Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


10.8.14

Piedra Negra Gran Lurton 2009

Piedra Negra Gran Lurton 2009
  • Valmistaja: François Lurton, Bodega Piedra Negra
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Argentiina
  • Alue: Mendoza, Valle de Uco, Alta Uco
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (85%), Malbec (15%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15-20e (Toukokuu 2014, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Toukokuisessa Lurton-maistelussa esitelty Gran Lurton on François Lurtonin argentiinalaisen viinitalon, Piedra Negran, näkemys uuden maailman viinien markkinoilla ah-niin-suositusta Cabernet Sauvignon -vetoisesta superviinistä. Viini valmistetaan luonnonmukaisesti viljellyistä rypäleistä, joiden mehu käytetään rypäleiden omilla luonnonhiivoilla. Rypäleiden kuoria maseroidaan viinissä peräti 7 viikon ajan (vertailun vuoksi tavallista punaviiniä valmistettaessa tyypillinen maseraatioaika pyörii n. 7-25 päivän tuntumassa), minkä jälkeen viini siirretään tammitynnyreihin kypsymään. Ennen pulloon päätymistään viini viettää 14-16 kuukautta ranskalaisissa (85%) ja amerikkalaisissa (15%) tammitynnyreissä, joista puolet on uusia ja puolet toista kertaa käytössä.

Viinin tasainen väri on varsin tumma, mustan kirsikan sävyinen ja hyvin kevyesti läpinäkyvä.

Tuoksu on edellämaistetun Gran Malbecin tavoin yllättävänkin kevyehkö. Tummanpuhuvasta kokonaisuudesta erottuu kypsiä, tummia hedelmiä ja makeaa kirsikkaa, paahteista tammen mausteisuutta ja hentoa minttuisuutta, ei juuri muuta.

Viinin maku on selkeästi tuoksua runsaampi, sillä tämä suutuntumaltaan erittäin täyteläinen viini on suussa hyvin runsas ja mehukas. Ensivaikutelmassa esiin nouseva kypsänmakea herukkaisuus tuo varsin konsentroituneeseen kokonaisuudestaan liköörimäisen habituksen, jota tukevat tiivis, tumma hedelmäisyys ja niin mausteisena kuin kevyen puisevana tuntuva tammisuus. Happoja viinistä ei erotu juuri lainkaan ja vaikka kokonaisuus on melko tanniininen, tuntuu viini yleisesti melko paksulta ja rakenteettomalta. 15,3% alkoholia antaa viinille varsin tulisen luonteen, mikä ei ainakaan meikäläistä voita puolelleen.

Keskimaku jatkuu luontevasti tummasävyiseen ja tuhtiin jälkimakuun, jossa liköörimäinen herukkaisuus rupeaa taittumaan hiljalleen makeaan mustaherukkahilloisuuteen, johon melko hallitseva, paahteinen tammen mausteisuus pyrkii tuomaan kevyesti karvasta särmää. Viinistä jää suht pitkä, tuhti, pehmeä ja limakalvoja lämmittävä jälkivaikutelma.

Erittäin pitkällä maseraatioajalla on varmasti pyritty saamaan viini, jonka olisi tarkoituksena vaikuttaa supermassiivisella konsentraatiollaan, mutta ainakaan itse en juurikaan vakuuttunut viinistä – siitä kyllä löytyy valtavasti makua ja äärimmäisen täyteläistä suutuntumaa, mutta sille vastapainoksi asettuvaa rakennetta ei ole nimeksikään, eikä mausta tunnu löytyvän minkäänlaista syvyyttä. Makumaailma jää suussani surullisen yksiulotteiseksi, eikä viinissä tunnu juurikaan tapahtuvan evoluutiota ensivaikutelmasta jälkimakuun. Mitä nyt maun komponenttien keskinäiset suhteet tuppaavat hieman muuttumaan, mutta uusia, esiin nousevia vivahteita ei viinistä löydy missään vaiheessa.

Makumaailmaltaan Gran Lurton on melko textbook Cabernet; viini onkin kuin viinialoittelijan Cabernet Sauvignon 101 – TÄLTÄ MAISTUU UUDEN MAAILMAN CABERNET SAUVIGNON! Pari Cabernet'ta maistaneelle viini ei tarjoa oikeastaan mitään jännittävää, sillä viinin voi hahmottaa maistamatta, pelkkää pulloa katsellen. Viini on tutustumisen arvoinen lähinnä, jos tykkää mutustella tämmöisiä makeita ja suorastaan pureksittavalla tavalla suuntäyttävän paksuja uuden maailman hillopommeja, eikä rakenteesta tai omaperäisyydestä ole niin väliksi. Ainoa positiivinen asia on se, että viini näyttää olevan hinnoiteltu ihan kohtuulliseksi, eikä miksikään viiden kympin viiva satasen "kulttiviiniksi", mikä tuntuu olevan niin surullisen suosittua Etelä-Amerikassa. Tosin mistä sitä tietää mihin hintaan viini irtoaisi Suomen hinnoilla.

Lyhyesti: Melko yksiulotteinen, monoliittisen massiivinen, runsas ja varsin makea super-Cabernet pienellä Malbec-boostilla, joka ei onnistu herättämään hurraahuutoja melko vaatimattomaksi jäävällä rakenteellaan.

Arvio: Tylsä – kaikin puolin ennalta-arvattava, geneerinen konsentraatio-Cabernet.

Hinnan (15-20e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti