Brooklyn Black Ops 2012

Brooklyn Black Ops 2012

• Valmistaja: Brooklyn Brewery
• Tyyppi: Olut, Stout
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: New York, Brooklyn
• Maltaat: Maris Otter-, kristalli-, Weyerman Wheat-, pilsner-, suklaa- ja musta-; paahdettu ohra
• Humala: Willamette, East Kent Goldings
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 26,90e (Helmikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Brooklyn Brewerylle täytyy nostaa hattua ensinnäkin sen vuoksi, että heidän lagerinsa on melkeinpä ainoa lager, josta voin väittää rehellisesti pitäväni. Pidän jos jonkinlaisista oluista, mutta pohjahiivaoluet eivät onnistu herättämään juuri minkäänlaisia tunteita siellä positiivisella puolella.

Nyt Alkon hyllyille pamahti 1000 kpl kertaosto tämän samaisen panimon Black Opsia, vuodesta 2008 alkaen valmistettua, Bourbontynnyreissä kypsytettyä vuosikertastoutia. Tämä olut pannaan aluksi normaalina imperial stoutina, jonka jälkeen sitä kypsytetään neljän kuukauden ajan vanhoissa tammitynnyreissä. Lopuksi olut pullotetaan hiilihapottomana 0,75 litran kuohuviinipulloihin shamppanjahiivan kanssa, jossa se käy uudelleen kehittäen samalla hiilihapponsa – toisin sanoen samalla tavalla kuin perinteisellä Shamppanjamenetelmällä valmistetut kuohuviinit. Lisäksi koska olut on 100% pullokäytetty, takaa tämä oluelle erinomaisen kypsyttely- ja kehittymispotentiaalin.

Tässä päivänä eräänä sain eräältä ystävältäni (joka sattuu olemaan sekä kaima että kollega) ilmoituksen, että hän oli poistanut itselleen pullon jos toisenkin Black Opsia ja kutsui allekirjoittaneen tutustumaan. Nappasin lähi-Alkosta pari juuri hyllyille saapunutta "käsityöläisolutta" referenssimaistettaviksi ja lähdin liikkeelle.

Aloitimme Stadin Panimon American Saisonilla, joka oli varsin positiivinen esitys; huoletonta, raikasta ja keväistä olutta yhdistettynä jenkki-IPAmaiseen humalointiin. Olut toi mieleen enemmän IPA:n kuin Saisonin, mutta seasta löytyi myös Saisoneille tyypillisempää mausteisuutta ja yrttiä.

Seuraavaksi siiryimme tyylillisesti jo paljon lähemmäs illan kohokohtaa maistelemalla Huvila Oak Porterin, joka olikin hieman pettymys – oluen portterirunko oli melko vaisun ja vaatimattoman oloinen, kun taas tammi tuntui melko päälleliimatulta ja tunkkaiselta; jälkimakuun ei jäänyt mukavan rapsakkaa humalan katkeroa, vaan lähinnä ikävää, kuivan puisevaa katkeruutta.

Sitten itse asiaan! Vajaan puolisen tuntia pöydällä lämmenneestä pullosta kaatuu lasiin hyvin mustaa, paksua ja läpinäkymätöntä olutta. Puolet lasista kaappaa runsas, paksu ja melko kestävä, cappuccinonruskea vaahtokukka, joka ehtii hiljalleen haihtua olutta nuuskiessa. Olut ei kuitenkaan ole aivan tolkuttoman paksua, kuten esimerkiksi Nøgne Ø:n Imperial Stoutin tapauksessa, joka muistutti erehdyttävästi moottoriöljyä, vaan sen tuhtius tulee lähinnä sen täysin mustasta väristä – en ole varmasti koskaan aikaisemmin testannut olutta, jonka väriarvo on 545 EBC:tä! Ainoastaan aivan reunoilta olut taittuu hennosti tumman punaruskeaan mahongin sävyyn.

Tuoksu on melko runsas, muttei mitenkään hyökkäävä vaan melko lempeä – mutta myös paljon tammisempi kuin osasin odottaa. Lasista löytyy lähinnä tammista ja vaniljaista bourbonisuutta, kevyttä savua, vaahterasiirappia ja kevyesti suklaiseen taittuvaa mallasta. Todella runsaasta yleisvaikutelmastaan huolimatta tuoksu on jopa hieman vaatimattoman oloinen. Kokonaisuus on kuitenkin yllättävän viinillinen ja se tuokin mieleeni elävästi tönkkötammitetut uuden maailman tammipommit.

Hieman kevyehkön tuoksun jälkeen maku on todella suuri. Aivan ensimmäiseksi maku on vaatimaton ja hieman vetinen, mutta hetken päästä saapuu voimakas tamminen ja siirappinen potku, jota seuraa makea Bourbonisuus ja kevyt vaniljaisuus , jonka jälkeen maun tammisuus tuntuu hajoavan vähän joka suuntaan: löytyy muskottipähkinää, maitosuklaata, tummaa kaakaota ja maitokahvia. Olut tarjoaa tammea tammen päälle; uusia kerroksia ja vivahteita tuntuu löytyvän jatkuvasti lisää. Kokonaisuus on kaikessa tammisuudessaan harvinaisen viinillinen ja paljon vähemmän olutta muistuttava kun vertaan Black Opsia moniin muihin maistamiini Imperial Stouteina markkinoituihin mallasjuomiin. Suutuntuma on hyvin kermainen, notkeantäyteläinen ja matalahiilihappoinen. Oluen maltaisuus ja humalainen katkero on peittynyt melkein täysin todella voimakkaan tammen alle, mutta kokonaisuus onnistuu olemaan silti kaikesta tammestaan huolimatta yllättävänkin miellyttävä ja tasapainoinen – kunhan vain osaa nauttia kaikesta tästä tammesta. Aromien seasta kuitenkin löytyy myös kevyttä sitruksista hedelmäisyyttä ja hentoa kukkaisuutta, mikä vihjaa tammen alta pilkistelevään aromihumalointiin, jota soisi olevan näin runsaassa oluessa jopa hieman enemmän.

Monikerroksinen ja harvinaisen vivahteikas jälkimaku jatkaa keskimaun viitoittamalla tiellä: oluen kadottua suusta, kielelle räjähtää aromikkaan tamminen jälkivaikutelma, joka jättää jälkeensä makeata vaniljaa, vaahterasiirappia, kevyttä sikarin savua, kitkerän puisevaa maustetta, maustepippuria ja hieman Barleywinemäistä mallaksisuutta ja happamuutta. Jälkimaku tuntuu jatkuvan loputtomasti kielelle eikä uuden siemaisun kanssa tule mikään kiire – mehevä, tummanpuhuva tammisuus ja kevyesti happamanmakea mallas jatkuu todella voimakkaana ja selväpiirteisenä uskomattoman pitkään. Yllättävästi 10,5% alkoholi pysyy upeasti piilossa alusta loppuun eikä oluesta tullut korkeista volteista huolimatta mitenkään viinaista vaikutelmaa.

Onhan vajaa 30 euroa harvinaisen kova hinta oluesta kuin oluesta, oli se pakattu isoon tai pieneen pulloon. Mutta onko Black Ops hintansa arvoinen? Se riippuu. Litrahinnaltaanhan olut ei juurikaan eroa esimerkiksi Nøgne Ø:n Horizoneista, kun taas tyylillisesti Black Ops on harvinaisen upeasti siellä oluen ja viinin välimaastossa, niin suutuntumaltaan kuin aromeiltaankin, ja onkin melkoinen kokemus niin oluen- kuin viininystävällekin – kunhan vain osaa odottaa ja arvostaa tämmöistä määrää tammea juomassaan. Black Opsin tapauksessa tammi ei kuitenkaan onnistu häiritsemään allekirjoittanutta missään nimessä samalla kuin viineissä – niissä tammi tuntuu tulevan enemmän tielle ja hukuttavan aromeita, kun taas tummissa oluissa tammi tuntuu sointuvan siirappisine ja suklaisine aromeineen paljon paremmin kokonaisuuteen.

Lisäksi oluen kehittymispotentiaali vaikuttaa varsin lupaavalta – kenties ikääntyessään tammi ei menetä moniulotteisuuttaan, mutta väistyy kaikessa runsaudessaan antaen tilaa vielä hieman lapsipuolen asemaan jääneille maltaisille aromeille? Kokonaisuus ei ole varsinaisen makean maltainen, kuten esimerkiksi Nøgne Ø:n Horizonit, mutta Black Opsin paras paikka lienee silti sellaisenaan nautittuna jälkiruokana kuin esimerkiksi ruokaoluena – tällaiselle tammikäsittelylle on melko vaikeata löytää ruokapuolelta järkevää vastapainoa. Yleisesti Black Ops on ehdottomasti runsaimpia, aromikkaimpia ja kaikin puoli övereimpiä koskaan maistamiani oluita.

Lyhyesti: Loputtoman aromikas ja erittäin voimakkaan tamminen vuosikerta-Imperial Stout New Yorkista, joka asettuu tyylillisesti jonnekin oluen ja viinin välimaastoon. Kevyesti makeaan taittuva, suuntäyttävän täyteläinen nautiskeluolut, joka on valmistettu amerikkalaistyyliin "bigger than anything else."

Arvio: Erinomainen – onhan tämä jo niin överi kokemus, että melkein naurattaa, mutta kaikesta runsaudestaan huolimatta olut on varsin nautiskeltava, helppo ja tyylikkään aromikas esitys; eikä se missään vaiheessa varsinaisesti sorru kosiskeluun. Mainio olut, jolle kannattaa antaa useampi vuosi aikaa kypsyä ja joka kannattaa nauttia sellaisenaan, ajan kanssa ja ajatuksella.

Hinnan (26,90e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.