Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.5.12

Lergenmüller Black Beard 2009

Lergenmüller Pirats of Palatinum Black Beard 2009
  • Valmistaja: Lergenmüller
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Pfalz
  • Maa: Saksa
  • Alue: Pfalz
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 16,00e (Huhtikuu 2012, Lergenmüller)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla pysähdyimme Lergenmüllerin ständille maistelemaan viinitalon maittavaa Spätburgunderia ja juttelemaan niitä näitä viineistä ja viinitilasta yleensä viineistä itse vastuussa olevan henkilön, Stefan Lergenmüllerin kanssa. Tovin juteltuamme tämä mukava mustatukkainen herrasmies toteaa hänellä olevan pari pulloa hieman erityisempää tavaraa pöydän alla ja kysäisee olisimmeko kollegani kanssa kiinnostuneita maistamaan? Tottahan maar, ihan puhtaasti ammatillisessa mielessä tottakai.

Pöydän alta paljastuu mustanpuhuva pullo, jonka herra Lergenmüller selittää olevan viinitalon ns. Pfalzpiraten-sarjaa. Viinien maistelu, valmistaminen ja niistä keskustelu on kuitenkin usein itsensä turhan vakavastiottavaa, totista touhua, mutta selvästi Lergenmüllerin heput ovat halunneet tehdä tästä irtioton. Näihin "merirosvoviineihin" kuuluukin kolme erilaista viinityyppiä, jotka ovat jonkinlaisia irtiottoja niistä perinteisistä viineistä, joita tämä vanha viinitalo – jonka historia ulottuu lähes puolen tuhannen vuoden taakse – on yleensä valmistanut. On puolikuivaa ja kuplivaa Perlé de Palait -viiniä, niin roséena kuin valkoisena; on kuivaa Oak & Steel -viiniä, niin punaisena kuin valkoisena, sekä sarjan korkeimman tason viini, Black Beard. Herra Lergenmüller selittikin, että he halusivat valmistaa myös klassista Bordeaux-blendiä, mutta selkeästi omannäköisempänä, rennompana ja ei yhtä vakavana kuin esikuvansa. Mielenkiinnolla odotamme omia maistaisiamme, jotta pääsisimme arvioimaan onko viini vain hupsuna tusinapunkkuna kuitattava perusviini vaiko jollain lailla oikeasti varteenotettava Bordeaux-jäljennös!

Lopulta lasiimme kaatuu verisen punaista, syvää ja melko paksuhkon läpinäkymätöntä viiniä. Reunoilla välkehtivä sinertävä purppuraisuus kieli vielä viinin nuoresta iästä.

Tuoksu on selvästi ronskin rustiikkinen, maalaissävytteisiä aromeita täydentävät runsaat ja mehukkaat herukan sävyt, jotka kielivät melko runsaasta osuudesta Cabernet'ta. Tarkkaa rypäleiden sekoitussuhdetta emme kuitenkaan saaneet, viini oli ylimalkaisesti virkkeellä a blend in style of Bordeaux. Joka tapauksessa, henki tuntuu olevan melko helpon ja hieman uutta maailmaa henkivän Cabernet-blend viinin, mutta siihen on jätetty runsaasti rustiikkista persoonallisuutta, eli missään nimessä tylsästä ja hengettömästä perus-Cabbiksesta ei selvästikään tuntunut olevan kyse.

Maku on kuiva ja päivänselvästi herukkainen, mutta seassa on myös viileätä hedelmää. Viini on selvästi Bdx-henkeä hakeva, mutta osaa tehdä sen yllättävänkin tyylillä ja apinoimatta. Mehukas viini on suutuntumaltaan hapokas ja makuuni sopivasti melko tanniininen, hillitysti suun limakalvoja kuivaava. Viini on paljon perinteisempi kuin tuoksu antoi odottaa, vaikkakin tuoksun viehättävä, perinteinen rustiikkisuus tuntuu kutistuneen pääasiassa osaksi hillittyä tammisuutta, loppujen maalaisvivahteiden jäädessä mehevän herukkaisuuden alle. Yleisesti makua vaivaa kuitenkin tietynlainen nuoruuden vimma ja harteikkuus, eli viini tuntuu olevan vielä hyvin nuoressa tikissä. Pari kolme vuotta odottelua tehnee viinille oikein hyvää.

Jälkimaku on pitkä, leveä, hillityn herukkainen ja kevyesti puisevan tamminen. Kokonaisuutena olen yllättynyt: viini on yllättävänkin vakuuttavaa Bordeaux-tyyliä Saksasta. Jotenkin viinitalon pääkalloetiketillä ja hupsulla "Pirats of Palatinum" -nimikkeellä varustettu viinisarja ei vakuuta etukäteen, mutta loppujen lopuksi vastaan tulikin oikein miellyttävä, hyvärunkoinen ja tyylillä tehty Bdx-viini. Viini kuitenkin osaa olla ottamatta itseään tosissaan, eli minkään vakavahenkisten ja raskassoutuisten 1er Cru -viinien kanssa sitä ei kannata pistää samaan sarjaan. Sen sijaan kymmenen ja kahdenkymmenen euron yksinkertaistempien ja suorasukaistempien Bordeaux-viinien kanssa – niin perinteisten Bordeaux'n alueen tuotosten kuin uuden maailman kopioiden kanssa. Tässä on oikein näppärä, taidolla tehty punaviini, joka on erinomainen vaihtoehto tilanteeseen, jossa ei kaivata vakavaa eleganssia, vaan elämäniloista, rentoa meininkiä.

Lyhyesti: Leppoisan rento, mutta taidolla tehty, tasapainoinen, herukkainen ja vielä kovin nuorekas Bordeaux-blend Saksasta.

Arvio: Erittäin hyvä – Black Beard ei ole mitenkään tyylillä ja eleganssilla, vaan rennolla otteella ja erinomaisella tasapainolla pelaava, tuhdimmanpuoleinen punaviini joka toimii niin tyylikkäämpänä arkiviininä kuin vapaamuotoisempana ja leppoisampana juhlaviininä.

Hinnan (16,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti