2012

Domaine les Salices Viognier 2012

• Valmistaja: François Lurton
• Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays d'Oc
• Maa: Ranska
• Alue: Languedoc-Roussillon, Minervois
• Rypäleet: Viognier (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,98e (Toukokuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 9,98e (Heinäkuu 2014, Alko)

Melko rankan Sauvignon Blanc -käsittelyn (FL nº9, Terra Sana, Fumées Blanches, Fumées Blanches Sparkling) pääsimme vihdoin François Lurton -maistelussa ihmettelemään muitakin rypälelajikkeita käytännössä. Ensimmäisenä tuli hyvin pitkään Alkon valikoimissakin majaillut Domaine les Salices Viognier.

Minervois'n viinialueella sijaitseva Domaine les Salices on viinitalo joka toimii François Lurtonin viinitalon alaisuudessa. Koska viinitalo tuottaa vain lajikeviinejä, ovat kaikki Domaine les Salices'n viinit aina IGP-tasoisia – AOC Minervois'n viinilainsäädäntö edellyttää viinien olevan aina sekoitteita. Talon Viognier on valmistettu koneella kerätyistä rypäleistä, joista käytettyä viiniä kypsytetään 6 kuukautta vanhoissa tammitynnyreissä ennen pullotusta.

Väriltään viini on vaalean vihreä.

Tuoksu on runsas ja täynnä kypsänmakeaa hedelmää: päärynää, cantaloupea, ylikypsää omenaa. Taustalla häilyy kevyesti makeaa mausteisuutta, joka voisi olla yhtä hyvin tammea kuin Viognierin aromaattista terpeenisyyttä. Viini on kuitenkin tuoksunsa puolesta enemmän uuden maailman hedelmävetoisen tyylinen kuin Condrieun selkeästi kukkaisempaa tyyliä edustava.

Maultaan viini on kuiva, mutta rypäleelle ominaiseen tyyliin myös melko maltillinen hapoiltaan. Makumaailmasta erottuu kypsää omenaa, yrttisyyttä, kevyttä persikkaisuutta ja hentoa mausteisuutta; hillityksi jäävä hapokkuus tuntuu korostavan erityisesti viinin kypsiä ja mehevän hedelmäisiä piirteitä. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen ja kevyen öljyinen.

Kevyemmänpuoleisesta hapokkuudestaan huolimatta viinistä jää freesin omenainen jälkimaku, jossa tuntuu myös kevyesti omenankuorista kirpeyttä, hentoa pähkinäisyyttä ja aavistus mineraalia.

Domaine les Salices on melko tasapainoinen, joskin ranskalaisista juuristaan huolimatta enemmän uuden maailman hedelmää korostavaa tyyliä edustava Viognier. Hyvin viileänä viinissä pysyy rakenne kasassa ja kokonaisuus pelittää varsin mainiosti, mutta lasissa lämmetessään viini hukkaa raikkaimman teränsä ja muuttuu ainakin omaan makuuni nähden turhan pehmeäksi.

Viognierejä on kuitenkin Suomessa melko vähän tarjolla, ja niistäkin valtaosa melko käppäisiä uuden maailman esityksiä. Domaine les Salices on ranskalainen lähinnä alkuperältään, ei niinkään tyyliltään, mutta se on joka tapauksessa varsin mukava ja tasapainoinen perus-Viognier varsin kohtuulliseen hintaan. Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia etsivälle tämä viini tuskin tarjoaa suuria elämyksiä, mutta maltillisen hapokkaita arkiviinejä etsiville Domaine les Salices Viognier on passeli esitys, jossa hinta ja laatu ovat hyvin tasapainossa.

Lyhyesti: Kypsän hedelmävetoisella tyylillään enemmän uuteen maailmaan nojaava arkinen perus-Viognier Etelä-Ranskasta.

Arvio: OK – täyteläinen, tasapainoinen ja helpostilähestyttävän hedelmävetoinen kympin arkiviini.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Les Fumées Blanches Lightly Sparkling 2012

Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc Lightly Sparkling 2012

• Valmistaja: François Lurton
• Tyyppi: Valkoviini, Vin de France
• Maa: Ranska
• Alue: Languedoc-Roussillon, Minervois
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,99e (Toukokuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 10,99e (Heinäkuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: nordalco

Viime toukokuussa järjestetyssä François Lurton -maistelussa oli talon hittituote Les Fumées Blanchesin jälkeen tarjolla saman viinin frizzante-henkinen Lightly Sparkling -versio.

Ymmärtääkseni tähän viiniin rypäleitä ei kerätä perus-Fumées Blanchesin tapaan suurelta alueelta ympäri Etelä- ja Lounais-Ranskaa, vaan pienemmältä alueelta AOC Minervois'n alueelta. Muuten viinin valmistus ei eroa käytännössä lainkaan Fumées Blanchesin valmistusprosessista – lukuunottamatta pientä hiilihappolisäystä ennen pullotusta. Varsin mielenkiintoista siis päästä katsomaan mitä pieni hiilihappolisäys tekee viinille, kun naapurilasissa on vertailukohtana käytännössä sama viini ilman kuplia (tosin myös iältään vuotta nuorempana).

Muualla maailmassa viinin erottaa vain perus-Fumées Blanchesista hieman erilaisesta etiketistä, mutta pohjoismaissa viinistä liikkuu versio, jossa musta kierrekorkki on korvattu kuohuviinipullojen luonnonkorkilla, jotta viinin kupliva luonne ei jäisi epäselväksi.

Väriltään viini on kevyen vihertävä.

Perus-Fumées Blanchesin moniulotteiseen ja melko hedelmäiseen tuoksuun verrattuna kupla-Fumées on tyyliltään paljon hillitympi, viileämpi ja vihertävämpi. Nokkapuolelta löytyy ensisijaisesti ruohoisuutta, silputtuja yrttejä ja hentoa ruutista savuisuutta. Erikoisimpana piirteenä tuoksussa kuitenkin oli semmoinen paahtuneen maissinjyvän aromi. En kuitenkaan sano popcornmaisuus, sillä semmoinen tuoksu yleensä viittaa joko paahteiseen tammisuuteen (kärtsäinen popcorn) tai malolaktiseen käymiseen (runsas voi) – tässä viinissä kyseessä ei kuitenkaan ole kumpikaan edellämainituista. Silti tuoksusta tuli mieleen vahvasti popcorn. Mahdotonta sanoa vain tarkemmin mikä se aromi oli, koska voita tai popcornin kärtsää se ei ollut.

Kuten odottaa saattaa, on viini suussa varsin freesi ja pirskahteleva. Makumaailmaltaan viini on ruohoinen, yrttinen, viheromenainen ja hennon hunajainen – tämän lisäksi myös makupuolelta löytyy hennosti sitä erikoista paahtomaissin aromia, mitä jo tuoksukin vihjaili. Viinin hiilihappoisuus ei ole erityisen runsasta, vaan kermaisen pehmeää, minkä lisäksi hedelmähapoiltaan viini tuntuu olevan varsin kevyt; merkittävästi perus-Fumées Blanchesia kevyempi. Tämän vuoksi viinistä tulee melko lattean oloinen kun se hetken seisoo lasissa hukaten pirskahtelevuutensa.

Viinistä jää rapsakka ja Sauvignon Blanceille tyypillisen vegetaalinen jälkimaku, jossa tuntuu yrttisyyttä, viheromenaa, kevyttä herukanlehteä, hentoa nokkosellisuutta ja aavistus jäännössokerin tuomaa hunajaisuutta.

Kokonaisuutena Fumées Blanchesin pirskahteleva versiointi on ihan hauska, simppeli kesäviini, mutta silti lopputulos on lähinnä sodastreamattu versio perus-Fumées Blanchesista, joten kovinkaan paljoa hullua hurskaammaksi tästä ei tule. Viinin matala hapokkuus ei varsinaisesti kutsu naittamaan sitä minkään ruoan kanssa, joten lähinnä viinin funktio on toimia mutkattomana ranta- tai piknikviininä – kunhan mukana on kylmälaukku tai vastaava vekotin, jolla viinin saa pysymään viileänä. Lämpimänä kun viini tuppaa hukkaamaan hiilihapponsa alta aikayksikön.

Viinin hintataso jättää kuitenkin hieman toivomisen varaa – tämä kun ei juuri eroa simppeleistä Vinho Verdeistä (joita Alkosta löytää kahdeksalla eurolla, muualla maailmasta puolet halvemmalla) muuten kuin Sauvignon Blancin tuomilla vehreillä aromeilla, joten 11 euroa näin mutkattomasta poreviinistä tuntuu kyllä turhan kireältä meikäläisen makuun.

Lyhyesti: Simppeli, mutkaton ja viherarominen perus-Sauvignon Blanc kevyellä pirskahtelevuudella.

Arvio: Keskinkertainen – tämä Fumées Blanchesin pirskahteleva versio on ihan passeli piknikviiniksi, mutta ainakin omasta mielestäni hiilidioksidi tuntuu vievän viinistä enemmän pois kuin tuovan siihen jotain lisää.

Hinnan (10,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Hegarty Chamans White Knight 2004

Hegarty Chamans Late Autumn Harvest Dessert Wine White Knight 2004

• Valmistaja: Hegarty Chamans
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Vin de Table
• Maa: Ranska
• Alue: Languedoc-Roussillon, Minervois
• Rypäleet: Marsanne (80%), Roussanne (20%)
• Koko: 0,5
• Hinta arviointihetkellä: ~20e (Huhtikuu 2013, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: adnams

Duuniporukkamme herkuttelu-illan jälkiruoalle, liekitetyille päärynöille ja uuni-Camembertille, tarjolla oli viinitalo Hegarty Chamansin jälkiruokaviini, White Knight. Koska viini on Vin de Table -luokiteltu, ei pullossa lue vuosikertaa, mutta viinitalon kotisivuilla mainitaan viinin olevan vain yhden vuosikerran (2004) kokeilu, jonka jälkeen viinitalo päätti jättää jälkiruokaviinit omaan arvoonsa ja keskittyä kuiviin viineihin.

Viinitalo Hegarty Chamans on varsin erikoinen ranskalaiseksi viinitaloksi – sen nimittäin omistaa ritariksi lyöty mainosmoguli Sir John Hegarty, joka yhtäkkiä päätti ruveta valmistamaan viiniä ja hankki viinitilan Etelä-Ranskasta, Languedocista. Kaiken huipuksi Sir Hegarty on vahva biodynaamisuuden puolestapuhuja ja talon kaikki viinit ovat luonnonmukaisesti ja biodynaamisten periaatteiden mukaan valmistettu – jopa viinien pullotus tapahtuu biodynaamisen kalenterin mukaan. Viinitalo on saanut omat luomu- ja biodynysertifikaatit vuosina 2010 ja 2011, joten nyt arvioitava viini ei ole kuitenkaan sertifioitu biodynyviini.

Talon White Knight -jälkiruokaviini on saanut nimensä sen kunniaksi, että Sir Hegarty on tosiaankin ritariksi lyöty henkilö. Viini ei ole valmistettu minkään appellaatiosäädösten mukaan, minkä vuoksi se on luokiteltu matalimpaan Vin de Table -luokkaan – samaan luokkaan, johon suurin osa Languedoc-Roussillonissa valmistetusta viinistä päätyy. Tosin toisin kuin huomattava osa näistä viineistä, joiden hinta pyörii normaalisti noin euron ja kahden välimaastossa, White Knight edustaa selvästi laadukkaampaa päätä ja esimerkiksi wine-searcher antaa viinipullon keskimääräiseksi hinnaksi yli 20 euroa.

White Knight on valmistettu vasta marraskuussa kerätyistä Marsanne- ja Roussanne-rypäleistä, joista osa on saanut jalohometartunnan. Tämän jälkeen viinin annetaan käydä uudessa tammessa hitaasti peräti kuuden kuukauden ajan (normaalisti viinien käyminen tapahtuu muutamissa viikoissa!) minkä jälkeen viinin on annettu kypsyä uudessa tammessa kahden ja puolen vuoden ajan. Melkoinen annos uutta tammea!

Jähmeäliikkeeinen viini on väriltään syvän kullankeltainen.

Tuoksu on hyvin paahteisen tamminen, vaniljainen ja ylikypsän hunajainen. Seassa on myös kohtalaisesti maamaista ja kevyen sienimäistä jalohomeisuutta, hentoa tammen pähkinäisyyttä ja makeata appelsiinimarmeladia. Kokonaisuus on melko tammivoittoinen, mutta silti moniulotteinen ja houkuttelevan aromikas.

Maultaan viini on todella makea, erityisesti hyvin hunajainen, vaalean siirappinen ja sitrusmarmeladinen. Vaikka viinitalo puhuu melko kevyestä jalohomeisuudesta, on makumaailma voimakkaasti jalohomeisen paahteinen. Pitkä tynnyrikypsytys tuntuu melko voimakkaasti toffeisena ja kevyen konjakkimaisen mausteisena tammisuutena. Hapokkuus on melko matalaa, minkä vuoksu viini tuntuu suuntäyttävän paksulta ja erittäin runsaalta. White Knight on yleisesti maultaan intensiivisen makea, voimakas ja vivahteikas jälkiruokaviini, joka kaikessa tammisuudessaan ja intensiivisyydessään kumartaa melko syvälle perinteisten Sauternes'n viinien suuntaan.

Viinistä jää voimakkaan tamminen, hyvin vaniljainen, vivahteikkaan puinen, mehukkaan hunajainen ja kuivatun ananaksinen jälkimaku suuhun. Ylikypsä, makea ja aromikas jälkivaikutelma on todella pitkä, jatkuvasti kehittyvä ja kaikin puolin mainio.

Yleisesti tämä brittiritarin tuottama biodyny-jälkkäriviini oli mitä mainioin kumppani sekä aromikkaalle Camembertille että makeille päärynöille: viini kesti molemmat herkut ongelmitta, minkä lisäksi se pelasi varsin mainiosti aivan sellaisenaan. Kuitenkaan mitenkään poikkeuksellisen upea esitys White Knight ei ollut, sillä paikoitellen viinin runsas ja aromikas tammisuus tuntui varsin liialliselta, minkä lisäksi viinin rakenne hieman kärsi massiivisen hedelmän ja varsin hillittyjen happojen suhteesta. Kummatkin heikkoudet korostuivat viinin lämmetessä – viini olikin parhaimmillaan pian jääkaapista poimimisen ja korkkaamisen jälkeen, kun viini oli ehtinyt hetken avautua lasissa, mutta oli lämpötilaltaan silti riittävän viileätä.

Languedocin Vin de Table -viiniksi White Knight oli varsin mainio, tyylikäskin esitys. Parhaimmille jälkiruokaviineille, joissa intensiivinen ja monisyinen aromimaailma yhdistyy tuntuvaan ja raikkaaseen hapokkuuteen, ei tämä viini kohtalaisen dominoivassa tammisuudessaan ja hillityssä hapokkuudessaan pysty antamaan vastusta, mutta perus-Sauternes'ille White Knight tarjoaa varsin samanhenkisen vaihtoehdon mielenkiintoisemmalla taustatarinalla. Melkoinen sääli, jos tämä 2004 jää viinin ainoaksi vuosikerraksi.

Lyhyesti: Brittiläisen ritarin biodynaamisesti valmistettu jälkiruokaviini Minervois'n viinialueelta. Runsas, intensiivinen ja tyylikäs mutta myös varsin tamminen ja raskastekoinen kokonaisuus.

Arvio: Tyylikäs – massiivisella konsentraatiolla ja erittäin uuttuneella tammella varustetuksi jälkiruokaviiniksi White Knight on poikkeuksellisen ihastuttava ja moniulotteinen tapaus. Ei varsinaisesti edusta lempijälkkärityyliäni, mutta on tästä huolimatta sen verran maistuva esitys, että sen pariin palaisi mielellään useammankin kerran.

Hinnan (n. 20,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.