Mas Janeil Le Pas de la Mule 2010
- Valmistaja: François Lurton
- Tyyppi: Punaviini, AOC Côtes du Roussillon - Villages
- Maa: Ranska
- Alue: Languedoc-Roussillon, Roussillon, Tautavel
- Rypäleet: Grenache (60%), Syrah (30%), Carignan / Mourvèdre (10%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 399 SEK (~44,25e; Toukokuu 2014, Systembolaget, beställningssortiment)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Viime toukokuussa järjestetyssä François Lurton -maistelussa luonteikas ja tiivisrakenteinen Le Petit Pas toimi hyvänä herättäjänä: Lurtonin kaikki punaviinit eivät ole pelkästään tylsiä ja helppoja Languedocin perusviinejä, vaan näköjään sieltä seasta löytyy myös jotain selkeästi kunnianhimoisempaa tarjontaa!
Näitä luonteikkaampia ja mielenkiintoisempia viinejä tuottaa ainakin Mas Janeil -viinitalo, jonka toimintaa Lurton on vuokrannut 1990-luvun puolesta välistä lähtien ja lopulta Lurton lunasti talon kokonaan omistukseensa vuonna 2008 talon entisen omistajan siirtyessä eläkkeelle. Lurtonille kuitenkin viinitalon suuri potentiaali on ollut ilmiselvää alusta alkaen, mistä syystä talon tuotentoa ei käytetä täydentämään viinitalon muita viinejä, vaan josta Lurton valmistaa omia, luonteikkaita viinejä talon oman nimen alla, viinitalon historiaa kunnioittaen.
Le Pas de la Mule on yhden tarhan viini, joka saa nimensä ("muulin polku") tuolta kyseiseltä tarhalta. Tämä muulitarha sijaitsee 350 metrin korkeudessa Tautavelin kylän lähistöllä, Etelä-Ranskassa, aivan Espanjan rajan tuntumassa. Tarhalla kasvaa hyvin vanhoja, keskimäärin 50-vuotiaita Grenache- ja Syrah-köynnöksiä, jotka tuottavat hyvin vähän aromeiltaan erittäin konsentroituneita rypäleitä. Mielenkiintoisesti viinin mainitaan lähteistä riippuen sisältävän 10% joko Carignania tai Mourvèdrea – mikä on ihan ymmärrettävää, sillä Côtes du Roussillon - Villages -viinien on oltava vähintään kolmen rypäleen sekoituksia. Lurtonin viinintekijä toki mainitsi tämän, mutta rivien välistä oli luettavissa, että tämä viini tosiaan on yhden tarhan rypäleistä valmistettu viini, eikä tuolla kyseisellä tarhalla kasva muita rypäleitä kuin Grenachea ja Syrahia.
Viini käytetään rypäleiden omilla luonnonhiivoilla (mikä kuulostaa varsin erikoiselta, sillä viinissä on jyhkeät 16,4% a-vitamiinia) – osa Grenachesta käytetään pehmeämpiä viinejä tuottavalla hiilidioksidikäymisellä, kun taas Syrah ja osa Grenachesta käytetään aivan perinteisin menetelmin. Viinintekijä Martineau sanoi Lurtonilla yleisesti suosittavan vanhoja tammitynnyreitä, sillä heidän mielestään viinissä oleellisemmassa osassa ovat rypäleiden omat aromit kuin tammen tuomat, kaikissa viineissä identtisinä ilmentyvät aromit – mielipide, jonka voin hyvin itsekin allekirjoittaa – mutta tästä huolimatta Le Pas de la Mule on kypsytetty 100% uudessa tammessa. Lähteestä riippuen viiniä on kypsytetty 15-16 kuukauden ajan joko 600l demi-muid-tynnyreissä tai puolet barrique-tynnyreissä ja puolet demi-muideissa. Viinintekijä itse sanoi jälkimmäisen pätevän tähän viiniin, joten fifty-fifty sitten.
Viini on hyvin tumma, suorastaan mustan kirsikan värinen ja vain hädin tuskin läpinäkyvä.
Vanhojen rypäleiden tuoma massa tulee selväksi heti kun vie nokan lasin lähistölle; viinillä on nimittäin todella jyhkeä ja roteva tuoksu. Tömäkkä ja kypsänmakea nokkapuoli suorastaan huokuu konsentraatiota ja lasista ryöppöää vivahteita mm. kypsästä kirsikkaisuudesta, makeasta tammesta, mansikkahilloisuudesta ja auringossa paahtuneesta maasta.
Suussa viini seuraa tuoksun viitoittamalla polulla ja kuittaa odotetut lupaukset varsinaisella luuvitosella. Kokonaisuus on siis todella tuhti ja robusti, kaikessa massakkuudessaan suorastaan monoliittinen. Erittäin konsentroitunut makumaailma tarjoilee karheaa mausteisuutta ja hillittyä Syrah'n pippuria, kypsää mansikkaisuutta, kirsikkaisuutta ja luumuisuutta, hentoa vaniljaa ja epämääräistä musteisuutta. Kokonaisuus on selkeästi matalahappoinen, mikä on yhtenä suurena tekijänä viinin raskauden tunnussa, mutta yleisilme on silti hyvin raamikas ja tiivisluontoinen viinin runsaan ja hyvin voimakkaana tuntuvan tanniinisuuden johdosta. Runsas alkoholipitoisuus tekee kokonaisuudesta varsin tulisen.
Aggressiivisella voimalla vyöryvä keskimaku vaihtuu saumattomasti tummanpuhuvaan, mehukkaaseen jälkimakuun, jossa tuntuu ensisijaisesti luumuhilloa, pippurivetoista mausteisuutta ja tammen vaniljaisuutta, sekä hedelmän alta paljastuvaa maitosuklaisuutta. Viinistä jää todella pitkä, runsaana tuntuva, tuhti ja lämmönhehkuinen jälkimaku.
Le Pas de la Mule on todella jyhkeä, vaikuttava, konsentroitunut ja kaikin puolin massiivinen punaviini, jonka paikka on selvästi vielä usean vuoden ajan kellarissa. En oikein ole varma mitä mieltä olen viinistä, sillä yleisesti melko olemattomasti tammitettujen viinien joukossa Le Pas de la Mulen selkeästi runsaampi tammisuus hyökkäsi melko selvästi pintaan, minkä lisäksi viinin melko vajaavaiseksi jäänyt hapokkuus teki kokonaisuudesta turhankin raskassoutuisen meikäläisen yleiseen makuun.
Mutta tästä huolimatta on myönnettävä viinin olevan varsin vakuuttava esitys, eikä viinin tammisuus tuntunut loppupeleissä mitenkään liialliselta tai muita aromeja varsinaisesti peittoavalta – vanhat köynnökset kyllä tuottavat näköjään sellaisella intensiteetillä varustettua hedelmää, ettei niistä valmistettujen viinien tarvitse pelätä jäävänsä tammen jalkoihin. Vaikka viini ei edustanut sitä meikäläisen lempiviinikategoriaa, on kyllä myönnettävä, että viinin räyhäkkä, massiivinen olemus sai kyllä meikäläiseltäkin hyväksyvän nyökkäyksen ja voisin ihan hyvin kuvitella ostavani pullollisen tätä kellariin nähdäkseni miten tämmöinen järkäle kehittyy vuosien vieriessä. Hyvällä tuurilla ainakin tammi voisi siirtyä taka-alalle.
Suomesta viiniä ei tähän hätään saa, minkä vuoksi kaivelin hintatiedot Systembolagetista, jonka tilausvalikoimasta viiniä näyttäisi saavan. Tuohon länsinaapurin hintaan viini tuntuu olevan piirun verran liian tyyris, mutta kenties iän myötä viinistä tulee vielä hintansa väärti ostos.
Lyhyesti: Monoliittisen jyhkeä, kypsänmakea, melko tamminen ja erittäin tanniininen Roussillonin punaviini, joka vielä tässä vaiheessa tuntuu suorastaan kerjäävän hieman pidempää kellarointia.
Arvio: Erittäin hyvä – jos jotain Euroopan supermassiivista, modernia viininjärkälettä pitäisi nyt ostaa, niin kyllä minä mielummin tätä ostaisin kuin esimerkiksi valtaosaa Alkon perusvalikoiman Amaroneista tai Châteauneuf-fu-Papeista.
Hinnan (44,25e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti