Mas de Subirà Priorat 2010
- Valmistaja: Celler Morlanda / Viticultors del Priorat, Freixenet
- Tyyppi: Punaviini, DOQ Priorat
- Maa: Espanja
- Alue: Katalonia, Priorat
- Rypäleet: Grenache (60%), Carignan (30%), Cabernet Sauvignon (10%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 12,75e (Syyskuu 2014, SuperAlko Uus-Sadama)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Viime syksynä Tallinnassa käydessäni silmiini osui reilun kympin hintainen pullo Prioratia – kiinnostus heräsi välittömästi, sillä Prioratin viinien hinnat ovat nousseet alueen suosion myötä melkoisesti. Viinien kansainväliset hinnat ovat tyypillisesti parin kympin paremmalla puolella ja monet viinit ovat helposti jo lähemmäs kahta kymppiä ihan paikan päällä Kataloniassakin. Oli siis suorastaan hämmentävää, että etelänaapuristamme sai Prioratia tosiaan vain reilulla kympillä, mistä syystä pullo oli otettava testiin journalistisessa mielessä! Jos viini olisi mainio, olisi se varsinainen löytö, ja jos laatu ei olisi kummoinen, ei menetetty sijoitus olisi kovinkaan suuri.
Viinin tuottaja on vuonna 1997 perustettu, Bellmunt del Prioratissa – eli koko alueen korkeimmilla kohdilla – sijaitseva Celler Morlanda, joka tuntuu myös kulkevan vaatimattomalla nimellä Viticultors del Priorat. Se, mikä ei pullosta kuitenkaan paljastunut on se, että tämän viinitalon omistaa maailman suurin Cava-tuottaja Freixenet – kenties tämä yhteys halutaankin pitää pois yleisemmästä tiedosta. Toisaalta, jos viinin takana häärii yksi Katalonian suurimmista viinikoneistoista, ei sen edullinen hinta ole enää niin suuri ihmetyksen aihe.
Mas de Subirà on niin rypälepohjaltaan kuin valmistusmenetelmiltään hyvin klassinen perus-Priorat: aluksi paikallisista punaisista lajikkeista puristettu mehu käy 30 päivän ajan viiniksi terästankeissa 25-28 asteessa. Tämän jälkeen se viettää 12 kk useiden eri tynnyrintekijöiden valmistamien eri paahtoasteiden 300 l ranskalaisissa tammitynnyreissä. Koska mitään muuta viininvalmistuksesta ei mainita, voin turvallisin mielin olettaa viinin käyvän muut normaalit proseduurit ennen pullotusta, eli kirkastus, kevyt suodatus ja riittoisa sulfiittilisäys.
Viinillä on erittäin tummanpuhuva, hädin tuskin läpinäkyvä, rubiininpunainen väri.
Tuoksu on värin tavoin tummanpuhuva ja kypsänmehevä: kirsikkamarmeladia, ylikypsää luumua, tummia marjoja ja herukkahilloa, auringonpaahtamaa llicorella-maata ja hiekkaa, kevyesti herkkusieniä ja hennosti lakritsia. Kokonaisuus on siis tuhdilla, makean hedelmäisellä ilmeellään selvästi viinin lämmintä kasvupaikkaa ilmaiseva.
Suussa viini on kuivahko, konsentroituneen täyteläinen ja samettisen pehmeä. Kypsänmehevä makumaailma on hyvin kirsikkainen – osin jopa suorastaan modernin italialaisen oloinen – ja muhkean tumman marjainen. Seassa tuntuu myös luumuisuutta, hillitysti mansikkamarmeladia, kivisiä ja paahtuneen maamaisia piirteitä sekä kevyesti tammista mausteisuutta. Rakenteesta pitävät huolen kohtalainen hapokkuus ja kevyesti pureva tanniinisuus – joista erityisesti jälkimmäinen on Prioratin viitekehyksessä suorastaan lälläritasoa. Yleisilme on hieman lämmin, mutta pakko myöntää: suorastaan törkyisen runsas 15,5% alkoholia pysyy hämmentävän hyvin piilossa.
Jälkivaikutelma onkin sitten selvästi lämmin, jopa paikoin poltteleva. Suuhun jää pitkähkö, tuhti jälkimaku, jossa tuntuu hiekkaista maamaisuutta, mausteista tammea, kypsänmakeaa luumuisuutta ja maltillista mansikkaa.
Noh. Eipä tämä nyt kovinkaan kummoinen Priorat ollut. Yleensä jos Prioratin korkkaa, on lupa odottaa tuhtia, konsentroitunutta ja purevan tanniinista viiniä – tässä saatiin 2/3 kohdalleen. Mas de Subirà maistuu kyllä melko lailla Prioratilta, joskin ehkä turhan geneeriseltä ja turvalliselta sellaiselta, mutta siitä puuttuu hyvien Prioratien intensiteettiä ja purevuutta. Lisäksi alkoholia viinissä tuntuu olevan aivan liikaa – vaikka keskimaussa se pysyy melko hyvin piilossa, on jälkimaussa sen verran lämpöä, ettei se ole enää mukavaa, ja jo pari lasia tuntuu menevän vauhdikkaasti sekä jalkoihin että hattuun.
Viini meni ihan semipasselina kumppanina paistetuilla sienillä ryyditetylle pizza biancolle, mutta mistään elämää suuremmasta makuparista ei nyt voi puhua. Oletin viinin olevan hapokkaampi ja tanniinisempi tapaus, jolloin se olisi toiminut pizzan rasvaisuuden kanssa, mutta nyt viinistä jäi tuhti mutta hieman hampaaton vaikutelma. Prioratit yleensä viihtyvät helposti useita vuosia kellarissa, mutta näin lempeän tanniinista ja pehmeän hapokasta viiniä on turha varastoida pidempään. Hedelmä saattaa kehittyä muutaman vuoden ajan, mutta tässä viinissä en usko olevan runkoa kestämään kovinkaan paljon tuota pidempään.
Lyhyesti: Pullearakenteinen, kypsänmakea, helpostilähestyttävä ja hyvin alkoholinen (mutta sentään edullinen) Priorat kuohuviinijättiläis-Freixenetiltä.
Arvio: Tylsä – viini on ihan hyvin tehty, nuorena juotavaksi tarkoitettu Priorat, mutta se on niin geneerinen ja ennalta-arvattava, että oksat pois. Tähän kun yhdistetään vielä viinin lempeän pehmeä, varmasti massojen makuun sopiva, särmätön rakenne, niin ei ole ihme, jos en hurraata täällä huutele.
Hinnan (12,75e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti