Georges Laval Brut Nature Cumières Premier Cru
- Valmistaja: Champagne Georges Laval
- Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
- Maa: Ranska
- Alue: Champagne, Vallée de la Marne, Cumières
- Rypäleet: Chardonnay (50%), Pinot Meunier (25%), Pinot Noir (25%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 75,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Luonnonmukainen viljely on ollut laajemmassa mittakaavassa melko tuore trendi, mutta aina silloin tällöin tulee vastaan alan oldskool-tapauksia, jotka ovat tehneet hommia ensisijaisesti omasta kiinnostuksestaan ja kunnioituksesta luontoa kohtaan, eikä esimerkiksi trendien aallonharjaa hamuillen – joskin ilahduttavan moni uusi luomuviljelijä tekee hommaa kyllä ensisijaisesti luontoa ja laatua, ei trendikkyyttä tai markkinointia ajatellen.
Yksi Champagnen alueen luomu-oldskoolisteja on Marnen laaksossa viinipajaansa pitävä Georges Laval perheineen, jotka ovat viljelleet rypäleitään täysin luonnonmukaisesti jo vuodesta 1971. Talo omistaa n. 2,5 hehtaaria tarhoja Premier Cru -tasoiselta Cumières'n alueelta, joista viinit valmistetaan. Kaikki rypäleet viljellään mahdollisimman vähän tarhoille mitään lisäten ja ainoastaan köynnöksiä hoitaen. Sadonkorjuu tapahtuu käsin; viinien pitkään kestävä käymisprosessi tapahtuu luonnonhiivoilla; viinit käytetään ja kypsytetään 10 kk ajan vanhoissa barrique- ja cuvée-tammitynnyreissä; viinien annetaan kirkastua tynnyreissä luonnollisesti, eikä niitä suodateta tai kirkasteta ennen pullotusta. Myös sulfiittien määrä pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena (max. 30 g/l). Varsin pienet tarhahehtaarit kääntyvät loogisesti pieneksi tuotannoksi, joka on Lavalin tapauksessa noin 10,000 pulloa vuodessa.
Tämä viini on talon perustuote, jota tuotetaan vuosittain n. 7,000 pulloa. Sokeria ei dosagen yhteydessä ole lisätty, sillä se tehdään täysin samalla, rutikuivalla viinillä, jota pullostakin löytyy – näin ollen viinin jäännössokeri asettuu sinne mukavan n. 0 g/l tuntumaan. Tämä kyseinen viini on varsin tuoretta tavaraa, sillä se on sekoite vuosikertoja 2010 ja 2011.
Väriltään viini on keskisyvän keltainen, mikä on melkoinen yllätys näin nuoren viinin tapauksessa. Meikäläisen osalta ihan positiivinen sellainen.
Yksi nuuhkaisu lasista riittää kertomaan, että nyt ollaan kovien asioiden äärellä. Sen voi päätellä siitä, että yhdellä nuuhkaisulla olisi mahdotonta lähteä kuvailemaan viinin tuoksua. Tämä tapaus vaatii meikäläiseltä jo sen luokan koordinaatiota, että toinen käsi pitelee lasia nenän tuntumassa samalla kun toinen rustaa kaikkea mitä kokonaisuudesta sattuu löytymään. Kaikkea viinistä ei löydy yhtä aikaa, sillä kokonaisuus tuntuu elävän lasissa jatkuvasti, mutta uteliaasti etsimällä viinistä voi kuitenkin löytää perinteisen sitruksisuuden ohelta mm. maamaisuutta ja jopa hentoa multaisuutta, vihertäviä ja vegetaalisia sävyjä, kevyttä ruusunmarjakiisseliä, maltillista savuisuutta, hentoa hunajaisuutta, Camparimaisia pomeranssin piirteitä ja hillittyä, puisevaa mausteisuutta.
Makumaailma on hieman tuoksua konservatiivisempi tyyliltään, mutta edelleen ollaan jännillä seuduilla. Nolladosage-meiningistään johtuen viinillä on rutikuiva, ylettömän puhdaspiirteinen ja poskipäitä viiltävän kirpeä makumaailma, joka on kireä kuin viulun kieli, mutta silti sanakka varsin ihastuttava ja hyvin lähestyttävissä. Hedelmältään viini on sitruksinen, lähinnä sieltä greippi-pomelo-linjalta, mutta seassa on runsaasti piikivistä mineraalia, kevyemmin puisevaa mausteisuutta, hennosti appelsiininkuorta ja jännittävän aromaattista, hennon kirpakkaa seljankukkaa. Rakenne on jäntevä ja napakka, mikä on varsin hyvä, sillä viinin mousse on kyllä tasainen ja pitkäkestoinen, mutta erittäin pienikokoinen eikä järin runsas. Heikosta kuohustaan huolimatta viini ei tunnu pätkääkään lattealta, vaan ennemminkin rauhalliselta ja tyylikkäästi nipistelevältä.
Jälkimaussa hedelmäisyys on enemmänkin viheromenaista, tai jopa omenankuorista. Tämän omenaisuuden ohella häivähtelee mitä hennoin, monisyinen ja ilahduttavan vivahteikas juonne tammea sekä aavistus seljankukkaista aromaattisuutta.
Tämä Lavalin perus-NV tuntuu elävän jatkuvasti lasissa ja melkeinpä jokainen siemaus on erilainen verrattuna edelliseen. Viinin rakenne ja aromien puhtaus ovat omassa luokassaan ja jännittäviä, luonteikkaita vivahteita löytyy niin tuoksusta kuin maustakin roppakaupalla. Kokonaisuutena viini ei kuitenkaan ole ylettömän erikoinen ja kummallinen, vaan yksinkertaisesti upeaa tasapainoa ja aromien harmoniaa huokuva esitys – kuin hieno maalaus, kappale tai muu taideteos, joka miellyttää ensivaikutelmaltaan, mutta josta tarkemmin ihmetellessä löytyy jatkuvasti uusia, kiehtovia yksityiskohtia.
Omaan makuuni viini sopi kuin avain lukkoon, mutta viinin varsin särmikäs ja vielä äärimmäisen nuori ja kireä ilmaisu kutsuisi kellaroimaan viiniä ainakin pari vuotta, jotta se hieman leppyisi nuoruuden vimmastaan. Laval itse mainostaa viinin olevan erinomaisessa tikissä jo nyt, mutta tulee kehittymään hienosti ainakin 10. ikävuoteensa asti, jatkuvasti kehittyen – itse uskoisin miehen tietävän mistä hän puhuu.
Lyhyesti: Ihastuttavan puhdaspiirteinen, raikas ja aidon makuinen luomushamppanja ilman jäännössokerilisäystä – tämän viinin tapauksessa ollaan kaukana kasvottomaksi puleeratuista suurten talojen shamppiksista! Hyvin tiukasta ja nuorekkaasta ilmaisustaan huolimatta äärettömän ihastuttava ja herkullinen tuotos.
Arvio: Täydellinen – koska viinistä löytyy niin paljon kaikkea pientä, voi helposti (ja klišeisesti) todeta sen olevan paljon enemmän kuin osiensa summa. Tästä syystä on vaikea määritellä mikä mahtaisi olla se tietty ominaisuus tässä viinissä, mikä saa sen pyyhkimään muilla NV-shamppiksilla lattiaa, mutta sen se piru vie tekee.
Hinnan (75,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti