Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


10.7.14

FL nº9 Sauvignon Blanc 2013

FL nº9 Sauvignon Blanc 2013
  • Valmistaja: François Lurton
  • Tyyppi: Valkoviini, IGP Côtes de Gascogne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Sud-Ouest, Duras
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Toukokuu 2014)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Keväisen Lurton-maistelun ensimmäiseksi viiniksi oli tarjolla viinintekijä Guillaume Martineaun uusimpia kokeiluja viininvalmistuksen saralla: uuden FL-sarjan matala-alkoholinen Sauvignon Blanc, josta voltteja löytyy nimen mukaisesti vain 9 pinnaa.

Matala-alkoholiset viinit ovat aina oma murheenkryyninsä viinintekijälle: vaihtoehtona on joko jättää viinit makeiksi, jolloin rypälesokeri ei ehdi käymään alkoholiksi; pyrkiä poimimaan rypäleet ennen kuin niihin muodostuu riittävästi sokeria; tai käsittelemään viineistä alkoholi teollisesti pois. Jos tarkoituksena on tehdä kuivaa viiniä, on ensimmäinen vaihtoehto loogisesti pois pelistä. Dilemmana tämän jälkeen on se, että raaoista rypäleistä yleensä saa raa'an makuista viiniä, kun taas teollisesti käsitellyt viinit usein maistuvat jollain tapaa peukaloiduilta, minkä lisäksi ihmiset monesti vierastavat reippaammin käsiteltyjä viinejä ihan muutenkin. Sauvignon Blanc on kuitenkin varsin looginen valinta rypälelajikkeeksi vähäalkoholiseen viiniin, sillä se tuottaa melko maltillisesti sokeria kypsyessään, minkä vuoksi kyseisestä lajikkeesta valmistetuissa viineissä alkoholiprosentti huitelee ihan kohtuullisissa lukemissa normaalistikin.

Martineaulle viinin teollinen käsittely alkoholin poistamiseksi ei ollut vaihtoehto, joten hän lähti etsimään sopivaa aluetta, jolla Sauvignon Blanc saisi riittävän pitkän kypsymisajan, jolloin rypäle ehtisi kehittää mahdollisimman paljon aromiaineita eikä se kypsyisi hetkessä täyteen kypsyyteensä. Liian lämpimällä alueella rypäleet kypsyisivät liian nopeasti, jolloin hädin tuskin kypsät rypäleet eivät olisi kehittäneet ollenkaan lajiketyypillisiä aromeja, ja lopputuloksena olisi hyvin neutraali, tasapainottoman hapokas viini. Lopulta sopiva alue löytyi n. 60km Bordeaux'sta itään, Duras'n viinialueen tuntumasta, jossa vallitsee hyvin samankaltainen, viileähkö ilmasto kuin Bordeaux'ssa. Tällä alueella rypäleet kypsyvät hitaammin kuin talon eteläisemmässä Ranskassa sijaitsevilla, lämpimillä alueilla ja rypäleet voidaan turvallisesti korjata puolikypsinä, jolloin ne ovat jo ehtineet saada riittävästi aromiaineita, mutta eivät ole muodostaneet vielä runsaita määriä sokeria.

Viinin väri on varsin hailakka sekoitus kuulakkaa neutraaliutta ja hentoa vihertävyyttä.

Erittäin aromaattisesta tuoksusta tulee heti selväksi käytetty rypälelajike: runsas, hedelmävetoinen kokonaisuus on Sauvignon Blancille tyypillisesti täynnä murskattuja mustaherukanlehtiä ja kypsää sitruksisuutta. Seasta erottuu myös hillitty juonne kevyttä kurkkuisuutta ja aavistus parsaista vegetaalisuutta.

Viini on suussa hyvin kepeä, freesi ja kuiva, mistä kiitos kuuluu viinin hyvin runsaalle ja varsin kirpeänä tuntuvalle hapokkuudelle – Sauvignon Blanc on jo luonnostaan varsin hapokas lajike, mutta puoliraakana tämä piirre on korostunut entisestään. Kokonaisuus on kuitenkin hienosti balanssissa, eli meikäläistä ei tämä happohyökkäys häiritse, mutta heikompaa saattaa jo vähän hirvittää. Napakka maku on vihertäväsävytteisen ruohoinen, sitruksinen ja kevyen karviaismainen. Kokonaisuus on varsin eloisa ja kevyt, mutta keskimääräistä matalampi alkoholisuus ei tee viinistä mitenkään tavallisuudesta poikkeavan oloista.

Eloisa jälkimaku seuraa uskollisesti keskimakua ollen kirpeän hapokas, ruohoisen vegetaalinen ja hennosti bitterisen yrttinen. Suuhun jää raikas ja napakka, joskin hieman lyhyehkö jälkivaikutelma.

FL nº9 SB on kaikin puolin ihastuttavan freesi ja nuorekas SB, jonka normaalia matalampi alkoholipitoisuus ei tunnu mitenkään: kokonaisuus menee aivan tavanomaisesta perus-Sauvignon Blancista. Vaikka rypäleet ovat korjattu juuri ja juuri kypsinä, ei kokonaisuus mene överiksi happojen tai raa'an vihertävien aromien kanssa, vaan viini on yleisilmeeltään hyvin tasapainossa.

Sauvignon Blanc -allergisille tämä viini on kyllä vihoviimeinen valinta, sillä aromeiltaan tämä on äärimmäisen korostuneen sauvignonblancmainen, mutta rypäleestä diggaileville FL nº9 toiminee varmasti mainiosti. Viini on ihastuttavan raikas, kepeä ja kesäinen, minkä vuoksi se on erinomainen kesäviini joko kepeille vihersalaateille, mereneläville tai sitten ihan vain sellaisenaan. Toivottavasti viiniä löytyisi viimeistään ensi kesäksi terassi- ja piknikkeleille!

Lyhyesti: Normaalia matalammalla alkoholipitoisuudella varustettu erittäin kepeä, hapokas, freesi ja aromeiltaan suorastaan arkkityyppinen Sauvignon Blanc. Matala-alkoholiseksi viiniksi suorastaan yllättävän tasapainoinen ja tavanomainen.

Arvio: Hyvä – oikein passeli, joskin myös vähän simppeli kesä-SB hillityillä volteilla. Sen enempää viinin taustoja paljastamatta FL nº9 kyllä menisi helposti normaalista (n. 12,5-13%) viileän alueen Sauvignon Blancista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti