Damilano Barolo Lecinquevigne 2008

Damilano Barolo Lecinquevigne 2008

• Valmistaja: Cantine Damilano
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Barolo
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Langhe, Barolo
• Rypäleet: Nebbiolo (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 17,49e (Helmikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 17,75e (Helmikuu 2014, Alko)

Näköjään Alkossa yritetään nyt pitää pikkuista Baroloa hyllyssä pysyvämmin – n. vuosi sitten valikoimiin saapui suurena kertaostona puolikaskokoinen Revello Barolo, joka loppui valikoimista hiljattain, ja nyt näköjään sen tilalle saapui uusi kertaostos Damilanon Baroloa, joka on saanut nimensä Lecinquevigne – "viisi viiniä" – siitä, että viini on viiden eri kylän (Barolo, Grinzane Cavour, La Morra ja Novello, Verduno) 30-50-vuotiaiden köynnösten hedelmistä valmistettu viini.

Omasta mielestäni puolikaskokoinen Barolo on mitä mainioin idea, sillä yleensä Barolot ovat sen verran hinnakkaita, että kokonaisen pullon hinnaksi voi tulla melko isokin nippu rahaa, kun taas puolikas maksaa yleensä n. puolet sellaisesta (toki lisäten poikkeavan pullokoon lisää.) Lisäksi Barolot vaativat yleensä jonkin verran kypsyttelyä, mikä yleensä tapahtuu nopeammin pienemmässä pullokoossa.

Ikävä kyllä edellinen valikoiman pikku-Barolo oli hieman vikatikki. Vaikka viini oli mielestäni varsin miellyttävä ja nautittava viini, oli se niin hukutettu tammeen, että varsinaista Baroloa tammikäsittelyn alta oli hieman vaikea löytää. Tällä kertaa vuorossa oleva, tuottaja Damilanon peruslinjastoa edustava Barolo on kypsytetty 2 vuoden ajan vain vanhoissa tammitynnyreissä (80% suuria tynnyreitä, 20% pieniä) ja vuoden verran pullossa, minkä lisäksi Alkon tiedoissa lukee vain "kevyen tamminen", joten toivottavasti ollaan menossa oikeaan suuntaan!

Väriltään Lecinquevigne on syvän viininpunainen ja melko läpinäkyvä, mutta Baroloksi samalla aika tummanpuhuva.

Tuoksussa on aluksi kypsää luumua, makeata kirsikkaa, multaista maaperää ja kukkaisuutta; avauduttuaan hillitty, mutta paksuhko, maitosuklainen tammisuus ryhtyy valtaamaan alaa ja tekee tuoksusta hieman geneerisemmän ja yhdentekevämmän. Seassa alkoholi (14%) tuoksuu läpi melko eetterimäisesti.

Maku on aluksi kuiva ja melko tuntuvan hapokas; kuitenkin kypsää ja kevyen makeata kirsikkaa rupeaa pian erottumaan. Kokonaisuudessa on kevyttä, bitteristä karheutta, mutta tanniiniensa puolesta viini on Baroloksi melko hillitty – vaikkei kuitenkaan erityisen vähätanniininen – ja yleisilme on melko kypsä ja helppo. Aromeista löytyy rypäleelle tyyppillistä, vaikkakin melko hillittyä tervaisuutta, kevyttä nahkaa ja mustapippurista maustetta, mutta mitä enemmän viini ehtii avautua, sitä enemmän ne tuntuvat peittyvän nousevan tammisen mausteisuuden alle. Kokonaisuus on miellyttävän hillitty ja tasapainoinen, eli kypsyydestään huolimatta mistään överihedelmäisestä, uutta maailmaa kosiskelevasta viinistä ei ole kyse, mutta mielenkiinto tuntuu silti puuttuvan viinistä suht täysin – Lecinquevigne toimii varsin erinomaisesti ruoan kanssa ja on varsin miellyttävä siemailtava, mutta siinä ei ole juurikaan mitään, mikä perustelisi viinin hintalapun. Näin nuoreksi Baroloksi viini on varsin helppo ja kasvoton – ehkä viini on vielä raakile ja pidempi kypsyttely voisi tuoda asiaan parannusta? Tuottaja lupailee viinille kuitenkin 10 vuoden kehityskaarta vuosikerrasta.

Jälkimaussa kielellä jää katkeraa yrttiä, lakritsia, hentoa tammista maustetta ja hapankirsikkaa; jälkivaikutelma tuo mieleen enemmän kunnon Barolon kuin keskimaku.

Yleisesti Lecinquevigne on "ihan ok" Barolo – miellyttävä ja suht tasapainoinen, muttei oikeastaan juuri muuta. Alko on ottanut askelen oikeaan suuntaan, eli viini ei ole enää tuhannella eri tammen aromilla peitetty viini, vaan selvempi Barolo, mutta kuitenkin myös hyvin yllätyksetön ja näin nuoreksi jopa arveluttavan helppo tapaus; hedelmä on asteen verran turhan kypsää, tanniinit hieman turhan hillittyjä, tammea vieläkin tuntuu tulevan turhan paljon läpi. Matkaa kunnon erinomaiseen pikku-Baroloon on siis Alkolla vielä matkaa!

Voisi sitä ostaa toisen pullon ja palata sen pariin muutaman vuoden päästä, mutta en ole varma, onnistuuko viini silloinkaan palkitsemaan odotusta. Kahden vaiheilla ollaan.

Lyhyesti: Hapokas, aromikas, melko kypsä ja nuoreksi Baroloksi varsin helpostilähestyttävä tapaus; kuitenkin samalla myös melkoisen yllätyksetön ja geneerinen tyylilajinsa edustaja.

Arvio: Miellyttävä – mielestäni tämän hintaluokan edustajan arvosana saisi olla kyllä jo parempi. Ei viinissä hirveästi vikaa ole, mutta ei se kyllä saa myöskään sukkiani pyörimään jaloissa.

Hinnan (17,75e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.