Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


25.7.14

Terra Sana Syrah 2013

Terra Sana Syrah 2013
  • Valmistaja: François Lurton
  • Tyyppi: Punaviini, IGP / Vin de Pays d'Oc
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon, Larzac
  • Rypäleet: Syrah (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Toukokuu 2014)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


No niin, lyhyen olutseikkailun jälkeen on aika palata Lurton-tastingin pariin.

Parin roséeviinin jälkeen vuorossa oli Lurtonin luonnonmukaisesti viljellyistä rypäleistä valmistettu ja ilman sulfiitteja pullotettu Terra Sana Syrah. Tämä siis lienee lähimpänä ns. natural-viiniä, mitä suuressa skaalassa viinejä voi teollisesti valmistaa.

Sulfiitteja käytetään viineissä tuomaan niihin stabiiliutta (estämään mikrobien toimintaa tai mahdollisesti elossa olevien hiivojen jälkikäymistä) ja suojaamaan viiniä hapettumiselta. Jotta viini pysyisi kunnossa ilman erillisiä sulfiittilisäyksiä, on pidettävä huolta siitä, että viini pysyy mahdollisimman puhtaissa olosuhteissa aina pullottamiseen asti. Lisäksi viini on valmistettava täysin ilman happikontaktia (ns. 'reduktiivisesti'); viini, joka saa happea käymis- tai kypsytysvaiheessa (esim. tammitynnyrikypsytyksessä) kestää hyvin happea myös pullossa, mutta vaatii myös sulfiitteja liiallisen, hallitsemattoman hapettumisen estämiseksi. Tästä syystä Terra Sana Syrah on sekä käytetty että kypsytetty puhtaasti terästankeissa. Viiniä on suojattu hapelta mm. käymistuotteena syntyvän hiilidioksidin avulla, käyminen on tapahtunut nopeasti ja viileässä liiallisten tanniinien uuttumisen välttämiseksi ja suodatuksen jälkeen viini on pullotettu hapen syrjäyttävän typpikaasun kanssa.

Väriltään viini on mustanpuhuvan tumma ja lähes läpinäkymätön. Väriä vasten tutkaillessa voi havaita viinin tummanpuhuvan värin taittuvan sävyltään hennosti sinertävän purppuraan.

Melko reduktiivinen tuoksu on tunkkaisenpuoleinen, tuoden nokkaan lähinnä epämääräistä kananmunaisuutta (mikä on sinänsä hassua, sillä yleensä kananmunan hajut yhdistetään lähinnä rikkiaromeihin). Reippaalla lasinpyörittämisellä tapahtuvan tuulettamisen avulla seasta rupeaa erottumaan myös kevyttä kirsikkahilloisuutta, mutta mitenkään ilmaisuvoimaiseksi en menisi viinin nokkapuolta nimittelemään.

Hilloisenmakeasta tuoksustaan huolimatta viinin maku on kuiva, joskin suutuntumaltaan hyvin kevyt – Syrah'ksi suorastaan hämmentävän kepeä. Selkeässä ja puhdaspiirteisessä makumaailmassa tuntuu karhunvatukkaa, tuntuvaa mausteisuutta ja vastapoimittuja, tummia metsämarjoja. Rakenteeltaan viini on korkeintaan keskitanniininen, mutta hyvin matalahappoinen, minkä vuoksi kokonaisuus tuntuu melko ponnettomalta ja laihalta. Tällaisissa kepeissä viineissä raikas, runsaanpuoleinen hapokkuus on suorastaan elinehto, minkä vuoksi viinin makupuoli jää varsin vaatimattoman oloiseksi.

Viinin jälkimaku on musteinen, kevyen karhunvatukkainen, kevyen yrttinen ja hillityn mausteinen. Suuhun jäävä jälkimaku on varsin kuiva, mutta matalan hapokkuuden vuoksi myös kohtalaisen ponneton ja lyhyt.

Aromeiltaan Terra Sana Syrah on ihan semi-OK, mukavan puhdaspiirteinen ja freesin marjainen tapaus, mutta kokonaisuutena viini on melko väsähtänyt esitys. Koska olen kuitenkin maistanut useita ihastuttavia, eloisia viinejä, jotka on valmistettu rikittömästi, en usko tämän viinin Akilleen kantapään olevan niinkään sen rikittömässä valmistusmenetelmässä, vaan yksinkertaisesti siihen käytettyjen Syrah-rypäleiden liian kuumassa ympäristössä. Yleensä Syrah tuottaa omaan makuuni parasta jälkeä riittävän viileissä, korkeissa ympäristöissä, kun taas Larzacin mäkisten alueiden juurella viljellyt rypäleet tuntuvat tuottavan melko flätkyä, matalahappoista tavaraa. Runsaampi uutos ja tiukemmat tanniinit olisivat voineet tuoda viiniin enemmän tiukkaa, raamikkaampaa rakennetta, mutta nykykunnossa viini jää melko pehmoiseksi, mitäänsanomattomaksi tapaukseksi.

Ei tämä varsinaisesti vielä huono rikitön viini ole, mutta tyylillisesti kyllä hyvin kaukana omista makumieltymyksistäni. Simppeleitä, pehmeitä ja helpostilähestyttäviä viinejä suosivaan makuun viini on varmasti oikein kelpo esitys, erityisesti pienellä tuuletuksella, mutta minkäänlaista luonnetta viiniltä odottaville Terra Sana Syrah tullee olemaan kyllä pettymys.

Lyhyesti: Luonnonmukaisesti ja rikittömästi valmistettu puhdaspiirteinen Syrah, joka kuitenkin jää melko ponnettomaksi ja aivan turhan kepeäksi esitykseksi.

Arvio: Kehno – sulfiitteja eli ei, viinin ei kyllä kuuluisi olla näin pehmoinen ja rakenteeton. Kunnollisen substanssin puutteesta johtuen viinistä on vaikea saada otetta; siitä vain jää vaisu ja yksiulotteinen yleisfiilis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti