Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


2.12.15

Trimbach Pinot Gris Réserve 2012

http://www.alko.fi/tuotteet/571257/
Trimbach Pinot Gris Réserve 2012
  • Valmistaja: Maison Trimbach
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace
  • Rypäleet: Pinot Gris (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 19,90e (Syyskuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 19,90e (Joulukuu 2015, Alko)

Alsacessa on kourallinen harvinaisen kovia nimiä, mm. ainutlaatuisia biodynaamisia taideteoksia luovat Domaine Weinbach, Zind-Humbrecht ja André Ostertag. Näiden talojen viinit kuitenkin huitelevat yleensä kipurajan tuntumassa, ainakin jos jotain hieman arkisempaa etsitään. Tässä vaiheessa kuvioihin astuu yksi lempitaloistani, Maison Trimbach.

Perinteisesti Alsacessa on aina suosittu kuivia ja rakenteikkaita viinejä, joihin alueen poikkeuksellisen runsaat aurinkotunnit tuovat vaikuttavaa runsautta. Kuitenkin viimeisten vuosikymmenien myötä viineihin on pikku hiljaa alkanut ilmestyä ihan havaittavia määriä jäännössokeria – perinteisesti rutikuivista Rieslingeistä on tullut kuivahkoja tai jopa puolikuivia, Pinot Gris't ovat muuttuneet vähintään kuiviksi ja Gewurztraminerit voivat usein olla jo reippaasti puolimakean puolella. Tässä viinitrendin muutoksessa viinitalo Trimbach on pitänyt kutinsa ja aina tuottanut viininsä omalla tyylillään – hyvin kuivina ja hapokkaina.

Trimbachin viinitalo on saanut alkunsa Riquewihrin kylässä vuonna 1626; nykyisin talo pitää majaansa läheisessä Ribeauvillén kylässä. Trimbachin ja Riquewihrin yhteys on muutenkin tiivis, sillä moni viinitaloa pyörittänyt Trimbachin suvun jäsen on toiminut työnsä ohella myös tämän kylän pormestarina. Talon tyyli on aina suosinut hyvin kuivia ja hapokkaita, enemmän rakennetta kuin hedelmää alleviivaavia viinejä – esimerkiksi muuten nykyisin Alsacessa helposti jo selvästi makean puolelle taittuvat Pinot Gris't ja Gewurztraminerit ovat pitäneet Trimbachin pullotteissa sisällään vain muutamasta grammasta korkeintaan noin kymmeneen grammaan jäännössokeria. Viinitalo onkin usein yksi ensimmäisistä, jotka ovat poimimassa rypäleitä tarhoiltaan. Toinen merkittävä piirre viinitalossa on se, että se ei (muutaman muun suuren historiallisen tuottajan, kuten Hugel ja Leon Beyer tavoin) tunnusta Alsacen Grand Cru -luokittelua. Merkittävä osa talon rypäleistä tulee Grand Cru -tasoisilta tarhoilta ja useat talon viineistä ovat puhtaasti Grand Cru -viinejä, mutta Trimbach ei mainitse asiasta sanallakaan etiketeissään.

Alkossa vuosikausia ollut Trimbachin Pinot Gris Réserve on ollut kautta aikain yksi lempiviineistäni, joita saa napattua mukaan kahden kympin setelillä, mutta viime vuonna tähän tuli poikkeus: vuosikerta 2011 oli harvinaisen heikkolaatuinen, vaatimaton ja tasapainoton esitys tämän korkealuokkaisen talon linjastossa. Siksi olinkin innoissani tarkistamassa viinin tuoreen vuosikerran kuntoa, kun siihen tarjoutui mahdollisuus.

Väriltään viini on tasaisen vaaleahkon sitruunankeltainen.

Aavistuksen makeaan taittuvalta tuoksultaan viini on melko hillitty, mutta miellyttävän moniulotteinen: persikkavetoista keltaista hedelmää, makeaa punaista omenaa, kevyttä hunajaisuutta ja häivähdys savuisuutta.

Viinin kuivahko, jopa borderline puolikuiva makumaailma on mehukas, runsas ja hyvin kypsän hedelmäinen. Siitä voi erottaa persikkaa ja persikankiveä, hillittyä hunajaisuutta, aavistuksen verran mausteista särmää ja hentoa kivistä mineraalisuutta. Trimbachin tyyliin suorastaan poikkeuksellisen korkea 12 g/l jäännössokeri tuntuu lähinnä kielen kärjessä kevyesti trooppishedelmäisenä makeutena, mutta tasapainoinen, sitruksinen hapokkuus tasapainottaa kokonaisuuden vaivattomasti nuorallatanssijamaiseen tasapainoon. Vaikka viinin suunmyötäinen suutuntuma on melko täyteläinen ja jopa kevyen öljyinen ja makumaailmaa kuvaa hyvin lontoonkielinen termi rich, on kokonaisuus ihastuttavan raikas ja ryhdikäs.

Aprikoosisuuden johtamassa jälkimaussa hapokkuus pääsee keskimakua suurempaan rooliin ja viinistä jää suuhun pitkäkestoinen, raikas, hillitysti kuivatun ananaksinen ja kevyen bitterisen mineraalinen napakka jälkivaikutelma.

Heikon vuosikerran jälkeen Trimbach on palannut mallikkaasti totuttuun ruotuun – joskin jäännössokeria on piirun verran aiempia vuosikertoja enemmän. Paketti on kuitenkin niin hienosti balanssissa, ettei sokeri haittaa lainkaan, sillä se tuntuu enemmän alleviivaavan makumaailman keltaista hedelmää kuin tuntuvan varsinaisena makeutena. Aivan upeiden vuosien 2007 ja 2008 tasoiseen hekumaan ei ylletä, mutta tyylillisesti ollaan hyvin lähellä runsasta ja mehukasta 2009-vuosikertaa.

Joulupöytään hyviä tärppejä metsästäville tässä on varsinainen 5/5-tason vinkki: joulupöytä on todellinen makujen ja raaka-aineiden sekamelska ja siksi todellinen esterata viinille kuin viinille, joten auttaa hyvin paljon, jos viinissä on sekä happoja että jäännössokeria – tästä syystä mm. puolikuivat Rieslingit ovat mitä varmin ratkaisu turvallisuudenhakuisille. Risukalle vaihtoehtoja etsivälle tämä hurmaava ja tyyliinsä poikkeuksellisen runsas Pinot Gris on varsin oiva, selkeästi erilainen valkoviini, josta kuitenkin löytyy ne samat piirteet, joiden avulla viini selviää vaivatta jouluruoista.

Muistutan myös samalla, että Trimbachin viinit ikääntyvät upeasti! Koska nyt on taas käsillä ihastuttavan maukas vuosikerta tästä viinistä, tekee fiksumpi viininystävä niin, että ostaa kerralla useamman pullon tätä – yksi tälle joululle ja muutama pullo kellariin muutamaa tulevaa joulua ajatellen.

Kiinnostuneille aikaisempien vuosikertojen arvostelut löytyvät tästä: 2007, 2008, 2009, 2011.

Lyhyesti: Runsas, täyteläinen ja borderline puolikuiva Pinot Gris, joka on samalla ihastuttavan rakenteikas ja raikas. Hurmaavaa tavaraa.

Arvio: Erinomainen – jos ei lasketa lukuun niitä Alsacen kovatasoisimpien biodynytuottajien viinejä, on Trimbachin Pinot Gris't parhaita, mitä alueella on tarjota. Usein myös laatuunsa nähden varsin kuluttajaystävällisiin hintoihin!

Hinnan (19,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

4 kommenttia:

  1. Hieno juttu, että jaksat kirjoitella seikkaperäisiä arvosteluita viineistä tänne nettiin. On tullut ihan tavaksi käydä lähes päivittäin kurkkaamassa sivuiltasi mitä uutta sinne on ilmestynyt. Oluet eivät minua niinkään kiinnosta, mutta viinit sitäkin enemmän.

    Kun huhtikuussa on tiedossa matka Ranskan Alsaceen, niin alueen viinit kiinnostavat nyt erityisesti. Siksi oli kiinnostavaa lukea arvostelu Trimbachin Pinot Gris Réserve-viinistä. Hienoa, että kerrot tuottajistakin arvosteluissasi. On aina mukava oppia lisää niin viineistä kuin tuottajista.

    Kun yhtenä kohteena matkallamme on idyllinen Riquewihrin kaupunki, oli pakko katsoa missä siellä Trimbachin viinitila sijaitsee. Viinimaan sivuilla viinitilan viralliseksi nimeksi kerrotaan F.E. Trimbach. Kun sillä nimellä googlettaa, löytyy Wikipediasta tietoa tilan sijainnista. Sen mukaan tila on alun perin sijainnut Riquewihrissä, siirtynyt sieltä Hunawihriin ja heti Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ribeauvilleen.

    Nuo kolme paikkakuntaa ovat aika lähellä toisiaan. Ribeauvillé jää kuitenkin muita hieman pohjoisemmaksi. Kun tulemme Riquewihriin etelän suunnasta, Ribeauvillé ei oikein osu matkareitillemme. Kolmas matkapäivämme suuntautuu taas vielä etelämmäksi Eguisheimiin, joten Trimbach jää nyt sääli kyllä väliin.

    terv. hka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve ja kiitos tarkasta huomiosta! Lapsus korjattu arvioon. Hauska myös kuulla, että jutut kiinnostavat! Toivottavasti arvioiden tiivis julkaisutahti korvaa olutarvioiden tuottaman harmin. :)

      Poista
  2. Aivan samaa mieltä tästä Pinot Gristä. Tosin omassa suussa edellinen vuosikerta oli jokseenkin yhtä hyvää. Viini on jo useita vuosia ollut minunkin suosikkejani. Kaksi kuukautta sitten, syys-lokakuun vaihteessa, olimme 10 päivää kiertelemässä Alsacea ja kyllä Trimbachin talo oli Ribeauvillessä. Siellä sai myös maistella tuotteita. Paras oli mielestäni Riesling Cuvee Frederic Emile, mutta hintakin oli lähes sama kuin Suomessa. Koko reissun upein löytö oli Wolfbergerin Riesling Grand Cru Rangen, joka kustansi Wolfbergerin upeassa maistelumyymälässä Eguisheimissa 21,95 EUR!

    terv. IK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trimbachin CFE on kyllä upea viini ja paljon helpomminlähestyttävä kuin nuorena suorastaan kivuliaan jäntevä Clos Ste Hune. Olisi kiva kyllä päästä testaamaan jo enemmän ikää saanut CSH, jotta voisi ihmetellä, miten se kehittyy iän myötä.

      Wolfbergerin GC Rangen on kyllä oikein fantastinen viini, diggailen itsekin paljon!

      Poista