Rocca del Dragone Falanghina 2012

Rocca del Dragone Falanghina 2012

• Valmistaja: Orion Wines
• Tyyppi: Valkoviini, IGT Campania
• Maa: Italia
• Alue: Campania, Avellino
• Rypäleet: Falanghina (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,98e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Edellisen arvostellun viinin, Numen Chardonnayn, tuottanut Paolo Leo luotsaa oman, nimeään kantavan viinitalon lisäksi muutaman muun hengen kanssa erilaisia italialaisviinejä tuottavaa Orion Winesiä. Alkon hyllyiltä löytyy useampikin Orion Winesin tuottama viini, joista yksi on tämä vuosi pari sitten valikoimiin saapunut Rocca del Dragone, "lohikäärmeen linnoitus", Avellinon provinssista, eteläisestä Italiasta.

Rocca del Dragone on 100% Falanghina, jota viljellään käytännössä pelkastaan Campanian maakunnassa, Napolin lähettyvillä. Viini on valmistettu keskimäärin 20-vuotiaiden köynnösten rypäleistä; niistä valmistetusta viinistä 85% on annettu kypsyä kahden kuukauden ajan sakkojen päällä terästankeissa ja 15% uusissa barrique-tammitynnyreissä.

Väriä viiniltä ei puutu: sävyltään Rocca del Dragone on kohtalaisen syvän kellanvihreä.

Hedelmävetoinen tuoksu on melko tyypillisen italialainen: paljon päärynää, hillittyä melonia ja kevyttä yrttisyyttä. Ikävästi halvoissa viineissä harmillisen usein vastaan tuleva asetonin aromi tuo lievästi häiritsevän ja hieman teollisen oloisen kauneusvirheen muuten ihan miellyttävään tuoksuun.

Maultaan viini on kuivahko ja tuoksun tavoin päärynäinen, mutta 5 g/l jäännössokeri tuo kokonaisuuteen sekä kypsänmakeaa omenaisuutta että täyteläistä suutuntumaa, kun taas vastapainoksi asettuva ja sopivasti tuntuva hapokkuus tekee yleisilmeestä riittävän ryhdikkään ja raikkaan. Ilmaisultaan Rocca del Dragone on melko aromaattinen, runsas ja suoraviivainen – viiniä maistellessa ei tarvitse arvailla mikä viinin idea, sillä kokonaisuus on melko simppeli mutta omalla laillaan ihan toimiva.

Lopuksi viinistä jää kypsähkö, keskipitkä ja suht raikas jälkimaku, jossa tuntuu lähinnä tuoksussa ja keskimaussa esiteltyjä päärynän ja makean omenan vivahteita sekä hennon aromaattista yrttisyytä.

Kokonaisuutena Rocca del Dragone on varsin miellyttävä, mutta samalla mutkaton, melko yllätyksetön ja hyvin tyypillinen italialaisvalkoviini. Se olisi mukavaa, jos tänne pohjolan perukoille raijatut, tuntemattomista Italian alkuperäislajikkeista valmistetut viinit olisivat laadukkaita, persoonallisia ja alkuperäänsä ilmentäviä, mutta oletettavasti tänne on saatava vain tällaisia suht kasvottomia, yksiulotteisia ja massojen makuun tehtyjä perusvinkkuja. Viinissä maistuu enemmän italialaiset viininvalmistusmenetelmät kuin entuudestaan itselleni melko tuntematon rypälelajike.

Tuosta tylytyksestäni huolimatta viinillä on silti paikkansa – Rocca del Dragone on simppelistä luonteestaan huolimatta varsin miellyttävä ja mukava arkivalkkari, jonka hinta on vielä varsin kohtuullinen. Suuria yllätyksiä viiniltä on aivan turha odottaa, mutta arkisten kasvisruokien tai miedosti maustettujen kanaruokien kanssa viini varmasti toimii hyvin, ja viini on myös passeli valinta isompiin tapahtumiin noutopöytävalkoviiniksi. Jos edullisesti haluaa selvitä, voi viiniä harkita myös ihan joulupöytäänkin.

edit 01/2014: Viinin hinta pomppasi vuodenvaihteessa tasan eurolla. Sen lisäksi että reilusti yli kymmenen prosentin hinnannousu on muutenkin mielestäni aivan liian tiukka, on viini noussut hintaluokassaan sellaiseen kastiin, jossa se ei enää pärjää parhaimpia vastaan: hinta-laatusuhde korjattu "OK:sta" "heikkoon".

Lyhyesti: Täyteläinen, runsasarominen ja mutkaton arkivalkoviini täynnä italialaisille valkoviineille tyypillisiä, kypsän päärynäisiä ja makean omenaisia aromeja.

Arvio: OK – viinistä ei löydy yllätyksiä, niin hyvässä kuin pahassa. Simppeli, toimiva perusviini, joka toimittaa juuri sen, mitä vajaalla yhdeksällä eurolla on lupa odottaa.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Numen Chardonnay 2012

Numen Chardonnay 2012

• Valmistaja: Paolo Leo
• Tyyppi: Valkoviini, IGT Salento
• Maa: Italia
• Alue: Puglia, Salento
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: n. 13,00e (Syyskuu 2013, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: paolo leo

Mikäviinin valkkariraportointi jatkuu! Lähdettyäni Mondavin Fumé Blanc -viinin jälkeen ihmettelemään muita valkoviinejä, asemoin itseni pian italialaisia valkkareita esittelevän standin ääreen. Päätin aloittaa tarjonna tarkastamisen tuntemattomimmasta, joten pyysin lasiini viiniä vieraan näköisestä pullosta. Tämä kyseinen viini oli siis Salentosta, Italian "kantapäästä", tuleva Numen Chardonnay, joka oli tuntematon entuudestaan siitä syystä, että sitä ei siis Alkon valikoimista löydy. Viiniä ei myöskään löytynyt tapahtuman brosyyristä, joten kyseessä taisi olla edustajan mukanaan tuoma kuriositeettipullo.

Viinin tuottanut Paolo Leo on alunperin 1900-luvun alussa Masseria Monticello -nimisenä perustettu perheyhtiö, joka on viime aikoina modernisoinut runsaasti toimintaansa; talon katalogista löytyy  perinteisten eteläitalialaisten rypälelajikkeiden ja viinityylien rinnalta moderneja viinejä ja kansainvälisiä lajikkeita. Numen Chardonnay on talon lippulaivaviini, jota on kypsytetty (valtaosin uusissa) barrique-tammitynnyreissä sakkojen kanssa kolmen kuukauden ajan. Pullotuksen jälkeen viiniä on kypsytetty vielä toiset kolme kuukautta ennen myyntiinlaskua. Viinin 13 euron hinta edustaa lähinnä italialaisten myymälöiden hintatasoa, sillä viiniä vaikuttaa olevan melko vähän Italian ulkopuolella – täten voisin kuvitella viinin olevan hinnaltaan Suomessa vajaan parin kympin tienoolla.

Runsasvärisen ja paksun kellanvihreän viinin tuoksu on varsin kypsän hedelmäinen ja mehevä – Chardonnayn lämmin kasvualue tuntuu selvästi nokassa. Moniulotteisessa, hedelmävetoisessa tuoksussa kilvoittelevat niin trooppiset kuin vihertävämmätkin hedelmät; pinnalla tuntuu ainakin makeaa omenaisuutta, päärynäisyyttä, kevyttä ananasta ja aavistus aprikoosia. Seassa tuntuu myös mausteista tammea ja hentoa vaniljaisuutta, mutta yllättävän vähän, ottaen huomioon kypsytyksessä käytetyt uudet barriquet.

Maku lunastaa melko lailla tuoksun lupaukset: suutuntumaltaan numen on leveä, tanakka, konsentroitunut ja jopa raskasliikkeinen. Makumaailmassa tuntuu lähes ylikypsää omenaisuutta, mausteista tammisuutta, hieman ananaksiseen taittuvaa trooppista, makeaa hedelmää ja aavistuksen karvasta puisevuutta. Suht täyteläinen suutuntuma antaisi ymmärtää, ettei viini ole kovinkaan hapokas, mutta loppupeleissä kokonaisuus on yllättävänkin ryhdikäs (ja viinitalo vakuuttaa viinistä kuitenkin löytyvän ihn riittoisat 6 g/l happoja).

Makean hedelmän hallitsema jälkimaku on yksinekrtaisesti tiivistäen paksu. Kypsän persikkaisuuden ja ananaksisuuden väistyessä, jää kielelle pitkään jatkuva, karvaan tamminen ja aavistuksen kermatoffeinen jälkivaikutelma.

Jo toinen tammessa käytetty valkoviini, josta ei oikein tiedä, mitä ajatella. Numen on loppujen lopuksi varsin kelpo esitys: vaikka tammi on melko selvästi esillä, se on paradoksaalisesti kuitenkin samaan aikaan melko hyvin piilossa ja pois tieltä – se ei tunnu missään välissä peittävän mitään, vaan lähinnä täyttävän hedelmän aukkoja. Varsinaista italialaisuutta viinistä ei kyllä käytännössä löydy yhtään, sillä tällaisia superkonsentroituneita hedelmäpommeja löytyy ympäri maapalloa – viinin erottaa uuden maailman kilpailijoistaan loppujen lopuksi parhaiten sen maltillinen ja ihan hyvällä maulla tehty tammitus.

Viini vaikuttaa olevan melko selkeästi enemmän massojen makuun tehty blockbuster-Chardonnay, kuin elegantti, ruoan kylkeen luontevasti istuva kulinaristinen nautinto, eli kovinkaan suurta vaikutusta se ei onnistunut tekemään, mutta voin silti kuvitella sen toimivan joidenkin tuhdimpien, runsasmakuisten kokkailujen seurana; esimerkiksi BBQ-henkinen vaalea liha, tanakka kasvispata tai (vuoden ruokasana) nyhtöpossu voisivat toimia näppärästi viinin kumppanina. Vaikkei kyseinen viinityyli yleensä onnistu puhuttelemaan, on tällaiseksi kevyesti tammitetuksi, lämpimän ilman Chardonnayksi Numen eittämättä ihan passeli esitys. Italian hintatason 13 euroa vaikuttaa varsin kohtuulliselta viinin laatuun nähden, mutta enempää euroja tuskin lähtisin latelemaan tiskiin.

Lyhyesti: Maltillisesti tammitettu, melko massiivinen ja runsaan täyteläinen Chardonnay, jossa Italian sijaan tuntuu melko vahvasti uusi maailma.

Arvio: Miellyttävä – vaikka viinissä on sekä tammea että konsentraatiota, on siinä sen verran balanssia, että se pelaa varsin hyvin tyylilajinsa edustajaksi. Kyllä tätä mielummin juo kuin valtaosaa uuden maailman vastaavista super-Chardonnay-tammipommeista.

Hinnan (~13,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

R. Mondavi Napa Valley Fumé Blanc 2008

Robert Mondavi Napa Valley Fumé Blanc 2008

• Valmistaja: Robert Mondavi Winery
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Kalifornia, North Coast, Napa Valley
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (92%), Sémillon (8%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 29,90e (Syyskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 29,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: robert mondavi

Kuohuviinitarjonnan tullessa tarkastetuksi oli korkea aika siirtyä ihmettelemään Mikä viini -tapahtuman valkoviinitarjontaa. Wanhan ylioppilastalon salin perältä löytyvän Robert Mondavin viinejä esitelleen standilta löytyi testiin Alkon tilausvalikoimasta löytyvä Fumé Blanc.

Fumé Blanc on varsin mielenkiintoinen viinityyli: Sauvignon Blanc ei nauttinut suurta arvostusta 60-luvun Yhdysvalloissa johtuen joko halvoista, makeista lajikeviineistä tai rypäleen monesti jopa aggressiivisen vegetaalisesta ilmaisusta. Kun Robert Mondavi sai vuonna 1968 erän Sauvignon Blancia, hän käytti niistä kuivaa viiniä ja pyrki pehmittämään viinin luonnetta ja saamaan siitä helpompaa kypsyttämällä viiniä poikkeuksellisesti tammitynnyreissä (vielä tänäkään päivänä Sauvignon Blancia ei valmisteta juuri muuten kuin terästankeissa, tai korkeintaan vanhoissa, neutraaleissa tammitynnyreissä). Koska Sauvignon Blancin maine ei ollut järin mairitteleva, nimesi Mondavi uuden viinityylinsä Fumé Blanciksi, pyrkien luomaan mielikuvia laadukkaita Sauvignon Blanceja tuottavasta Pouilly-Fumén alueesta.

Tätä nykyä viiniin sekoitetaan pieni määrä Sémillonia, minkä vuoksi viini muistuttaa tyyliltään – nimestään huolimatta – enemmän Bordeaux'n tammessa kypsytettyjä Sauvignon Blanc - Sémillon -valkoviinejä, kuin usein teräksessä kypsytettyjä Pouilly-Fumén valkoviinejä.

Viini on Sauvignon Blancille tyypillisesti väriltään melko neutraali, mutta tyypillisen hennon vihreän sävyn sijaan tammikypsytys on tehnyt viinistä kevyesti vihertävään taittuvan kellanvihreän.

Tuoksu on hyvin vihertävänsävyisiin ja vegetaalisiin Sauvignon Blanceihin tottuneelle erikoinen ja persoonallinen: kokonaisuutta hallitsee kuiva, mutta hieman tunkkainen herukkaisuus, taustalla häilyy tammen tuomaa kermaisuutta ja savua. Myös rypäleelle tyypillinen häivähdys tölkkiparsaa erottuu aika ajoin. Vaikka tuoksun komponentit tuntuvat hieman tuhdin- ja tunkkaisenpuoleisilta, on kokonaisuus yllättävänkin raikas. Hämmentävä, omalaatuinen tuoksu, jota on hyvin vaikea pukea sanoiksi.

Kuiva maku on napakoihin, joskus jopa viiltävän hapokkaisiin Sauvignon Blanceihin tottuneelle suulle yllättävän täyteläinen, jopa öljyisen oloinen. Kypsähkö makumaailma tarjoaa vaaleaa herukkaisuutta, kevyttä parsaisuutta ja hillittyä passiota sekä tammen tuomaa vaniljaa ja kermaisuutta. Viini vaikuttaa olevan runsaasta suutuntumastaan huolimatta melko hapokas, mutta silti hieman jopa turhan pehmeän oloinen.

Viinistä jää kielelle tasainen jälkimaku, jossa tuntuu parsaisuutta, Sauvignon Blancin vehreää vegetaalisuutta, cantaloupea, hillittyä vaniljaa ja aavistus savuisuutta. Jännittävä jälkivaikutelma jatkuu melko pitkään.

Kokonaisuutena Mondavin Fumé Blanc on varsin persoonallinen ja jännittävä tuttavuus. Tammi on selkeästi pyöristänyt viinin terävimpiä reunoja, minkä vuoksi viini ei varmasti toimi samalla tavalla ruokaviininä kuin perinteiset, särmikkäät Sauvignon Blancit; yleisilme on jopa piirun verran turhan pehmeä ja tunkkainen sopiakseen hyvin makumieltymyksiini. Viini ei tästä huolimatta millään tavalla liiallisesti tammitettu – vaikka tammi tuntuu, se ei dominoi, vaan pysyy mallikkaasti joka osa-alueella taustalla ja antaa viinin hedelmäisyyden hoitaa pääroolin. Voin lisäksi kuvitella tammen tuoneen viinille ikääntymispotentiaalia – Sauvignon Blancit monesti lähtevät iän myötä nopeastikin (jopa parissa vuodessa) haipumaan pois, kun taas tämä Fumé Blanc on viiden vuoden iässään mainiosti tikissä – joskin kokonaisuus on iästään huolimatta yllättävänkin suoraviivainen ja yksiulotteinen esitys. Viinillä on jännittävällä tavalla erilainen ja omintakeinen esitys, mutta tästä huolimatta makumaailmaltaan viini ei ole erityisen syvä tai kompleksi – mitä kyllä mielestäni on lupa odottaa kolmen kympin viiniltä.

Mondavin Fumé Blanc kyllä jollain tavalla vetää mattoa jalkojen alta: ilmaisultaan se ei onnistu osumaan nappiin, mutta makumaailma on sen verran jännittävä, erilainen ja omintakeinen, että sitä siemailee samalla lailla kun pyörittelisi mielessään jotain arvoitusta. Vaikka viini vaikuttaa tyyliltään enemmän massoille suunnatulta perusviiniltä kuin laatua huokuvalta huippuviiniltä, huomaa sitä kaipaavansa uutta lasillsita viiniä jotta onnistuisi tajuamaan sitä paremmin. Kaikin puolin jännä tuttavuus.

Vaikea sanoa kaipaako tällainen viini ikää – koska viinistä ei löydy juurikään suurta persoonallisuutta edes viiden vuoden iässä, tuntuu viinin kypsyttely tähänkin ikään hieman turhalta, vaikkei viini missään nimessä ole ns. mennyt huipun yli. Tosin vaikea sanoa mitä kypsyttely tällaiselle viinille tekee – vai tekeekö mitään. Jos saisi vertailla vierekkäin vastapullotettua ja 10-vuotiasta Fumé Blancia, voisi saada paremmin perspektiiviä asiaan. Viinin (melko kovan Mondavi-preemion sisältävään) hintaan en kyllä pulloa itse ostaisi, mutta mielelläni palaisin uudelleen sen äärelle ihmettelemään.

Lyhyesti: Omintakeinen, tammessa kypsytetty Sauvignon Blanc -vetoinen viini. Enemmän massoille suunnattu suoraviivainen suorittaja kuin tyylikäs ja harmoninen hurmuri, mutta persoonallisen makumaailmansa vuoksi jaksaa kiehtoa ja hämmentää. En varsinaisesti pitänyt viinistä, mutta en kyllä lähde sitä tuomitsemaankaan.

Arvio: Hyvä – jännittävä tapaus. Särmikkäämmällä ja kompleksimmalla ilmaisulla olisin voinut olla jo myytyä miestä, mutta nyt jään vain raapimaan päätä ja ihmettelemään mistä mahtoi olla kyse. Arvoitusviini. Ja kaikesta persoonastaan huolimatta en kyllä voi millään lailla ymmärtää viinin hintaa.

Hinnan (29,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Desiderius Pongrácz 2001

Desiderius Pongrácz 2001

• Valmistaja: Cave de Pongrácz
• Tyyppi: Kuohuviini, WO Western Cape
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape
• Rypäleet: Chardonnay (60%), Pinot Noir (40%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 299 SEK (~34,64e, Syyskuu 2013, Systembolaget, beställningssortiment)
• Hinta nyt: 299 SEK (~33,36e, Joulukuu 2013, Systembolaget, beställningssortiment)

kuva: sa wines online

Syyskuussa jo 10. kertaa järjestetyssä Mikä viini -tapahtumassa oli hauska huomata, että vaikka varsinaiselta kuohuviinialueelta tuli jo siirryttyä muualle, löytyi vielä lisää kuplivia testattavaksi – nimittäin Etelä-Afrikkalaisen Pongráczin viinitalon kuohuviinejä esittelevältä standilta. Pongráczin peruskuohuvan jälkeen en testannut talon rosé-versiointia, koska se on vanha tuttu hyvin monesta eri yhteydestä, vaan sen sijaan pyysin lasiini talon erikoisuutta, jota oli ymmärtääkseni tuotu tarjolle vain yhden pullon verran ja jota ei tapahtuman tarjontaa esitelleestä brosyyristä löytynyt lainkaan. Kyseessä oli siis talon lippulaivakuohuva Desiderius vuosikertaa 2001.

Tämä kyseinen viini on saanut nimensä myös itse viinitalolle nimensä antaneelta unkarilaiskreivi Desiderius Pongráczilta. Hieman Cristal-henkiseen pulloon pakattu Desiderius on peräti 40 kuukautta kypsytetty Méthode Cap Classique, eli kyseessä on Champagnen perinteisestä rypälesekoituksesta perinteisellä pullokäymismenetelmällä valmistettu kuohuva. Alkon valikoimista viiniä ei löydy lainkaan, mutta esimerkiksi naapurivaltiomme monopolista Desiderius löytyy n. 300 kruunun hintaan – tosin kyseessä on viinin vuosikerta 2008, joten voin kuvitella pruuvaamani viinin hinnan olevan todellisuudessa vielä korkeampi. Desiderius taitaa siis olla peräti kallein Champagnen ulkopuolelta tuleva kuohuviini mikä on tullut kitusiin kumottua.

Väriltään viini on varsin hento vaalean kellanvihreä.

Tuoksultaan Desiderius on kevyehkö, mutta varsin paahteinen ja mukavasti kehittynyt: keksitaikinaa, briossia, paahdettuja ja rouhittuja pähkinöitä, kevyttä malon kermaisuutta, hillittyä sitruksisuutta ja aavistus pistävää mutta ei epämiellyttävää hikisyyttä.

Paahtunut, aromaattinen ja hedelmäisyydeltään varsin hillitty tuoksu johdattaa odottamaan tiukkaa shamppanjamaisuutta, mutta kieltä tervehtiikin varsin lempeä ja kuohuviiniksi pehmeähkö maku. Desideriusin makumaailma on tuoksun tavoin miellyttävällä tavalla kehittynyt: makean sitruksisuuden ja vihertävän yrttisyyden ohella tuntuu paahtoleivänmuruja, kevyttä hasselpähkinää ja aavistus kermaa. Yleisilme on hieman kevyemmänpuoleinen; lisäksi hapokkuus on melko maltillista, mikä saa viinin tuntumaan paikoin jopa puolikuivahkolta.

Viinistä jää kielelle kuivanpuoleinen ja pehmeähkö jälkimaku, joka jättää kielelle sitruunahilloisuutta, hiivaleipää, hentoa pähkinäisyyttä ja kevyttä teemäisyyttä.

Päälle kymmenen vuoden ikään kerinnyt Desiderius on hieman erikoinen, mutta varsin tyylikäs, miellyttävällä tavalla kehittynyt ja vakuuttava laatukuohuva. Mitenkään huomattavan erikoinen viini ei missään nimessä ole, mutta selvästi kuitenkin omanlaisensa verrattuna useimpiin perinteisiin shamppanjoihin – viinistä löytyy hyvien, vanhempien shamppanjoiden kehittyneitä, hienostuneen pähkinäisiä piirteitä, mutta yleisilme on paljon pehmeämpi, lempeämpi ja hedelmävetoisempi.

Desiderius osoittaa mallikkaasti, kuinka laadukkaita, pidempääkin kypsytystä kestäviä laatukuohuviinejä on mahdollista tehdä myös Euroopan ulkopuolella. Viinin astetta pehmeämpi ja hedelmävetoisempi ilmaisu kielii uuden maailman tyylistä, mutta näin hyvin kehittyneenä viinissä on myös vastaansanomatonta syvyyttä ja kompleksisuutta. Vaikea sanoa mahtaako viini olla vielä nuorena ihan Systembolagetin hinnan väärti, mutta tämänikäisena ehdottomasti! Lisäksi tämä vanhempi Desiderius valaa uskoa siihen, että jos uuden viinin ostaa, kestää se todennäköisesti hyvin kypsyttelyn ainakin kymmenen vuoden ikään.

Kevyemmän ilmaisunsa ja pehmeämmän rakenteensa puolesta Desiderius ei liene parhaimmillaan ruokapöydässä; sen sijaan viini on hillityn, mutta vivahteikkaan aromimaailmansa puolesta varsin mainio maljaviini tai ihan vain parin hengen jaettava tapaus juhlavampiin hetkiin. Lisäksi viini voi varmasti tarjota eleganssia sellaisille ihmisille, joille rutikuivat ja tiukan hapokkaat shamppanjat eivät maistu.

Lyhyesti: Hieman pehmeärakenteinen, mutta hienolla tavalla kehittynyt, persoonallinen ja hyvällä tavalla hedelmävetoinen huippukuohuva laadukkaita kuohuvia tuottavalta Pongráczin viinitalolta.

Arvio: Erinomainen – kyseessä taitaa olla kiehtovin ja laadukkain uuden maailman kuohuva, mitä vastaani on tullut (myönnetään, otantani kyseisestä sarjasta on tällä hetkellä melko rajoittunut). Mukavan toimiva yhdistelmä eleganssia ja uuden maailman helpostilähestyttävää hedelmävetoisuutta.

Hinnan (~33,36e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Pongrácz

Pongrácz

• Valmistaja: Cave de Pongrácz
• Tyyppi: Kuohuviini, WO Western Cape
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape
• Rypäleet: Pinot Noir, Chardonnay
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 13,99e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 14,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Pari kolme vuotta takaperin allekirjoittaneella oli Alkosta puolisokkona valittu Pongrácz uuden vuoden maljaviininä. Viini hurmasi laadullaan ja tasapainollaan – etenkin kun samalla tuli vertailtua muun seurueen omiin valintoihin – mutta harmillisesti minkäänlaisia muistiinpanoja ei rakettien pamahdellessa tullut tehtyä. Nyt kuitenkin viini tuli uudelleen vastaan syyskuisessa Mikä viini -tapahtumassa, joten on korkea aika tarkastaa vastaako viini edelleen muistikuvien laatua!

Cave de Pongrácz on osa eteläafrikkalaista JC Leroux -viiniyhtymää ja se on saanut nimensä unkarilaiselta kreivi Desiderius Pongráczilta, joka Siperian työleireillä koetun 10 vuoden pakkotyön jälkeen pakeni Etelä-Afrikkaan opiskelemaan maataloutta ja erityisesti viininviljelyä ja josta tuli merkittävä hahmo eteläafrikkalaisessa viiniteollisuudessa. Tämän herran nimeä kantava talon peruskuohuva on perinteisistä Champagnen lajikkeista valmistettu Méthode Cap Classique, eli shamppanjoista tutulla, peräti 2 vuotta kestävällä pullokäymismenetelmällä valmistettu kuohuviini. Kyseessä on siis eräänlainen Etelä-Afrikan "shamppanja".

Viinin on väriltään hennosti kellervään taittuvan vihertävä.

Tuoksua hallitsee kypsä, hennosti makeaan taittuva hedelmäisyys; taustalla tuntuu tuoreempaa viheromenaisuutta ja hentoa kukkeutta. Yleisilme ei ole erityisen suuri, muttei ujokaan, vaan tasapainoinen ja hienostunut.

Aluksi yleisilme on täynnä kypsänmakeaa omenaa ja viinin verrattain maltillinen (7 g/l) dosage tuntuu melko selvästi. Kuitenkin nopeasti viinin tasapainoinen ja aavistuksen kirpeäkin hapokkuus muuttaa maun kuivemmaksi; muiden aromien paljastuessa alta kokonaisuus muuttuu selkeästi moniulotteisemmaksi. Kielellä pyörii omenan ohella yrttisyyttä, trooppisen persikkaista hedelmää, makeaa sitrusta, kepeää mineraalisuutta ja hienovarainen vivahde autolyysistä paahteisuutta. Mousse on pienikokoinen, kirpeästi kieltänipistelevä ja pitkäkestoinen.

Lopuksi viini jättää jälkeensä hyvin rapsakan, freesin ja nuorekkaan jälkivaikutelman, jossa raa'ahko omenaisuus, yrttisyys ja hento kukkaisuus jatkuvat melko pitkään.

Kokonaisuutena perus-Pongrácz on yhtä mainiota kamaa kuin muistinkin: se on tasapainoinen, pirteä ja miellyttävästi kielellä kasvava uuden maailman skumppa. Viinissä on balanssi kunnossa, aromimaailmasta löytyy syvyyttä ja rakenteen puolesta viinin voi melko huoletta heittää ruokapöytäänkin.

Pongrácz ei selvästikään pelaa massalla tai vaikuttavuuskertoimella, vaan enemmän hienovaraisuudella ja moniulotteisuudella. Vaikka viini on selkeästi melko hedelmävetoinen, on se paljon vakavampi ja vakavastiotettavampi kuin monet vastaavanhintaiset uuden maailman Champagne-kloonit. Varsin passelia kamaa hintaluokassaan.

Lyhyesti: Hedelmävetoinen, tasapainoinen ja tyylikäs shamppanjamenetelmällä valmistettu uuden maailman kuohuviini.

Arvio: Tyylikäs – todella mallikas esitys uuden maailman perustason kuohuvaksi. Ei kykene tarjoamaan Champagnen mineraalisuutta, mutta muuten pistää peliin enemmän syvyyttä ja mielenkiintoa kuin monet edulliset shamppikset.

Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Bernard-Massard Auxerrois 2012

Bernard-Massard Auxerrois 2012

• Valmistaja: Caves Bernard-Massard
• Tyyppi: Valkoviini, Grand Premier Cru Côtes de Grevenmacher
• Maa: Luxemburg
• Alue: Grevenmacher
• Rypäleet: Auxerrois (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 12,90e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 13,50e (Tammikuu 2014, Alko)

Alkon valikoimissa ei vähään aikaan ole ollut Auxerrois-valkoviinejä, kun Thill'sin Auxerroiskin katosi valikoimista. Kuitenkin tässä tämän vuoden puolella hyllyille saapui erityisesti kuohuviineistä tunnetun Bernard-Massardin oma versio tästä Alsacessa ja Luxemburgissa yleisestä rypäleestä.

Auxerrois on geneettisesti hyvin lähellä Chardonnayta – molemmat kun ovat Gouais Blanc ja Pinot Noir -rypäleiden risteytymiä. Chardonnay kuitenkin on sopeutunut (kohtalaisen) hyvin myös lämpimiin viininviljelyalueisiin, kun taas Auxerroisia pidetään puhtaasti viileän ilmaston lajikkeena. Tämä kyseinen pullote on kerätty Luxemburgin Grevenmacherin alueelta ja sitä on kypsytetty 5 kuukautta teräksessä ennen pullotusta. Laatuluokitukseltaan Bernard-Massardin Auxerrois on jopa huvittavan mahtipontinen Grand Premier Cru -viini, eli se edustaa korkeinta Luxemburgin viinien laatuluokkaa.

Viini tuli vastaani Mikä viini 2013 -tapahtumassa, jossa nappasin sen testiin viimeisenä viininä yläkerran muuten kuohuviineihin keskittyneestä tarjonnasta ennen kuin siirryin alakerran standien ääreen.

Väriltään viini on hyvin neutraali, lähes värittömän vihertävä.

Tuoksultaan viini on hyvin runsas ja kypsä. Aavistuksen Chardonnaymaista tuoksumaailmaa hallitsee makea omenaisuus, taustalla tuntuu hentoa päärynäisyyttä ja persikkaa.

Maultaan viini on kuivahko tai jopa puolikuiva, eli viinin 10 g/l jäännössokeri tuntuu. Viinin kohtalainen hapokkuus pitää kuitenkin paketin mukavan napakkana, joten jäännössokeri ei missään nimessä hallitse kokonaisuutta. Hieman yksiulotteisessa makumaailmassa tuntuu kypsää omenaa, yrttisyyttä, hieman päärynää ja hento aavistus mineraalia. Suutuntumaltaan viini on melko täyteläinen ja lempeä, yleisilme on viileä ja hieman harmiton, mutta myös mukava ja miellyttävä.

Viinistä jää keskipitkä, kuivanpuoleinen ja lempeä jälkimaku, jossa tuntuu viheromenaisuutta, yrttiä ja mineraalia.

Viini ei yllätä, vaan on tyyliltään hyvin samanlainen kuin aikaisemmin vastaantulleet Auxerroisit: lempeä, helppo ja hedelmävetoinen. Luonnetta viinillä ei hirveästi selvästikään ole, mutta tästä tietynlaisesta kasvottomuudesta huolimatta kokonaisuus on mukavan tyylipuhdas, sopivan freesi ja hyvin tasapainossa. Pieni määrä jäännössokeria toisaalta selkeästi tuntuu pehmittävän viinin jo valmiiksi hieman tylppiä särmiä, mutta samalla tekee siitä varsin lupaavan oloisen kumppanin esimerkiksi mausteisemmille tai suolaisemmille ruoille.

Yleisesti B-M Auxerrois on varsin helppo ja miellyttävä valkoviini, joka hyvin viileänä on varsin mukiinmenevä kesäviini esimerkiksi piknikeille tai kevyemmille grillailuille, mutta näin talvisaikaan tarjoaa hyvän ruokaviinin jos kiinnostaa kokkailla pakkasilla mukavasti lämmittävia, hillityn tulisia curry-ruokia tai muita mausteisempia aasialaisannoksia.

Lyhyesti: Lempeän hedelmävetoinen, tasapainoinen ja puolikuivahko Auxerrois Luxemburgin kuuluisimmalta kuohuviinituottajalta.

Arvio: Miellyttävä – ei tarjoile suuria yllätyksiä, muttei kauheasti kevennä lompakkoakaan. Mukava, tasapainoinen ja yleiskäyttöinen arkiviini ruokapöytään tai aurinkoiseen kesäpäivään.

Hinnan (13,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Barth Riesling Brut

Barth Riesling Brut

• Valmistaja: Weingut Barth
• Tyyppi: Kuohuviini, bA Sekt Rheingau
• Maa: Saksa
• Alue: Rheingau, Hattenheim
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,89e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 20,10e (Tammikuu 2014, Alko)

Perinteisesti laadukkaaseen kuohuviiniin on mielikuvien tasolla yhdistetty jo useamman vuosisadan ajan hyvin tuoreina – jopa lähes raakoina – poimituista Chardonnay-, Pinot Meunier- ja Pinot Noir -rypäleistä valmistetut, hyvin pitkään pullokypsytetyt tekeleet. Vaikka tätä Champagnen maakunnassa luotua reseptia apinoidaankin innolla ympäri maailman, on monissa maissa myös pyritty kehittämään aivan omannäköisiä versiointeja huipppukuohuvista. Enkä siis nyt puhu mistään arkisista peruskuplivista, vaan oikeasti tyyliä ja mielenkiintoa huokuvista laatukuohuviineistä, jotka eivät selvästikään ole shamppanjaa, mutta voivat huoletta korvata sellaisen. Yksi tällaisena esittäytyvä kuohuviini on aikaisemmin tänä vuonna Alkon valikoimiin saapunut Barthin kuohuva Riesling, joka on onnistunut vakuuttamaan allekirjoittaneen jo useampaan otteeseen, mutta vasta syyskuisessa Mikä viini -tapahtumassa mukana oli muistiinpanovälineet, joilla viinistä jäi myös jotain mieleen.

Viinintekijäsukuun syntyneen Johann Barthin vuonna 1948 Rheingauhun perustama viinitalo Barth on tuottanut viinejä omalla nimellään jo vuodesta 1956, mutta ensimmäiset kuohuviinit talo toi markkinoille vasta 1990-luvun alussa. Tätä nykyä kuohuviineistä on kuitenkin tullut merkittävä osa talon tuotannosta ja peräti 40% talon viineistä on kuohuvaa. Kaikki Barthin kuohuvat ovat bA Sekt -merkittyjä, eli kuplat saadaan viineihin perinteisellä pullokäymismenetelmällä. Tätä nykyä edelleen Barthin suvun omistuksessa oleva viinitalo on tunnustettu yhtenä Saksan parhaista kuohuviinitaloista ja se on ollut Saksan arvostetun laatuviinijärjestö VDP:n jäsen vuodesta 1999.

Siinä missä yleensä kuohuviineihin käytettävät rypäleet ovat usein varsin tuoreita, jopa piirun verran raakojakin, Barth Riesling Brut on valmistettu hyvin kypsistä Riesling-rypäleistä, jotka ovat puristettu kevyesti kokonaisina rypäleterttuina. Niistä valmistetun viinin on annettu käydäterästankeissa ja sitten kypsyä pullossa hiivasakkojen kanssa peräti kahden vuoden ajan, minkä jälkeen pullot ovat "tanssitettu" perinteisesti käsin ennen uudelleenkorkitusta.

Väriltään viini on tasaisen kellanvihreä ja maltillisesti kupliva.

Tuoksu on kepeähkö ja jopa hennon pidättelevä, mutta myös vivahteikas. Siinä tuntuu kypsänmakeaa sitruunaa, aprikoosia, hunajaa, mineraalia ja hillittyä mausteisuutta; Hunajaisuus paikoitellen tuo mieleen jopa hennon jalohomeisuuden. Taustalla väijyy häivähdys sakkakypsytyksen tuomaa paahteisuutta.

Maltillisen tuoksun jälkeen viinin maku tuntuu suorastaan yllättävän intensiiviseltä ja voimakkaalta; kielelle suorastaan räjähtää hunajaa, sitruunankuorta, omenaa, persikkaa, aprikoosinkiveä ja kukkaista mausteisuutta. Yleisilme on vivahteikas, superekspressiivinen ja kaikin puolin upea. Kieltänipistelevä kuohu on varsin rapsakka, mutta myös tyylikkään tasainen ja pitkäkestoinen.

Viini jättää varsin rehevän jälkimaun, jossa tuntuu pitkään hunajaa, kuivattuja trooppisia hedelmiä ja kevyen suolaista mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on yhtä aikaa sekä runsas ja vivahteikas että suutapuhdistavan raikas.

Barthin Riesling Brut on ehdottomasti yksi parhaista kuplivista Rieslingeistä, mitä vastaani on tullut, ellei jopa paras. Kokonaisuus on niin uskomattoman runsas ja ilmaisuvoimainen, että lähin mielikuva minkä viinistä voi antaa, on mehevä Auslese tai kevyesti kehittynyt Großes Gewächs Riesling ryhdikkäillä kuplilla. Kokonaisuus on todella hurmaava ja siitä löytyy jatkuvasti uusia piirteitä, mitä ihailla.

Barth Riesling Brut on, kuten alussa jo totesin, varsin uskottava ja erittäin tyylikäs vaihtoehto shamppanjalle, mutta samalla uskaliaan erilainen ja tyyliltään selvästi omanlaisensa. Viinillä ei ole samanlaista eleganssia kuin parhaimmilla, selkeästi vanhempaan ikään ehtineillä shamppanjoilla, mutta toisaalta hintakin on tällä matalampi kuin yhdelläkään Suomessa myynnissä olevalla shamppanjalla! Voin kuvitella, että viinin hyvin kypsään ja intensiiviseen makumaailmaan perustuva ilmaisu ei vetoa hieman maltillisempien ja perinteisempien kuohuvien ystäville, mutta omasta mielestäni tässä on Alkon valikoiman yksi parhaista kuohuvista Champagnen ulkopuolelta.

Koska viinin viehätyksestä suurin teho perustuu sen runsauteen ja vaikuttavuuteen, on viini parhaimmillaan maljakuohuvana, jolloin viiniä voi huoletta ihailla lasin verran ilman pelkoa siitä, että tulisi kyllästymään viinin täyslaidalliseen tykitykseen. Jos viini on sen sijaan tarkoitus jakaa vain pienessä porukassa, lienee se parhaimmillaan hyvin jäähdytettynä – jopa jääkaappikylmänä – ruokajuomana riittävän runsaiden salaattien, merenelävien tai jopa vaaleiden lihojen kumppanina. Lisäksi on muistettava, että niin Riesling kuin shamppanjakin on klassinen blinien pari, joten voin ennakoida tästä viinistä varsinaista täsmäasetta vaikka minkälaisilla päällysteillä aseistetuille blineille!

Lyhyesti: Ylettömän ilmaisuvoimainen, runsas, vivahteikas ja kiitettävän rakenteikas kupliva Riesling. Ehdottomasti upea, erilainen vaihtoehto shamppanjoille, jos perinteiset ranskalaiset rupeavat kyllästyttämään.

Arvio: Erinomainen – kuin kuiva ja kuplilla varustettu versiointi Riesling-jälkiruokaviinistä. Hämmentävää, hurmaavaa ja herkullista kamaa.

Hinnan (20,10e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Korbel Brut

Korbel Brut

• Valmistaja: Korbel
• Tyyppi: Kuohuviini
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Kalifornia (Clarksburg / Lodi / Russian River Valley)
• Rypäleet: Chardonnay, Chenin Blanc, Colombard, Pinot Noir
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 13,78e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 13,99e (Joulukuu 2014, Alko)

Korbel lienee Yhdysvaltain tunnetuin kuohuviinin tuottaja – tämä kolmen tšekkoslovakialaisen Korbelin veljeksen vuonna 1882 perustama viinitalo on yksi USA:n suurimmista viinintuottajista ja sen kuohuvat ovat tulleet tunnetuiksi mm. Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisissa tarjottavina kuohuviineinä. Jenkeissä Korbel markkinoi viinejään mm. nimellä California Champagne, mikä on kielletty nimike EU:ssa, sillä tällä puolen Atlantia Champagne-nimikettä saa käyttää ainoastaan Champagnen maakunnassa valmistetuista viineistä. Tästä syystä Euroopan-vientiin tarkoitetuissa pulloissa lukeekin "California Sparkling Wine".

Viini on valmistettu kahdesta shamppanjoistakin tutusta rypälelajikkeesta (Chardonnay, Pinot Noir) ja kahdesta selvästi harvemmin kuohuviineissä tavatusta lajikkeesta (Chenin Blanc, Colombard). Rypäleet ovat kerätty kolmelta Kalifornian AVA-viinialueelta (Clarksburg, Lodi, Russian River Valley) ja niistä käytettyä viiniä on kypsytetty pullossa vuoden ajan ennen myyntiinlaskua.

Viini tuli testattua syyskuussa Mikä viini -tapahtumassa, jossa se päätyi hieman epäedulliseen asemaan, nimittäin viini tuli testattua juuri n. 10 erilaisen shamppanjan jälkeen.

Väriltään viini on yllättävästi nuoreksi kuohuviiniksi melko kellervä, mutta samalla kohtalaisen haalea.

Hurmaavan hienostuneiden shamppanjoiden jälkeen kontrasti Korbelin tuoksuun on melkoinen: lasista kohoava tuoksu on runsaan makean hedelmäinen, jopa imelän omenainen. Taustalla tuntuu kevyesti ylikypsää päärynää, rypäleisyyttä ja hentoa hunajaisuutta. Todella runsas ja erittäin makea tuoksu tekee kokonaisuudesta peräti sokerisen ja esanssisen oloisen; tuoksun perusteella odottaisin erittäin makeata kuohuvaa.

Suussa ensivaikutelman luo viinin mousse joka kuohahtaa todella runsaana, kirpeänä ja jopa pistelevänä, mutta erittäin lyhytkestoisena: alkukuohahduksen jälkeen kuplista jää hyvin vähän jäljelle. Makuprofiililtaan viini on kuiva, mutta myös yksiulotteinen: kielellä pyörii lähinnä esanssista omenaisuutta, makeaa persikkaisuutta ja aavistus päärynäisyyttä. 15 g/l jäännössokeri tuntuu enemmän kuin monissa makeammissakin kuohuvissa, erityisesti korkeintaan kohtalaisen hapokkuuden ollessa riittämätön tasapainottamaan hedelmäisyyden tuomaa makeutta. Kokonaisuus on simppeli, tylsä ja tyyliltään selvästi tarkoituksellisen massoihinvetoava, jopa kosiskeleva.

Viini jättää jälkeensä kevyen, lyhyehkön, makean omenaisen ja hennon rypäleisen jälkimaun.

Korbel Brut on Duval-Leroyn shamppanjaputken jälkeen melkoinen järkytys, mutta uskon, että se olisi jättänyt hyvin kylmäksi ihan sellaisenaankin nautittuna. Sen hedelmäisyys on hyvin esanssisen ja kosiskelevan makean oloista ja viinin nimestä löytyvä "Brut" kuulostaa suorastaan humoristiselta viinin tuntuvaan jäännössokeriin nähden. Voin ymmärtää viinin suosion jos sitä saa Yhdysvalloista muutamalla dollarilla, mutta lähes viidentoista euron hintaan näin ponneton ja paikoitellen jopa teollisen oloinen kupliva tuntuu ryöstöltä; kympin Cavat ovat Alkon hyllyillä huomattavasti luotettavampia sijoituskohteita.

Käyttötarkoitukseksi voin kuvitella viinille lähinnä erilaiset drinkkipohjat, mutta sellaiseen käyttöön Korbel on ainakin omaan makuuni turhan hinnakas tapaus. Omalta osaltani voin todeta viinin varmasti jäävän turvallisesti Alkon hyllyille.

Lyhyesti: Kuivasta yleisilmeestään todella makean ja jopa ylikypsän oloinen, ponneton ja kosiskeleva jenkkikuohuva. Perinteisellä shamppanjamenetelmällä tuotetuksi kuohuviiniksi varsinainen pettymys.

Arvio: Kehno – todella simppeli ja yksiulotteinen kuohuviini sellaisten massojen makuun, jotka eivät kuohuviinistä pidä. Vaikka viini on kuiva, ono se tyyliltään enemmän välimuoto skumpan ja limonadin väliltä.

Hinnan (13,99e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Duval-Leroy Femme de Champagne 2000

Duval-Leroy Femme de Champagne 2000

• Valmistaja: Champagne Duval-Leroy
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne
• Rypäleet: Chardonnay (95%), Pinot Noir (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 115,00e (Syyskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 116,00e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: dan murphy's

Monilla shamppanjataloilla on perustason pullotteensa ja parempien, korkeamman hintaluokan shamppanjoidensa ohella vielä erityinen, selkeästi muita hinnakkaampi huippukuohuva, cuvée de prestige, joka yleensä toimii talon näkyvimpänä tuotteena ja ns. käyntikorttina. Tunnetuimpia huippushamppanjoita ovat mm. Moët & Chandonin Dom Pérignon ja Roedererin Cristal. Syyskuisessa Mikä viinissä oli mukavana yllätyksenä esitteillä Duval-Leroyn prestiisishamppanja Femme de Champagne.

Vuonna 1859 perustettu Duval-Leroy on moniin suuriin shamppanjataloihin verrattuna 150 vuoden iällään verrattain nuori; se on kuitenkin myös samalla – toisin kuin monet muut suuret shamppanjatalot – edelleen yksityinen toimija Duval-Leroyn suvun omistuksessa. Talon toimintaa on modernisoitu merkittävästi Carol Duval-Leroyn noustua talon johtoon vuonna 1991 hänen miehensä kuoltua mm. laajentamalla tuotevalikoimaa ja panostamalla erityisesti vientiin. Tätä nykyä talo tuottaa itse kolmanneksen tarvitsemistaan rypäleistä 200 tarhahehtaarilla ympäri Champagnen viinialuetta ja ostaa kaksi kolmannesta sopimusviljelijöiltä.

Femme de Champagne on talon yhden vuosikerran sadon parhaimmista rypäleistä valmistettu huippuviini, jota valmistetaan ainoastaan parhaina vuosina. Viini on valmistettu pääosin Chardonnaysta, joka korjataan Avizen (Grand Cru Chapelle), Chouillyn (Grand Cru Moint-Aigu), Mesnil-sur-Ogerin (Grand Crus Aillerand & Chetillon) ja Ogerin (Grand Cru Terre de Noël) viinitarhoilta, sekä pienestä määrästä (max. 5%) Pinot Noiria, joka korjataan Bouzyn Grand Cru -tarhoilta. Jokaisen tarhan rypäleet käytetään erikseen tammitynnyreissä, minkä jälkeen viiniä kypsytetään sakan kanssa pulloissa vähintään 9 vuotta ennen myyntiinlaskua. Viini on saanut nimensä siitä, että se on kahden naisen – Duval-Leroyn johtaja Carol Duval-Leroyn ja talon viinintekijä Sandrine Logette-Jardinin – yhteistyönä syntynyt shamppanja.

Iän myötä viinin väri on alkanut taittua kevyesti kellervään.

Ulkonäköä enemmän ikä kuitenkin on todennettavissa viinin ilmaisuvoimaisesta tuoksusta, jossa tuntuu paahdettuja saksanpähkinöitä, kuivattua omenaa, mandariininkuoria, mausteisuutta ja uunituoreita keksejä. Kypsänmakea hedelmäisyys loistaa poissaolollaan; hillitty, vivahteikas hedelmäisyys ja erittäin pitkän sakkakypsymisen myötä syntyneet tertiääriaromit ovat keskenään upeassa balanssissa.

Makumaailma ei jää tuoksun lupaamista sävyistä jälkeen: kokonaisuus on kuiva, intensiivinen, fokusoitunut ja hienosti kehittynyt. Voimastaan huolimatta viini ei ole erityisen rehevä, vaan melko tiukkarakenteinen ja ilmaisultaan jopa yllättävän nuorekkaan oloinen; vaikka mousse on tasainen ja jopa vaatimattoman tuntuinen, pitää hapokkuus mainiosti otteessaan. Kielellä pyörii vivahteikasta pähkinäisyyttä, kuivattua omenaa, kohtalaisen tuntuvaa mineraalisuutta, sitruunankuorta ja hentoa hunajaisuutta.

Jälkimaussa tuntuu mantelia ja pähkinää, hiivaleipää ja briossia, suolaista mineraalia, hillittyä, hapokasta sitruksisuutta ja aavistus kermaisuutta. Femme jättää pitkän, moniulotteisen ja suussakehittyvän jälkivaikutelman.

Femme de Champagne on varsin vaikuttava esitys, joka varsin kehittyneestä, kompleksista aromimaailmastaan huolimatta vaikuttaa vielä varsin nuorelta kuohuvalta, joka on vasta matkansa alkutaipaleella; erityisesti hyvin tiukka rakenne tuntui suorastaan komentavan viinille lisää vuosia. Tämän vuoksi viini tuskin pystyi vielä antamaan parastaan ja siksi voisinkin tässä julistaa juuriarvioidun Duval-Leroyn Blanc de Chardonnay 1999:n tämän vuoden Mikäviinin mahtavimmaksi shamppanjakokemukseksi.

Kellariin ostettavaksi Femme de Champagne on kovemmanpuoleisesta (ja premium-tasoaan heijastelevasta) hinnastaan huolimatta ihan ymmärrettävä ostos, sillä viinin aromimaailma huokuu jo nyt varsin vaikuttavaa syvyyttä ja rakenne taas lupaa varsin pitkääkin kypsytyspotentiaalia; sen sijaan nyt korkattavaksi viini tuntuu hieman turhalta ostokselta, sillä pelkästään talon omasta katalogista löytyvä, yllämainittu Blanc de Chardonnay tarjoaa jopa tätä viiniä kehittyneempää ja vivahteikkaampaa aromimaailmaa alle puoleen hintaan. Monilta muilta viinitaloilta löytyy samaten parempia ostoksia lähitulevaisuuden kulutusta ajatellen.

Femme de Champagne kannattaa siis huoletta jättää kellariin rauhoittumaan ja keräämään lisää syvyyttä; itse suosittelisin palaamaan viinin ääreen lähempänä sen 20-vuotispäiviä. Jos kuitenkin viini on tarkoitus nauttia pian, suosittelen antamaan sille riittävästi aikaa avautumista varten ja tarjoilemaan sen hieman peruskuohuvaa lämpimämpänä. Uudistusmieliset voivat harkita jopa viinin varovaista dekantoimista.

Lyhyesti: Vaikuttava, kehittynyt, moniulotteinen premium cuvée, joka lähemmäs 15 vuoden iästään huolimatta on ilmaisultaan vielä varsin nuorekas ja jopa tiukka. Todella lupaava huippushamppanja, jonka paikka on vielä kellarissa, ei lasissa.

Arvio: Täydellinen – jo nyt todella upea, moniulotteinen ja kaikin puolin hurmaava esitys, joka kuitenkin vaikuttaa sellaiselta tapaukselta, joka säästelee parhaimpia paukkujaan vielä useampia vuosia.

Hinnan (116,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Duval-Leroy Blanc de Chardonnay 1999

Duval-Leroy Blanc de Chardonnay 1999

• Valmistaja: Champagne Duval-Leroy
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champgane
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 50,00e (Syyskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: champagnegallery

Mikä viini 10 vuotta -tapahtuman iäkkäimmän kuplivan titteliä taisi hallita Duval-Leroyn Blanc de Blancs -shamppanja Blanc de Chardonnay 1999, jota ei kyllä mielenkiintoisesti löydy lainkaan viinitalon omilta sivuilta. Tästä syystä muita viininvalmistuksellisia speksejä kuin käytetyn rypälelajikkeen (Chardonnay, duh) en pysty tässä kertomaan. En kyllä myöskään ole varma eroaako viini Duval-Leroy Vintagesta, joka myöskin näyttää olevan 100% Chardonnay.

Tämä kyseinen viini oli vielä hetki pari sitten Alkon tilausvalikoimassa – juustoiseen, kultaisilla sydämillä varustettuun pahviboksiin pakattuna – mutta näköjään se on aivan hiljattain poistunut, sillä nyt Alkon sivut eivät kyseistä tuotetta tunne.

Viinin jo varsin kiitettävä, 14 vuoden ikä näkyy sen hennon vihertävässä värissä, joka on vuosien myötä ryhtynyt taittumaan melko syvän kullankeltaiseen.

Ikä kuitenkin tuntuu selvimmin viinin upeassa ja monisyisessä tuoksussa, jossa tuntuu välillä vastapaistettuja hunaja-pähkinäleivoksia, välillä kaneliomenapiirakkaa vaniljakastikkeella. Taustalla tuntuu kypsiä, keltaisia hedelmiä ja makeata omenaisuutta. Lasista kohoava tuoksu on runsas, hienolla tavalla kehittynyt ja kaikin puolin hurmaava.

Ikä tuntuu tuoksun tavoin myös viinin maussa, mutta suussa Blanc de Chardonnay on selkeästi hedelmävetoisempi kuin nenässä. Vaikka todella runsas ja monisyinen maku on yleisilmeeltään kuiva, vihjailee kehittynyt kokonaisuus makeudesta; kielellä pyörii vastapuristettua omenamehua, marmeladisuuteen taittuvaa sitruunaa ja sitruunankuorta, palanutta sokeria, hunajaisuutta, hillittyä kermaisuutta ja vivahde makean pähkinäistä kauramantelipaistosta. Iästään huolimatta viinistä ei raikkautta puutu: mousse on pieni mutta tasainen ja ennen kaikkea pitkäkestoinen, hapokkuudessa on edelleen hyvin puruvoimaa ja se tukee mainiosti taustalla tuntuvaa mineraalisuutta.

Rehevä ja ilmaisuvoimainen jälkimaku, jonka viini kielelle jättää, on täynnä toffeeta, paahdettuja pähkinöitä, uuniomenoita, paahteisuutta, hillittyä mineraalisuutta, kevyttä hunajaa ja hentoa sienimäisyyttä. Viinistä jää hennosti suuta lämmittävä, vivahteikas, mehukas ja todella pitkään jatkuva jälkivaikutelma.

Huh. Duval-Leroyn vanha valkoinen pesi helposti lattiaa suurin piirtein kaikilla muilla päivän aikana maistetuilla kuohuviineillä, jos ei oteta (lähes tuplasti suuremmalla hintalapulla varustettua) Bollinger La Grande Annéeta lukuun. D-L Blanc de Chardonnay on suorastaan upea, hurmaavalla lailla kehittynyt ja erittäin tasapainoinen Blanc de Blancs, joka on täynnä charmia ja suorastaan kerjää korkkaamista. Viinin voi vielä odottaa säilyvän kaapissa helposti muutamia vuosia, mutta nyt ollaan selvästi saavutettu huippu ja pullon voi korkata aivan huoletta.

Viini on suorastaan hämmentävän iäkäs, hurmaava ja suorastaan vaarallisen herkullinen tuttavuus hintaluokassaan – todellinen sääli, että viini poistui valikoimasta. Onnellisia ovat ne, jotka kerkesivät napata putelin talteen.

Lyhyesti: Todella herkullinen ja hurmaavalla tavalla kehittynyt Blanc de Blancs, joka suorastaan ryöppyää iän tuomia aromeja, mutta silti tarjoilee taustalta vielä nuoren kuohuvan hedelmää ja raikkautta. Viini, jonka kypsyttämisen muut ovat hoitaneet puolestasi ja jonka voi korkata huoletta vaikka heti.

Arvio: Täydellinen – todella charmantti esitys, josta ei tunnu puuttuvan mitään. Varsin vaikuttava valinta esimerkiksi runsaille kasvisruoille tai vaalealle lihalle, mutta näin ihastuttava viini on parhaimmillaan ihan sellaisenaan, ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä.

Hinnan (50,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Duval-Leroy Cuvée Design Paris

Duval-Leroy Cuvée Design Paris Brut

• Valmistaja: Champagne Duval-Leroy
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne
• Rypäleet: Pinot Noir (60%), Chardonnay (40%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 41,00e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 43,50e (Tammikuu 2014, Alko)

Perus-Duval-Leroyn jälkeen oli luontevaa siirtyä saman tuottajan linjastossa seuraavalle portaalle laatuasteikossa. Cuvée Paris on Duval-Leroyn pariisilaistunnelmaa ulkoasullaan henkivä pullote, joka on valmistettu Champagnen kahdesta merkittävimmästä rypälelajikkeesta, Pinot Noirista ja Chardonnaysta. Juuri mitään tietoa viinin valmistuksesta ei tahdo löytyä, joten nähtäväksi jää onko ekspressionistitaiteilija NeRoy Neimanin luoma ulkoasu ainoa syy minkä vuoksi viinillä on enemmän hintaa kuin perus-Brutilla.

Väriltään viini on kellanvihreä, mutta perus-Brutia piirun verran syvemmän kellervä.

Tuoksu on – kuten myös perus-Brut – kevyehkö, mutta yllättävän kompleksi; hedelmäisyys on hyvin vaisua tuoksussa, jossa erottuu korkeintaan hillittyä, hieman makeahkoa kaneliomenaisuutta. Sen sijaan pintaan puskee enemmän maamaisuutta, hentoa voimaisuutta, kevyttä sakkakypsymisen tuomaa paahdetta ja hiivaista ranskanleipää.

Mousse kuohahtaa melko innokkaasti saapuessaan suuhun, mutta muuten kouhu on kohtalaisen lyhytkestoinen ja kuplat haihtuvat suht nopeasti kieleltä. Kuiva ja kevyehkö makumaailma ei ole erityisen intensiivinen tai vaikuttava, mutta sen sijaan mielenkiintoinen ja vastaavan hintaluokan shamppiksiin mukavan erilainen: tuoreen viheromenaisuuden ohella tuntuu jopa yllättävän runsasta marjaisuutta, mineraalia, kevyttä yrttisyyttä, hunajaisuutta, hentoa paahtoleipäisyyttä ja aavistuksen verran pippuriseenkin taittuvaa mausteisuutta. Napakka hapokkuus on hyvin balanssissa yleisilmeen kanssa. Persoonallisesta makuprofiilistaan huolimatta Cuvée Paris ei kuitenkaan tunnu mitenkään erikoiselta tai haastavalta, vaan kaikin puolin miellyttävältä ja elegantilta.

Parisin jälkimaku on sitruksinen – paikoitellen tuntuva 10 g/l jäännössokeri taittaa sitä jopa hennon makeaksi sitrusmarmeladisuudeksi – yrttinen, tuntuvan mineraalinen, aavistuksen mausteinen ja melko pitkä. Hyvin hapokas ja freesi ilmaisu jättää varsin napakan ja suutapuhdistavan jälkivaikutelman.

No, vaikka Duval-Leroyn perus-Brut oli varsin mainio esitys, eikä missään nimessä hinnalla pilattu, puolustaa Cuvée Design Paris helposti paikkaansa himpun hinnakkaampana esityksenä: kokonaisuus on laadukas ja aromimaailmaltaan vastaavanhintaisiin kupliviin verrattuna jännittävä ja mukavan erilainen. Rakenteeltaan tai voimakkuudeltaan viini ei juurikaan eroa vastaavan hintaluokan pullotteista, mutta juuri sen astetta mielenkiintoisempi ilmaisu nostaa sen mukavasti kilpakumppaneidensa yläpuolelle.

Viinillä on hyvin rakennetta kestääkseen kypsyttelyä – ja voin kuvitella sen hyötyvän muutamien vuosien odottelusta – mutta viini ei missään nimessä edellytä lisää ikää; se on juuri nyt mukavan ekspressiivisessä ja luonteikkaassa tikissä. Jos kaipaat uuteen vuoteen juhlan tuntua, kannattaa käydä nappaamassa pullo tätä talteen!

Lyhyesti: Tasapainoinen perus-shamppanja, joka erottuu edukseen muista persoonallisen vivahteikkaalla, tuntuvan marjaisella ja kohtalaisen mausteisella makumaailmallaan. Mainio shamppanja nuorena juotavaksi, mutta kehittynee edelleen helposti muutamien vuosien ajan.

Arvio: Tyylikäs – varsin tasokas ja mielenkiintoinen esitys, joka valaa uskoa Duval-Leroyn tuotantoon: jos pelkästään talon peruspullotteet ovat tätä tasoa, kuinka laadukkaita ovat talon huiput?

Hinnan (43,50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Duval-Leroy Brut

Duval-Leroy Brut

• Valmistaja: Champagne Duval-Leroy
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne
• Rypäleet: Pinot Noir (60%), Pinot Meunier (30%), Chardonnay (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 36,90e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
  
• Hinta poistumishetkellä: 26,19e (Marraskuu 2013, Alko)

Tämänvuotiset Mikäviinit – siis Mikä viini -tapahtuman 10-vuotisjuhlat – olivat siitä mukava poikkeus normaaliin Mv-linjaan, että vihdoin tänä vuonna oli useita shamppanjataloja esitteillä – normaalisti kun ihmeteltävänä on ollut vain ja ainoastaan Bollingerin tuotantoa. Nyt Bollingerin ja Roedererin tarkastaneena oli luontevaa jatkaa Duval-Leroyn tiskille, jonka edessä tuntui olevan kuohuviinisalin kovin tohina.

Erikoista kyllä, voisin nimittäin vannoa, että perus-Duval-Leroy – joka on ihastuttavan minimalistisesti nimetty pelkäksi "Brutiksi" – on Alkon perusvalikoimissa, mutta Alkon sivut eivät mitenkään löydä tuotetta, edes sen normaalilla tuotenumerolla. Liekö viini sitten poistunut jossain välissä huomaamattani? edit: Olihan se viini poistunut, ihan tässä hiljattain. Viinin tarkkoja speksejä viinitalon kotisivut eivät kerro, mutta omien tietojeni mukaan nyt myynnissä oleva pullote on melko Pinot-voittoinen (vain 10% Chardonnayta) ja pohjaviininä toimii viini vuosikertaa 2008, johon on lisätty talon reserve-viinejä. Kypsytysajoista tai mahdollisesta tammen käytöstä ei nopea netin selailu antanut vastauksia.

Väriltään D-L Brut on nuorekkaan kellanvihreä.

Tuoksultaan viini on kevyehkö, muttei sulkeutuneen, vaan hillityn ja hienostuneen oloinen. Nokkaan kohoaa Pinot-voittoisesti kypsempää omenaisuutta ja aavistus tummempaa hedelmäisyyttä, mutta myös miellyttävästi hieman kehittyneempää tavaraa: vastaleivottua kahvileipää ja paahtoleivänmuruja.

Yleisilmeeltään viini on suussa lähes rutikuiva ja melko hapokas. Miellyttävän tyylikäs, kevyesti kehittynyt ja hieman rotevammanpuoleinen makumaailma tarjoilee kypsää omenaisuutta, paikoitellen kirpakkaakin sitruksisuutta ja hentoa leivoksisuutta; taustalta häilyy aavistuksia punaisemmasta ja mehevämmästä hedelmäisyydestä. Viini on suutuntumaltaan runsas ja voimakas, muttei varsinaisen suurikokoinen, vaan enemmän kepeänpuoleinen. Kuohu on kevyehkö, mutta intensiivinen ja pitkäkestoinen.

Varsin kuivan keskimaun jälkeen viinin pitkähkö jälkimaku tuntuu selkeästi makeammalta ja kypsemmän hedelmäiseltä. Viinistä jää kielelle kypsän omenaisuuden ohelle tyylikästä mineraalisuutta, hentoa marjaisuutta ja aavistus pähkinäisyyttä.

Suuren viinitalon perustason pullotteeksi Duval-Leroy Brut ilahduttaa varsin tasokkaalla ja hintaansa nähden miellyttävän moniulotteisella otteella: niin ryhtiä ja rakennetta kuin potentiaaliakin riittää hyvin muutamien vuosien kypsyttelyyn, mutta ennen kaikkea viini on mainiossa tikissä juuri nyt, eikä pulloa tarvitse turhaan ruveta panttaamaan. Mainio valinta niin maljakuohuviiniksi, arjen juhlistajaksi tai tyylikkääksi ruokaviiniksi – bodya viinillä on sen verran, ettei se ihan helposti kavahda rasvaisia tai tuhdimpia purtaviakaan.

Lyhyesti: Tasapainoinen, moniulotteinen ja rakenteikas perustason shamppanja, josta löytyy niin Pinot-vetoista harteikkuutta kuin kypsytyksen mukanaan tuomaa vivahteikkuutta. Hintaluokassaan varsin tasainen suorittaja, josta ei löydy pahaa sanottavaa.

Arvio: Erittäin hyvä – hyvin miellyttävä, tasapainen ja laadukas kupliva, joka on Champagnen suurten viinitalojen perusviinien sarjassa hinnaltaan melko edullinen, mutta onnistuu silti tarjoamaan enemmän mielenkiintoa kuin muiden talojen monet hinnakkaammatkin esitykset. Varma, laadukas ostos.

Hinnan (36,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Hinnan (26,19e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Louis Roederer Brut Vintage 2006

Louis Roederer Brut Vintage 2006

• Valmistaja: Louis Roederer
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne
• Rypäleet: Pinot Noir (70%), Chardonnay (30%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 63,60e (Syyskuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: 64,10e (Tammikuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)

kuva: mcguires cellars

Mikä viini -tapahtumassa ensimmäisen päivän alkuhetkinä shamppanjastandien tuntumassa kävi melkoinen hulina ja pelkästään yhtä maistiaislasillista varten joutui tappelemaan melko lailla – mikä ihme siinä mahtaa olla, että tällaisissa tilaisuuksissa yleisö näkee parhaakseen keskustella viinistä parin kolmen hengen seurueissa AIVAN STANDIN EDESSÄ? Asia on eri, jos jää jutustelemaan tuottajan tai esittelijän kanssa standin ääreen, mutta Mikäviinin kuohuviinitilassa yleisö oli muodostanut tehokkaan barrikadin melkein kaikkien standien eteen ja seurustelua varten tarkoitetut pöydät salin keskellä loistivat tyhjyyttään. On se jumalauta ihme hommaa.

Juuh, itse asiaan. Roedererin tuotannossa ylivoimaisesti suurinta osaa hallitsee talon peruskuohuva, Brut Premier, ja loput tuotannosta jakaantuvat keskitason pullotteiden (Vintage, Rosé Vintage, Blanc de Blancs) ja lippulaivaviini Cristalin välille; vuosittain viinitalo tuottaa n. 3,2 miljoonaa pulloa, joista Brut Premieriä tuotetaan n. 2,2-2,5 miljoonaa (n. 70-80%) ja Cristalia n. 300,000-400,000 pulloa (n. 10%). Roederer Vintage on nimensä mukaisesti vain yhden vuosikerran viini, jossa suurinta osaa näyttelee pohjoiseen aukeavien Grand Cru Verzenay -tarhojen Pinot Noir; seasta löytyy myös Chardonnayta, jonka alkuperää viinitalon sivut eivät paljasta. Viinistä kolmannes kypsytetään suurissa, tammisissa foudres-tynnyreissä ilman happoja pehmentävää malolaktista käymistä. Pulloissa viinin annetaan kypsyä vähintään 4 vuotta sakan kanssa ja sakanpoiston jälkeen vielä ylimääräiset 6 kuukautta ennen myyntiinlaskua.

Hieman iäkkäämmäksi viiniksi Brut Vintagella on varsin vaatimaton, kellervän ja hailakan neonvihreän välimaastoon asettuva väri.

Tuoksua hallitsee sitruksisuus ja kevyt, miellyttävän aromaattinen kukkeus, mutta viinin ikä rupeaa hieman erottumaan – taustalla tuntuu kevyesti kehittynyttä ranskanleipää ja pienin aavistus paahdettua pähkinää.

Makumaailmassa Pinot Noir ei tuo kokonaisuuteen niinkään punertavaa hedelmää, vaan enemmän rotevuutta ja tiukkaa, voimakasta otetta. Makumaailmaa hallitsevat raa'an omenan sävyt ja jopa sitruunaisen kirpeä sitruksisuus ekä paikoitellen mukavan jykevähkö mineraali, mutta taustalla häilyy vihjeitä viinin piirun pidemmästä kypsyttelyajasta: hentoa pähkinäisyyttä, hillityn hiivaista leipätaikinaa ja aavistus karamellia. Viinin mousse on muihin äskettäin testattuihin kuohuviin verrattuna melko hillittyä ja jopa harvaa, mutta samalla todella pontevaa ja voimakkaasti nipistelevää. Ryhtiä ja voimaa viinissä tuntuu eloisan, puruvoimaisen hapokkuuden puolesta riittävän.

Viinistä jää varsin hienostunut jälkimaku, jossa vihertävä omenaisuus, mineraalisuus ja suun takaosissa häilyvä pähkinäisyys asettuvat melko pitkäksi aikaa tasapainoiseksi – joskin myös hieman yksiulotteiseksi – jälkivaikutelmaksi.

Yleisesti Roedererin vuosikertapullote on selvä laadullinen harppaus talon hieman tylsähköstä peruspullotteesta. Siinä missä Brut Premier oli tasapainoinen ja laadukas, mutta loppupeleissä myös hieman yllätyksetön ja tylsä shamppis, on Brut Vintage varsin vakuuttava, roteva ja ennen kaikkea lupaava esitys. Tämä viini ei tammestaan huolimatta pelaa samanlaisella aromitykityksellä ja massalla kuin esimerkiksi Bollinger, vaan on selkeästikin enemmän aromeiltaan hillitympi mutta rakenteeltaan rotevampi tapaus, joka rupeaa vasta pikku hiljaa vihjailemaan siitä kaikesta, mitä viini voi tulevaisuudessa tarjota.

Nyt Brut Vintage on vielä erittäin tiukkarakenteinen, aromeiltaan nuorekas ja paikoitellen harteikkuudessaan jopa aavistuksen brutaalin oloinen vuosikertakuohuva, joka selkeästi kaipaa lisää aikaa. Nyt korkattuna viini on kyllä herkullinen, mutta samalla turhan nuoren ja hermostuneen oloinen – tätä pullotetta on siis turha lähteä availemaan ennen viinin 10. ikävuotta. Potentiaalia viinistä löytyy helposti paljon pidempäänkin kypsyttelyyn.

Lyhyesti: Hyvin rotevarakenteinen, tiukka ja tyylikäs vuosikertashamppanja, josta erottuu häivähdyksiä sen keräämästä iästä. Viini kuitenkin vaikuttaa tarvitsevan lisää ikää tasoittuakseen, rauhoittuakseen ja saadakseen vivahteikkaat tertiääriarominsa taustalta paremmin esiin.

Arvio: Tyylikäs – lupaava, kypsytystä vaativa esitys, joka ei vielä näin "nuorena" selvästikään tarjoile vielä parastaan. Viinin voi helposti kuvitella hyvinsäilytettynä vain parantavan laatuaan seuraavien vuosien, parhaassa tapauksessa peräti vuosikymmenien aikana.

Hinnan (64,10e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Louis Roederer Brut Premier

Louis Roederer Brut Premier

• Valmistaja: Louis Roederer
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne
• Rypäleet: Chardonnay (40%), Pinot Noir (40%), Pinot Meunier (20%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 46,90e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 47,90e (Tammikuu 2014, Alko)

No niin, nyt kun ollaan saatu syyskuisen mikä viini -tapahtuman shamppanjasaldo käyntiin mainiolla Bollinger LGA:lla, voidaan jatkaa samaa rataa useammankin shamppiksen voimin! Toivottavasti shamppanja-arviot kiinnostavat, sillä niitä nyt pesee.

Bollingerin tarjonnat tarkastettuani siirryin (pungersin, pujahtelin ja ujuttauduin – väenpaljous shamppanjastandeilla oli edelleen melkoinen) tarkastamaan Louis Roedererin tarjontaa. Nielin pettymyksekseni keisari Aleksanteri II:lle luodun ja rap-kulttuurin blingiin (vielä hiljattain) olennaisena osana kuuluvan Cristalin puuttumisen johdosta ja siirryin testaamaan Roedererin perus-shamppista, Brut Premieria.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen lanseerattu Brut Premier muodostaa Roedererin koko tuotannon selkärangan – peräti 70-80% kaikista Roedererin tuottamista viineistä on Brut Premieriä. Viini on sekoitus yli 40 eri tarhan rypäleistä tehdyistä viineistä ja niitä sekoitetaan viiniin peräti kuutta eri vuosikertaa – merkittävä ero normaaliin käytäntöön, jossa perustason cuvée tehdään sekoittamalla vain vuotta vanhempaa vuosikertaa tuoreimman vuosikerran kanssa. Brut Premieristä 90% on tuoreinta vuosikertaa ja 10% vanhempia reserve-viinejä. Roederer kypsyttää tuoreimman vuosikerran pohjaviinistä 5% tammessa, minkä lisäksi kaikki reserve-viinit kypsyvät tammessa – myöskin harvinainen ratkaisu lähinnä terästankkien dominoimassa Champagnessa. Brut Premierin annetaan kypsyä korkin alla sakkojen kanssa 3 vuotta ja sakanpoiston ja n. 10 g/l dosagen annostelun jälkeen viinin annetaan asettua pullossa vielä 6 kuukauden ajan ennen myyntiinlaskua.

Väriltään Brut Premier on vaalean vihertävä.

Tuoksu on melko kevyehkö ja hieman vaitonainen: makeaa omenaisuutta joka taittuu kevyesti hunajaisuudeksi, sekä hennosti kypsytyksen tuomaa kehittyneen viinin leipäisyyttä ja tammen aavistuksen pähkinään vihjaavaa mausteisuutta.

Aivan ensimmäiseksi suuta tervehtää hyvin kuohkea mousse, jonka tasaannuttua paljastuu kuiva, eloisan hapokas ja melko rapsakkakin kuohuva. Freesi makumaailma tarjoaa tuoretta punaomenaisuutta, paikoin jopa greippistä hapokkuutta sekä tammen ja autolyysin aromeista sekoittuvaa, taustalla värjöttelevää vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja yleisilme melko nuorekas ja suoraviivainen.

Keskipitkässä, varsin raikkaassa ja hapokkuudessaan paikoitellen sitruksisen kirpeässäkin jälkimaussa erottuu häivähdyksiä sakkakypsytyksen hiivaleipäisestä paahteisuudesta ja mineraalisuudesta.

Roedererin perus-shamppis on varsin pätevää ja kaikin puolin hyvin tehtyä, tasokasta tavaraa, mutta viiniä välillä ihastellessa, välillä ihmetellessä tulee pohdittua sen tarjoaman makuelämyksen ja kovanpuoleisen hinnan välistä yhteyttä. Kyllähän tästä viinistä löytyy lukemattomasti enemmän niin aromien syvyyttä kuin ihailtavaa rakennetta verrattuna esimerkiksi kympin kuohuviin, mutta kun siirrytään hieman tuntemattomampien tuottajien perus-shamppanjoihin, ei tämä tarjoa niihin verrattuna mitään muuta kuin tuplasti isomman hintalapun. Kun taas viiniä vertaa saman hintaluokan selkeästi rotevammalla ilmaisulla varustettuihin shamppanjoihin, kuten Bollinger Special Cuvée tai Charles Heidsieck Brut Réserve, jää Brut Premier selkeästi altavastaajan asemaan. Viini on kaikin puolin hieno ja tyylikäs kuohuviini, mutta toisin kuin esimerkiksi kaksi yllämainitsemaani viiniä, tästä en löydä mitään sellaista, minkä takia löysäisin kukkaroni nyörejä viiden kympin verran.

Asia voisi olla toinen, jos viinillä olisi enemmän ikää. Nyt, juuri myyntiinlaskettuna, Brut Premier on hyvin nuorekas ja viiden kympin kuohuvaksi turhankin mutkaton ja yksiulotteinen esitys, mutta antamalla sille lisää ikää asia voi hyvinkin olla toisin. Tyylillisesti tätä kuohuvaa ei ole tarkoitettu pitkään varastoitavaksi, mutta muutamalla vuodella viinistä voisi saada jo selkeästi enemmän irti kuin nyt.

Toisaalta sitä voi tässä kysellä onko järkevää ostaa vajaalla viidellä kympillä kuohuvaa, jolle pitää antaa vielä muutama vuosi lisää ikää, kun Alkonkin hyllyiltä löytyy vajaalla neljällä kympillä shamppanja, jonka kypsyttämisen viinitalo on hoitanut puolestasi?

Lyhyesti: Suuren ja nimekkään tuottajan rapsakka ja ryhdikäs peruslinjaston shamppanja, jonka suurimmaksi ongelmaksi paljastuu loppupeleissä melko suoraviivainen ja turhan nuorekas ilmaisu. Viinissä ei ole mitään, mikä nostaisi sen kilpailijoittensa edelle, päinvastoin – viini on laadukas, mutta loppupeleissä äärimmäisen yllätyksetön esitys hintaluokassaan.

Arvio: Hyvä – laadukas, tasapainoinen ja ennen kaikkea mukavan raikas ja rakenteikas esitys. Jättää näin nuorena kuitenkin toivomisen varaa mielenkiinnon ja aromien syvyyden puolesta – pari vuotta kellarissa voi tuurilla avittaa tässä.

Hinnan (47,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Bollinger La Grande Année Brut 2004

Bollinger La Grande Année Brut 2004

• Valmistaja: Bollinger
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne
• Rypäleet: Pinot Noir (66%), Chardonnay (34%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 99,90e (Syyskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 104,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: grand central cellars

Vihdoinkin Mikä viini -tapahtumassa tarjoutui mahdollisuus päästä shamppis-standien tuntumaan villeimmän alkuhulinan hellittäessä; suuntasin ensimmäiseksi tarkastamaan Bollingerin tarjonnan. Tarjolla oli neljä Alkosta löytyvää viiniä: Special Cuvée, Rosé Brut, La Grande Année 2004 ja La Grande Année Rosé 2004. En kuitenkaan tykitä tänne arvosteluja muista kuin tästä viinistä, sillä näiden muiden viinien arviot löytyvät jo täältä, enkä todennut vanhojen arvioideni merkittävästi eronneen nyt kirjaamistani havainnoista.

Vuonna 1829 perustettu viinitalo Bollinger, Bolly, on yksi tunnetuimpia, arvostetuimpia ja suurimpia kuohuviinitaloja Champagnessa, joka tekee monet asiat toisin kuin kilpailijansa – ja toisin kuin monet muut suuret viinitalot, Bollinger on edelleen yksityisomistuksessa ja Bollingerin suvun luotsaama. Bollinger on erityisen tunnettu viiniensä vaikuttavan suurikokoisesta ja jopa mahtailevasta tyylistä, mikä on seurausta siitä, että viinien käyttämisessä käytetään vanhoja ja hyvin pienikokoisia (205 l) tammitynnyreitä – perustason pullotteet käytetään osaksi tammessa ja pääosin teräksessä, kun taas vuosikerralliset viinit käytetään pelkästään tammessa. Tämä tammen käyttö shamppanjoissa on yleisesti varsin harvinaista. Lisäksi siinä missä monet shamppanjatalot turvautuvat sopimusviljelijöiltä ostettuihin rypäleisiin, Bollinger omistaa peräti 160 hehtaaria lähinnä grand cru- ja premier cru -luokiteltuja tarhoja, joilla talo saa katettua peräti 60% tuotannostaan. Bollinger myös ikäännyttää viinejään ennen myyntiinlaskua varsin reilusti – pelkästään perustason viinejä kypsytetään kellareissa vähintään kaksi kertaa lain vaatiman minimiajan, vuosikerrallisia viinejä usein huomattavasti pidempään.

La Grande Année -sarjan viinit edustavat Bollingerin tuotannon keskitasoa. Alunperin viini kulki nimellä Bollinger Vintage, mutta vuodesta 1976 viinejä on tuotettu nimen "Grande Année" alla. Vuonna 2004 viini sai nimensä eteen vielä määräisen artikkelin ja nykyisin kyseinen viinisarja tunnetaan nimellä La Grande Année. Kyseisiä viinejä tuotetaan vain erittäin hyvinä vuosikertoina, eli ei siis missään nimessä joka vuonna. LGA 2004 on tammessa käytetty ja rungoltaan kaksi kolmasosaa Pinot Noiria ja kolmasosa Chardonnayta – 88% grand cru -tarhoilta ja 12% premier cru -tarhoilta, Pinot Meunieria ei tippaakaan – minkä vuoksi se sopii varsin mainiosti pidempään kypsyttelyyn – tämän alleviivaamiseksi Bollinger on kypsyttänyt viiniä peräti seitsemän vuotta, joista n. viisi vuotta viini on viettänyt pullossa sakkojen kanssa. Viinin pitäisi tämän varsin pitkän kypsyttelyn vuoksi olla varsin valmis nautittavaksi heti ostettaessa, mutta LGA on tarkoitettu kestämään hyvinkin pitkää kypsyttelyä.

LGA:n väri on jo hieman iäkkäämmäksi viiniksi yllättävänkin vihertävä ja nuorekas.

Tuoksu on kohtalaisen runsas, varsin kehittynyt ja kaikessa kompleksisuudessaan erittäin hurmaava: pinnalla tuntuu toffeisuutta, murskattuja pähkinöitä, makeankypsää sitruksisuutta, hillittyä paahtoleipää, hunajaisuutta ja kevyttä, mutta taustaa vasten selvästi piirtyvää madeirisoituneisuutta. Taustalla värjöttelee makeaa, kevyen vaniljaista omenaisuutta ja hentoa tupakanpurua. Talon tyyli – runsas ikä ja tammi – tuntuvat siis varsin selvästi nokassa!

Suussa LGA toistaa ihailtavalla tavalla tuoksunsa elementtejä: kuiva ja vivahteikas makumaailma tarjoilee pähkinärouhetta, hunajaa ja poltettua sokeria, briossisuutta, kypsää sitruksisuutta – jopa sitrusmarmeladia – ja mantelisen mausteiseen taipuvaa madeirisoituneisuutta. Yleisilme on roteva ja intensiivinen, sekä melko hennon ja hiljaisenpuoleisen moussen vaikutuksesta suutuntumaltaan suht täyteläinen; tuntuva hapokkuus kuitenkin pitää viinin varsin mukavan ryhdikkäänä ja hyvin napakkana melko täyteläisestä suutuntumasta huolimatta. Makukokonaisuus on todella ihastuttavan runsas ja isokokoinen, mutta tuntuu enemmän täyslaidallisen tykitykseltä kuin harmoniselta kokonaisuudelta, jossa palaset ovat loksahtaneet kohdalleen.

Piktähkössä jälkimaussa viinin iän ja tammen tuomat piirteet tuntuvat vielä voimakkaammin varsinaisen hedelmäisyyden hukkuessa niiden alle: kielelle jää hunajaisuutta, poltettua siirappia ja pähkinäistä sherryisyyttä. Kevyehkö (7-8 g/l) dosage tuntuu makeahkona vivahteena, mutta melko runsas hapokkuus tuo tämän vastapainoksi sitruksista kirpeyttä.

Siitä huolimatta, että viinillä on ikää kiitettävät yhdeksän vuotta, on LGA 2004 vielä omalla tavallaan melko nuori tapaus: viinistä löytyy iästä kielivää sherryä ja madeiraa (jopa reilummin kuin vuosi sitten maistamassani LGA 2002:ssa), mutta balanssi tuntuu olevan vielä hieman hakusessa – toiset osa-alueet lyövät turpaan, siinä missä toiset hädin tuskin tuntuvat. Tästä hajanaisuudestaan huolimatta LGA 2004 on yksinkertaisesti todella vaikuttava, massiivinen ja kaiken kaikkiaan upea kuohuviini – erityisesti jos pitää aromeiltaan todella voimakkaista, jopa väkivaltaisista kuohuviineistä; punaviinimaailmasta lähin kiintopiste voisi olla nuori Brunello tai Amarone Riserva. Massaa ja oomphia siis löytyy, mutta eleganssia ei hirveästi.

Jos viinistä haluaa saada kaiken mahdollisen irti, suosittelen antamaan viinille reilulla kädellä lisää ikää – nyt viini on todella upea, moniulotteinen ja kaikin puolin roteva tapaus, mutta luotan viinin olevan huipullaan vasta sitten, kun kokonaisuus tasaantuu ja aromien eri osa-alueet tasaantuvat keskenään sopusuhtaisiksi elementeiksi – suosittelenkin siksi korkkaamaan viinin vasta vuosikymmenen loppupuolella. Jos viinin haluaa nyt korkata, suosittelen tarjoilemaan sen selkeästi jääkaapin lämpötilaa lämpimämpänä – n. 10-asteisena – ja yhdistämään runsasmakuisten ruokien kanssa – esimerkiksi Bollinger suosittelee sivuillaan mm. hanhenmaksaa, vasikkaa tai suolaisia juustoja viinin pariksi, mikä kuulostaa varsin järkevältä viinin aromien runsauden tuntien.

Lyhyesti: Selkeästi iäkkäämmänpuoleinen ja jo miellyttävästi kehittynyt huippushamppanja, josta löytyy lihaksikkuutta, intensiivisyyttä ja rotevaa makumaailmaa, mutta vielä melko vähän eleganssia. Todella vaikuttava ja upea esitys, joka jo hieman kehittyneistä piirteistään huolimatta vaikuttaa edelleen hyvin nuorelta ja tasapainoaan hakevalta. Kaikesta huolimatta huippukamaa ja kovasta hinnastaan huolimatta varma ostos.

Arvio: Täydellinen – vaikka tasapaino on hieman hakusessa ja fokusta puuttuu, vetoaa LGA:n massiivinen, tammen mausteisuuteen ja iän tuomaan pähkinäisyyteen nojaava ilmaisu allekirjoittaneeseen joka kerta. Uskomattoman upea kuohuviini, joka ansaitsee pitkäaikaisen lomaosakkeen kellarin parhailta paikoilta.

Hinnan (104,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.