Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

4.8.2020 mennessä blogissa on arvosteltu 1439 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


13.2.14

Rekolan Amerikan Eno

http://www.alko.fi/tuotteet/796556/
Rekolan Amerikan Eno
  • Valmistaja: Rekolan Panimo
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Suomi
  • Alue: Uusimaa
  • Maltaat: Karamelli-, pils-, sahti-
  • Humala: Cascade, Centennial, Columbus
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 6,99e (Helmikuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 6,99e (Helmikuu 2014, Alko)

Rekolan Panimon oluet (tai siis ne pari hassua mitä on tullut maistettua) ovat aina olleet meikäläiselle jotenkin hit & miss -tapauksia: arvostan panimon veijareiden suhteellisen ennakkoluulotonta ja kokeilevaa tapaa tehdä oluita sekä ennen kaikkea oluiden nimeä ja ulkonäköä myöten varsin letkeää brändäystä, mutta loppupeleissä ihan perille asti ei päästä. Jokin oluissa jättää hieman kylmäksi ja yleisvaikutelmaksi jää "ihan kiva", hyvänä esimerkkinä jo arvostelemani Munkintie. Kuitenkin joka kerta testaan uutta Rekolaa aina mielelläni siinä toivossa, että nyt toimisi! Siispä Alkon käsityöläisoluista Amerikan Eno mukaan, korkki auki ja hapanta härveliin!

Oluella on vaaleahko, kevyesti samea, oranssiin taittuva kellanruskea väri. Lasiin kaadettaessa päälle nousee melko tiivis ja mukavan kestävä vaalea vaaholakki.

Raikkaan sitruksisiin IPA-aromeihin tottuneena Amerikan Enon överimakea tuoksu pamahtaa kasvoille kuin jumppapallo. Tuoksusta löytyy paljon kaikkea, mutta mikään osa-alue ei varsinaisesti hallitse – makeutta lukuunottamatta. Kokonaisuudesta voi erottaa imelän tikkunekkuista karamellimaltaisuutta, banaanikakkua, ylikypsää persikkaa ja tuttifruttia. Taustalla häivähtelee vivahteita vihertävästä havuisuudesta.

Kielellä toistuu paljon tuoksun aromeja, mutta reipas, greippisen sitruksinen ja kevyen pihkainen humalointi kuivaa menoa hienosti, eikä kokonaisuus tunnu mitenkään yli-imelältä vaan varsin tasapainoiselta. Kielellä tuntuu makeaa, karamellista mallasta, persikkaa, hentoa pullaisuutta ja humalan tuomaa greippiä, aromaattisia yrttejä sekä ruohoisuutta. Runsas aromimaailma pitää tukevan (80 EBU) katkerohumalan hyvin aisoissa ja bitterit tuntuvat säästyvän enemmän jälkimakuun kuin tekevän itsestään haloota keskimaussa. Hiilihappoisuus on kohtalaisen runsasta, mutta hyvin pienijakoista ja pehmeää.

Jälkimaussa hyvän IPA-oluen pyhä kolminaisuus onnistuu asettumaan suorastaan ihailtavan mallikkaaseen tasapainoon: kielellä tuntuu niin runsaan karamellista ja makean kermatoffeista mallasta, aromikasta ja voimakkaasti trooppisen hedelmäistä aromihumalaa kuin rapeaa ja kokonaisuuteen mukavaa särmää ja raikkautta tuovaa katkeroa. Oluesta suuhun jäävä jälkivaikutelma on todella pitkä, erittäin kompleksi, mukavan bitterinen ja tyylilajissaan suorastaan jännä.

Amerikan Eno on kyllä varsinainen outolintu IPA-rintamalla: se on runsaassa ja selkeän makeassa maltaisuudessaan melko tuhti ja raskastekoinenkin verrokkeihin vertaillessa, mutta samalla riittävän raikkaasti humaloitu, ettei se kuitenkaan tunnu liian tuhdilta tai varsinaisesti makealtakaan, vaan kaikin puolin tasapainoiselta tapaukselta. Nimestään huolimatta Amerikan Eno ei muistuta varsinaisesti jenkki-IPA:a, mutta ei kyllä oikein mitään muutakaan: tanakka, makean karamellinen runko tuo mieleen perinteiset britti-alet ja etäisemmin jopa Belgian ruskeat oluet, kun taas rohkea ja persoonallisenkin aromikas aromihumalointi ja katkero viittaavat selkeästi enemmän Atlantin tuolle puolen. Silti olut tuntuu olevan enemmän kuin näiden kahden tekijän summa ja siitä löytyy paljon uutta joka hörpyllä.

Tällä kertaa Rekola onnistui yllättämään erittäin positiivisesti; jos meikäläisen mielipidettä kysytään, tässä on paras maistamani Rekolan olut! Amerikan Eno on varsin omalaatuinen, aromeiltaan varsin persoonallinen ja tyylilajin standardit huomioonottaen jopa rohkea, mutta samalla varsin tasapainoinen ja alusta loppuun toimiva esitys! Olut varmasti uppoaa paatuneelle IPA-fanille, mutta samalla tarjoaa jotain uutta ja erilaista tyylistä vähemmän välittäville tai jopa siihen kyllästyneille. Ehdottomasti Alkon pienpanimokattauksen parhaimmistoa ja melko suolaisesta hinnastaan huolimatta joka euron väärti, ainakin kertaostoksen verran – ehkä jopa useammankin.

Lyhyesti: Selkeästi erilainen IPA, jossa keveys, sitruksisuus ja ruohoisuus on vaihdettu karamelliin, tuttifrutti-hedelmään ja tuhtiuteen, mutta millään lailla uhraamatta balanssia tai raikkautta. Persoonallinen näkemys IPA-tyylistä, jossa on sekä luonne että juotavuus kohdillaan!

Arvio: Erinomainen – paras maistamani Rekolan olut. Panimon persoonalliselle ja kokeelliselle olutnäkemykselle pitää nostaa hattua, mutta yleensä lopputulokset eivät ole olleet nappiosumia. Amerikan Eno sen sijaan on, helposti. Vihdoinkin IPA, joka tuo jotain uutta oluttyyliin ilman että on täytynyt keksiä pyörää uudelleen!

Hinnan (6,99e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti