Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.10.13

Fog Head Reserve Pinot Noir 2011

Fog Head Reserve Pinot Noir 2011
  • Valmistaja: Delicato Family Vineyards
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Monterey
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, Central Coast, Monterey
  • Rypäleet: Pinot Noir (91%), Durif (3%), Sangiovese (3%), Syrah (3%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 14,99e (Elokuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 14,99e (Helmikuu 2014, Alko)

Fog Head Pinot Noir on allekirjoittaneelle vanha tuttu, mutta koska on aina mukava ihmetellä viinien vuosikertojen mahdollista vaihtelua, oli Winestaten Yhdysvaltain viinit -tilaisuudessa esitelty vuosikerta 2011 ihan tervetullut tapaus.

Tässä viinissä on kyllä allekirjoittanutta aina ihmetyttänyt se, miksi Pinot Noirin sekaan pitää mennä sotkemaan muita lajikkeita. Ovatko talon Pinot Noir -rypäleet liian heikkotasoisia ettei niistä voi tehdä lajikeviiniä? Vai haluavatko talon viinintekijät tehdä Pinot Noiria, johon rypäle ei edes taivu? Joka tapauksessa, viiniin käytetty Pinot Noirin määrä on sentään saatu kasvatettua hieman kyseenalaisesta 84 prosentista yli yhdeksäänkymmeneen, mikä on toki plussaa. Lisäksi pehmeä ja mehevä Merlot on korvattu sekoituksessa yleensä ryhdikkäämmällä ja hapokkaammalla Sangiovesella.

Viiniin käytetyt rypäleet kerätään kolmelta Montereyn ala-alueelta: Arroyo Secosta, San Bernabesta ja San Lucasista, joilla viinitalolle nimen antaneet merisumut viilentävät viinitarhoja ja näin pidentävät rypäleiden kasvukautta. Tällöin rypäleillä on enemmän aikaa kehittää moniulotteisempia ja kehittyneempiä vivahteita ilman että ne ehtisivät tulla ylikypsiksi. Rypäleistä puristettua viiniä kypsytetään lopuksi 9 kuukauden ajan vanhoissa (kerran ja kahdesti käytetyissä) amerikkalaisissa tammitynnyreissä.

Väriltään viini on vaaleahkon punainen, hieman hailakka ja läpinäkyvä.

Viinin tuoreen marjaisen, freesin kirsikkaisen ja muutenkin mukavan raikkaan nokan seasta löytyy maamaiseen taittuvaa mausteisuutta, kevyttä savuisuutta ja hentoa, kevyesti vaniljaan taittuvaa tammisuutta.

Kuiva, keskitäyteläinen maku on aiemman vuosikerran tavoin varsin mehukas, mutta samalla myös tätä selkeästi hapokkaampi, ryhdikkäämpi ja sopivalla tavalla tiukempi. Kielellä pyörii kypsempää vadelmaa ja kirsikkaa sekä hieman hapokkaampaa puolukkaisuutta, hentoa savuisuutta ja hieman karvaaseen taittuvaa mausteisuutta. Tanniineja ei tunnu viinistä löytyvän juuri ollenkaan. Kokonaisuus ei ole niinkään runsas, vaan mukavan rakenteikas ja oheislajikkeistaan huolimatta Pinot Noiriksi hyvin tunnistettava.

Melko moniulotteinen jälkimaku seuraa tyylikkäästi keskimakua ja jättää kielelle rapsakan hapokkaan, karpaloisen marjaisen, mausteisen ja hennosti vaniljaisen tammisen maun. Viinistä jää pitkähkö ja yllättävänkin tyylikäs jälkivaikutelma.

Edellisen kerran Fog Headista jäi varsin miellyttävä, joskin myös ehkä turhankin siloiteltu ja pehmeä, lähinnä seurusteluun ja illanistujaisiin sopivan viinin yleisvaikutelma; tämä vuosikerta siistii ne vaikutelmat syrjään ja esittelee selkeästi vakavastiotettavamman, ryhdikkäämmän ja mielenkiintoisemman Pinot Noirin. Vaikka edelleen viinin "ylimääräiset" rypälelajikkeet aiheuttavat allekirjoittaneessa pientä nurinaa, on kokonaisuus nyt kuitenkin varsin uskottava Pinot, jonka voi kuvitella vaivattomasti ruokapöytään esimerkiksi erilaisten pata- tai linturuokien ääreen.

Lyhyesti: Mehukas, rakenteikas ja tasapainoinen jenkki-Pinot Noir, jonka aromimaailmaa hallitsee seasta löytyvistä lajikkeista huolimatta freesi ja miellyttävän herkkä Pinotmaisuus.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin kelvollinen ja tasapainoinen esitys sekä mukava tasonnousu viimeksitestattuun 2008-vuosikertaan verrattuna. Kalifornialaisuudestaan huolimatta viiniä ei olla runnottu piloille ylikypsällä hedelmällä tai liiallisella tammella, vaan kokonaisuus on varsin salonkikelpoinen. Luotettava, vaikkei niin erityisen luonteikas arki-Pinot.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

4 kommenttia:

  1. Alkon sivuilla lajikkeiksi ilmoitetaan Pinot Noir, Petit Sirah, Merlot, Syrah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, samat mitkä oli jo vuosikerrassa 2008 - sinne ei siis olla päivitelty tietoja muutamaan vuoteen. Itsellä on sen sijaan käsissäni maahantuojan prujut, joissa ilmoitetaan tälle kyseiselle vuosikerralle nuo tuonne kirjoittamani lajikkeet.

      Poista
    2. Ikäviä ja kiusallisen yleisiä tämäntyyppiset virheet Alkon tiedoissa. Luulisi, että samat prujut on sinnekin lähetetty.

      Kiitokset joka tapauksessa tästäkin hyvästä arviosta ja oikeiden tietojen esiin tuomisesta!

      Poista
    3. Kyllähän noita virheitä ja epätarkkuuksia vähän väliä pomppaa esiin, mutta ymmärtäähän sen, ettei Alkolla ole resursseja lähteä jokaista tuotetta erikseen tarkastamaan. Eri asia tietenkin on jos maahantuoja ilmoittaa Alkolle tuotetietojen muuttuneen, mutta itse en kyllä tiedä mikä on tässä tapauksessa asian laita.

      Kiitokset joka tapauksessa kehuista ja kiinnostuksesta!

      Poista