Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


9.2.14

Mufloni Keripukki

http://www.alko.fi/tuotteet/707204/
Mufloni Keripukki
  • Valmistaja: Panimoravintola Beer Hunter's
  • Tyyppi: Olut, Stout
  • Maa: Suomi
  • Alue: Satakunta, Pori
  • Maltaat: Karamelli-, paahdettu kaura-, paahdettu ohra-, pale ale-
  • Humala: Columbus
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 3,98e (Helmikuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 3,98e (Helmikuu 2014, Alko)

Alkon käsityöläisoluita on ollut nyt tarjolla viikon päivät, mutta vuorossa on vasta arvostelu 3/15. Tahtini on hidas, mutta tasainen.

Porista tulevan Keripukin on valmistanut omia oluitaan paneva olutravintola Beer Hunter's ja se on saapunut helmikuun 2014 alussa yhdeksi Alkon 15 käsityöläisoluesta. Tämä ei ole aivan tavanomainen stout, vaan sitä on maustettu vaniljalla, kookoksella ja valkosuklaalla – ei siis mitään tyypillisimpiä olutmaailman mausteita! Humaloinnista vastaa myös Tomahawkin nimellä tunnettu Columbus; jenkkihumala, joka on sekä erityisen tehokas katkerohumaloinnissa että hyvin runsasarominen aromihumaloinnissa.

Oluen väri on erittäin tumma, läpinäkymättömän punaruskea. Hento, maitokahvin värinen vaahto kohoaa vajaan sentin paksuiseksi kerrokseksi oluen päälle ja pian tämän jälkeen haihtuu ketterästi pois.

Aromikas tuoksu on kaiken kaikkiaan runsas. Pinnalla on makeaa paahteisuutta, kevyehköä kahvisuutta, jälkiuunileipää ja kevyttä suklaatoffeisuutta; taustalla tuntuu aavistus savua. Ainakaan tuoksussa mausteet eivät tunnu juurikaan pitävän itsestään meteliä, mikä on omasta puolestani ihan hyvä, sillä kookos ei ole erityisen lähellä sydäntäni. (Valkosuklaata söisin kyllä mielelläni vaikka kuinka paljon ja vaniljakin on ihan jees kohtuullisissa määrin.)

Suutuntumaltaan erittäin täyteläinen olut vyöryttää kielelle makeaa ja kevyesti kärtsäistä maltaisuutta, joka taittuu kohtalaisesti siirappisuuteen, kevyesti (mahdollisesti valko)suklaista aromikkuutta, hillityn sitruksista humalan aromia ja aavistus savuisuutta. Oluen mehevä ja aromikas keskimaku tuo mieleeni hieman suklaasiirapilla maustetun mokkakahvin, kaiken lisäksi ihan hyvällä tavalla – meikäläiseen vetoaa usein tämmöinen hieman makeudella vihjaileva tyyli, jos ei ihan överi-imelän puolelle hypitä. Hiilihappoisuus on hyvin kevyttä ja kermaisen pehmeää, mikä sointuu hienosti täyteläiseen suutuntumaan. Kokonaisuudessaan oluella on miellyttävän samettinen suutuntuma, joskin makeus tuo siihen aavistuksen tahmeutta. Kärtsäinen mallas ja sitruksinen, mukavalla tavalla karvas humalointi tasapainottavat mainiosti oluen makeutta ja kokonaisuus onkin varsin hienosti balanssissa.

Jälkimaussa tuntuu makeaa, siirappista maltaisuutta ja greippisen sekä hennon saippuaisen humalan kanssa bitterisenä tuntuvaa kärtsää sekä aavistus vaniljaisen mausteista makeutta. Makeammat aromit katoavat kieleltä kohtalaisen nopeasti, mutta greippisenä kohtalaisen karvaasti pureva humala tuntuu varsin pitkään samalla kun 7% alkoholi puskee kohtalaisesti tuntuvaa lämmönhohkaa jälkivaikutelmaan.

Keripukki on stoutiksi melko helppo ja makeahko, mutta helpostilähestyttävyydestään huolimatta ihastuttavan aromikas, mielenkiintoinen ja tasapainoinen esitys. Se voisi ehkä kaivata hieman lisäsärmää runsaammista hiilihapoista, mutta kyllä tämä toimii näpsäkästi näinkin. Oluen mausteet eivät kyllä juurikaan erotu yleisilmeestä, mutta voi olla, että niiden olemassaolon tiedostaisi, jos voisi testata rinnakkain maustamatonta versiointia. Mistään kookoksisesta ja vaniljaisesta suklaapommista ei siis ole kyse, vaan varsin tyypillisestä, mukavan mehevästä stoutusta.

Yleisesti Keripukko on varsin nautittava siemailu-stout, joka on tähän asti maistamistani (jotakuinkin puolet on tällä hetkellä testattu, lähinnä stout-osastoa) ehdottomasti parhaimmistoa, ellei jopa pienpanimokattauksen paras. Voin kuvitella ettei tämän oluen pehmeä ja makeahko ilmaisu ole kaikkien juttu, mutta ainakin meikäläiseen toimii mainiosti. Jos et ole vielä ehtinyt testata olutta, kannattaa pitää kiirettä, sillä Keripukki vaikuttaa Alkon sivujen mukaan olemaan hyvin vähissä varsin monissa myymälöissä, eikä ainakaan itsellä ole tietoa onko lisäeriä enää odotettavissa!

Lyhyesti: Makeahko, pehmeä ja helpostilähestyttävä stout, joka erikoisista mausteistaan huolimatta maistuu varsin tyypilliseltä tyylilajinsa edustajalta. Aromikas, herkullinen ja tasapainoinen esitys. Pisteet Porin pojille meikäläiseltä!

Arvio: Tyylikäs – vaikka oluen ainesosaluettelo nosti jo pientä epäilystä mieleen, on Keripukki loppupeleissä varsin maukas ja hyvällä maulla tehty stout, joka nousee ehdottomasti kevään 2014 käsityöläisoluiden parhaimmistoon.

Hinnan (3,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti