Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


1.1.15

Väliaikatiedote #20: Katsaus menneeseen vuoteen ja lätinää natural-viineistä

No niin, lienee ihan hyvä tehdä jonkinlainen katsaus juuri loppuneeseen vuoteen.

Viime vuoden aikana (alkuvuodesta, helmikuussa) blogissani tuli 1,000 viiniarvostelua vihdoin täyteen, jolloin myös kirjoitin jotain senhetkisiä speksejä talteen – niitä onkin hyvä peilata tämänhetkiseen tilaan.

Arvosteluja on tullut 1,000 viiniarvostelun jälkeen 168 lisää viinipuolelle, minkä lisäksi olutarvostelujen määrä on tuplaantunut 57:stä 108:aan. Tämä tarkoittaa siis 219 arvostelua sitten 1,000 arvostelun rajapyykin ja yhteensä 305 arvostelua koko vuoden 2014 aikana. Tänä vuonna ollaan jääty siis helposti jälkeen aiempien vuosien +400 arvostelun vuositahdista, mutta on silti arvioita riittänyt lähes vuoden jokaiselle päivälle. Noin kuudelle viikon seitsemästä päivästä.

Suurimpana syyllisenä laskeneeseen arviotahtiini on ollut blogissani paljon palstatilaa saanut ja kaikin puolin mielenkiintoinen viinimestarikoulutus, jonka lähiopetuspäivät syövät aina helposti puolet viikon päivistä, jolloin blogia on mahdotonta päivittää. Lisäksi puolitoista viikkoa kestänyt tutustumisreissu Katalonian viinimaailmaan ja bloginkirjoitusajan reilun kuukauden ajalta syönyt viinialuetutkielma koulutusta varten ovat tuoneet oman osansa harventuneeseen päivitystahtiin. Tämä trendi tulee todennäköisesti jatkumaan vielä suuren osan alkanutta vuotta, sillä viinimestariopintoni jatkuvat vielä ensi syksyyn asti. Pyrin tästä "takaiskusta" huolimatta ylläpitämään edes jonkinlaista tasaista arviotahtia myös tulevaisuudessa. Materiaalia ainakin riittää, sillä arkistossa makoileva varasto valmiista arvioita on paisunut viime helmikuun 270:stä arviosta tämänhetkiseen, täysin naurettavaan 1,240 arvioon. Olen siis maistanut viime helmikuun jälkeen 1,189 viiniä tai olutta (= nyt 1,240 + helmikuun jälkeen arvioidut 219 - 270 silloin arkistossa löytynyttä arviota).

Lisäksi olen ollut jo pidempään huomaavinani Suomessa pienehköä bubbling under -ilmiötä ns. natural-viinien tiimoilta, mikä liittyynee jo laajemmallekin levinneeseen kiinnostukseen autenttisista mauista ja raaka-aineista myös ruokapuolella. Tästä syystä loin uuden "natural"-tagin jo blogissani arvioiduille natural-tyylin edustajille, minkä lisäksi aion aloittaa vuoden pienellä natuviinien arvioiden sarjalla, sillä viime syksynä tuli tilattua erä erilaisia natural-viinejä, joita on nyt tullut korkkailtua tässä loppuvuoden aikana ja ajattelin ne tässä ensiksi iskeä jonon keulille. On tässä muutenkin tullut yksi jos toinenkin natuviini maistettua niiden omien ostosten lisäksi.

Jos termi "natural wine" (tai mm. Alkon usein käyttämä, hyvin vähän asiaa valottava termi "alkuviini") ei sano juuri mitään, kannattanee lukea alkuvuodesta kirjoittamani pätkä luomu-, biodyny- ja natural-viineistä. Voin kuitenkin lätistä tässä vähän lisääkin aiheesta, sillä onhan se lempiteemojani tällä hetkellä viinipuolella. Aloitetaan toivottavasti helpostiymmärrettävällä analogialla.

Kuvittele suuri mantere, jossa viljellään kaikkialla rypäleitä. Suuri viinitalo ostaa näitä rypäleitä kaikkialta, mistä niitä halvalla sattuu saamaan. Halvalla ei saa hyvää, joten valtaosa rypäleistä on mahdollisimman kustannustehokkaasti viljeltyä, matalatasoista rypäleainesta. Koska huonoista rypäleistä saa huonoa viiniä, joka hapettuu nopeasti ja on täynnä virhearomeja, on se pumpattava täyteen sulfiitteja hallitsemattoman hapettumisen tai bakteerikasvustojen leviämisen ehkäisemiseksi ja suodatettava hyvin rankasti, jotta virhemauista päästään eroon. Lopputuloksena on ohutta, teollisesti käsiteltyä luirua, jossa ei ole makua, happoja, tanniineja, rakennetta, mitään. Siihen on lisättävä kokoonkeitettyä rypäletiivistettä, joka antaa viinille syvän värin, hedelmäistä makua ja piirun verran jäännössokeria, joka sekä siistii virhemakuja alleen että tuo vähän runsaampaa suutuntumaa muuten ohkaiseen kokonaisuuteen. Ehkä myös vähän tammilastuja tai -uutetta, jotta saataisiin makuun moniulotteisuutta. Lopuksi viini pullotetaan vielä kunnon sulfiittilisällä varmuuden vuoksi ja kylkeen isketään etiketti, jossa on joku hauska eläin, joka varmasti myy, kuten vaikka lammas tai kenguru.

Tämä viini on kuvitteellisen janan toisessa päässä.

Janan toisessa päässä on viini, joka on valmistettu pienellä tarhalla, jossa viljelijä on huomannut köynnösten tuottavan laadukkaita rypäleitä, joiden makumaailma on selkeästi erilainen verrattuna muihin lähitarhoilla viljeltyihin rypäleisiin. Tarhoille ei lisätä lannotteita, jotta köynnökset kasvattaisivat juuret mahdollisimman syvälle saadakseen vetensä ja ravinteensa. Tarhoja ei myöskään myrkytetä, jolloin maaperässä pysyvät pieneliöt ja bakteerit pysyvät elossa ja pitävät maaperän ravinteikkaana. Sekä näiden syiden, että tarhan ainutlaatuisen maaperän ja mikroilmaston vuoksi köynnökset tuottavat hyvin uniikkeja rypäleitä. Köynnösten satoisuus on selkeästi vähäisempää kuin tehoviljellyillä tarhoilla, mutta rypäleet ovat erittäin korkealaatuisia ja niistä voi saada poikkeuksellisen tasokasta viiniä. Viininviljelijä tahtoo, että näistä rypäleistä valmistettu viini maistuu juuri tuon tarhan rypäleiltä, eikä miltään muulta, mistä syystä viini ei missään vaiheessa tule kosketuksiin uuden tammen kanssa, vaan viini käytetään ja kypsytetään joko terästankeissa, betonisammioissa tai vanhoissa, makunsa jo menettäneissä tammiastioissa. Viini lopuksi pullotetaan joko ilman sulfiitteja tai korkeintaan pienellä sulfiittilisällä, jos tuottaja haluaa viininsä kestävän kauppojen hyllyillä istumista – sulfiitittomat viinit kun pitää kuljettaa ja varastoida viileässä.

Molempien tyylisiä viinejä tulee vastaan melko usein. Merkittävä osa viineistä kuitenkin asettuu näiden tyylien välille, tuolle edelläkuvitellulle janalle – nykymaailmassa kuitenkin hieman lähemmäs tuota teollista päätä kuin "luonnollista" päätä. Olisi kuitenkin pöljää sanoa vain ylläolevien ääriesimerkkien edustavan teollista tai naturaalia tyyliä. Koska ei ole olemassa mitään virallista määritelmää termille "natural wine", löytyy kyseisen termin alta jos jonkinlaista viiniä, joille ainoana yhteispiirteenä on se, että ne voidaan helposti kuvitella tuon janan toisen, "luonnollisen" pään tuntumaan; ne pyrkivät olemaan mahdollisimman autenttisia, puhdaspiirteisiä kuvauksia niistä rypäleistä, joita alueella tuotetaan. Yleisiä piirteitä ovat juuri uuden tammen sekä sulfiittien välttäminen, tai luomuviljely, mutta kyllä natural-skenessä voi tavata myös tammisia viinejä, tai viinejä, jotka eivät ole valmistettu luomuna viljellyistä rypäleistä.

Vastavuoroisesti viini ei ole automaattisesti "natural", jos se on vain sulfiitittomasti valmistettu – jos viini on teollisesti käsitelty ja käpälöity jotta se kestäisi kuin sulfiittilisäyksin valmistettu viini, ei se ole mitenkään "natural", vaan tavallinen, teollinen viini, joka on vain valmistettu ilman sulfiitteja. Jostain syystä juuri tällaisia viinejä Alko tahtoo tuoda valikoimiinsa, kun kysyntä naturaaleista viineistä kasvaa – kuten esimerkiksi La Selva Privo, joka on sulfiititon (eli sulfiitteja max 10 mg/l) mutta silti kestää tyytyväisesti kaupan hyllyillä. Mitään takuuvarmaa tietoa aiheesta allekirjoittaneella ei ole, mutta muistan kuulleeni kyseisen viinin olevan steriloitu pastöroimalla eli kuumentamalla viini, jotta siinä olevat bakteerit yms. mahdolliset pilaantumista aiheuttavat tekijät kuolevat. Kukaan vähän enemmän viinejä harrastanut tietää, että viini käytännössä menee pilalle sen lämmetessä yli 40°C lämpötilaan, joten viinin kuumentaminen säilyvyyden parantamiseksi kuulostaa viininharrastajan korviin täysin käsittämättömältä.

Tällaiset suurten tuottajien massoittain tuottaneen "sulfiitittomat" viinit ovat usein melko väsyneitä, tunkkaisia tai mehumaisen oloisia, mikä yleensä pistetään sulfiitittomuuden piikkiin. Useimmissa tapauksissa kyse on kuitenkin siitä, että viini on niin rankasti käsitelty säilyvyyden takaamiseksi, eikä niinkään sulfiittien puutteesta. Aitoja, sulfiitittomia natural-viinejä ei kauppojen hyllyiltä huoneenlämmöstä löydy – vähäsulfiittisia kylläkin. Nämä Alkon sulfiitittomat viinit eivät ole siis palvelemassa kasvanutta kiinnostusta ja kysyntää natural-viinejä kohtaan, vaan ainoastaan sulfiiteille yliherkkiä asiakkaita, joita loppujen lopuksi on hyvin vähän. Me loput natural-viinien fanit saamme jäädä nuolemaan näppejämme.

Jos siis oikeat, hedelmää, puhdaspiirteisyyttä ja terroiria korostavat natuviinit kiinnostavat, on mentävä merta edemmäs kalaan. Syksyllä tehty tilauksemme tuli tuntemattomampia (ja myöskin huokeampia) luomu-, biodyny- ja natutuottajia edustavasta Vins Chez Nous -nettimyymälästä; muita hyviä, arvostettuihin ja tunnettuihin natural-tuottajiin ja ei-teollisiin viineihin keskittyneitä nettikauppoja ovat mm. La Cave des Papilles ja Vins Étonnants. Kenties joskus tällaisia mielenkiintoisempia viinejä saisi ostettua ihan kotioven vierestäkin, jos niiden kiinnostus vain jatkaisi nousuaan!

No niin, sitten taas sorvin ääreen. Palataan aiheeseen uusin arvosteluin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti