Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


28.5.13

Cono Sur Block 23 Riesling 2012

Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling 2012
  • Valmistaja: Viña Cono Sur
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Bío-Bío
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 12,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Simppelinpuoleisen, mutta ihan kelvollisen Bicicleta Rieslingin jälkeen siirryimme Winestaten Chilen viinit -tilaisuudessa viinitalon astetta parempaan Risukkaan: (tällä kertaa sekä Cono Surin, Winestaten että Alkon sivujen mukaan) Bío-Bíon laaksosta tulevaan yhden viinitarhan (Quitralma Block 23) Rieslingiin. Tämä kyseinen viini tunnettiin vielä edellisvuosikerrasta nimellä Visión Single Vineyard Riesling, ja tällä nimellä viinin vuosikerta 2011 plokkasi Vuoden Viini 2011 -tittelin Viini-lehdeltä – titteli, jota arvostan merkittävästi enemmän kuin esimerkiksi yllättävän samannimistä Vuoden Viinit -kilpailua, jossa palkintoja kylvetään kuin siemeniä keväällä.

Maistettuani viinin samoihin aikoihin kun viini palkittiin jäi allekirjoittaneelle vähän yhdentekevä kuva viinistä, eikä se oikein vakuuttanut. On kuitenkin varsin mielenkiintoista päästä maistamaan tätä palkintoviiniä nyt uudelleen kun se on uudelleenbrändätty toisella nimellä – toimiikohan viinin uusi vuosikerta paremmin makuuni?

Väriltään viini on paksuhko, valkoviiniksi varsin tiivis ja sävyltään ja kirkkaan kellanvihreä.

Tuoksultaan viini on runsas, erittäin aromikas ja jopa kosiskelevan makean hedelmävetoinen; hunajaa, makeata omenaa ja jopa omenasosetta, kevyttä kukkeutta ja aavistus dieselistä petrolisuutta.

Keskimaku jatkaa muhkean tuoksun linjoilla: suutuntumaltaan hyvin runsas, täyteläinen ja jäännössokerillaan (vain 6 g/l) puolikuivan yleisilmeen kanssa flirttaileva viini tarjoilee hunajaa, kypsää trooppista hedelmää, makeata omenaa, sitruunamarmeladia ja raikastavaa yrttisyyttä. Viini on hapokas, mutta kokonaisuuteen nähden voi todeta viinin olevan korkeintaan "melko hapokas" – freesiyttä ja raikkautta tuntuu puuttuvan ja viini vaikuttaa runsaan hedelmäsadon alla melko raskaalta tapaukselta.

Yrttinen ja mineraalinen jälkimaku on selvästi keskimakua kepeämpi, kuivempi ja freesimpi, jättäen kielelle hapokkaan viheromenaisen jälkivaikutelman, mutta kokonaisuutta se ei onnistu täysin pelastamaan.

Kokonaisuutena Cono Surin tarha #23:n Risukka ei onnistu vakuuttamaan vieläkään allekirjoittanutta – viinin todella runsas, kosiskelevan mehevä ja sanalla sanoen överi ilmaisu tuo mieleen kuumien vuosikertojen Grand Cru -Rieslingit Alsacesta ja Großes Gewächs -Rieslingit Saksasta, mutta ilman niistä usein löytyvää raikkautta ja balanssia. Tässä viinissä kyllä on happoja jonkinlaisen selkärangat verran, mutta kokonaisuudesta tulee silti hieman ryhditön yleisvaikutelma, minkä lisäksi hedelmää tuntuu muutenkin olevan aivan liikaa – jälleen siis se Cono Surin tyyppivika kyseessä: koetettu saada viiniin liian paljon kaikkea. Viini siis ei ole omaan makuuni, vaikka aiemminmainitsemistani Grand Cru- ja Großes Gewächs -Rieslingeistä usein pidänkin.

Kenties oikeanlaisen safkan kanssa viini voisi toimia paremminkin; jos ruoka riisuisi viiniä liiasta hedelmäisyydestään, leikkaisi hieman sen kypsää makeutta ja saisi tuotua hapokkuutta paremmin framille, voisi kokonaisuus pelittää jopa varsin mainiosti. Itse kuitenkin kääntyisin todennäköisesti jonkun vanhan, tutun ja hyväksitodetun tuotteen puoleen – 13 eurolla kuitenkin irtoaa jo varsin laadukkaita tekeleitä ympäri maailmaa.

Lyhyesti: Erittäin kypsä, mehevä, kosiskeleva ja raskaanpuoleinen yhden viinitarhan Riesling Chilen eteläisimmiltä viinialueilta. Varmaan tutustumisen arvoinen sellaisille, joiden mielestä Riesling on yleensä turhan kirpeä tai "hapan"?

Arvio: Keskinkertainen – teknisesti ihan moitteeton tapaus, mutta omiin mieltymyksiini peilatessa viinin tasapaino tuntuu olevan melko lailla hukassa; liikaa hedelmää, liian vähän rakennetta. Miten aina sieltä Chilen "viileimmiltä alueilta" tulevat viinit tuntuvat olevan niitä kypsimpiä ja rakenteettomimpia?

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

1 kommentti:

  1. Viini toimi ihan mallikkaasti sekä kalan (lohimedaljongit), että broilerin kanssa.Ei mielestäni yhtään liikaa hedelmää ja hapokkuuskin oli hyvä. Kysymyksessä vuosikerta 2011.

    hka

    VastaaPoista