Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.8.14

SOPP 2014: Hiisi / Kosoolan Panimo Pohjoisen Jättiläinen

Hiisi / Kosoolan Panimo Pohjoisen Jättiläinen
  • Valmistaja: Panimo Hiisi, Kosoolan Panimo
  • Tyyppi: Olut, Barley Wine
  • Maa: Suomi
  • Alue: Keski-Suomi, Jyväskylä
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 8,00e (Heinäkuu 2014, SOPP)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



No niin, jälleen on aika uuden virstanpylvään. Nyt on nimittäin vuorossa 100. blogissani arvosteltu olut. Kaipa blogia voi sen nimestä huolimatta nimittää hyvällä omallatunnolla nyt myös osa-aikaiseksi olutblogiksi?

Tämä on siis näitä viimeviikkoisen Suuret Oluet Pienet Panimot -festareiden jälkipuinteja; koska useampi taho on jaksanut hehkuttaa tätä nyt arvioitua pullotetta yhdeksi parhaista suomalaisista oluista, lienee Pohjoisen Jättiläinen olut paikallaan 100. arvion roolissa.

Oluen esikuvana toimii kotikutoista Kosoolan Panimoa pyörittävän kotipanomies Juhani Palttalan suitsutusta saanut Del Norte Titan -barley wine, joka päätyi JaskanKaljat-blogin Jaakon neuvosta Panimo Hiisin (Hiiden?) uudelleenkäsiteltäväksi. Olut ei ymmärtääkseni ole täysin 1:1-versiointi alkuperäisestä kotioluesta, mutta esikuvalleen hyvin uskollinen näkemys siitä. Olutta valmistettiin 350 litran erä, mikä vastaa reilun 1000 kolmanneslitran putelia, näin pikaisella päässälaskuoperaatiolla.

Tuoppiin kaatuu kirkkaan kuparinpunaista olutta, jolle kohoaa melko kevyt, kuohkea ja väriltään vaalean hiekanruskea vaahtokukka.

Olut ei säästele paukkujaan, sillä heti ensinuuhkaisulla jyhkeä ja vaikuttavan moniulotteinen tuoksu pistää melko reippaalla otteella turpaan. Vaikkei SOPP-tuoppi ole mitenkään optimaalinen väline nokkapuolen arviointiin, löytyy oluesta silti helposti ruskeaa omenaa, makeaa marjahilloa, jalopuista puisevuutta ja pihkaista humalaa, iäkästä huonekalua, kevyellä otteella kermatoffeista maltaisuutta, hillitysti rouhittua pippuria, hentoa rustiikkista paskaisuutta ja aavistus alkoholia. Jummi, suorastaan.

Mehevä maku jatkaa hyvin tuoksun viitoittamalla polulla, mutta aivan samantasoiseen kompleksisuuteen ei ylletä – joskaan mistään yksiulotteisesta setistäkään ei missään nimessä ole kyse. Kokonaisuus on runsas ja makea, pistellen ensisijaisesti omenahilloisuutta ja luumuisuutta, greippisen karvasta katkerohumalaa ja kevyttä marjaisuutta. Taustajoukoissa hillitty karamellimaltaisuus ja aavistus mausteisuutta pitävät tasaista komppia. Suutuntuma on melko täyteläinen, mitä onneksi pehmeä mutta mukavan kuohkea hiilihappoisuus hieman keventää. Erittäin jyhkeä 11% alkoholia tekee kokonaisuudesta hieman tulisen.

Mehevä jälkimaku jatkuu saumattomasti erittäin pitkään ja runsaaseen loppuliukuun, jossa tuntuu liilaa hedelmäisyyttä (epämääräinen sekoitus mm. kypsiä luumuja, sinisiä metsämarjoja ja tuoretta viikunaa), yrttisyyttä ja loppua kohden varsin runsaaksikin äityvää katkerohumalaa. Oluesta jää lämmin, mehukas ja tuntuvan bitterinen jälkivaikutelma suuhun.

Pohjoisen Jättiläinen on kyllä varsin jepa olut, enkä kyllä lainkaan ihmettele miksi näin vaikuttavan massiivinen olut on saanut niin paljon kehuja osakseen – olut ei järkälemäisyydestään huolimatta missään vaiheessa sorru liioittelevuuden tuntuun, vaan kokonaisuudessa kaikki tuntuvat olevan mainiosti tasapainossa.

Itseni osalta Jättiläinen ei pamahda Suomen Parhaaksi Olueksi, vaikka varsin vaikuttava ja vakuuttava onkin, mutta ei tässä kovinkaan kauas huipusta jäädä. Tuoksupuoli lupasi jo varsin uniikkia, mielenkiintoa kutittelevaa elämystä, mutta makupuoli kuitenkin tarjosi lähinnä melko turvallista American Barley Wine -meininkiä ilman sen kummallisempia yllätyksiä. Kenties näin tanakalla oluella on kuitenkin paria kertaluokkaa parempi kypsyttelypotentiaali ja olut onnistuisi kehittämään ikääntyessään myös makupuolelle sitä jännittävämpää meininkiä.

Joka tapauksessa, Pohjoisen Jättiläinen on kaikin puolin erinomainen, tasapainoinen ja herkullinen esitys niin barley winena kuin oluena ylipäätään. Ehdottomasti tutustumisen väärti, suuremmassa mittakaavassa tuotettu "kotiolut". Ja on se omalta osalta todettava, että olisi myös mielenkiintoista päästä joskus testaamaan se vielä suurempaa hehkutusta saanut alkuperäisolut!

Lyhyesti: Kosoolan Panimon kotioluesta kunnon panimossa tehty versiointi. Jyhkeä, tasapainoinen ja tuntuvan katkeroinen barley wine, jossa yhdistyvät kiehtova, moniulotteinen tuoksu ja massiivinen, makean hedelmäinen makumaailma.

Arvio: Erinomainen – massiivisuudestaan huolimatta suorastaan hämmentävän tasapainoinen nautiskeluolut. Heikkoja kohtia oluesta ei löydy käytännössä laisinkaan; itse kaipaisin siihen lähinnä jotain omaperäisempää twistiä tuomaan asiaankuuluvan loppusilauksen kiitettävälle kokonaisuudelle.

Hinnan (8,00e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti