Tuottajaesittely: Herzog von Württemberg

Toukokuussa 2016 järjestetyn The Other Grapes of Germany -reissun toinen päivä alkoi reissulla Maulbronniin, joka sijaitsee n. 20 km Stuttgartista luoteeseen. Täältä löytyi viinitalo Herzog von Württemberg, "Württembergin herttua", yksi Württembergin kahdeksastatoista arvostettuun VDP-laatuviinijärjestöön kuuluvasta viinitalosta.

Herzog von Württembergin suvun vaakuna.

Paikalle saapuessamme viinitalolla ei ollut vielä ketään, koska olimme sopineet tulevamme paikalle kymmeneltä, ja kello oli 09:58 saapuessamme paikalle. Tämä on sitä saksalaista tarkkuutta!

Kun kello löi kymmenen, pääsimme sisään ja meidät otti vastaan talon nuori viinintekijä, Moriz Just. Samalla kun meille kaadettiin tervetulomaljat talon roséekuohuvaa (josta mm. allekirjoittanut sai lasillisen korkkivikaisesta pullosta), Just kertoi hieman viinitalon taustaa ja historiaa.

• Herzog von Württemberg omistaa 43 hehtaaria viinitarhoja ja on siten suurin yksityinen viinitalo Württembergissä. Talon vuosituotanto on n. 250,000 pulloa.
• Herzog von Württemberg on perheviinitalo, jonka omistaa nimensä mukaisesti Württembergin herttua (eli Herzog) – tämä Württembergin alueella vaikuttanut aatelisperhe / suku on peräti 900 vuotta vanha.
• Württembergin herttuan suku on omistanut viiniköynnöksiä ja -tarhoja jo 1300-luvulta asti, mutta oman viinitalon suku on perustanut "vasta" vuonna 1677 Untertürkheimin kylään. 1700- ja 1800-luvuilla suku pyrki ostamaan runsaasti korkealaatuisina pidettyjä viinitarhoja Württembergistä ja 1800-luvun alussa viinitalo muutti Stuttgartin kaupunkiin.
• Nykyiselle sijainnilleen, Maulbronnissa sijaitsevaan suvun omistamaan Monrepos-linnaan viinitalo muutti Stuttgartista vuonna 1981. Viinitalon koko laitteisto ja kellaripuoli – sekä niiden myötä myös viininvalmistusmenetelmät – modernisoitiin täysin vuonna 2009.
• Historiallisesti suku on vain omistanut viinitalon, ilman että suku on varsinaisesti tehnyt mitään viinitalolla. Viinitalo onkin toiminut melko itsenäisesti ja hieman osuuskuntahenkisesti, paikallisten viljelijöiden kanssa yhteistyössä. Vuodesta 1995 eteenpäin herttua Michael Heinrich von Württemberg on kuitenkin pyrkinyt edustamaan sukuaan viinitalolla ja osallistumaan aktiivisesti viinitalon toimintaan ja sen kehittämiseen.
• Talon viinintekijänä on toiminut vuodesta 2012 Moriz Just. Ennen nykyistä paikkaansa Herzog von Württembergillä Just on opiskellut Montpellierin viinikorkeakoulussa ja harjoitellut mm. Australiassa, Afrikassa sekä Bordeaux'n kuuluisalla viinitalo Valandraud'lla.
• Talon tuotannosta 40% on Rieslingiä, 22% Lembergeriä, 14% Trollingeria ja loput muita paikallisia ja kansainvälisiä lajikkeita. Viinitalolla on pyritty hyödyntämään ilmaston lämpenemisen suomia uusia mahdollisuuksia tekemällä kokeiluja myös lämpimämpien alueiden rypälelajikkeiden istutuksilla.
• Talon tuotannosta 50% on väriltään punaista tai roséeta ja 50% valkoista. 95% talon tuotannosta myydään Baden-Württembergin alueella ja vain 5% menee vientiin – sekin Saksan sisälle, eli lähinnä Hampuriin ja Müncheniin.
• Viinitarhoja pyritään viljelemään mahdollisimman luonnonmukaisesti ja käyttämään niin vähän minkäänlaisia torjunta-aineita kuin mahdollista.
• Kaikki talon punaviinit kypsyvät tammessa ja kaikki valkoviinit terästankeissa. Valtaosa viineistä käytetään viljellyillä hiivoilla, koska viinintekijä Just haluaa suuren tuotannon viineihinsä ennakoitavuutta ja tasalaatuisuutta. Huipputason pienen tuotannon viinit, kuten esimerkiksi Großes Gewächs -tasoiset Rieslingit, kuitenkin käytetään aina rypäleiden omilla luonnonhiivoilla, terroirin säilyttämiseksi.
• Rikkiä Just pyrkii käyttämään ainoastaan rypäleiden murskaamisen yhteydessä; muuten rikinkäyttö pyritään pitämään minimissä.
• Koska Württemberg on melko lämmintä aluetta, missä rypäleillä voi olla vaikea ylläpitää korkeita happopitoisuuksia, pyritään valkoviineissä estämään happoja pehmentävä malolaktinen käyminen. Tämän estäminen tapahtuu pitämällä viinit steriileissä terästankeissa jäähdytettyinä.
• Viinejä ei kirkasteta, vaan niiden annetaan kirkastua jäähdyttämällä viinejä, jolloin partikkelit laskeutuvat astian pohjalle ja viini kirkastuu itsestään. Useimmat viinit vain suodatetaan kevyesti, mutta joitain punaviinejä ei myöskään suodateta.
• Talon nykyinen viinituotantokapasiteetti on n. 500,000 litraa, eli yli tuplasti vuotuisen tuotannon. Tämän avulla talon kaikki viinit voidaan tarvittaessa viiniyttää vaikka jokainen palsta erikseen, minkä lisäksi talolla on laajentumisvaraa mikäli tuotantoa halutaan lähteä merkittävästi kasvattamaan tulevaisuudessa.
• Viinintekijä Justin aloittaessa talolla oli vanhojen, suurien tammitynnyreiden lisäksi 80 barrique-tynnyriä; nykyisin kellarissa makoilee jo 200 barrique-tynnyriä.

Viinintekijä Moriz Just kertomassa alueen viininvalmistuksesta.

Talon viininvalmistustiloja ja kellareita esitellessä viinintekijä Just kertoi mielenkiintoista faktaa sekä talon omasta tuotannosta että Württembergin tuotannosta yleensä. Hän kertoi, että kellarin modernisoinnin yhteydessä talon viinintuotantoa modernisoitiin monin eri tavoin: esimerkiksi ennen rypäleet kerättiin sadonkorjuun aikaan suuriin astioihin, kun taas nykyisin käytetään pieniä, matalia koreja, joissa rypäletertut eivät pääse murskaantumaan toisten alle; tai ennen talon teräksisiä käymisastioita jäähdytettiin kuumana tapahtuvan käymisen aikaan valuttamalla niiden päälle juomakelpoista vettä Konstanz-järvestä saadulla vedellä, kun taas nykyisin kellariin on asennettu jäähdytysvaipoin ja -laitteistoin varustetut modernit käymisastiat.

Just kertoi samalla, kuinka Württembergissä on historiallisesti ollut tapana kuumentaa murskattua rypälemäskiä ennen käymistä – keino, jota monet vanhemmat viinitalot saattavat käyttää edelleen, mutta jota laatuun keskittyneet viinitalot eivät enää käytä. Tässä menetelmässä käytettävä viini kuumennetaan 60–80 °C lämpötilaan n. kahden minuutin ajaksi, tarvittaessa pidemmäksikin aikaa; ideana tässä on uuttaa enemmän väri- ja aromiaineita sekä tanniineja normaalisti hyvin suurisatoisista ja laadultaan vaatimattomista rypäleistä. Tällä lämpökäsittelyllä vaatimattomammista rypäleistä saadaan toki enemmän irti, mutta samalla viinistä usein haihtuu runsaasti persoonaa ja vivahteikkuutta tuovia aromiyhdisteitä. Tämän vuoksi laadukkaaseen raaka-aineeseen panostavat tuottajat eivät kuumenna mäskiään, vaan päin vastoin, pyrkivät pitämään sekä mäskin että käyvän viinin lämpötilan tasaisen matalana.

Vierailun toiseksi mielenkiintoisin fakta oli se, että valtaosa Saksan viinitalojen tammitynnyreistä on saksalaista tammea – ei esimerkiksi kuuluisampaa ranskalaista, unkarilaista, slavonialaista tai edes amerikkalaista. Kaikista mielenkiintoisin fakta oli taas se, että merkittävä osa ranskalaisistakin viinitynnyreistä on todellisuudessa saksalaista tammea! Saksasta nimittäin toimitetaan runsaasti tammea ranskalaisille tynnyrintekijöille, sillä ranskalaisten tammitynnyrien suosion räjähdettyä viimeisten vuosikymmenien aikana ei Ranskan tammimetsistä yksinkertaisesti riitä materiaalia vastaamaan koko maailman kysyntään. Ainoastaan jos tammitynnyri on virallisesti valmistettu jonkun tietyn alueen tammesta (esim. Alliers, Limousin, Nevers, Tronçais), on se takuuvarmasti sitä; muuten "ranskalainen" tammitynnyri on usein osittain tai jopa kokonaan saksalaista tammea. Just kertoi myös, että saksalainen tammi on sitä samaa talvitammea (Quercus petraea) kuin merkittävä osa ranskalaisesta tammesta, mutta johtuen Saksan tammimetsien viileämmistä olosuhteista nämä puut kasvavat hitaammin, minkä vuoksi näillä puilla on usein tiukemmat syyt, eli puut vaativat ranskalaista tammea pidemmän kuivatusajan (vähintään 3 vuotta kuivausta ulkoilmassa) ja niistä valmistetut tynnyrit ovat tyylillisesti ranskalaisia hillitympiä ja neutraalimpia – hieman samaan tyyliin kuin esimerkiksi Unkarin tai Slavonian tammitynnyrit.

Tynnyri vuodelta 1955, edelleen käytössä.

Esitellessään talon suurimpia tynnyreitä Just mainitsi talon vanhimman edelleen käytössä olevan tynnyrin olevan vuodelta 1955 – saksalaista tammea sekin, kuten kaikki muut talon suuret tynnyrit. Valtaosa talon muista tynnyreistä oli iältään n. 5–15-vuotiaita. Hän samalla kertoi, että tynnyreissä kypsytellessä on viini pullotettava silloin, kun seuraava erä on valmis siirrettäväksi tynnyriin, sillä tammitynnyri ei tykkää olla tyhjänä: tyhjä tammitynnyri kuivuu pilalle ja sen tiiviys kärsii jo vajaassa kahdessa kuukaudessa. Jos taas tammitynnyrin täyttää vedellä, menee vesi pilalle pieneliöistä jo muutamassa päivässä, eikä runsaan mikrobiston kerääminen viinitynnyriin kuulosta järkevältä – tämän estämiseksi tynnyrissä olisi käytettävä voimakkaasti rikitettyä vettä, eikä sekään kuulosta houkuttelevalta ratkaisulta. Järkevintä on siis pitää tynnyrit tasaisesti täynnä viiniä!

Hyvin mielenkiintoisen ja valaisevan kierroksen jälkeen päädyimme lopulta kellarin maistelutilaan, jossa meille esiteltiin valikoima talon erilaisia viinejä.

• Herzog Sauvignon Blanc 2015: Sauvignon Blanc (100%). Rypäleet tulevat talon hiljattain istutetuilta, viileimmiltä alueilla sijaitsevilta, 1,4 ha laajuisilta tarhoilta. Vuosituotanto on n. 1,000 pulloa ja tämä nyt maistettu vuosikerta on viinin ensimmäinen vuosikerta ja se oli pullotettu vain n. 2 viikkoa ennen vierailuamme – viini saapuu markkinoille heinäkuussa 2016.
  Vaaleanvihreä väri. Tuoksu on lajiketyypillisesti runsas ja aromaattinen, mutta ilahduttavasti selkeämmin hedelmä- kuin pyrasiinivoittoinen, eli tuoksussa on vain vähän nokkosellista virheyttä; pääosassa on kypsä, melko trooppinen hedelmäisyys, kärjessä passio ja kypsä sitrus. Suussa viini on eloisa ja kepeä, mitä ujo hiilidioksidin nipistys korostaa. Melko intensiivisessä ja hyvin nuorekkaassa makumaailmassa tuntuu kypsää sitrusta, passiota, hillittyä karviaista ja hentoa nokkosta. Hapokkuus on tuntuvaa ja rapeaa, mutta tasapainossa hedelmään nähden. Jälkimaku on runsas, pitkä ja vivahteikas; kielelle jää kypsää omenaa, passiota, karviaista ja hennosti makeampaa trooppista hedelmää. Viini on kokonaisuutena erittäin hyvä ja tasapainoinen Sauvignon Blanc – semmoinen, joka muistuttaa enemmän valkoviiniä kuin herukanlehdillä ja leikatulla ruoholla maustettua liuotinta! Viini on 15€ hinnallaan juuri ja juuri hintansa väärti ostos.
• Herzog Silvaner Erste Lage Maulbronner Eilfingerberg 2015: Silvaner (100%). Eilfingerberg on 15 ha tarha, jolla viljellään eri lajikkeita. Tarhan Silvaner-köynnöksistä valmistetaan vuosittain n. 2,500 pulloa. 11% alkoholia, 5 g/l jäännössokeria, 5,8 g/l happoja.
  Hailakan vaaleanvihreä väri. Hillitty ja vaatimaton tuoksu, jossa tuntuu kevyesti tuoretta omenaa. Suussa viini on kepeä, kliininen ja puhdaspiirteinen, mutta makumaailmaltaan varsin hillitty, suorastaan neutraali; tuoretta omenaa, hentoa sitruksisuutta ja ujoa mineraalia. Kivat hapot. Suuhun jää keskipitkä, eloisan hapokas ja suutapuhdistava jälkivaikutelma, jossa tuntuu hentoa tuoretta omenaa. Viini on todella neutraali, simppeli ja vaatimaton arkiviini, jopa 8,5€ hinnalla viini tuntuu ylihintaiselta. Jäädään todella kauas Frankenin vakuuttavista Silvaner-viineistä.
• Herzog Weissburgunder Erste Lage Maulbronner Eilfingerberg 2015: Pinot Blanc (100%). Viinille tehdään ennen käymistä noin 16 h kuorimaseraatio. 13% alkoholia, 5,5 g/l happoja.
  Hillitty vaaleanvihreä väri. Mehukkaan hedelmäinen tuoksu, jossa tuntuu viileää eksoottista hedelmää, kypsää omenaa, märän kivistä mineraalisuutta, hentoa valkoista kukkaa ja ujoa vahamaisuutta. Runsas makumaailma on tuoksun tavoin kypsän hedelmäinen ja siinä tuntuu makeaa omenaa, ujoa kermaisuutta ja kevyttä persikkaisuutta; kielen kärjessä kypsä hedelmäisyys vihjailee makeutta. Suutuntuma on täyteläinen, mutta tasapainoisen hapokas. Pitkähkössä, mehukkaassa ja melko hapokkaassa jälkimaussa erottuu kypsää omenaa, kivistä mineraalisuutta, kevyttä valkoista persikkaa ja hentoa tanniinista otetta. Erittäin hyvä, tasapainoinen ja vakuuttava Pinot Blanc, joka on oikein kelvollinen ostos 12,5€ hinnalla.
• Herzog Zweigelt Trocken 2013: Zweigelt (100%). Viini on valmistettu kahdelta (yht. 1 ha) tarhalta, joista toinen on istutettu 2004 ja toinen 2009. Viiniä valmistetaan vuosittain 10 barrique-tynnyriä, joista 1–2 on uusia ja loput 2. tai 3. käyttökerran tynnyreitä. Kypsyy tynnyreissä 10 kk. 13% alkoholia, 5,2 g/l happoja.
  Väri on kevyesti läpinäkyvä, mustaherukkamehun sinipunainen. Runsas tuoksu on mausteinen ja se tuntuu kehittyvän jatkuvasti: välillä tuntuu tummaa marjaisuutta ja murskattuja metsämarjoja, välillä särmikästä mausteisuutta, kevyttä pippurisuutta ja hillittyä tummaa suklaata, välillä jopa aavistus vegetaalisuutta. Suussa viini on kuiva, keskitäyteläinen ja reilujen happojen ansiosta mukavan eloisa. Mehukkaassa ja melko intensiivisessä makumaailmassa tuntuu tummaa marjaisuutta, karpaloa, hentoa hapankirsikkaa, aavistus tummaa tammea ja ujoa pippurista mausteisuutta. Kevyesti puraisevan keskitanniinisen rakenteen ja hyvien happojen ansiosta viinillä on mukavan napakka ote. Mehukkaassa ja mausteisessa jälkimaussa tuntuu karpaloa, hapankirsikkaa, hillittyä tummempaa marjaa ja ujoa puolukkaa sekä aavistus tummanpuhuvaa tammea. Melko pitkässä ja hennon bitterisessä jälkivaikutelmassa tanniinit tarraavat kevyesti. Oikein tyylikäs, tasapainoinen ja hyvin tehty vakavan pään Zweigelt, joka haastaa itävaltalaiset vastaavat. OK hinta-laatusuhde 15€ hinnalla.
• Herzog Merlot Trocken 2013: Merlot (100%). Viini on valmistettu vuonna 2009 Untertürkheimer Mönchberg -tarhalle istutetun palstan rypäleistä. Viini kypsyy uusissa barrique-tynnyreissä sakan päällä. 15% alkoholia, 5,1 g/l happoja.
  Läpinäkyvähkö tumman kirsikkainen väri. Makeaan taittuva tuoksu on runsas ja avoin. Synkänpuoleisesta aromimaailmasta löytyy kypsää punaista marjaa, tummaa kirsikkaa ja tummanpuhuvaa, kevyen paahteista tammea. Makumaailma jatkaa tuoksun linjoilla: kokonaisuus on runsas, täyteläinen ja kypsänmakea. Kielellä pyörii tummaa marjaa, kirsikkaa, maltillista makeaa tammea, hieman alkoholin makeutta, ujoa kypsää luumua ja hentoa kaakaota. Runsas alkoholi tuntuu lämpimänä ja hennon tulisena. Tanniinit tuntuvat kohtalaisesti, mutta korkeintaan keskirunsaiden happojen osalta suutuntuma on pehmeä ja samettinen. Melko pitkä jälkimaku on tumman marjainen, kypsän hedelmäinen, kevyen luumuinen ja paahteisen mausteinen. Suuhun jää hillityn tamminen ja ujosti tanniineista karhea jälkivaikutelma. Viini on hyvin tehty, moderni Merlot, joka ei kuitenkaan onnistu sytyttämään meikäläistä ja jonka runsas alkoholi tökkii melko pahasti. Ei tässä viinissä kyllä hirveästi mitään saksalaista ole.
• Herzog Syrah Trocken 2014: Syrah (100%). Viini on valmistettu vuosina 2012-13 istutetulta 0,5 ha tarhalta ja kyseessä on viinin ensimmäinen vuosikerta. Köynnökset kantoivat sen verran rypäleitä, että viiniä saatiin valmistettua yhden 225 litran barrique-tynnyrin verran. Viini kypsyi n. 12 kk uudessa, osittain ranskalaisesta ja osittain saksalaisesta tammessa tehdyssä tynnyrissä ja se pullotettiin suodattamattomana ja kirkastamattomana marraskuussa 2015. Koko viinin vajaan 300 pullon myyntiinlaskettu erä myi itsensä heti loppuun.
  Viinillä on läpinäkyvä, mustanpuhuvan punainen väri. Runsaassa, nuorekkaassa ja mausteisessa tuoksussa on tummaa karhunvatukkaa, lakritsia, kevyttä tummanpuhuvan mausteista tammisuutta ja ujoa savuisuutta. Suussa viini on kepeä, eloisan hapokas ja melko tanniininen. Kuulaan marjaisessa makumaailmassa tuntuu karpaloa, tuoretta tummaa marjaa, hillitymmin kypsänmakeaa karhunvatukkaa, kevyttä vihersävytteisyyttä, hentoa suklaista tammea ja ujoa puolukkaa. Pitkähkössä, mukavan kepeässä ja happovetoisessa jälkimaussa tuntuu pippurista ja maltillisen tammista mausteisuutta, karpaloa, kypsää tummaa marjaa, hentoa karhunvatukkaa ja ujoa lakritsia. Hieman Crozes-Hermitagen viinit mieleen tuova kokonaisuus on hyvä, mehukas ja tasapainoinen; vaikka tammi erottuukin, ei se hallitse yleisilmettä. Kuitenkin viinin 40€ hintalappu tuntuu sen laatuun nähden melkoisesti ylimitoitetulta.

2 x barrique: ranskalainen vasemmalla, saksalainen oikealla.

Lopuksi Just antoi meille mahdollisuuden kokeilla henkilökohtaisesti saksalaisen ja ranskalaisen tammitynnyrin eroa. Herzog von Württembergin vuosikerran 2015 Cabernet Sauvignonia on valmistettu 5 tynnyrillistä; kaikki tynnyrit ovat uusia, medium-paahdettuja 225 litran barrique-tynnyreitä, mutta osa niistä on saksalaisia ja osa ranskalaisia. Meille tarjottiin maistiaiset vertailtavaksi molemman tyyppisistä tynnyreistä – myöhemmin nämä tynnyrit sekoitettaisiin yhdeksi cuvéeksi pullotusta varten. Tässä on aluksi yleinen arvio tästä barrel samplesta, joka pätee molempien tynnyreiden versioihin.

• Herzog Cabernet Sauvignon 2015: Cabernet Sauvignon (100%). 4-5 viikon maseraatio kuorten kanssa. Maistohetkellä kypsynyt n. 6 kk uusissa saksalaisissa ja ranskalaisissa barrique-tynnyreissä.
  Läpinäkymättömän, herukkaisen sinipunainen väri. Kypsän tumman marjainen ja makean herukkainen tuoksu, jossa myös tummaa kirsikkaa, hillittyä kahvia, hentoa malolaktisen käymisen tuomaa jugurttisuutta ja ujoa lehtevää vihreyttä. Keskitäyteläinen, tuntuvan keskitanniininen ja silti samettinen suutuntuma, jossa kohtalaista hapokkuutta. Kypsää, herukkavoittoista tummaa marjaa, hieman jugurttia, makeaa aromaattista tammea, ujoa luumua ja mehevää kypsää marjamurskaa. Jälkimaku on selkeästi keskimakua kuivakampi ja napakampi, jättäen kielelle kypsää marjaisuutta, hillittyä lämpöä, maltillista jugurttia, kevyttä pippurista mausteisuutta ja hentoa luumua. Jälkivaikutelma on kevyesti suutakuivattava ja melko pitkä.

Erot kahden eri tammilaadun kanssa eivät olleet mitenkään merkittäviä, mutta pieniä eroja kahdesta eri viinistä löytyi. Viinit kyllä tunnisti samoiksi viineiksi, eikä niiden eroja ole erityisen helppoa saada sanallistettua; lisäksi saksalaisessa tynnyrissä kypsynyt viini oli maistohetkellä kohtalaisen reduktiivinen, mikä toi kokonaisuuteen hieman ruutisia ja kumisia piirteitä, vaikeuttaen hieman viinien erojen tarkempaa havainnointia. Ranskalaisessa tammitynnyrissä kypsyneestä viinistä tuntui tulevan makeampi tammisuus selkeämmin pintaan, mikä toi malolaktisen käymisen jugurttisuuden kanssa viinille melko voimakkaan maitosuklaapirtelöisyyden makumaailmaan. Tämän lisäksi tammen makeammat piirteet tuntuivat korostavan hedelmäpuolen makeampia piirteitä selkeämmin. Toinen viini vaikutti ranskalaisessa tynnyrissä kypsynyttä viiniä kuivakammalta, mutta samalla sekä hieman tuntuvamman hedelmäiseltä että aavistuksen verran vihersävytteisemmältä. Vaikka tässäkin viinissä tammisuus tuntui melko selvästi, ei se vaikuttanut niin makealta ja suklaiselta kuin ranskalainen tammi, vaan enemmän kuivakammalta, puisevammalta ja enemmän pippurisen mausteiselta. Erot näiden kahden viinin välillä olivat kuitenkin varsin maltillisia ja nopeasti analysoituna olisi helppoa pitää viinejä kahtena identtisenä viininä – tarkalla ihmettelyllä ja analysoinnilla viinien erot kuitenkin pikku hiljaa rupesivat aukeamaan.

Maistelun päätteeksi kiitimme viinintekijä Justia sekä valaisevasta kierroksesta että mielenkiintoisesta maistelusta, siirryimme jälleen siniseen minibussiimme ja lähdimme jatkamaan matkaamme kohti seuraavaa viinitaloa, Korbissa sijaitsevaa Weingut Singeriä.