Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

4.8.2020 mennessä blogissa on arvosteltu 1439 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.9.12

Cortese Cerasuolo di Vittoria 2010

Cortese Cerasuolo di Vittoria 2010
  • Valmistaja: Azienda Agricola Cortese
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Cerasuolo di Vittoria
  • Maa: Italia
  • Alue: Sisilia, Vittoria
  • Rypäleet: Nero d'Avola (60%), Frappato (40%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 13,79e (Syyskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 14,64e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuorossa Alkon viimeaikaisista uutuusviineistä yksi mielenkiintoisimpia ja yllättävimpiä tapauksia: vanhan viinitalo Cortesen Cerasuolo ("kirsikanpunainen") di Vittoria. Cerasuolo di Vittoria on Sisilian saaren ainoa korkeimman DOCG-tason viiniappellaatio, jonka viinejä saa valmistaa saaren kaakkoiskärjessä sijaitsevan Vittorian kylän ympäristössä. Kun miettii minkälaisia Alkoon tuotavat sisilialaispunaviinit keskimäärin ovat (meheviä, makeankypsiä, helppoja, yllätyksettömiä), tulee näihin mielikuviin peilattuna tämä luomuviini melko puun takaa.

Viinin väri on ohuehko, punaruskea ja kevyen granaattiomenainen. Tuoksu on todella omaperäinen ja maamainen, eikä vastaa lainkaan kuvaa tavanomaisesta Nero d'Avola -vetoisesta viinistä: nenään nousee mustaa, pölyistä maaperää (todennäköisesti tästä on kiittäminen Sisilian tuliperäistä maata), kevyttä valkohomejuuston homeisuutta, punaviinimarjaa, tupakanpuruja ja erityisesti Vino Nobilen mieleen tuovaa hapankirsikkaisuutta. Lähinnä uuden maailman mehevät hedelmäpommit mieleen tuova eteläitalialainen hilloisuus loistaa poissaolollaan.

Alkumaku on makeahkon marjainen, mutta hetkessä suutuntuman valtaa hyvin raikas hapokkuus, joka tekee viinistä todella eloisan ja jopa kirpeän oloisen. Hedelmäisyys on erittäin punaviinimarjaista ja kevyen mausteista, kokonaisuus on hyvin raikas, kepeähkö, kuiva ja miellyttävän vivahteikas. Tanniineja ei viinissä ole erityisen paljoa, joten raamit piirretään lähes yksinomaan napakalla hapokkuudella.

Jälkimaku on raikas, punaisen marjainen – erityisesti karpaloinen – ja pirteän hapokkuutensa ansiosta miellyttävän intensiivinen ja pitkähkö. Viinistä jää varsin persoonallinen, raikas ja puhdaspiirteinen yleisvaikutelma.

Viini on todellinen yllättäjä, lähinnä alkuperäalueensa Sisilian – pääasiassa meheviä ja helppoja punaviinejä tuottavan kuuman saaren – vuoksi, sillä viini on kaikkea muuta kuin klassinen kuuman alueen viini. Sokkona maistellessa arvaukseni olisi mennyt lähinnä Pohjois-Italiaan, jonnekin Alppien viileille juurille.

Napakan hapokkuutensa takia viini on melko ehdoton ruokaviini, mutta ihastuttavan kepeä ja raikas sellainen. Varsin varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi perus-Valpolicelloille tai edullisemmille Pinot Noireille.

Lyhyesti: Hyvin kepeä, persoonallinen ja raikkaan ryhdikäs Sisilian punaviini, joka onnistuu yllättämään erittäin positiivisesti.

Arvio: Erinomainen – ehdottomasti yksi parhaimpia Sisilian viinejä Alkon valikoimissa – ellei jopa paras.

Hinnan (14,64e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

4 kommenttia:

  1. Omaan makuuni oli hieman liian vaikea viini. Maku oli, paremman sanan puuttuessa, Liian rosoinen. Seuraavana päivänä tyhjiöpumppauksen jäljiltä viini oli menettänyt herkimpiä makuja, sekä samalla terävimmät piikit rosoisuudestaan. Tokana päivänä viini meni helpommin pastan kanssa kuin edellisenä päivänä, mutta oli samalla muuttunut ehkä hieman liian tylsäksi.

    Ei jäänyt minun "ostanpa uudelleen" -listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä reaktiosi – tosin veikkaan, että tuo kuvailemasi rosoisuus on juurikin sitä viinin poikkeuksellisen tuntuvaa hapokkuutta, jonka taas itse koin ilahduttavana raikkautena!

      Varmasti tuo hapokkuus lientyy yön yli maatessaan, mutta viini on totta tosiaan sen verran kevyt ja herkkä, että itse en uskaltaisi jättää sitä yön yli odottelemaan; pidempi dekantointikin arveluttaisi!

      Viini onkin ehdottomasti kepeitä ja hapokkaita viinejä arvostaville, ja erityisesti ruokaviiniksi tarkoitettu. Seurusteluviininä tai liian kevyen ruoan kumppanina viinin hapot voivat tökkiä hyvinkin nopeasti jos ei sellaisista viineistä juuri erityisesti pidä. Eli ei missään nimessä viini sieltä helpoimmasta päästä, mutta sen sijaan tyylilajinsa edustajana mielestäni varsinainen huippu.

      Poista
  2. Yllätyin itsekin seuraavana päivänä maun muuttumista kohti edulisempia normipunkkuja vaikka meilläkin tyhjiiöpumpattiin. Yleensä pumppaus kait pitää maut kasassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tyhjiöppumppaus ei missään nimessä pysäytä viinin "maun kasassa pysymistä" vaan korkeintaan hieman hidastaa siitä, mitä se olisi ilman pumppausta. Tämä nopeaus on kuitenkin riippuvaista sekä siitä, kuinka kevyttä viini on ja kuinka paljon sitä on pullossa jäljellä.

      Ja tämä viini on kyllä niin kepeä, että en ihmettele lainkaan sitä, jos se menettää valtaosan persoonallisuudestaan yön yli. En dekantoisikaan tätä enempää kuin korkeintaan tunnin ennen nauttimista, joten happikosketus yön yli kuulostaa melko rankalta, olkoonkin kuinka tyhjiöpumpattu!

      Poista