Top Fuel Hippie Juice IPA

Top Fuel Hippie Juice IPA

• Valmistaja: Top Fuel Beer Company
• Tyyppi: Olut, India Pale Ale
• Maa: Suomi
• Alue: Uusimaa, Lohja
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 4,47e (Tammikuu 2016, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 4,84e (Kesäkuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Meikäläisen hieman kylmäksi jättäneen Lab Genious Porterin jälkeen päätin antaa tuoreelle lohjalaispanimo Top Fuelille uuden mahdollisuuden. Nappasin testiin tällä kertaa panimon IPA:n, Hippie Juicen. Hirveästi speksejä oluesta ei löydy analyysiarvojen lisäksi (7,5% alkoholia, 75 IBU:a katkeroita), joten mennään sitten ihan olut edellä.

Pitkästä seisotuksesta ja varovaisesta kaatamisesta huolimatta oluella on samea, vaaleahkon likaisenruskea väri – ainakaan ulkonäöllään olut ei pyri kosiskelemaan. Kaadon myötä syntyy maltilliseksi ja matalaksi jäävä valkoinen vaahto, joka laskeutuu nopeasti ja jättää matalan mutta tiiviin pitsireunuksen lasin reunoille.

Lasista kohoaa erittäin runsas, aromikas ja korostuneesti trooppisen hedelmäinen, makeahko tuoksu, jossa mangoa, passiohedelmää, appelsiinia, kinuskia, karamellia, kevyttä greippiä ja hentoa mäntyisyyttä. Ulkonäkö ei vaikuttanut erityisen puhtaalta tai houkuttelevalta, mutta tuoksu taas sitäkin enemmän!

Oluella on kepeähkö suutuntuma ja erittäin runsaan katkeroinnin vuoksi varsin kuivana tuntuva maku, joskin kielen kärjessä tuntuu myös kevyesti karamellista makeutta. Makumaailmassa tuntuu voimakkaimmin pihkaa, mäntyä, karamellia ja greippiä, taustalla häilyy myös kevyttä trooppista hedelmää sekä hennon virhemaun oloista, maamaista ja ujon hiivaista tunkkaisuutta. Hiilihappo on hyvin hentoa ja jopa lähes olematonta, vain ujosti kieltä nipistelevää. Lämmetessään suutuntuma muuttuu runsaammaksi ja makeutta tulee peliin piirun verran enemmän, mikä on varsin tervetullut piirre.

Jälkimaku on reippaasta humaloinnista voimakkaasti saippuaisen katkera ja kuiva, mutta kielellä pyörii viipyileviä makuja karamellista, passiosta, appelsiinista, greipistä, ruohoisesta vihreydestä ja männynneulasista. Suuhun jää pitkä ja tuntuvan karvas, mutta miellyttävän moniulotteinen jälkivaikutelma.

Kuten Lab Geniousissa, myös tässä tuntuu olevan hieman kotioluen oloinen leima, mutta toisaalta olut on kokonaisuutena ilahduttavan ekspressiivinen, kivalla lailla överi, runsaan hedelmäinen ja kovista katkeroistaan huolimatta mukavan juotava IPA. Ei vielä aivan huipputavaraa, mutta pienellä hiomisella tästä on mahdollista saada erittäin kelvollista kamaa.

Koska olut tuntui turhan tiukalta ja ohkaiselta aivan jääkaappikylmänä, voin suositella särpimään oluen hieman lämpimämpänä – tällöin hedelmä pääsee paremmin esille ja korostunut karamellinen makeus tuo mukavaa vastapainoa tuntuvalle katkerohumaloinnille.

Lyhyesti: Hyvin runsas, ilmaisuvoimainen ja tuntuvan katkeroinen IPA Lohjalta, jota hieman vaivaa ujo kotiolutmaisuus. Laadukasta ja maukasta tavaraa tästä huolimatta!

Arvio: Hyvä – Hippimehu on tuhti, iso ja tuntuvan bitterinen IPA, joka rupeaa tanakalla ilmaisullaan olemaan jo borderline-DIPA. Ei mikään kepeä ja helpostijuotava sessio-IPA, mutta kertaluontoiseen fiilistelyyn ihan passeli esitys.

Hinnan (4,47e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Katnook Founder's Block Sparkling Shiraz 2013

Katnook Founder's Block Sparkling Shiraz Brut 2013

• Valmistaja: Katnook Estate
• Tyyppi: Kuohuviini, Sparkling Shiraz
• Maa: Australia
• Alue: South Australia, Coonawarra
• Rypäleet: Syrah (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 17,98e (Joulukuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 17,98e (Kesäkuu 2016, Alko)

Sparkling Shiraz on erittäin australialainen ilmiö, joka ei ole juuri lainkaan levinnyt maan rajojen ulkopuolelle: kyseessä on alun perin nimellä Sparkling Burgundy tunnettu viinityyli, jossa Syrah'sta valmistettu punaviini viiniytetään kuohuviiniksi. Tämän viinityylin ensimmäiset versiot valmistettiin jo 1800-luvun lopulla ja pitkään viinit valmistettiin méthode champenoise -tyylillä kypsyttämällä viinejä pulloissa hiivasakan päällä äärimmäisen pitkään – joitain viinejä jopa 10 vuotta – ennen myyntiinlaskua, mutta 1970-luvulla viinityylin suosio laski dramaattisesti. Nykyisin viinityylin suosio on palannut, mutta markkinat ovat vallanneet simppelimmät ja usein reilulla jäännössokerilla tuunatut edulliset Sparkling Shiraz -viinit, joissa pohjaviini viiniytetään kuohuviiniksi ns. Charmat-menetelmällä, eli viini siirretään painetta kestävään terästankkiin, jossa sen annetaan käydä uudelleen. Viini saa käymisestä syntyvällä hiilihapolla itselleen kuplat ja viini voidaan pullottaa kuohuviinipulloihin. Tällä menetelmällä tuottajat voivat tuottaa viinejä markkinoille nopeammalla tahdilla ja samalla säästäen runsaasti kustannuksia työläästä pullokypsytysprosessista, mutta samalla viineistä jää puuttumaan pitkän pulloissa tapahtuvan sakkakypsytyksen tuoma kompleksisuus.

Viinityylin suosion palatessa ovat monet tuottajat ryhtyneet jälleen tuottamaan entisaikojen laatuviinien hengessä korkealaatuisia, kuivia ja pitkään sakan päällä kypsytettyjä Sparkling Shiraz -viinejä. Tämä Alkosta vuodenvaihteessa napattu Sparkling Shiraz ei kuitenkaan ole tämmöinen – Katnook Founder's Block Sparkling Shiraz on kyllä kuiva, mutta Charmat-menetelmällä valmistettu.

Viinin tuottaneen Katnook Estaten historia alkaa vuodesta 1861, kun skotti John Riddoch saapui Australian Coonawarraan, perusti sinne myymälän ja kartuttamillaan varannoilla osti sieltä valtavasti maata. Vuonna 1890 hän kuitenkin ryhtyi myymään maitaan pala kerrallaan pois ja jäljellejääneelle osalle hän istutti 55 hehtaaria köynnöksiä. Näiden köynnösten ensimmäinen vuosikerta syntyi vuonna 1895 ja Katnookin viinitalo perustettiin vuonna 1896, Riddochin toisen vuosikerran aikoihin. Katnookin viinitalo ryhtyi tuottamaan ensisijaisesti laatuviinejä 1970-luvulla ja tätä nykyä talon omistuksessa on noin 200 hehtaaria viinitarhoja – niistä yli puolet Cabernet Sauvignonia ja n. 20% Syrah'ta. Talo pyrkii minimoimaan ympäristöjälkensä erilaisella toiminnallaan; esimerkiksi viininviljelyssä torjunta-aineita tai kastelua pyritään käyttämään silloin kun tarpeen, ei "varmuuden vuoksi" ja valtaosa Katnookin energiankulutuksesta saadaan hoidettua viinitalon katoille asennetuilla aurinkopaneeleilla.

Founder's Block on Katnook Estaten perustason viinilinjasto. Tämän Sparkling Shiraz -viinin pohjaviini on aluksi kypsynyt uusissa ja 2. käyttökerran ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä 12 kk, minkä jälkeen viini on siirretty paineistettuun terästankkiin saamaan kuplat. Jäännössokeria viinissä on 8 g/l, eli viini edustaa tyylin kuivaa päätä.

Viinin väri on syvä, kevyesti läpinäkyvä ja hennosti herukanpurppuraan taittuva rubiininpunainen.

Lasista kohoaa muhkea, aussi-Shirazille tyypillinen kypsän karhunvatukkainen tuoksu, jossa tuntuu myös hillittyä pippurista mausteisuutta, kevyttä tammen suklaisuutta, hentoa kuivakan puisevaa meininkiä ja ujoa viinikumimaista karkkisuutta.

Suussa viini on lähes täysin kuiva, hapokas ja jopa vähän kirpeä. Makumaailmaa hallitsevat tuoreen ja happaman karhunvatukkainen, aroniamarjainen ja hapankirsikkainen hedelmäisyys, sekä melko voimakkaana tuntuva, pippurivetoinen mausteisuus. Taustalla tuntuu kevyttä kypsempää ja makeampaa marjaisuutta, hillittyä tammisuutta, joka tuo hennon leipäisen alavireen makumaailmaan sekä kevyttä tanniinien puraisua. Auetessaan makumaailma saa runsaampia ja kypsemmän makeita, myös luumuun ja tummaan kirsikkaisuuteen taittuvia piirteitä. Mousse on pienikokoista, mutta kestoltaan se on lyhyt.

Viinistä kielelle jäävä pitkä jälkimaku on hapankirsikkainen, variksenmarjainen, kypsän karhunvatukkainen, kevyesti makean kirsikkainen, hillitysti tumman suklainen ja ujon pippurisen mausteinen.Suuhun jää karhean mausteinen, kevyesti tanniineillaan suutakuivattava, bitterisen puiseva ja napakan hapokas jälkivaikutelma.

Kokonaisuus on totta puhuen hauska ja omalla erikoisella laillaan jopa ihan maukas. Onhan tässä paljon semmoista tyypillistä aussi-Shiraz-meininkiä, mikä ei meikäläistä sytytä, mutta tällaisena uuteen minulle entuudestaan suht vieraaseen muottiin pakatussa paketissa tämä toimii yllättävän hyvin. Lisäksi viinin kuplat tuovat viiniin mukavaa ryhtiä, mikä on ihan tervetullutta, sillä liian monet Australian Syrah-viinit ovat liian usein ponnettomia ja löysiä happojen puutteen vuoksi. Myös punaviineille tyypilliset tanniinit toimivat yllättävän hauskalla tavalla viinin kuplien kanssa.

Koska napakat punaiset Lambruscot – kuivia kuplivia punaviinejä nekin – ovat mitä klassisin ja toimivin yhdistelmä pizzan kanssa, päätimme sillä logiikalla pyöräyttää känkynläystäkkeen tällekin viinille. Yhdistelmä oli luokkaa kohtalainen – tammen tuoma bitterisyys ja pippurinen mausteisuut eivät ihan pelanneet loihtimamme pizza biancon kanssa yhteen, mutta muuten plussan puolelle jäätiin; kyllä tämä ihan kelpo ruokaviini tuntuu olevan. Kenties viiniä voi tarvittaessa myös säilöä muutaman vuoden ajan, mutta hieman epäilyttää, että mahtaako tämä varsinaisesti kehittyä tästä enää mihinkään.

Vaan vielä kun pääsisi maistamaan sellaista oikein pitkään pullokypsyteltyä, méthode champenoise -menetelmällä valmistettua vanhan koulukunnan Sparkling Shirazia!

Lyhyesti: Hauska kuriositeetti Australiasta: tuhdihko, maltillisen tamminen ja kohtalaisen tanniininen Shiraz valmistettuna kuohuviiniksi!

Arvio: Miellyttävä – hauska ja tyylilajissaan jopa yllättävän toimiva tuttavuus. Ei tarjoa mitään elämää suurempia yllätyksiä, mutta laajentaa mukavasti käsityksiä siitä, mitä australialainen punaviini voi olla.

Hinnan (17,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Tuottajaesittely: Herzog von Württemberg

Toukokuussa 2016 järjestetyn The Other Grapes of Germany -reissun toinen päivä alkoi reissulla Maulbronniin, joka sijaitsee n. 20 km Stuttgartista luoteeseen. Täältä löytyi viinitalo Herzog von Württemberg, "Württembergin herttua", yksi Württembergin kahdeksastatoista arvostettuun VDP-laatuviinijärjestöön kuuluvasta viinitalosta.

Herzog von Württembergin suvun vaakuna.

Paikalle saapuessamme viinitalolla ei ollut vielä ketään, koska olimme sopineet tulevamme paikalle kymmeneltä, ja kello oli 09:58 saapuessamme paikalle. Tämä on sitä saksalaista tarkkuutta!

Kun kello löi kymmenen, pääsimme sisään ja meidät otti vastaan talon nuori viinintekijä, Moriz Just. Samalla kun meille kaadettiin tervetulomaljat talon roséekuohuvaa (josta mm. allekirjoittanut sai lasillisen korkkivikaisesta pullosta), Just kertoi hieman viinitalon taustaa ja historiaa.

• Herzog von Württemberg omistaa 43 hehtaaria viinitarhoja ja on siten suurin yksityinen viinitalo Württembergissä. Talon vuosituotanto on n. 250,000 pulloa.
• Herzog von Württemberg on perheviinitalo, jonka omistaa nimensä mukaisesti Württembergin herttua (eli Herzog) – tämä Württembergin alueella vaikuttanut aatelisperhe / suku on peräti 900 vuotta vanha.
• Württembergin herttuan suku on omistanut viiniköynnöksiä ja -tarhoja jo 1300-luvulta asti, mutta oman viinitalon suku on perustanut "vasta" vuonna 1677 Untertürkheimin kylään. 1700- ja 1800-luvuilla suku pyrki ostamaan runsaasti korkealaatuisina pidettyjä viinitarhoja Württembergistä ja 1800-luvun alussa viinitalo muutti Stuttgartin kaupunkiin.
• Nykyiselle sijainnilleen, Maulbronnissa sijaitsevaan suvun omistamaan Monrepos-linnaan viinitalo muutti Stuttgartista vuonna 1981. Viinitalon koko laitteisto ja kellaripuoli – sekä niiden myötä myös viininvalmistusmenetelmät – modernisoitiin täysin vuonna 2009.
• Historiallisesti suku on vain omistanut viinitalon, ilman että suku on varsinaisesti tehnyt mitään viinitalolla. Viinitalo onkin toiminut melko itsenäisesti ja hieman osuuskuntahenkisesti, paikallisten viljelijöiden kanssa yhteistyössä. Vuodesta 1995 eteenpäin herttua Michael Heinrich von Württemberg on kuitenkin pyrkinyt edustamaan sukuaan viinitalolla ja osallistumaan aktiivisesti viinitalon toimintaan ja sen kehittämiseen.
• Talon viinintekijänä on toiminut vuodesta 2012 Moriz Just. Ennen nykyistä paikkaansa Herzog von Württembergillä Just on opiskellut Montpellierin viinikorkeakoulussa ja harjoitellut mm. Australiassa, Afrikassa sekä Bordeaux'n kuuluisalla viinitalo Valandraud'lla.
• Talon tuotannosta 40% on Rieslingiä, 22% Lembergeriä, 14% Trollingeria ja loput muita paikallisia ja kansainvälisiä lajikkeita. Viinitalolla on pyritty hyödyntämään ilmaston lämpenemisen suomia uusia mahdollisuuksia tekemällä kokeiluja myös lämpimämpien alueiden rypälelajikkeiden istutuksilla.
• Talon tuotannosta 50% on väriltään punaista tai roséeta ja 50% valkoista. 95% talon tuotannosta myydään Baden-Württembergin alueella ja vain 5% menee vientiin – sekin Saksan sisälle, eli lähinnä Hampuriin ja Müncheniin.
• Viinitarhoja pyritään viljelemään mahdollisimman luonnonmukaisesti ja käyttämään niin vähän minkäänlaisia torjunta-aineita kuin mahdollista.
• Kaikki talon punaviinit kypsyvät tammessa ja kaikki valkoviinit terästankeissa. Valtaosa viineistä käytetään viljellyillä hiivoilla, koska viinintekijä Just haluaa suuren tuotannon viineihinsä ennakoitavuutta ja tasalaatuisuutta. Huipputason pienen tuotannon viinit, kuten esimerkiksi Großes Gewächs -tasoiset Rieslingit, kuitenkin käytetään aina rypäleiden omilla luonnonhiivoilla, terroirin säilyttämiseksi.
• Rikkiä Just pyrkii käyttämään ainoastaan rypäleiden murskaamisen yhteydessä; muuten rikinkäyttö pyritään pitämään minimissä.
• Koska Württemberg on melko lämmintä aluetta, missä rypäleillä voi olla vaikea ylläpitää korkeita happopitoisuuksia, pyritään valkoviineissä estämään happoja pehmentävä malolaktinen käyminen. Tämän estäminen tapahtuu pitämällä viinit steriileissä terästankeissa jäähdytettyinä.
• Viinejä ei kirkasteta, vaan niiden annetaan kirkastua jäähdyttämällä viinejä, jolloin partikkelit laskeutuvat astian pohjalle ja viini kirkastuu itsestään. Useimmat viinit vain suodatetaan kevyesti, mutta joitain punaviinejä ei myöskään suodateta.
• Talon nykyinen viinituotantokapasiteetti on n. 500,000 litraa, eli yli tuplasti vuotuisen tuotannon. Tämän avulla talon kaikki viinit voidaan tarvittaessa viiniyttää vaikka jokainen palsta erikseen, minkä lisäksi talolla on laajentumisvaraa mikäli tuotantoa halutaan lähteä merkittävästi kasvattamaan tulevaisuudessa.
• Viinintekijä Justin aloittaessa talolla oli vanhojen, suurien tammitynnyreiden lisäksi 80 barrique-tynnyriä; nykyisin kellarissa makoilee jo 200 barrique-tynnyriä.

Viinintekijä Moriz Just kertomassa alueen viininvalmistuksesta.

Talon viininvalmistustiloja ja kellareita esitellessä viinintekijä Just kertoi mielenkiintoista faktaa sekä talon omasta tuotannosta että Württembergin tuotannosta yleensä. Hän kertoi, että kellarin modernisoinnin yhteydessä talon viinintuotantoa modernisoitiin monin eri tavoin: esimerkiksi ennen rypäleet kerättiin sadonkorjuun aikaan suuriin astioihin, kun taas nykyisin käytetään pieniä, matalia koreja, joissa rypäletertut eivät pääse murskaantumaan toisten alle; tai ennen talon teräksisiä käymisastioita jäähdytettiin kuumana tapahtuvan käymisen aikaan valuttamalla niiden päälle juomakelpoista vettä Konstanz-järvestä saadulla vedellä, kun taas nykyisin kellariin on asennettu jäähdytysvaipoin ja -laitteistoin varustetut modernit käymisastiat.

Just kertoi samalla, kuinka Württembergissä on historiallisesti ollut tapana kuumentaa murskattua rypälemäskiä ennen käymistä – keino, jota monet vanhemmat viinitalot saattavat käyttää edelleen, mutta jota laatuun keskittyneet viinitalot eivät enää käytä. Tässä menetelmässä käytettävä viini kuumennetaan 60–80 °C lämpötilaan n. kahden minuutin ajaksi, tarvittaessa pidemmäksikin aikaa; ideana tässä on uuttaa enemmän väri- ja aromiaineita sekä tanniineja normaalisti hyvin suurisatoisista ja laadultaan vaatimattomista rypäleistä. Tällä lämpökäsittelyllä vaatimattomammista rypäleistä saadaan toki enemmän irti, mutta samalla viinistä usein haihtuu runsaasti persoonaa ja vivahteikkuutta tuovia aromiyhdisteitä. Tämän vuoksi laadukkaaseen raaka-aineeseen panostavat tuottajat eivät kuumenna mäskiään, vaan päin vastoin, pyrkivät pitämään sekä mäskin että käyvän viinin lämpötilan tasaisen matalana.

Vierailun toiseksi mielenkiintoisin fakta oli se, että valtaosa Saksan viinitalojen tammitynnyreistä on saksalaista tammea – ei esimerkiksi kuuluisampaa ranskalaista, unkarilaista, slavonialaista tai edes amerikkalaista. Kaikista mielenkiintoisin fakta oli taas se, että merkittävä osa ranskalaisistakin viinitynnyreistä on todellisuudessa saksalaista tammea! Saksasta nimittäin toimitetaan runsaasti tammea ranskalaisille tynnyrintekijöille, sillä ranskalaisten tammitynnyrien suosion räjähdettyä viimeisten vuosikymmenien aikana ei Ranskan tammimetsistä yksinkertaisesti riitä materiaalia vastaamaan koko maailman kysyntään. Ainoastaan jos tammitynnyri on virallisesti valmistettu jonkun tietyn alueen tammesta (esim. Alliers, Limousin, Nevers, Tronçais), on se takuuvarmasti sitä; muuten "ranskalainen" tammitynnyri on usein osittain tai jopa kokonaan saksalaista tammea. Just kertoi myös, että saksalainen tammi on sitä samaa talvitammea (Quercus petraea) kuin merkittävä osa ranskalaisesta tammesta, mutta johtuen Saksan tammimetsien viileämmistä olosuhteista nämä puut kasvavat hitaammin, minkä vuoksi näillä puilla on usein tiukemmat syyt, eli puut vaativat ranskalaista tammea pidemmän kuivatusajan (vähintään 3 vuotta kuivausta ulkoilmassa) ja niistä valmistetut tynnyrit ovat tyylillisesti ranskalaisia hillitympiä ja neutraalimpia – hieman samaan tyyliin kuin esimerkiksi Unkarin tai Slavonian tammitynnyrit.

Tynnyri vuodelta 1955, edelleen käytössä.

Esitellessään talon suurimpia tynnyreitä Just mainitsi talon vanhimman edelleen käytössä olevan tynnyrin olevan vuodelta 1955 – saksalaista tammea sekin, kuten kaikki muut talon suuret tynnyrit. Valtaosa talon muista tynnyreistä oli iältään n. 5–15-vuotiaita. Hän samalla kertoi, että tynnyreissä kypsytellessä on viini pullotettava silloin, kun seuraava erä on valmis siirrettäväksi tynnyriin, sillä tammitynnyri ei tykkää olla tyhjänä: tyhjä tammitynnyri kuivuu pilalle ja sen tiiviys kärsii jo vajaassa kahdessa kuukaudessa. Jos taas tammitynnyrin täyttää vedellä, menee vesi pilalle pieneliöistä jo muutamassa päivässä, eikä runsaan mikrobiston kerääminen viinitynnyriin kuulosta järkevältä – tämän estämiseksi tynnyrissä olisi käytettävä voimakkaasti rikitettyä vettä, eikä sekään kuulosta houkuttelevalta ratkaisulta. Järkevintä on siis pitää tynnyrit tasaisesti täynnä viiniä!

Hyvin mielenkiintoisen ja valaisevan kierroksen jälkeen päädyimme lopulta kellarin maistelutilaan, jossa meille esiteltiin valikoima talon erilaisia viinejä.

• Herzog Sauvignon Blanc 2015: Sauvignon Blanc (100%). Rypäleet tulevat talon hiljattain istutetuilta, viileimmiltä alueilla sijaitsevilta, 1,4 ha laajuisilta tarhoilta. Vuosituotanto on n. 1,000 pulloa ja tämä nyt maistettu vuosikerta on viinin ensimmäinen vuosikerta ja se oli pullotettu vain n. 2 viikkoa ennen vierailuamme – viini saapuu markkinoille heinäkuussa 2016.
  Vaaleanvihreä väri. Tuoksu on lajiketyypillisesti runsas ja aromaattinen, mutta ilahduttavasti selkeämmin hedelmä- kuin pyrasiinivoittoinen, eli tuoksussa on vain vähän nokkosellista virheyttä; pääosassa on kypsä, melko trooppinen hedelmäisyys, kärjessä passio ja kypsä sitrus. Suussa viini on eloisa ja kepeä, mitä ujo hiilidioksidin nipistys korostaa. Melko intensiivisessä ja hyvin nuorekkaassa makumaailmassa tuntuu kypsää sitrusta, passiota, hillittyä karviaista ja hentoa nokkosta. Hapokkuus on tuntuvaa ja rapeaa, mutta tasapainossa hedelmään nähden. Jälkimaku on runsas, pitkä ja vivahteikas; kielelle jää kypsää omenaa, passiota, karviaista ja hennosti makeampaa trooppista hedelmää. Viini on kokonaisuutena erittäin hyvä ja tasapainoinen Sauvignon Blanc – semmoinen, joka muistuttaa enemmän valkoviiniä kuin herukanlehdillä ja leikatulla ruoholla maustettua liuotinta! Viini on 15€ hinnallaan juuri ja juuri hintansa väärti ostos.
• Herzog Silvaner Erste Lage Maulbronner Eilfingerberg 2015: Silvaner (100%). Eilfingerberg on 15 ha tarha, jolla viljellään eri lajikkeita. Tarhan Silvaner-köynnöksistä valmistetaan vuosittain n. 2,500 pulloa. 11% alkoholia, 5 g/l jäännössokeria, 5,8 g/l happoja.
  Hailakan vaaleanvihreä väri. Hillitty ja vaatimaton tuoksu, jossa tuntuu kevyesti tuoretta omenaa. Suussa viini on kepeä, kliininen ja puhdaspiirteinen, mutta makumaailmaltaan varsin hillitty, suorastaan neutraali; tuoretta omenaa, hentoa sitruksisuutta ja ujoa mineraalia. Kivat hapot. Suuhun jää keskipitkä, eloisan hapokas ja suutapuhdistava jälkivaikutelma, jossa tuntuu hentoa tuoretta omenaa. Viini on todella neutraali, simppeli ja vaatimaton arkiviini, jopa 8,5€ hinnalla viini tuntuu ylihintaiselta. Jäädään todella kauas Frankenin vakuuttavista Silvaner-viineistä.
• Herzog Weissburgunder Erste Lage Maulbronner Eilfingerberg 2015: Pinot Blanc (100%). Viinille tehdään ennen käymistä noin 16 h kuorimaseraatio. 13% alkoholia, 5,5 g/l happoja.
  Hillitty vaaleanvihreä väri. Mehukkaan hedelmäinen tuoksu, jossa tuntuu viileää eksoottista hedelmää, kypsää omenaa, märän kivistä mineraalisuutta, hentoa valkoista kukkaa ja ujoa vahamaisuutta. Runsas makumaailma on tuoksun tavoin kypsän hedelmäinen ja siinä tuntuu makeaa omenaa, ujoa kermaisuutta ja kevyttä persikkaisuutta; kielen kärjessä kypsä hedelmäisyys vihjailee makeutta. Suutuntuma on täyteläinen, mutta tasapainoisen hapokas. Pitkähkössä, mehukkaassa ja melko hapokkaassa jälkimaussa erottuu kypsää omenaa, kivistä mineraalisuutta, kevyttä valkoista persikkaa ja hentoa tanniinista otetta. Erittäin hyvä, tasapainoinen ja vakuuttava Pinot Blanc, joka on oikein kelvollinen ostos 12,5€ hinnalla.
• Herzog Zweigelt Trocken 2013: Zweigelt (100%). Viini on valmistettu kahdelta (yht. 1 ha) tarhalta, joista toinen on istutettu 2004 ja toinen 2009. Viiniä valmistetaan vuosittain 10 barrique-tynnyriä, joista 1–2 on uusia ja loput 2. tai 3. käyttökerran tynnyreitä. Kypsyy tynnyreissä 10 kk. 13% alkoholia, 5,2 g/l happoja.
  Väri on kevyesti läpinäkyvä, mustaherukkamehun sinipunainen. Runsas tuoksu on mausteinen ja se tuntuu kehittyvän jatkuvasti: välillä tuntuu tummaa marjaisuutta ja murskattuja metsämarjoja, välillä särmikästä mausteisuutta, kevyttä pippurisuutta ja hillittyä tummaa suklaata, välillä jopa aavistus vegetaalisuutta. Suussa viini on kuiva, keskitäyteläinen ja reilujen happojen ansiosta mukavan eloisa. Mehukkaassa ja melko intensiivisessä makumaailmassa tuntuu tummaa marjaisuutta, karpaloa, hentoa hapankirsikkaa, aavistus tummaa tammea ja ujoa pippurista mausteisuutta. Kevyesti puraisevan keskitanniinisen rakenteen ja hyvien happojen ansiosta viinillä on mukavan napakka ote. Mehukkaassa ja mausteisessa jälkimaussa tuntuu karpaloa, hapankirsikkaa, hillittyä tummempaa marjaa ja ujoa puolukkaa sekä aavistus tummanpuhuvaa tammea. Melko pitkässä ja hennon bitterisessä jälkivaikutelmassa tanniinit tarraavat kevyesti. Oikein tyylikäs, tasapainoinen ja hyvin tehty vakavan pään Zweigelt, joka haastaa itävaltalaiset vastaavat. OK hinta-laatusuhde 15€ hinnalla.
• Herzog Merlot Trocken 2013: Merlot (100%). Viini on valmistettu vuonna 2009 Untertürkheimer Mönchberg -tarhalle istutetun palstan rypäleistä. Viini kypsyy uusissa barrique-tynnyreissä sakan päällä. 15% alkoholia, 5,1 g/l happoja.
  Läpinäkyvähkö tumman kirsikkainen väri. Makeaan taittuva tuoksu on runsas ja avoin. Synkänpuoleisesta aromimaailmasta löytyy kypsää punaista marjaa, tummaa kirsikkaa ja tummanpuhuvaa, kevyen paahteista tammea. Makumaailma jatkaa tuoksun linjoilla: kokonaisuus on runsas, täyteläinen ja kypsänmakea. Kielellä pyörii tummaa marjaa, kirsikkaa, maltillista makeaa tammea, hieman alkoholin makeutta, ujoa kypsää luumua ja hentoa kaakaota. Runsas alkoholi tuntuu lämpimänä ja hennon tulisena. Tanniinit tuntuvat kohtalaisesti, mutta korkeintaan keskirunsaiden happojen osalta suutuntuma on pehmeä ja samettinen. Melko pitkä jälkimaku on tumman marjainen, kypsän hedelmäinen, kevyen luumuinen ja paahteisen mausteinen. Suuhun jää hillityn tamminen ja ujosti tanniineista karhea jälkivaikutelma. Viini on hyvin tehty, moderni Merlot, joka ei kuitenkaan onnistu sytyttämään meikäläistä ja jonka runsas alkoholi tökkii melko pahasti. Ei tässä viinissä kyllä hirveästi mitään saksalaista ole.
• Herzog Syrah Trocken 2014: Syrah (100%). Viini on valmistettu vuosina 2012-13 istutetulta 0,5 ha tarhalta ja kyseessä on viinin ensimmäinen vuosikerta. Köynnökset kantoivat sen verran rypäleitä, että viiniä saatiin valmistettua yhden 225 litran barrique-tynnyrin verran. Viini kypsyi n. 12 kk uudessa, osittain ranskalaisesta ja osittain saksalaisesta tammessa tehdyssä tynnyrissä ja se pullotettiin suodattamattomana ja kirkastamattomana marraskuussa 2015. Koko viinin vajaan 300 pullon myyntiinlaskettu erä myi itsensä heti loppuun.
  Viinillä on läpinäkyvä, mustanpuhuvan punainen väri. Runsaassa, nuorekkaassa ja mausteisessa tuoksussa on tummaa karhunvatukkaa, lakritsia, kevyttä tummanpuhuvan mausteista tammisuutta ja ujoa savuisuutta. Suussa viini on kepeä, eloisan hapokas ja melko tanniininen. Kuulaan marjaisessa makumaailmassa tuntuu karpaloa, tuoretta tummaa marjaa, hillitymmin kypsänmakeaa karhunvatukkaa, kevyttä vihersävytteisyyttä, hentoa suklaista tammea ja ujoa puolukkaa. Pitkähkössä, mukavan kepeässä ja happovetoisessa jälkimaussa tuntuu pippurista ja maltillisen tammista mausteisuutta, karpaloa, kypsää tummaa marjaa, hentoa karhunvatukkaa ja ujoa lakritsia. Hieman Crozes-Hermitagen viinit mieleen tuova kokonaisuus on hyvä, mehukas ja tasapainoinen; vaikka tammi erottuukin, ei se hallitse yleisilmettä. Kuitenkin viinin 40€ hintalappu tuntuu sen laatuun nähden melkoisesti ylimitoitetulta.

2 x barrique: ranskalainen vasemmalla, saksalainen oikealla.

Lopuksi Just antoi meille mahdollisuuden kokeilla henkilökohtaisesti saksalaisen ja ranskalaisen tammitynnyrin eroa. Herzog von Württembergin vuosikerran 2015 Cabernet Sauvignonia on valmistettu 5 tynnyrillistä; kaikki tynnyrit ovat uusia, medium-paahdettuja 225 litran barrique-tynnyreitä, mutta osa niistä on saksalaisia ja osa ranskalaisia. Meille tarjottiin maistiaiset vertailtavaksi molemman tyyppisistä tynnyreistä – myöhemmin nämä tynnyrit sekoitettaisiin yhdeksi cuvéeksi pullotusta varten. Tässä on aluksi yleinen arvio tästä barrel samplesta, joka pätee molempien tynnyreiden versioihin.

• Herzog Cabernet Sauvignon 2015: Cabernet Sauvignon (100%). 4-5 viikon maseraatio kuorten kanssa. Maistohetkellä kypsynyt n. 6 kk uusissa saksalaisissa ja ranskalaisissa barrique-tynnyreissä.
  Läpinäkymättömän, herukkaisen sinipunainen väri. Kypsän tumman marjainen ja makean herukkainen tuoksu, jossa myös tummaa kirsikkaa, hillittyä kahvia, hentoa malolaktisen käymisen tuomaa jugurttisuutta ja ujoa lehtevää vihreyttä. Keskitäyteläinen, tuntuvan keskitanniininen ja silti samettinen suutuntuma, jossa kohtalaista hapokkuutta. Kypsää, herukkavoittoista tummaa marjaa, hieman jugurttia, makeaa aromaattista tammea, ujoa luumua ja mehevää kypsää marjamurskaa. Jälkimaku on selkeästi keskimakua kuivakampi ja napakampi, jättäen kielelle kypsää marjaisuutta, hillittyä lämpöä, maltillista jugurttia, kevyttä pippurista mausteisuutta ja hentoa luumua. Jälkivaikutelma on kevyesti suutakuivattava ja melko pitkä.

Erot kahden eri tammilaadun kanssa eivät olleet mitenkään merkittäviä, mutta pieniä eroja kahdesta eri viinistä löytyi. Viinit kyllä tunnisti samoiksi viineiksi, eikä niiden eroja ole erityisen helppoa saada sanallistettua; lisäksi saksalaisessa tynnyrissä kypsynyt viini oli maistohetkellä kohtalaisen reduktiivinen, mikä toi kokonaisuuteen hieman ruutisia ja kumisia piirteitä, vaikeuttaen hieman viinien erojen tarkempaa havainnointia. Ranskalaisessa tammitynnyrissä kypsyneestä viinistä tuntui tulevan makeampi tammisuus selkeämmin pintaan, mikä toi malolaktisen käymisen jugurttisuuden kanssa viinille melko voimakkaan maitosuklaapirtelöisyyden makumaailmaan. Tämän lisäksi tammen makeammat piirteet tuntuivat korostavan hedelmäpuolen makeampia piirteitä selkeämmin. Toinen viini vaikutti ranskalaisessa tynnyrissä kypsynyttä viiniä kuivakammalta, mutta samalla sekä hieman tuntuvamman hedelmäiseltä että aavistuksen verran vihersävytteisemmältä. Vaikka tässäkin viinissä tammisuus tuntui melko selvästi, ei se vaikuttanut niin makealta ja suklaiselta kuin ranskalainen tammi, vaan enemmän kuivakammalta, puisevammalta ja enemmän pippurisen mausteiselta. Erot näiden kahden viinin välillä olivat kuitenkin varsin maltillisia ja nopeasti analysoituna olisi helppoa pitää viinejä kahtena identtisenä viininä – tarkalla ihmettelyllä ja analysoinnilla viinien erot kuitenkin pikku hiljaa rupesivat aukeamaan.

Maistelun päätteeksi kiitimme viinintekijä Justia sekä valaisevasta kierroksesta että mielenkiintoisesta maistelusta, siirryimme jälleen siniseen minibussiimme ja lähdimme jatkamaan matkaamme kohti seuraavaa viinitaloa, Korbissa sijaitsevaa Weingut Singeriä.

Nicolas Joly Les Vieux Clos 2013

Nicolas Joly Les Vieux Clos 2013

• Valmistaja: Nicolas Joly / La Coulée de Serrant
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Savennières
• Maa: Ranska
• Alue: Loire, Anjou-Saumur, Savennières
• Rypäleet: Chenin Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 42,90e (Joulukuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 43,00e (Kesäkuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Alkossa harvemmin näkee muita kulttiklassikoita kuin niitä yliuutoksellisia, -tammisia ja -hintaisia uuden maailman monstereita, joiden suosiota en yksinkertaisesti pysty käsittämään. Silloin tällöin Arkadian Alkossa saattaa vilahtaa joku Pétrus, Romanée-Conti tai parempi vasemman rannan Bordeaux, mutta muuten melko hiljaista on näin viininystävän näkökulmasta. Siksi olikin varsin positiivinen yllätys, että Gusto Partners teki varsinaisen viinillisen kulttuuriteon ja listasi Alkon tilausvalikoimaan kenties maailman kuuluisimman biodyny-huru-ukon, Nicolas Jolyn, luotsaaman viinitalo Coulée de Serrantin viinin!

Tämä tilausvalikoimasta löytyvä viini edustaa Coulée de Serrantin tuotannon perustasoa (blogissa aikaisemmin arvioidun Clos de la Bergerien edustaessa tuotannon keskikastia ja "Loiren hienoin viini" Clos de la Coulée de Serrant lippulaivaosastoa) ja se on valmistettu Keski-Loiren merkittävimmästä valkoisesta rypälelajikkeesta, Chenin Blancista. Jolyn oppien mukaan sekä köynnösten kasvuun että viinin valmistamiseen puututaan äärimmäisen vähän, joten viini on melkoinen teollisen viinin antiteesi. Koska Jolyn mukaan Chenin Blanc ja Riesling ilmentävät parhaiten terroiria ja mineraalisia piirteitä, kun rypäleet saavuttavat riittävän kypsyyden ja alkavat muuttua jalohomeisiksi, kerätään Coulée de Serrantin luonnonmukaisesti viljeltyjen tarhojen rypäleet äärimmäisen kypsinä, useissa korjuukierroksissa: vain juuri jalohometartunnan saaneet rypäleet korjataan ja muut jätetään köynnöksiin kypsymään edelleen. Les Vieux Clos valmistetaan osittain terästankeissa ja osittain vanhoissa 500 litran tammitynnyreissä. Viinin vuosituotanto on n. 15,000 pulloa.

Koska Joly suosittelee viinilleen reilua happikontaktia, suoritin viinille aluksi tupladekantoinnin (karahviin ja takaisin pulloon), minkä jälkeen annoin viinin olla rauhassa vielä tunnin ajan, kun kokkailin sille kumppaniksi salaattia, jonka seassa oli kuumennettua vuohenjuustoa, paistettua sipulia ja lämmitettyjä kirsikkatomaatteja.

Väriltään Les Vieux Clos on ihan himpun utuinen, keskisyvän keltainen, joka taittuu ujosti sekä vihertävään että punertavaan oranssiin.

Viinin nokkapuoli on hyvin aromaattinen ja moniulotteinen: siitä voi erottaa vahamaisuutta, persikkaa, sokeroitua inkivääriä, kevyttä ananasta, hillittyä kivipölyä, hentoa akaasiahunajaa ja jopa aavistuksen verran villiä menoa, joka mielestäni muistuttaa etäisesti belgihenkistä, sitruksenkuorilla maustettua witbieriä. Tuoksu ei hyvin jännittävistä, persoonallisista piirteistään huolimatta ole kuitenkaan mitenkään hurja, vaan hieman makeaan taittuva ja varsin miellyttävä. Monen arvostelijan olen nähnyt väittävän tuoksua lähes täysin oksidoituneeksi, mutta omasta mielestäni tuoksusta ei löydy mitään oksidaatioon viittaavaa.

Suussa viini on rutikuiva, melko täyteläinen, hyvin hapokas – jopa kirpeä – ja varsin intensiivinen. Makumaailmasta löytyy viheromenaa, viheryrttistä karvautta, terästä, märän kivistä mineraalia ja hentoa villihunajaa. Suutuntuma on kypsistä rypäleistä ja todennäköisesti pienestä jalohomeen osuudesta johtuen vahamainen, mutta silti vakuuttavan särmikäs: Chenin Blancin teräksisyyden ja ryhdin tunnistaa, mutta puettuna jälkiruokaviinin (kylläkin rutikuivan sellaisen habitukseen). Viinillä on hyvin paradoksaalinen, mutta suorastaan hämmentävän ruokaystävällinen olemus. Tietyllä tavalla viini muistuttaa etäisesti peräti gosea (saksalainen jännä, hapahko ja kevyen suolainen vehnäolut) happamankirpeällä ja vähän villillä menollaan.

Kielelle melko pitkäksi aikaa viipyilemään jäävässä jälkimaussa tuntuu teräksistä ja märän kivistä mineraalia, raa'ahkoa viheromenaa, greipinlihaa, kevyttä hunajaa, tuntuvaa hedelmähappoisuutta, hillittyä bitterisyyttä ja ujoa merellistä suolaisuutta. Paikoin kirpeän tiukahko, paikoin kypsänmakean ja suorastaan jälkiruokaviinimäisen hunajainen jälkivaikutelma on erittäin moniulotteinen, jatkuvasti kielellä muotoaan muuttava ja kiehtova.

Koska Jolyn viinien sanotaan hyötyvän hengittelystä, otetaan asia testaukseen. Puolet pullosta kului salaatin kanssa – jonka kanssa viini oli suorastaan hurmaava ja harmoninen kumppani, näin pienenä vihjeenä –ja loput jätettiin jääkaappiin odottelemaan. Kolmen päivän jälkeen suoritetussa uudelleentestauksessa viinin rakenne tuntui auenneen hieman ja hedelmäkin oli aiempaa paremmin esillä. Tupladekantoinnista ja kolmen päivän odottelusta huolimatta viini oli edelleen fantastinen ja kenties jopa aiempaa parempi – eikä mistään oksidaatiosta ollut vieläkään tietoakaan.

Kuten koko Coulée de Serrantin tuotanto yleensä, on myös myös Les Vieux Clos äärimmäisen persoonallinen ja kiehtova tapaus, mutta parin vuoden ikäisenä myös todella nuorekas esitys – voin siis helposti kuvitella viinin varmasti kehittyvän parempaan suuntaan kellarissa. Ymmärrän toki, jos Jolyn rankasti valtavirrasta ja tyypillisistä Chenin Blanc -viineistä poikkeava tyyli ei toimi, mutta ainakin itse diggailen täysiä ja harkitsen vahvasti, että tätä pitäisi hommata pullo tai pari kellariin kehittymään.

Lyhyesti: Intensiivinen, äärimmäisen kompleksinen, kiehtova, jännittävä ja ennen kaikkea erilainen Chenin Blanc yhdeltä biodynaamisen viljelyn pioneeriltä.

Arvio: Tyylikäs – epätyypillisyydestään huolimatta äärimmäisen maukas, kiehtova ja suorastaan hämmentävän gastronominen Chenin Blanc. Vertaukset rutikuivaan jälkiruokaviiniin eivät ole Coulée de Serrantin viinien tapauksessa ihan täysin hatusta heitettyjä.

Hinnan (42,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Tuottajaesittely: Lauffener Weingärtner

Toukokuun puolessa välissä tehdyn The Other Grapes of Germany -reissumme ensimmäisen päivän viimeiseksi tuottajavierailuksi Lauffener Weingärtner, valtava osuuskunta Lauffen am Neckarin kylässä, vain n. 5 km Heilbronnin kaupungista etelään. Matka tänne edelliselta tuottajavierailulta, Weingut Rothilta kesti noin vartin verran, sillä etäisyyttä viinitaloilla oli vain n. 10 km verran. Talojen suhteellinen koko tuntuikin paljon suuremmalta kuin niiden fyysinen etäisyys: oli melkoinen harppaus siirtyä viiden hehtaarin pienviljelijän luota miljoonia pulloja tuottavan osuuskunnan tiloihin.

Antonia Lauer

Lauffenerilla meidät otti vastaan osuuskunnan viinintekijätiimin jäsen ja laaduntarkkailija, Antonia Lauer. Aiemmassa reissuraportissani mainitsin, kuinka valtaosa tapaamistamme viinintekijöistä oli yllättävänkin nuoria – verrattuna yleensä niihin vanhoihin patuihin, jotka viiniä tekevät – mutta parikymppinen Lauer oli vielä merkittävästi nuorempi kuin muut tapaamamme nuoret viinintekijät. Ei voida ainakaan sanoa, etteikö alueen viinipiireissä liikkuisi uutta verta!

Lauer esitteli meille sekä talon speksejä ja historiaa, että kertoi hieman talon viininvalmistusmenetelmistä:

• Osuuskunta on perustettu Lauffen am Neckarin kylään vuonna 1935 ja nykyisin se on sekä Württembergin suurin tuottaja että yksi Saksan suurimmista tuottajista. Talon erityispaino on Schwarzrieslingistä (Pinot Meunierista) valmistetuissa viineissä.
• Tällä hetkellä osuuskuntaan kuuluu lähes 1,200 viljelijää.
• Osuuskuntaan kuuluvien viljelijöiden omistama viljelyala on yhteensä n. 870 ha; tästä voi helposti laskea, että yhden viljelijän omistama viinipalsta on keskimäärin varsin pieni, n. 0,7 ha.
• Osuuskunnan omistuksessa olevista tarhoista peräti 120 ha on alueen parhailta paikoilta, hyvin jyrkkien mäkien rinteistä löytyvillä terrastetuilla kivitarhoilla.
• Talon vuosituotanto on n. 6 miljoonaa pulloa.
• Talon viinilinjaston tuoreimpia tulokkaita on ns. "Vinitiative"-sarjan viinit. Nämä viinit syntyivät kun 20 kunnianhimoista nuorta osuuskunnan viljelijää koki, että heidän tuotantonsa menevät hukkaan osuuskunnan suuren tuotannon viineissä, minkä vuoksi he halusivat heille oman viinisarjansa, johon käytettäisiin vain heidän korkealuokkaisia rypäleitään. Pääsimme maistamaan
• Noin 60% osuuskunnan tuotannosta myydään Baden-Württembergin alueella ja 40% muualla Saksassa.
• Talon kuuluisin tarha on Geigersberg-mäen Katzenbeißer ja se on yksi suurimmista yksittäisistä viinitarhoista Euroopassa. "Katzenbeißer" tarkoittaa suoraan käännettynä "kissanpurijaa", mutta "Katzen" on vanha nimi rahapussille, jolloin nimi tarkoittaa "rahapussinpurijaa" – viitaten sekä tämän jyrkän tarhan terassien vaatimiin rahallisiin panostuksiin, että sen tuottamien viinien koviin hintoihin.

Maistamamme viinit:

• Lauffener Katzenbeisser Schwarzriesling Blanc de Noirs Brut: Pinot Meunier (100%) -kuohuviini Katzenbeißer-tarhalta; kypsyy 9 kk sakkojen kanssa pullossa ennen korkinvaihtoa. 9 g/l jäännössokeria.
  Tasainen vaaleankeltainen väri. Hienostunut ja melko avoin tuoksu, jossa tuntuu kypsää hedelmää, kevyttä omenaa, maltillista ranskanleipää, hillittyä kirsikkaisuutta ja hentoa briossisuutta. Suussa viini on kypsä ja runsas. Kuivassa makumaailmaissa tuntuu kypsää omenaa, sitruksisuutta, kevyttä kirsikkaa, hillittyä leivoksellisuutta ja hentoa mantelia. Mousse on melko runsas ja särmikäs, mutta miellyttävä ja mukavan kestävä. Pitkä ja eloisa jälkimaku, jossa tuntuu keltaista hedelmää, kypsää sitruksisuutta, hentoa mineraalisuutta ja ujoa briossia. Hyvä, laadukas ja tasapainoinen kuohuva; ei erityisen jännittävä tai mielenkiintoinen, mutta ehdottomasti maukas ja kulauteltava. 10€ hinnalla oikein passeli ostos.
• Lauffener Eduard Mörike Grauburgunder Trocken 2015: Pinot Gris (100%) Katzenbeißer-tarhalta. 5 g/l jäännössokeria.
  Vaalean vihertävänkeltainen väri. Aromikas, mehukas ja runsas, hyvin primäärisen hedelmävetoinen tuoksu, jossa tuntuu runsaasti trooppisia keltaisia hedelmiä, ensisijaisesti ananasta ja banaaninkuorta. Runsaassa, jopa tuhdissa makumaailmassa kypsää omenaa, persikkaa, kevyttä mausteisuutta ja ujoa ananasta. Mehukas ja täyteläinen suutuntuma, mutta tasapainoisen hapokkuuden ansiosta myös ryhdikäs ja eloisa. Yhtä lailla eloisassa jälkimaussa tuntuu runsasta keltaista hedelmää, mausteisuutta ja ujoa persikkaa. Oikein mainio ja korkealaatuinen Pinot Gris, joka yhdistää Alsacen Pinot Gris'n powerin italialaisen Pinot Grigion ryhdikkyyteen. Erittäin hyvä esitys ja loisto-ostos 6,90€ hintaan.
• Lauffener August Lämmle Rosé Trocken 2015: Cabernet Cubin (100%) Katzenbeißer-tarhalta. 3 g/l jäännössokeria.
  Herkkä, hailakan vaaleanpunainen väri. Runsas, makea ja simppeli, suorastaan kosiskeleva tuoksu, josta erottuu vadelmaa, kevyttä kukkaketoa ja hentoa metsämansikkaa. Maku on kuiva, eloisa ja suutuntumaltaan keskitäyteläinen. Makumaailmasta löytyy lähinnä vadelmaa ja kypsää mansikkaa, jotka vihjailevat sen verran makeutta, että kokonaisuus tuntuu lähes puolikuivalta. Melko hapokas rakenne pitää kuitenkin kokonaisuuden paketissa. Freesi, runsas ja kypsä jälkimaku, jossa kielelle jää vadelmaa ja metsämansikkaa. Keskipitkä, eloisa ja mehukas jälkivaikutelma. Mutkaton ja helppo keskinkertainen perus-rosée, 6,90€.
• Lauffener Bio-Wein Schwarzriesling Trocken 2012: Pinot Meunier (100%), valmistetu vain luonnonmukaisesti viljellyistä rypäleistä, käytetty ja kypsytetty terästankeissa.
  Läpinäkyvä, keskisyvä kirsikanpunainen väri. Puhdas ja särmikäs tuoksu nostaa esiin runsaalla otteella kirsikka-puolukkaista pinositeettia, maamaista mausteisuutta, pippurista mausteisuutta ja kevyttä savuisuutta. Kypsässä ja mehukkaassa makumaailmassa tuntuu kirsikkaa, vadelmaa, kevyttä mansikkaista makeutta ja hentoa maustepippuria. Melko runsas suutuntuma on pehmeä ja helpostilähestyttävä, kiitos keskihapokkaan rungon ja hyvin kilttien tanniinien. Kypsän kirsikkainen, mausteinen, kevyen mansikkainen ja ujon savuinen jälkimaku on runsas, mutta kestoltaan korkeintaan keskipitkä. Viini on kokonaisuutena ihan hyvä, kiva ja helppo easy-drinking Pinot, ihan passeli ostos 5,20€ hinnalla.
• Lauffener Josua Lemberger Trocken 2012: Blaufränkisch (100%), kypsynyt 18 kk barrique-tammitynnyreissä, joista valtaosa vanhoja.
  Synkkä, hillitysti läpinäkyvä, tumman kirsikanpunainen väri. Tuhti ja runsas tuoksu, jossa tumman, kypsän marjaisuuden rinnalla tuntuu paahteista mausteisuutta, kohtalaisella otteella makeaa tammisuutta ja ujoa suklaakonvehtia. Suussa viini on kuiva, keskitäyteläinen ja mehevän hedelmäinen. Runsaassa makumaailmassa tuntuu kypsänmakeaa tummaa marjaa, hapankirsikkaa, pippurista mausteisuutta ja kevyttä, makean suklaista tammea. Rakenne on kohtalaisen hapokas ja keskitanniininen. Melko pitkässä ja mehukkaassa jälkimaussa tuntuu kypsää, tummaa kirsikkaa, mausteista ja kohtalaisen bitteristä tammea ja hentoa karhunvatukkaa. Viini on kohtalaisen hyvä Lembergeriksi, mutta melko tuntuva tammisuus riisuu siitä paljon luonnetta ja antaa viinille melko geneerisen yleisilmeen. Ei järin houkutteleva ostos 16€ hinnalla.
• Lauffener Vinitiative Schwarzriesling Trocken 2011: Pinot Meunier (100%), kypsynyt vähintään 24 kk uusissa barrique-tynnyreissä.
  Synkkä, vain kevyesti läpinäkyvä mustan kirsikanpunainen väri. Tuoksu on kevyehkö, mutta silti jotenkin överi: rusinaa, kuivattua viikunaa, makeaa sulanutta maitosuklaata ja kevyttä bourbonia. Suussa viini on runsas ja melko täyteläinen. Modernissa, makeassa ja hyvin tammisessa makumaailmassa tuntuu kirsikkakonvehtia, mansikkaa, vadelmahilloa, bourbonia ja vadelmahilloa. Hapot tahtovat jäädä viinin hyvin kypsän hedelmän ja tammen jalkoihin, eikä lempeän keskitanniinisesta rungostakaan ole juuri antamaan ryhtiä viinille. Jälkimaku on runsas, pitkäkestoinen, isokokoinen ja vivahteikas; kielelle jää mehukasta cocktailkirsikkaa, luumua, makeaa suklaisuutta, mokkaa ja karheaa puisevaa tammea. Viini yrittää selvästi olla todella suurikokoinen, moderni ja vaikuttava, mutta omasta mielestäni tämä on aivan karmea esitys. Sääli, jos viiniin on käytetty kovin laadukastakin rypälettä, koska niistä ei tahdo saada kaiken tämän tammikäsittelyn alta juuri mitään tolkkua.

Näkymä Katzenbeißer-tarhan huipulta pohjoiseen. Lauffen am Neckarin
kylä on oikealla, kun taas jyrkät kiviterassit jäävät oikeassa alanurkassa
varjon peittoon.

Maistelun Antonia Lauer kysyi, haluaisimmeko nähdä mieluummin talojen viininvalmistuslaitteistoa vai tarhoja, ja vastaukseksi tuli yksimielisesti tarhojen katsastus. Hyppäsimme minibussiimme ja lähdimme tutustumaan Katzenbeißer-tarhan porrastettuja rinteitä. Sivukorvalla kuuntelin muutamien muiden ihastuneita huokauksia ja positiivisia kommentteja viimeiseksi maistamastamme viinistä – ja ihmettelin, olimmeko tosiaan maistaneet aivan samaa viiniä...

Trollingeria Katzenbeißer-tarhan kiviterasseilla.

Lopuksi maistelimme talon viimeisen viinin Lauffenerin jyrkillä terassitarhoilla ihastellen maisemia Lauffen am Neckarin kylän yli:

• Lauffener Katzenbeisser Trollinger Trocken 2014: Schiava / Trollinger (100%) Katzenbeißer-tarhalta, käytetty ja kypsytetty terästankeissa.
  Viini on hohtavalta väriltään läpinäkyvä, vaalean karpalonpunainen. Marjaisessa tuoksussa tuntuu karpaloa, vadelmaa ja punaherukkaa, sekä hento vihertävä taustajuonne. Suussa viini on keskitäyteläinen ja melko hapokas, mutta Trollingerille tyypillisen lempeä ja pehmeärakenteinen sekä käytännössä tanniiniton. Makumaailmaa hallitsevat metsämarjaiset aromit; tuore vadelma, punaherukka ja hennompi metsämansikka. Hapot tuovat kokonaisuuteen ujon omenaisen vivahteen. Viini jättää suuhun eloisan, freesin ja melko pitkän jälkivaikutelman, jossa häilyy mehukasta vadelmaa, valkoherukkaa, kevyttä karviaismaisuutta, hentoa mausteisuutta ja ujoa vihertävää yrttisyyttä. Viini on kepeä, pehmeähkö ja helppo arkipunaviini. Miellyttävä esitys ja hintansa väärti 4,70€ hintaan, mutta ei kuitenkaan onnistu tarjoamaan mitään mielenkiintoista.

Maistelun viinit, joista en muistanut ottaa paikan päällä valokuvaa.

Vierailu tällä alueen suurimmalla osuuskunnalla oli erittäin mielenkiintoinen ja erityisesti rinteillä sijaitsevien terassitarhojen katsastaminen oli varsin mukava pikku lisä – vasta paikan päällä todella käsitti, kuinka jyrkkiä tarhat todella olivat. Talon viinit eivät kuitenkaan onnistuneet suuremmin vakuuttamaan: perustason viinit olivat varsin miellyttäviä, mutkattomia arkiviinejä, mutta eivät mitään merkittävästi mielenkiintoisempaa; sen sijaan korkeammille laatutasoille siirryttäessä tuntui siltä, että viinit eivät merkittävästi parantuneet, ainoastaan tammen määrä kasvoi. Lauffener Weingärtnerin tuotannosta on vaikuttava valikoima erilaisia rypälelajikkeita ja mielenkiintoisen oloisia viinityylejä, mutta loppupeleissä vaikuttaa hieman siltä, että määrällä on pyritty korvaamaan laatua. Laatua kuitenkin talolta löytyy sen verran, että vaikka huiput jäivät melko mataliksi, ei matalimmalla laatutasollta merkittävästi dipattu alaspäin.

Ei teeskentelyä. Aito saksalainen illallinen.

Tarhoilta Lauer vei meidät päivän päätteeksi syömään Lauffen am Neckariin, majatalohenkiseen ravintolaan, jossa meille tarjoiltiin kattaus hyvin tyypillisen eteläsaksalaista ruokaa.

Neckar-joen ylitys Lauffen am Neckarissa.

Rodenbach Caractère Rouge

Rodenbach Caractère Rouge

• Valmistaja: Rodenbach
• Tyyppi: Olut, Sour Ale / maustettu olut
• Maa: Belgia
• Alue: Flanderi, Länsi-Flanderi, Roeselare
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,95e (Tammikuu 2016, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

No niin, nyt on tullut neljännestuhatta olutarvosteluakin kasaan, joten lienee aika juhlistaa tätä merkkipaalua arvostelulla jostain vähän jännemmästä oluesta! Sopivasti tähän saumaan onnistui livahtamaan alkuvuodesta ostamani Rodenbach Caractère Rouge – joka tosin oli tullut testattua jo vuotta aikaisemmin Tennispalatsin William K. -olutravintolassa.

Toisin kuin klassiset Rodenbachin oluet tai mm. erilaisilla marjoilla maustetut lambicit, Caractère Rouge ei ole vanha ja historiallinen olut, vaan täysin uusi, vuonna 2011 kehitelty, premium-luokan Rodenbach. Caractère Rouge valmistetaan ottamalla kaksi vuotta tammitynnyreissä kypsynyttä Rodenbachin olutta, jonka sekaan lisätään hapankirsikoita, vadelmia ja karpaloita. Tämän maustetun oluen annetaan kypsyä tammitynnyreissä ylimääräiset 6 kuukautta, minä aikana olut saa kauniin punaisen värin, aromeja ja tuoksuja marjoista sekä saavuttaa 7% vahvuuden.

Oluen väri on kuulas ja syvän punertava mahonginruskea, ja kaadon myötä olut saa hyvin lyhytkestoisen, ujosti vaaleahkon punertavaan taittuvan valkoisen vaahdon.

Oluen hienostunut ja monisyinen tuoksu on Rodenbachille tyypilliseen tyyliin hapahko ja kirpeyttä lupaileva, mutta tyypillisten karamellimaltaisten ja makean etikkaisten piirteiden sijaan tuoksu on ensisijaisesti tuoreen punamarjainen, hieman makean cocktailkirsikkainen ja hennon kukkea; Rodenbachille tyypilliset piirteet kyllä erottuvat, mutta hyvin hentoina juonteina taustalta.

Kirpeä maku on runsaan happamuuden myötä varsin napakka ja miellyttävän kepeä, minkä lisäksi sekä happamuus että rapsakka, runsas ja pistelevä, pieni hiilihappo suitsii mainiosti maun makeimpia piirteitä aisoihin. Melko intensiivistä ja aromikasta makumaailmaa hallitsevat (melko yllätyksettömästi) kirsikkaisuus, kevyt vadelmahilloisuus ja hapahko punamarjaisuus. Taustalla häilyy kehittyneen kompleksisia, mausteisia, kevyen etikkaisia ja hennon ruusuisia vivahteita. Oluen yleisvaikutelma on ihastuttavalla tavalla hurmaavan moniulotteinen, mutta samalla kepeän raikas ja helpostijuotava.

Oluen happamankirpeä jälkimaku on karpaloinen, kevyen hapankirsikkainen ja hennon karamellinen. Suuhun jää eloisa, rapea ja hennosti klassista Rodenbachin etikkaista aromikkuutta vihjaileva, raikas mutta vivahteikas jälkivaikutelma.

Rodenbachilla ollaan selvästikin onnistuttu olemaan ajan hermolla ja uudistumaan juuri sopivasti oluttrendien mukana: Caractère Rouge on selkeästi Rodenbach, eikä mikään muu kuin Rodenbach, mutta samalla se on selkeästi jotain uutta ja sellaista, mitä panimolta ei aiemmin ole saanut. Rodenbachille ominaiseen tyyliin oluessa on kohtalaisesti makeutta, mutta samalla sellaista kirpeyttä niin happamuuden kuin hapanten marjojen muodossa, että kokonaisuus on mainiosti tasapainossa. Yleisilme on mitä herkullisimmalla tavalla jännittävän hapanimelä, sekä ennen kaikkea erittäin vivahteikas ja kiehtova.

Rodenbach Vintagen ja muiden tasokkaiden hapanoluiden tapaan voin veikata tämän oluen olevan myös luotettavaa kellarointitavaraa. Tarkkaa kypsyttelyaikaa on vaikea mennä arvioimaan, mutta perstuntumalla voin veikata oluen kehittävän mielenkiintoisia piirteitä useampien vuosien ajan samalla kun marjaisimmat aromit siirtyvät iän myötä taka-alalle.

Lyhyesti: Perinteikkään Rodenbachin nykypäivään tuotu huippuolut: kiehtova, marjoilla maustettu, erittäin pitkään kypsytetty, makeankirpeä hapanolut.

Arvio: Erinomainen – hurmaava esimerkki siitä, että marjoilla ja hedelmillä maustaminen ei ole vain lambicien yksinoikeus; myös nämä makeammat flaamilaiset hapanoluet tuntuvat toimivan mainioisti maustettuina! Aivan Rodenbach Vintagen tasoiseen hekumaan ei tämä kykene yltämään, mutta hirveästi sen tasosta ei kyllä jäädä jälkeen.

Hinnan (14,95e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Celler del Roure Parotet 2012

Celler del Roure Parotet 2012

• Valmistaja: Celler del Roure
• Tyyppi: Punaviini, DO Valencia
• Maa: Espanja
• Alue: Valencia, Costera
• Rypäleet: Mandón (75%), Mourvèdre (25%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 16,90e (Joulukuu 2015, Décantalo)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: european cellars

Maailma on täynnä rypälelajikkeita. Lukumäärältään hyvin pieni osa niistä kattaa lähes kaikki maailman istutukset ja loput, sadat ja taas sadat lajikkeet, jäävät edustamaan vain muutamaa prosenttia maailman tuotannosta. Monet näistä lajikkeista onneksi nauttivat suhteellisen vakaasta asemasta, eli vaikka niitä ei ole olemassa paljoa, eivät niiden istutukset vaikuta myöskään vähenevän. Kuitenkin osa lajikkeista menettää jatkuvasti suosiotaan, lähestyen vääjäämättömästi sukupuuttoa. Osa niistä ihan hyvästä syystä (nämä lajikkeet tuottavat parhaimmillaankin täysin yhdentekevää, keskinkertaista viiniä), mutta osa vain siksi, että maailman viinitrendit pakottavat viljelijät repimään vanhat köynnöksensä maasta ja istuttamaan suositumpia lajikkeita tilalle.

Yksi äärimmäisen harvinaiseksi käynyt lajike on espanjalainen Mandón, jota epäillään maailmasta löytyvän yhteensä n. yhden hehtaarin alueelta. Tämä lajike on alun perin Bierzosta kotoisin, mutta tällä hetkellä sitä löytyy yksittäisiä istutuksia Castile-La Manchan ja Valencian alueelta. Espanjan itärannikolla sijaitsevasta Valenciasta löytyvä tuore viinitalo Celler del Roure on yksi harvoja viinitaloja maailmassa, joka valmistaa Mandón-lajikeviiniä.

Nyt arvioitava Parotet, "sudenkorento", ei kuitenkaan ole Mandón-lajikeviini vaan sekoite rypäleistä Mandó (eli Mandón) ja Monastrell (eli Mourvèdre), sekoitussuhteella 3:1. Viini käy aluksi luonnonhiivoilla kuorten kanssa noin kolmen viikon ajan terästankeissa, minkä jälkeen viini siirretään maahan haudattuihin, 2,800 litran saviamforoihin (tiñajas) kypsymään n. 14 kk ajaksi; näissä amforoissa viini käy läpi myös spontaanin malolaktisen käymisen. Parotet oli vuonna 2011 ensimmäinen Celler del Rouren Mandón-vetoinen viini ja samalla heidän ensimmäinen amforoissa kypsytetty viininsä; tämä vuosikerta 2012 on siis viinin toinen vuosikerta koskaan. Parotet 2012 sai nostetta MW Jancis Robinsonin kehuttua sitä, mutta itse bongasin viinin Décantalon sivuilta kokeillessani kyseisen nettikaupan varsin kattavaksi päivitettyä hakukonetta kriteerillä "aged in amphorae". Pitihän tämä täysin tuntemattomasta rypälelajikkeesta valmistettu, saviruukuissa kypsytetty höpöviini napata heti testiin!

Väriltään Parotet on tumma ja läpinäkymätön, muttei erityisen konsentroituneen oloisen mustanpunainen.

Viinin hieman hillitty, auringonpaahteinen tuoksu on tumman kirsikkainen, kuivatun yrttinen ja musteinen. Seasta erottuu saviamforaviineille joskus ominaista pölyisyyttä, hillitysti kuivattuja mestämarjoja ja aavistus raa’ahkoa tummaa marjaisuutta, joka antaa kokonaisuudelle hieman vegetaalisen sävyn.

Viinin hillitynpuoleinen makumaailma vaikuttaa hieman hajanaiselta ja epämääräiseltä: tummaa marjaisuutta, aromaattista mausteisuutta, kuivahtanutta tummaa hedelmää, pölyisyyttä, kevyttä vihertävyyttä ja ujoa, villiä balsamicomaisuutta. Suutuntumaltaan viini on keskitäyteläinen, sillä on pehmeät ja maltilliset tanniinit sekä tosi kiltit hapot, eli yleisilme on varsin kiltti ja lempeä. Avautuessaan viini saa hieman fokuksestaan kiinni ja yleisilme muuttuu aavistuksen selväpiirteisemmäksi, mutta kokonaisuudesta jää silti hieman hajanainen kuva.

Lopuksi suuhun jää melko runsas jälkimaku, jossa tuntuu makeaa mansikkaisuutta, epämääräistä mausteinen, cocktailkirsikkaa ja kevyttä luumuisuutta. Jälkimaku on kevyesti tanniineilla suuta kuivattava, sekä voltteihin (14,5%) nähden yllättävän viileä.

Kokonaisuutena Parotet tuntuu olevan vähän epämääräinen ja hajanainen esitys, eli en vakuuttunut. Esimerkiksi Jancis Robinsonin kehuihin verrattuna tämä vaikuttaa suorastaan täysin eri viiniltä: arviossa mainittu raikkaus ja eloisuus tuntuvat puuttuvan täysin. Toisaalta omani ja Jancisin arviolla on eroa vajaa puolitoista vuotta, mutta toisaalta vaikuttaa kyllä hyvin erikoiselta, jos viini kärsii näin rankasti noin lyhyessä ajassa. Toisaalta, Jancis varovasti vihjaa, että viini kannattaisi juoda pois seuraavien lähivuosien aikana, joten tiedä sitten häntä.

Parotet vaikuttaa paperilla mielenkiintoiselta ja lasissa varsin rehelliseltä ja konstailemattomalta punaviiniltä, mutta harmillisesti se ei kykene saavuttamaan mitään suurta intressiä, kiehtovista lähtökohdistaan huolimatta. Tämä on kyllä hyvin erikoista, sillä meikäläinenhän on sekä harvinaisten lajikkeiden että amforakypsytettyjen viinien perään kuin hullu puuron; voisinkin siis varovasti epäillä että joko a) Parotet on ihan passeli viini, mutta ei säily parhaassa tikissä paria vuotta pidempään; b) meikäläiselle sattui joko muuten vain kehno puteli, tai sellainen, joka oli jossain vaiheessa kärsinyt huonosta säilytyksestä. Vaikka viini ei nyt suoriutunut testistä kiitettävin arvosanoin, jäi se hieman kalvamaan takaraivoon – en haluaisi heittää kirvestä kaivoon näin kiehtovan viinin kohdalla. Kenties viinin tuoreempi vuosikerta pitää joskus napata testiin, kun sellainen vastaan sattuu tulemaan! Sitten voi viinitalo ja Jancis pitää tunkkinsa, jos siitäkin jää samanlaiset fiilikset.

Lyhyesti: Lähes sukupuuttoon kuolleesta rypälelajikkeesta maahan haudatuissa amforoissa valmistettu punaviini. Ei silti ihan täysin onnistu vakuuttamaan.

Arvio: OK – viinissä on kyllä persoonaa ja rehellistä, mutkatonta luonnetta, mutta kokonaisuus jää silti harmillisesti hieman hajanaiseksi ja epämääräiseksi. Kenties viini vain on sellainen, kenties pullo tuli vain korkattua ns. "hankalassa vaiheessa" tai kenties kohdalleni oli sattunut vain huono kappale. Tällä kertaa kokemus jäi vähän vaisuksi.

Hinnan (16,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Tuottajaesittely: Weingut Roth

Saksan viini-instituutin järjestämällä The Other Grapes of Germany -tutustumisreissulla Württembergiin ja Rheinhesseniin alkoi viinitalo ja -koulu Weinsbergilta, jossa saimme tutustumiskierroksen ja maistelun lisäksi myös Württembergistä perustietoja kertoneet kalvosulkeiset ja lounaat. Näillä eväillä oli hyvä jatkaa seuraavalle viinitalolle, joka sijaitsi vain vajaan 10 km päässä, Happenbachin kylässä.

Landgasthof Sonne: majatalo, jossa tutustuimme viinitalo Rothin toimintaan

Paikalle päästyämme meitä ei odottanut tyypillinen viinitalo, vaan aivan tavallinen majatalo (nimeltään Landgasthof Sonne) keskellä pientä kylää. Tässä majatalossa viinitaloa pyörittävä Sabrina Roth ja hänen miehensä ymmärtääkseni asuvat – minulle kuitenkin jäi hieman epäselväksi, valmistetaanko myös viinit tuossa samassa rakennuksessa, sillä meille ei esitelty viinitalon tiloja, ainoastaan sen historiaa sekä viinejä.

 

Tässä hieman dataa, mitä meille kerrottiin viininmaistelun lomassa:

• Weingut Roth on äärimmäisen pienen tuotannon perheviinitalo, joka on toiminut Happenbachin kylässä jo 150 vuoden ajan, eli vuodesta 1867 asti.
• Talon pääviinintekijä on ollut vuodesta 2005 alkaen nyt 35-vuotias Sabrina Roth, mutta hänen omien sanojensa mukaan hän haluaa, että hänen viininsä olisivat mahdollisimman demokraattisia: siksi lähes puolet talon viininteosta on myös hänen miehensä vastuulla, minkä lisäksi he mielellään kuuntelevat ystäviensä palautetta ja kehitysideoita liittyen viinintuotantoon.
• Talon omistuksessa on tällä hetkellä 5,5 hehtaaria viljelyksiä, joilla viljellään kolmea punaista ja kolmea valkoista lajiketta. Talon pyrkimyksenä on laajentua joka vuosi, mutta tämä on vaikeaa, sillä viinitarhoja on Württembergin alueella harvakseltaan myynnissä.
• Talon vuosituotanto on noin 50,000 pulloa ja erilaisia viinejä on yli kymmenen. Nykyään valtaosa talon tuotannosta on korkealaatuista (QbA), kuivaa puna- ja valkoviiniä, mutta talon tuotannossa on myös perinteisiä, litran pulloissa myytäviä, puolikuivia ja -makeita arkiviinejä paikallisille markkinoille.
• Valtaosa viinitalon tuotannosta myydään lähialueen ulkopuolelle, muualle Saksaan. Ulkomaan markkinoille viinitalo ei ole vielä päässyt.
• Kaikki talon viinit tuotetaan yksinomaan terästankeissa, sillä Sabrina Rothin mukaan hän pitää viineistään mahdollisimman kepeinä ja puhdaspiirteisinä, ilman tammitynnyrikypsytyksen mukanaan tuomaa leveyttä ja raskautta.
• Talon pieni koko mahdollistaa hellävaraisen käsinkorjuun, eli laadukkaan raaka-aineen viineille. Hyvin hygieeniset valmistusolosuhteet taas takaavat stabiilit oltavat viinien käymiseen ja kypsymiseen. Kaikki talon viinit valmistetaan täysin ilman sulfiitteja ja vain pullotuksen yhteydessä viinit saavat n. 50 mg/l sulfiittilisäyksen takaamaan viinin säilyvyyttä.

Sabrina Roth miehineen ja viineineen

Tässä on vuorostaan meikäläisen havainnot viinitalolla maistetuista viineistä (olipa sekaan eksynyt yksi reissun "kielletyistä rypäleistä", Riesling):

• Roth Weißburgunder Trocken 2015: Pinot Blanc (100%), valmistettu terästankeissa n. 20-vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Pullotettu vain pari viikkoa ennen maistamista.
  Hailakan vaaleanvihreä väri. Eloisassa, kypsänmakeassa ja hyvin primäärisessä tuoksussa tuntuu runsasta, päärynä- ja ananasvetoista hedelmää. Suussa tämä kuiva viini on kepeä, eloisa ja rapsakka, mitä aavistus hiilidioksidia korostaa. Makumaailmasta löytyy kypsää omenaa, persikkaa, ananasta ja kevyttä kypsää päärynää. Suuhun jää raikas ja melko pitkä jälkivaikutelma, jossa tuntuu sitruksista hapokkuuta, viheromenaa, valkoista persikkaa ja hentoa ananasta. Erittäin hyvä, tasapainoinen, puhdaspiirteinen ja energinen Pinot Blanc. 7–8€ hinnalla erittäin mainio ostos.
• Roth Muskateller Trocken 2015: Muscat Blanc à Petit Grains (100%), 12,5%, vuosituotanto n. 3,000 pulloa. Pullotettu vain pari viikkoa ennen maistamista.
  Hailakka, peräti vetisen vaaleanvihreä väri. Tuoksu on hyvin hillitty ja vaatimaton, lähes täysin sulkeutunut: etäisiä päärynämarmeladin, kukkien, muskottipähkinän ja viinikumikarkkien aromeja. Makupuoli on täysin toista maata: kepeä, eloisa ja rapsakka, mitä aavistus hiilidioksidia korostaa. Vain maltillisen aromaattisessa makumaailmassa tuntuu tuoretta päärynää, sitrusta ja vain aavistus kukkaisuutta. Kokonaisuus on kuiva, mutta vivahteet vihjailevat makeutta. Suuhun jää melko pitkä, kuiva ja eloisa jälkimaku, jossa tuntuu sitruksisuutta, kypsää viheromenaa, kevyttä kukkaisuutta ja ujoa päärynää. Hyvä, kiva ja raikas Muscat, joka on tyylillisesti enemmän perinteinen valkoviini kuin rypälelajikkeelle tyypillinen, rehevä aromipommi.
• Roth Riesling Trocken 2015: Riesling (100%).
  Hailakka vaaleanvihreä väri. Hyvin nuorekkaassa, primäärihedelmän hallitsemassa tuoksussa kypsää omenaa, hillittyä päärynää, kevyttä mausteisuutta ja hentoa yrttisyyttä. Suussa viini on kepeä, kuiva, eloisa ja lajikkeelle tyypilliseen tapaan hapokas. Maku on hyvin primäärinen sekä erittäin kliininen, jopa hieman luonteeton: puhdaspiirteistä keltaista omenaa, kypsää sitruksisuutta, kivistä mineraalia ja hillittyä savuisuutta. Rapean hapokkaassa ja kestoltaan keskipitkässä jälkimaussa jää kielelle sitrushedelmää, omenankuorta ja hentoa suolaista mineraalisuutta. Miellyttävä ja ryhdikäs Riesling, mutta Saksan yleiseen tasoon nähden jää melko kiltiksi ja helpoksi arki-Rieslingiksi.
• Roth Rothrosé Trocken 2015: Dornfelder (1/3), Pinot Noir (1/3), Trollinger (1/3). Talon terästankissa valmistettu rosée, joka on todellisuudessa blanc de blancs, eli rypäleiden kuoria ei maseroida lainkaan viinissä. Ohutkuorisista Pinot Noirista ja Trollingerista saadaan täysin kirkasta viiniä, kun taas tummempi Dornfelder antaa viinille värin.
  Hento, vaaleanpunaisen ruusun roosa väri. Hieman hillitty tuoksu, jossa tuntuu kevyesti makeaa mansikkaa ja vadelmaa, hillittyä hedelmäkarkkisuutta, hentoa vaniljaa ja ujoa kypsää omenaa. Suussa viini on kohtalaisen täyteläinen, mutta miellyttävän hapokas ja raikas. Makumaailmassa tuntuu kypsää sitrushedelmää, keltaista omenaa, hentoa metsämansikkaa ja aavistus kivistä mineraalia. Suuhun jää raikas, eloisa ja kestoltaan keskipitkä jälkivaikutelma, jossa häilyy metsämansikkaa ja hillitysti kypsää punaista omenaa. Miellyttävä, yhtä aikaa kepeä ja silti sopivan runsas hörppimisrosée, joka sokkona voisi mennä jopa runsaammasta valkoviinistä!
• Roth Trollinger Trocken 2015: Schiava / Trollinger (100%),13%, maseroidaan kuorten kanssa terästankeissa käymisen ajan, eli n. 10 päivää.
  Hohtava, läpinäkyvän vadelmainen väri, joka pakenee värittömäksi reunoilta; ulkonäöltään enemmän kuin Tavelin tuhti rosée kuin punaviini. Hieman pidätteleväisessä tuoksussa makeaa, metsämansikkavetoista marjaisuutta, kevyttä puolukan happamuutta ja hentoa mantelisuutta. Suussa viini on selkeästi kepeä ja suutuntumaltaan korkeintaan keskitäyteläinen, eli konsentraatiota ei ole paljon, mutta yleisvaikutelma on silti pehmeä, runsas ja mehevä. Lempeässä, kypsänmakeassa ja mutkattomassa makumaailmassa tuntuu jälleen metsämansikkavetoista makeaa marjaisuutta. Yleisilme on melko hapokas, mutta vain hyvin kevyen tanniininen. Viinistä jää suuhun keskipitkä, mansikkainen, mehevän vadelmainen ja hennon meloninen jälkimaku ja pehmeä, tasapainoinen jälkivaikutelma.
• Roth Lemberger Trocken 2014: Blaufänkisch (100%), maseroidaan kuorten kanssa kunnes käyminen ja malolaktinen käyminen ovat päättyneet. Kypsyy aluksi 6–8 kk terästankeissa ja sitten 6–12 kk pulloissa, jotta lajikkeelle tyypilliset, tuntuvammat tanniinit pehmenisivät.
  Hohtavan läpinäkyvä, keskeltä hyvin syvä, tumma rubiininen väri, joka taittuu reunoilta vaaleanpunaiseksi. Runsaassa ja avoimessa tuoksussa tuntuu kypsää tummaa metsämarjaa, kirsikkaa, kevyttä luumua, hillittyä lakritsia ja ujoa mansikkahilloa. Suussa viini on intensiivinen, puhdaspiirteinen ja suutuntumaltaan täyteläinen. Todella mehevän marjaisesta ja kypsänmakeasta makumaailmasta erottuu tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, metsämansikkaa, kevyttä maamaista mausteisuutta, ujoa lakritsia ja aavistus mustapippuria. Suutuntuma on täyteläinen ja samettisen pehmeä, mutta myös mukavan rakenteikas, kiitos hyvien happojen ja kohtalaisen tanniinisuuden. Suht pitkä ja runsas jälkimaku on kypsän metsämarjainen, rehevän mansikkainen, kevyen bitterinen ja ujon mantelinen. Tämä on erittäin hyvä, tasapainoinen ja maukas punaviini; ryhdikkyydessään ja puhdaspiirteisyydessään yksi reissun parhaita Lembergereitä!
• Roth Samtrot 2014: Pinot Meunier (100%), puolimakea punaviini, jonka käyminen lopetetaan jäähdyttämällä kun viinin jäännössokeripitoisuus on laskenut n. 20 g/l tuntumaan. Hiiva suodatetaan pois viinistä, ettei se alkaisi käydä uudelleen.
  Hohtava, läpinäkyvä rubiininpunainen väri. Tuoksu on melko hillitty, tarjoillen lähinnä kypsänmakeaa tummaa marjaa. Pehmeä ja melko runsas makumaailma on makean mansikkainen, tumman kirsikkainen ja tummanpuhuvan hedelmäinen. Viini on kevyen tanniininen ja sillä on keskitäyteläinen ja samettisen pehmeä suutuntuma. Rehevässä, mutta korkeintaan keskipitkässä jälkimaussa tuntuu tummaa kirsikkaa, metsämansikkaa, kevyttä karhunvatukkahilloa ja hillittyä musteisuutta. Tanniinit antavat makealle jälkivaikutelmalle hieman karheutta ja särmää. Kokonaisuutena tämä on helppo ja ihan hauska katsaus paikalliseen, perinteisempään punaviinityyliin, mutta yleiseltä laatutasoltaan viini on korkeintaan perus-OK-tasoa – ei mitään järin kummoista.

Maistetut viinit

Yleisesti talon viineistä jäi vallan positiivinen kuva ja keskimääräinen taso aikaisemmin maistetuista, viinikoulu/-talo Weinsbergin viineistä tuntui nousseen mukavasti. Viinit olivat miellyttävän raikkaita, puhdaspiirteisiä ja taiten tehtyjä; useimmista viineistä hintaa ei harmillisesti tullut kirjattua ylös, mutta hinta-laatusuhde tuntui olevan näissä enemmän kuin kohdallaan. Erityisesti vakuuttivat talon Weißburgunder ja Lemberger, kun taas monien innolla odottama Riesling jäi hieman vaatimattomaksi esitykseksi. Vaikka Riesling on monelle saksalaiselle tuottajalle avain paremmille markkinoille, osoitti tämän viinitalon kattaus selkeästi, että alueen vahvuus tuntuu olevan ennemmin muissa, paikallisissa rypälelajikkeissa.

Torrevento Vigna Pedale Riserva 2009

Torrevento Vigna Pedale Castel del Monte Riserva 2009

• Valmistaja: Torrevento
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Castel del Monte Rosso Riserva
• Maa: Italia
• Alue: Puglia, Barletta-Andria-Trani, Castel del Monte
• Rypäleet: Nero di Troia (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 119 SEK (~12,93e; Joulukuu 2015, Systembolaget, beställningssortiment)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: torrevento

Puglian niemimaa, eli Italian "saappaan" kantapää, ei ole kehnojen viinien alue, mutta heikkolaatuiset viinit ovat onnistuneet tehokkaasti vesittämään alueen viinien maineen. Pugliassa on useita hienoja viinejä ja monia kovatasoisia viinialueita, mutta koska Etelä-Italia on luonut maineen edullisia bulkkiviinejä tuottavana alueena, sellaisia kansainväliset ostajat sieltä hakevat. Tästä syystä markkinoillamme näkyvät Puglian viinit ovat lähinnä punaviinejä, joissa yhdistyy yleensä kaksi pahinta modernin viinimaailman kirousta: liiallinen alkoholi ja viinit imelän hilloiseksi tekevä jäännössokeri. Silloin tällöin viinit kärsivät myös siitä kolmannesta vitsauksesta, eli ylitammituksesta, mutta koska Etelä-Italia on köyhää aluetta ja uudet tammitynnyrit ovat kaikkea muuta kuin ilmaisia, eivät alueen viinit usein ole liian tammisia. Joka tapauksessa, nämä edukkaat, makeat ja alkoholiset punaviinit pääasiassa ovat ihmisten mielessä, kun he miettivät Puglian punaviinejä.

Yksi Puglian arvostetuimpia viinialueita on Castel del Monte, joka saa nimensä samannimisestä, kahdeksankulmaisesta linnoituksesta, joka on myös yksi Unescon maailmanperintökohteita. Tällä alueella erityistä arvostusta ovat keränneet Nero (tai Uva) di Troia -vetoiset sekoitepunaviinit ja lajikeviinit, joista parhaimmat voivat olla hyvinkin tuhteja, rakenteikkaita ja tanniinisia.

Itse bongasin tämän meikäläiselle jo entuudestaan tutun ja laadukkaaksi tunnustamani viinin vuodenvaihteessa Systembolagetin tilausvalikoimasta. Kun vuosikertana oli vielä lähes koko Italiassa erinomainen 2006, ei tarvinnut kahdesti miettiä viinin hankkimista. Kuitenkin kun sain viinin lopulta kätösiini, olikin se vuosikertaa 2009 – yksi Italian (ja koko Euroopan) kuumimmista vuosikerroista. Kyllä siinä ärräpää tai pari taisi karata. Kiitti Systembolaget. Noh, eipähän ollut pelkoa jättää viiniä kellariin kypsymään.

Tämä kokonaan Nero di Troiasta valmistettu Castel del Monten Riserva-tasoinen viini on aluksi käynyt ja maseroitunut pitkään terästankeissa, minkä jälkeen viini on siirretty kypsymään. Kypsyminen on kestänyt aluksi 8 kk teräksessä ja sitten 12 kk suurissa botti-tammisammioissa.

Viinin väri on tumma, lähes läpinäkymätön kirsikanpunainen.

Tuoksusta löytyy tummaa, hyvin kypsää kirsikkaa, aromikasta boysenmarjaa, pitkään hautunutta mustaa teetä, kevyttä maamaisuutta ja hyvin maltillista, taustalla värjöttelevää tummanpuhuvaa puuta. Tuoksu on makeampi ja merkittävästi vähemmän rustiikkinen kuin aikaisemmat kokemukseni viinistä, mutta muuten ihan hyvät fiilikset.

Suussa viini on melko täyteläinen, suht muhkean luumuinen, tumman kirsikkainen, mehukkaan marjainen ja hennosti hapahkon variksenmarjainen. Pääasiassa kypsänmakeille ja tummanpuhuville vivahteille antaa vastapainoa kohtalaisen bitterisenä tuntuva mausteisuus ja kevyesti kivinen mineraalisuus. Viinillä on suhteellisen maltilliset hapot, jotka antavat viinille pehmeän ja helpostilähestyttävän, mutta hieman laimean ja lässähtäneen yleisilmeen. Jauhoiset tanniinit ovat kypsiä, eivätkä kovinkaan runsaita, joten ne tarraavat suun limakalvoihin varsin kiltisti ja hitaasti.

Jälkimaku on keskimaun kaltainen: karhunvatukkaisen tumman marjainen, hillityn hapankirsikkainen, hieman bitterinen, kevyesti tarraavan tanniininen, ujosti puiseva ja aavistuksen kivinen. Kielelle jäävän maun pituus on keskipitkä, minkä jälkeen muuten piilossa ollut alkoholi (13%) häivähtää hennosti esiin.

Kokonaisuutena Vigna Pedale 2009 on hieman kiltti ja lempeä Castel del Monte: aikaisempiin, enemmän maalaiselta vaikuttaviin vuosikertoihin nähden tämä kuumemman vuosikerran viini on helpostilähestyttävä, tasapainoinen eteläitalialainen, jota ei olla pilattu liialla alkoholilla, tammella tai jäännössokerilla, mutta joka kuitenkin kaipaisi vähän enemmän särmää ja tiukempaa rakennetta. Onneksi kiva, bitterinen rujous ja kivisenä erottuva mineraalisuus tuvat kokonaisuuteen sentään pientä rosoa, ettei tämä viini ole pelkkää kypsää hedelmää ja marjaa.

Vaikka Vigna Pedale 2009 sai nyt hieman laimean vastaanoton, voin suositella lämpimästi viinin muita vuosikertoja, tai muita Castel del Monten alueen maalaisen charmantteja viinejä. Alkosta ei Vigna pedalea saa, mutta alueelta löytyy pari muuta, varsin näppärää viiniä: perusvalikoiman Cefalicchio ja tilausvalikoiman Rivera Il Falcone Riserva (joista jälkimmäinen näyttää harmillisesti myöskin olevan tätä samaa, kirottua vuosikertaa...)

Lyhyesti: Tasapainoinen, mehukkaan hedelmäinen ja alkoholiltaan maltillinen Puglian punaviini, joka hieman kärsii kuuman vuosikerran tuomasta särmättömyydestä.

Arvio: Hyvä – viini ei tällä kertaa yllä aikaisempien vuosikertojen tasolle, mutta kuumasta (heikosta) vuosikerrasta huolimatta kokonaisuus on silti varsin miellyttävä tapaus, niin sellaisenaan kuin ruoan kyljessä.

Hinnan (~12,93e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Tuottajaesittely: Staatsweingut Weinsberg

Dr. Rupp esittelemässä viinitalon tiloja.

Württemberg-reissumme oli hyvä startata Staatsweingut Weinsbergiltä, sillä täällä viinitalon opettaja Dr. Dietmar Rupp järjesti meille maistelun ja viinitalokierroksen lisäksi myös lyhyet kalvosulkeiset Württembergin ja Badenin viinialueista, mikä antoi hyvin pohjatietoa ja avasi hyvin alueiden ominaispiirteitä – mistä olikin varsin paljon apua myöhemmillä viinitalovierailuilla. Näitä speksejä olen itse jakanut eteenpäin omassa postauksessani Württembergistä, joten alueeseen liittyvistä nippelitiedoista kiinnostuneiden kannattaa vilkaista se vielä läpi!

Vuonna 1868 perustettu Staatliche Lehr- und Versuchsanstalt für Wein- und Obstbau Weinsberg (LVWO, Weinsbergin osavaltiollinen viiniopisto) ja Staatsweingut Weinsberg (Weinsbergin osavaltiollinen viinitalo) ovat sekä osavaltion oma viinitalo että viinikoulu paikallisille viljelijöille, jotka haluavat ryhtyä viinintekijöiksi.

Tällaisessa luokassa sitä opiskellaan viinintekijäksi.

Staatsweingut Weinsberg sijaitsee Weinsbergin kylässä, noin 3 km päässä Heilbronnin kaupungista itään. Weinsberg on ollut historiallisesti yksi Etelä-Saksan merkittävimpiä viinikeskuksia (minkä voi päätellä jo alueen nimestä) – ensimmäiset maininnat viinintuotannosta alueella ovat jo 1200-luvulta ja vuonna 1636 kaupungissa on toiminut vähintään 28 eri viininpuristamoa. Tässä kaupungissa toimii sekä Weinsbergin viininvalmistus- että viinikoulutusyksikkö, minkä lisäksi viinitalo pyrkii myös aktiivisesti kehittämään tarhoillaan uusia kokeellisia rypälelajikkeita. Talo onkin kehittänyt noin 20 laajempaan viljelyyn levinnyttä risteytystä, joista tunnetuimmiksi ovat nousseet jopa kansainvälistä suosiota saaneet Kerner, Dornfelder ja Acolon.

Luokkatilojen valaistusta voidaan muuttaa; punaisessa valaistuksessa
punaviini näyttää aivan värittömältä. RED RUM RED RUM RED RUM

Saksassa on hyvin tyypillistä, että osavaltioilla on omia viinitaloja: koska Saksassa tavallisista viineistä ei makseta lainkaan alkoholiveroa ja kuohuviineistäkin vain n. euron per 0,75 litran pullo, on viinien valmistaminen ja myyminen melkeinpä ainoa järkevä paikallisen hallinnon keino netota alkoholilla. Näin ollen Staatsweingut Weinsberg ei pelkästään kehittele uusia rypälelajikkeita ja viljelytekniikoita sekä kouluta paikallisia uusia viinintekijöitä ja -viljelijöitä, vaan myös viljelee itse omia rypäleitään alueella, valmistaa niistä kaupallisia viinejä ja myy niitä. Talon omistuksessa on n. 45 hehtaaria viinitarhoja, mikä tekee Staatsweingut Weinsbergistä varsin ison toimijan hyvin pirstaloituneella Württembergin viinialueella, jossa yhden tuottajan keskimääräinen omistusaluen on hieman päältä yhden hehtaarin.

Lasipulloissa kypsyviä mikrovinifikaatioeriä.

Dr. Rupp esitteli meille myös talon köynnöskehitysfilosofiaa ja -tekniikkaa: talolla on mahdollista tehdä äärimmäisten pienten erien mikrovinifikaatioita, joilla voidaan testata erilaisia kokeellisia lajikkeita, maaperien eroja, hiivakantojen eroja yms. Pienimmät erät voidaan tehdä jopa muutamien litrojen vetoisissa lasipulloissa, joten uusia kokeellisia rypälelajikeistutuksia ei tarvitse tehdä kovinkaan paljoa, jotta niistä voidaan tehdä kokeellisia eriä!

Minikokoisia terästankkeja mikroskooppisten viinierien käyttämiseen.

Saksalaisilla on joku erikoinen vimma koristella kaikki suuret tammisammionsa.

Vierailumme aikana maistoimme seuraavat talon viinit:

• Weinsberg Grauer Burgunder Trocken 2014: Pinot Gris (100%). Intensiivinen, nuorekkaan vihertävä väri. Runsaassa ja aromaattisessa tuoksussa on kypsää omenaa, mutta myös kevyttä vihertävyyttä ja hennon teollisia sävyjä. Persoonallisella makupuolella keltaista hedelmää, mausteisuutta, mineraalisuutta ja hentoa savua sekä ujoa liuotinta. Suutuntuma kohtalaisen hapokas ja melko täytleäinen. Keskipitkä jälkimaku on sitruksinen, mausteinen, yrttinen ja hillityn omenainen. Meh, hieman keskinkertainen tekele. 7,50€.
• Weinsberg Trollinger Trocken 2014: Schiava / Trollinger (100%). Läpinäkyvä, hailakan vadelmanpunainen väri; reunoilta lähes väritön. Hedelmäisessä tuoksussa tuntuu vadelmamarmeladia, hillittyä viinikumikarkkia ja hentoa kirsikkahilloa. Suussa kepeä, kypsän punamarjainen (vadelmaa, mansikkaa, hillittyä kirsikkaa, hentoa hapankirsikkaa). Kohtalaisen mutta lempeän hapokas, lempeä ja helppo suutuntuma. Kohtalaisen pitkä jälkimaku on punamarjainen, raikas, kevyen hapankirsikkainen, hillityn puolukkainen. OK-tasoinen kepeä peruspunaviini. 5,60€.
• Weinsberg Traminer -S- 2014: Gewürztraminer (100%). Keskisyvä keltainen väri. Makea ja todella aromaattinen tuoksu on karkkinen, runsaan ruusuvetinen, parfyyminen, hillityn päärynäinen, ujon litsiluumuinen. Suussa viini on kepeä ja eloisa, suorastaan yllättävän hapokas Gewürztramineriksi. Vivahteikkaassa, puolikuivan oloisessa makumaailmassa on omenaa, kypsää sitrusta, parfyymistä kukkeutta, maltillista päärynää ja ujoa mineraalisuutta. Raikas ja pitkähkö jälkimaku on eloisan hapokas, ruusuvetinen, kypsän omenainen, kevyen kukkea, hennon vihersävyinen. Hyvä ja tasapainoinen Gewürztraminer, selkeästi aiempia viinejä parempi esitys, jossa peräti 25 g/l jäännössokeria ei tunnu juuri yhtään. 11,50€.
• Weinsberg We 88-101-13 2015: We 88-101-13 (100%). Kokeellisessa vaiheessa olevasta risteytyksestä (FR 147-66 x We 75-34-13) valmistetun valkoviinin koe-erä ja lajikkeen ensimmäinen vuosikerta. Vuosituotanto n. 50-60 l. Koska viini oli pullotettu vain muutamaa päivää aikaisemmin, olimme ensimmäiset koulun ulkopuoliset henkilöt, jotka ovat koskaan päässeet maistamaan tästä lajikkeesta tehtyä viiniä. Vaaleanvihertävä väri. Makeassa, aromaattisessa tuoksussa mustaherukkapensaan lehtiä, karviaista, omenakarkkia ja tuoretta valkoherukkaa. Kuiva ja hapokas maku on kepeä, omenainen, kirpeän omenaremmikarkkinen, kevyen valkoherukkainen ja hennon ruohoinen. Suutuntuma on eloisa, mutta hedelmältään vähän ohut. Keskipitkä ja eloisa jälkimaku on kuiva, kepeä, vihersävyinen ja kevyen karviaismainen. Hauska perustasoinen tuttavuus, jota olisi voinut helposti veikata Sauvignon Blanciksi, joskin viinissä oli hieman makeampi, karkkisempi terä ja ujosti ohuempi hedelmäisyys. Ei kuitenkaan mitään ihmeellistä.
• Weinsberg Hades Clevner Trocken 2011: Pinot Noir Precocé / Frühburgunder (100%). Kypsyy 22 kk osittain vanhoissa, suurissa tammisammioissa ja osittain terästankeissa. Hohtava, läpinäkyvä, ujosti purppuraiseen taittuva kirsikanpunainen väri. Hyvin runsaassa tuoksussa tuntuu pinositeettia, hapankirsikkaa, maamaista mausteisuutta, kevyttä vadelmapensaan lehteä ja ujoa rustiikkista särmää. Suussa kepeä, eloisa ja hapokas. Puhdaspiirteisessä ja rehevässä makumaailmassa on vadelmaisuutta, maamaista mausteisuutta, villiä metsämarjaa, kevyttä puisevuutta ja ujoa musteisuutta. Suutuntuma on samettisen keskitäyteläinen, mutta hyvä hapokkuus tuo napakkuutta. Pitkä ja mehukas jälkimaku, jossa tuntuu karhunvatukkaa, vadelmaa, pippurina, maata ja hentoa seetriä. Erittäin hyvä ja todella maukas esitys, menisi milloin vain laadukkaasta Pinot Noirista. Tykkään! 25,00€.
• Weinsberg Traumzeit 2012: Acolon, Cabernet Dorsa, Cabernet Cubin. Kypsyy osittain vanhoissa, suurissa tammisammioissa ja osittain pienissä tammitynnyreissä. Talon lippulaivaviinin (Traum) kakkosversio, joka on valmistettu vain viinitalon itse kehittämistään risteytyksistä. Syvä, läpinäkymätön ja ujosti mustaherukkamehuisen purppuranmusta väri. Hieman hillitty ja sulkeutunut tuoksu, jossa tuntuu kypsää mustaherukkaa, makeaa mausteisuutta ja hillittyä musteisuutta. Makupuolelta löytyy vadelmaa, hapokasta karpaloa, punaherukkaa, tuoretta marjaa ja kevyttä mustaherukkaa. Suutuntumaltaan viini on keskitäyteläinen ja mukavan hapokas, mutta tanniineja ei juuri löydy, minkä vuoksi viinillä on hieman vaatimaton ja helpostijuotava yleisilme. Keskipitkä ja hieman kevyehkö jälkimaku on tumman marjainen, ujon mustaherukkainen, hennon puolukkainen ja hieman vaatimaton. Yleisilmeeltään viini on OK-tasoinen esitys, ei mitään erityisen ihmeellistä. Jäi pahasti edellä tarjoillun Clevnerin jalkoihin. 16,90€.

Osa maistelun viineistä.

Viinit maistettuamme kiitimme, siirryimme retkibussiimme ja jatkoimme kierrostamme pientuottaja Weingut Rothille.