Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


10.7.14

François Lurtonin viinejä ja Guillaume Martineau, mies niiden takana

Keväällä tuli pistäydyttyä eräässä tapahtumassa, jossa viinitalo François Lurtonin viinintekijä Guillaume Martineau esitteli Lurtonin viininvalmistusfilosofiaa, uusia mielenkiintoisia kokeiluja ja talon toimintaa ylipäänsä noin ympäri maailman.

François Lurton kuuluu viinisukuun, joka on viljellyt viiniä jo 1800-luvun lopulta ja jonka jäsenet omistavat valtavat määrät eri tiloja ympäri Ranskaa ja koko maailmaa. Viinitalo François Lurton toimii Bordeaux'sta käsin ja omistaa lukuisia viinitarhoja Languedoc-Roussillonin alueella, Espanjassa, Chilessä ja Argentiinassa. Tämä kyseinen viinitalo on Suomessa (ja maailmalla) erityisen tunnettu Les Fumées Blanches -valkoviinistään.

Herra Martineau kertoi meille innokkaasti sekä taustoja hänen tekemistään viineistä, joita maistelimme, että talon toiminnasta ihan noin ylipäänsä. Viinejä maistellessa tuli opittua mm. että Lurton ei pelkästään ole laajentanut toimintaansa luomuviinien pariin niiden saadessa yhä enemmän ja enemmän suosiota nykypäivänä, vaan tekee myös kokeiluja mm. sulfiitittomilla viineillä, minkä lisäksi talon Chilessä sijaitsevat viinitarhat ovat paraikaa muuntamassa viljelyään sertifioidusti biodynaamiseksi. Oli myös mielenkiintoista kuulla minkälaisia ratkaisuja eri viinimenetelmissä käytetään – esimerkiksi valmistettaessa kierrekorkilla suljettuja viinejä ilman sulfiittilisäystä ei kuulemma riitä, että pullo täytetään hapen syrjäyttävällä suojakaasulla; Lurtonilla myös kierrekorkkiin suihkutetaan suojakaasua juuri ennen kuin se sulkee pullon kaiken ylimääräisen hapen eliminoimiseksi. Tämä on ymmärrettävää, sillä sulfiitittomat viinit ovat erittäin alttiita hapettumiselle, minkä vuoksi pienikin määrä happea pullossa voi tehdä viinille melko pahaa jälkeä.

En kuitenkaan aio lätistä tässä tämän enempää viinitalosta, sillä suuret sanat eivät paljoa paina, jos itse viinit eivät ole mistään kotoisin. Siksi aionkin antaa talon viinien hoitaa puhumisen: seuraavina päivinä siis päivittelen tänne blogiini arvioita tilaisuudessa maistamistani viineistä – joita olikin tarjolla varsin kattava, peräti 17 eri viinin setti. Maistelimme monipuolisesti talon tuotantoa niin Etelä-Ranskan kuin Argentiinan puolelta starttaamalla varsin rehvakkaasti neljän Sauvignon Blancin flightilla (tulee tässä mieleen heti parikin suomalaista viiniblogistia, joille tämmöinen kattaus olisi nostattanut huulille kaikkea muuta kuin riemunkiljahduksia).

Maistetut viinit:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti