Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


17.12.15

Bryggeri Roggenfest

http://www.alko.fi/tuotteet/722084/
Bryggeri Roggenfest
  • Valmistaja: Bryggeri Helsinki
  • Tyyppi: Olut, ale, savu-/ruisolut
  • Maa: Suomi
  • Alue: Uusimaa, Helsinki
  • Maltaat: Karamelli-, musta-, pilsner-, ruis-, savu-, vehnä-
  • Humala: Magnum, Perle
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,55e (Joulukuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 4,55e (Joulukuu 2015, Alko)

Jos lähituotanto on nykyisin kova juttu, on Helsingissä, Kauppatorin kupeessa majaansa pitävä panimoravintola Bryggeri Helsinki melko lokaalia tavaraa näin meikäläisen viitekehyksessä. Päätin sitten tukea paikallista osaamista ja nappasin Alkosta mukaani tämän kertaeränä valikoimiin tulleen ruisoluen testiin, sillä ymmärtääkseni lähituotannon lisäksi ruis on kova juttu (ainakin viime aikoina markkinoille on putkahdellut jos jonkinlaisia ruisoluita, -viskejä ja -ginejä). Putelin parasta ennen -päiväys on 08/2016 ja panimon sivujen mukaan oluen valmistuksessa on käytetty maltaiden lisäksi ihan Ekbergin hapanruisleipää, ikään kuin alleviivaten oluen rukiisuutta.

Ulkonäöltään olut on lähes täysin kirkas, keskisyvän punaruskea ja kaadon myötä se saa kuohkean, kermaisen ja kermanvärisen, melko runsaan, kevyesti pitsiä jättävän vaahtokukan.

Lasissa oluella on rouhea, viljaisen maltainen tuoksu, jossa tuntuu kevyttä turpeisuutta ja hentoa tervaista savua. Tämäpä erikoista, luulin hankkineeni ruisoluen, mutta tämähän tuntuu olevan myös savuolut! No tämä ei haittaa, koska savuisuus ei ole tuoksussa läpitunkevan palvikinkkuista, vaan varsin tasapainoista ja mukavasti taustalla komppailevaa laatua.

Oluen makupuoli on mukavan ronski, mihin vaikuttanee sekä ruis että savu. Makumaailma on runsas, rukiisen viljainen, mausteinen, kohtalaisen leipäinen, kevyen savuinen, hennon palvikinkkuinen ja ujon, mutta mukavan monisyisen aromihumalainen. Kohtalaisen runsas hiilihappo ja tasapainoinen, kokonaisuuteen tyylikkäästi sointuva katkeroisuus (34 EBU) antavat kivasti tukea keskitäyteläiselle tai jo lähes täyteläiselle rungolle. Alkoholia on varsin maltillisesti (5,2%), mikä pitää oluen juotavuuden mukavan korkealla tasolla.

Jälkimaussa niin savuisuus kuin humalointikin ottavat selkeästi suurempaa roolia ja rouheaa viljaisuuden ja maustepippurisen mausteisuuden seasta erottuu kohtalaisen selväpiirteistä savua, palvikinkkua, kevyttä sitruksisuutta, hentoa ruohoisuutta ja myöskin kohtalaisesti puraisevaa katkeroa. Jälkivaikutelma, joka oluesta jää suuhun on kohtalaisen bitterinen, kompleksisen savuinen, kevyen rukiinen, hennon palvikinkkuinen ja kestoltaan todella pitkä.

Jummi, Bryggeri pääsi nyt erittäin positiivisesti yllättämään! Ei sillä, että Bryggeri olisi aiemminkaan huonoja oluita tehnyt, mutta omaan makuuni (ne melko harvat) saksalaisen panimomestari Mathias Hüffnerin Bryggerille taikomat oluet ovat turhan usein olleet liian laskelmoituja, helppoja ja enemmän massoihinmeneviä, lajityyppinsä turvallisia arkkityyppejä. Sen sijaan Roggenfest on harvinaisen onnistunut yhdistelmä useampaa erilaista oluttyyliä, jossa lopputulos on enemmän kuin osiensa summa, eikä kokonaisuus millään tavalla kärsi erikoisuudesta. Tässä on siis mitä mielenkiintoisin tumma ale, joka on yhtä aikaa sekä maukas ja tasapainoinen ruisolut, että parhaimpia maistamiani savuoluita! Ruismallas (ja ruisleipä) tuovat tähän aleen kivaa rouheutta ja leipäisyyttä, eikä kokonaisuutta ole tasapäistetty överiaromaattisilla uuden maailman humalilla tai kaikenpeittoavalla palvikinkku-savulla, vaan jokainen osa-alue on harvinaisen sopusuhtainen ja saa pitää tilansa. Erittäin kiva! Vaikken savuoluita yleisesti fanita, on nyt myönnettävä, että tykkään ja paljon.

Lyhyesti: Harvinaisen sopusuhtainen olut, jossa yhdistyy hienosti rukiinen rouheus, hienostunut savuisuus ja mannereurooppalainen humalointi.

Arvio: Tyylikäs – ensimmäinen maistamani ruis-savuolut ja pamautti heti kirjoissani tyylilajinsa kärkeen! Erittäin 5/5 kamaa.

Hinnan (4,55e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti