Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.8.14

SOPP 2014: Hiisi Humulus Lupus

Hiisi Humulus Lupus
  • Valmistaja: Panimo Hiisi
  • Tyyppi: Olut, Double India Pale Ale
  • Maa: Suomi
  • Alue: Keski-Suomi, Jyväskylä
  • Humala: Amarillo, Cascade, Magnum, Simcoe
  • Koko: 0,33
  • Hinta arviointihetkellä: 8,00e (Heinäkuu 2014, SOPP)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vajaa vuosi sitten tuli testattua Hiisin mainio IPA, Raivoava Rakki, mistä johtuen vakuutin SOPP:issa mukana olleen kaverini ostamaan saman oluen tukevammaksi tuunattua Double IPA -versiota itse testaillessani saman panimon tiskiltä mukaani poimimia Sour Puzzia ja Pohjoisen Jättiläistä. Tämä arvio on sitten rustattu kaverin lasista välillä siemailtujen havaintojen pohjalta. Etiketin nappasin taas mainion Olutkellari-blogin valokuvasta törkeästi. J-P saa huudella täällä jos tämmöinen toiminta riepoo!

Olut on kokonaisuudessaan melkoinen sana- ja käsiteleikki. Hiisillä kun on nuo reilusti humaloidut alet, Rakki ja Raivoava Rakki, katalogissaan, joten on ihan loogista, että tällainen suurikokoisempi ja räyhäkkäämpi olut viittaa vähän suurikokoisempaan koiraeläimeen, suteen (canis lupus). Sutta löytyy myös oluen etiketissä, johon susi on ilmestynyt kaksipäisenä elikkona – viittaamaan siihen, että toisin kuin Raivoava Rakki, tämä on tyyliltään Double IPA. Toki nimen on myös viitattava valmistuksessa reilulla otteella käytettyyn humalaan (humulus lupulus).

Väriltään olut on oranssiin taittuvan punaruskea ja sameahko. Kermanväristä vaahtoa nousee keskirunsaasti, mutta se jää melko lyhytkestoiseksi.

Tuoksultaan olut on varsin tuhti ja tummanpuhuva. Siinä toistuu jo Raivoavasta Rakista tuttu yhdistelmä mehukasta marjaisuutta, tasapainoisen karamellisena tuntuvaa maltaisuutta ja kypsää sitruksisuutta. Kokonaisuus on sen verran muhkea ja täyteenahdettu, että IPA-henkistä raikkautta siitä ei niinkään löydy; kokonaisuus on todella aromikas, mutta hieman tunkkaisenpuoleinen.

Makumaailma toistaa tuoksun piirteitä melko uskollisesti: kokonaisuus on suussa tukeva ja täyteläinen, sekä hieman tunkkaisen oloinen. Tämä ei kuitenkaan pääse varsinaisesti häiritsemään, sillä kokonaisuus on muuten varsin aromaattinen ja vivahteikas – ja runsaasta humaloinnistaan johtuen hyvin tiukkarakenteinen tekstuuriltaan. Kielellä pyörii makean toffeista ja karamellista maltaisuutta, persikkavetoista trooppista keltaista hedelmää, hentoa marjaisuutta ja hillitysti freesiä sitruksisuutta, joka maun loppua kohti äityy varsin ärjyksi, pihka-greippiseksi katkeroisuudeksi.

Jälkimaku on kokonaisuudelle uskollisesti hyvin runsas ja tanakka. Kielelle jää paljon runsaan maltaan ja aromihumaloiden trooppisten hedelmien luomaa makeutta, mutta niin jää myös hyvin tiukkaa ja voimakkaan bitterisenä tuntuvaa katkerohumalointia sekä ruohoisuutta. Oluesta jää erittäin pitkä ja vivahteikas jälkivaikutelma, johon reilu (9%) alkoholi puskee kevyttä lämpöä kitalakeen ja nieluun.

Kokonaisuutena Humulus Lupus on hyvin vaikuttava, tiukkarakenteinen ja jäntevä DIPA, joka on tarkoitettu enemmän hop-headeille fiilistelyyn ja viileiden iltojen lämmikkeeksi – reippaasta alkoholistaan, makeaan taittuvasta maltaastaan ja hieman tukkoonhumaloidun tunkkaisesta yleisfiiliksestään johtuen olut ei ole nimittäin erityisen raikas kokonaisuus. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaista kritiikkiä, sillä rauhalliseen siemailuun tämä olut tuntuu toimivan vallan erinomaisesti. En kyllä pahastuisi, jos oluesta saisi irti vähän enemmän kepeyttä ja raikkautta, mutta homma pelittää mainiosti nytkin.

En kyllä ihmettele miksi (ainakin torstaina) SOPP:issa Hiisin tiskin edessä oli kenties festarin pisin jono (no, Ruosniemen jono oli lyhyempi, mutta niitä oli taas kaksi) – Hiisin panimon jätkät tuntuvat osaavan hommansa ja tekevän varsin kunnianhimoisia ja (festareiden nimeen hyvin sopivasti) suuria oluita. Olen ollut vakuuttunut Hiisin tarjonnasta jo tähän asti, eivätkä festareilla maistetut Jättiläinen tai Lupus ainakaan horjuttaneet tätä mielikuvaa. Odotan mielenkiinnolla mitä panimo mahtaa seuraavaksi keksiä!

Lyhyesti: Hieman tunkkainen, mutta tästä huolimatta varsin toimiva, suurikokoinen, ärhäkkä ja samalla myös vakuuttavan tasapainoinen DIPA. Ei siis kepeä ja raikas kesä-IPA, vaan maukas fiilistelyolut rauhallisiin hetkiin.

Arvio: Erinomainen – siinä missä Raivoava Rakki sopi enemmän seurusteluun ja huolettomaan hörppimiseen, vaatii Lupus maistelijaltaan selkeästi enemmän huomiota ja mielenkiintoa. Paremmuusjärjestykseen oluita on paha mennä pistämään, sillä molemmat ovat varsin mainioita kötöstyksiä – ainoastaan vain hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Hinnan (8,00e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti