Cantillon Saint Lamvinus 2008

Cantillon Saint Lamvinus 2008

• Valmistaja: Brouwerij Cantillon
• Tyyppi: Olut, Lambic, Druif
• Maa: Belgia
• Alue: Flanderi, Brysseli, Anderlecht
• Rypäleet: Cabernet Franc, Merlot
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 20,00e (Heinäkuu 2014, Olutravintola Pikkulintu)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: beersofeurope

Kun sieltä Pikkulinnun kaapista löytyi näitä hieman mielenkiintoisempia belgialaisia, ei niitä yksinkertaisesti vain voinut jättää sinne vanhenemaan.

Siinä missä edellinen testattu Cantillon, Grand Cru Bruocsella, oli olut, joka rupesi olemaan lähempänä viiniä kuin olutta, on tämä seuraava Cantillon enemmän oluen ja viinin hybridi: tämä on nimittäin käytetyssä Bordeaux'n punaviinitammitynnyrissä kypsytetty, sekoittamaton n.2-3 vuotta vanha Lambic, joka saa makunsa ja värinsä viinirypäleistä, jotka lisätään oluen sekaan hieman ennen pullotusta. Nämä rypäleet ovat Bordeaux'n "oikealta rannalta" eli Libournais'n puolelta kerättyjä, punaisia Merlot- ja Cabernet Franc -rypäleitä. Näin ollen olut on siis ns. Druif Lambic, eli viinirypäleillä maustettu Lambic. Hiilihapot olut saa "likööristä", joka lisätään oluen sekaan juuri ennen pullotusta, joskin hämärän peittoon jää, notta minkälaisesta likööristä mahtaa olla kyse.

Testissämme ollut olut oli pullotettu vuonna 2008, eli olut on todellisuudessa vanhempaa vuosikertaa. Tätä vuosikertaa ei kuitenkaan pullo maininnut, joten nyt mennään sillä tiedolla, mitä käsillä sattuu olemaan. Erikoisesti oluen parasta ennen -päivämäärä oli annettu vain vuoden päähän pullotuksesta (12/2009) – yleensä Cantillonit kun tuppaavat kestämään vuosikausia, jopa vuosikymminiä kypsytystä.

Väriltään olut on punertava hennosti purppuraisella ja aavistuksen rusehtavalla sävyllä – muistuttaen siis jotakuinkin raparperin varsien väriä. Kaataessa oluen päälle muodostuu kevyt ja hyvin vaalean valkeanpunertava vaahtokukka.

Tuoksu on kevyehkö, eli se ei varsinaisesti tykitä itseään ulos lasista. Yleisilme on Lambiceille tyypillisen kirpeä ja siinä tuntuu lähinnä kevyttä marjaisuutta, hentoa ammoniakkisuutta ja aavistus tupakkaa. Yleisesti tuoksusta on yllättävän vaikea saada kiinni, mikä ei tunnu olevan kovinkaan yleistä Lambic-piireissä.

Maultaan olut on kohtalaisen kirpeä – ei siis aivan yhtä älyttömän happamankirpeä kuin monet muut Lambicit, mutta kyllä tämäkin poskipäitä onnistuu viiltämään. Rutikuivasta makumaailmasta ei niinkään erotu viinirypäleisyyttä, mutta raa'ahkoa punaherukkaisuutta, omenakauraleivosta, keksimäisyyttä, kevyttä oksidaatiota tai sitten vain muuten vanhan oloista meininkiä ja hentoa popcornia. Hiilihappoisuus on pienikokoista ja kevyttä, mutta melko kuohkeaa.

Jälkimaussa tuntuu kaikkea mahdollista hapahkoa meininkiä: raparperia, omenahappoa, sitruunamehua. Tämän poskipäitä viiltävän ja vettä kielelle nostattavan happohyökkäyksen ohella tuntuu myös tummanpuhuvia, kehittyneitä vivahteita: rusehtavaa omenaa, kevyttä kaurakeksiä, hentoa maamaisuutta. Oluesta jää melko pitkä ja tuntuvan kirpeä jälkivaikutelma suuhun.

Yleisesti Saint Lamvinus on varsin jännä ja erilainen Lambic, mutta täysin älyttömän ja yksinkertaisesti upean Grand Cru Bruocsellan jälkeen olut hieman kärsii vertailussa. Jotenkin olut tuntuu siltä, että se on saattanut mennä jo "yli", eli oluen varsin pikaisesti vastaan tullut (ja jo jonkin aikaa sitten mennyt) parasta ennen -päivämäärä on ollut oikeassa.

Olut ei kuitenkaan ole missään nimessä pilalla, vaan erittäin nautittavissa ja maustetuksi Lambiciksi varsin mainio esitys. Perstuntumallani on vain semmoinen kutina, että olut olisi saattanut olla vielä parempi nuorena – toisaalta tätä on mahdotonta todeta muulla tavoin kuin pääsemällä joskus maistamaan vastapullotettua Saint Lamvinusta! Joka tapauksessa, olut kannattaa ehdottomasti testata – totuttuun Cantillonin tyyliin ei tämäkään tule kyllä pettymystä tuottamaan! Jos satut Pikkulintuun seikkailemaan, suosittelen aluksi tarkistamaan löytyykö kaapista Bruocsellaa; jos ei, on Lamvinus oikein näppärä b-suunnitelma.

Lyhyesti: Libournais'n alueen rypäleillä maustettu happamankirpeä ja jo kehittynyt Lambic, jossa ei juuri tunnu rypäleisyyttä ja joka tuntuu tuoksun keveyden ja hennosti oksidoituneiden aromiensa puolesta olevan ehkä piirun verran yli kaikista parhaimpien päiviensä. Tästä huolimatta olut on kyllä edelleen hyvin iskussa ja tulee varmasti olemaan vielä useita vuosia.

Arvio: Tyylikäs – varsin tyylipuhdas, kiehtova ja omalla tavallaan erilainen Lambic. Oluttyylille uskolliseen tapaan kirpeänhapan ja raikas, mutta jostain syystä ei onnistunut sytyttämään samalla tavoin kuin juuri tätä ennen nautittu uskomaton, hiilihapoton Grand Cru Bruocsella.

Hinnan (20,00e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.