Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


23.1.15

Rodenbach Vintage 2012

Rodenbach Barrel 170 Vintage 2012
  • Valmistaja: Rodenbach
  • Tyyppi: Olut, Sour ale, Flemish red
  • Maa: Belgia
  • Alue: Flanderi, Länsi-Flanderi, Roeselare
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 24,00e (Tammikuu 2015, Bier-Bier, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Te, jotka olette Facebook-sivuani seuranneet, olette varmaan huomanneet, että kävin hiljattain pyörähtämässä Helsinkiin juuri avautuneessa Bier-Bierissä, joka onnistui vakuuttamaan hyvin kattavalla, kiinnostavalla ja kiitettävän monipuolisella olutvalikoimallaan. Hinnat eivät ole halpoja, mutta eipä sellaista osaakaan odottaa näin lähellä pääkaupungin ydintä sijaitsevalta kuppilalta – onneksi kovien hintojen vastapainona on tarjolla monta sivua kattava olutlista, josta perehtyneellä harrastajalla on jo vaikeuksia saada päätettyä mitä sitä ottaisi. Lopulta pienellä porukallamme tuli testattua yksi jos toinenkin kiehtova pullo, joista tällä kertaa nostan esille tämän belgialaisen kulttioluen.

Sitten itse asiaan. Oluen tuottanut Rodenbach on vanha, vuonna 1821 perustettu panimo, jonka perustivat neljä Rodenbachin veljestä. Se pysyi Rodenbachin suvun omistuksessa aina vuoteen 1998 asti, jolloin se myytiin belgialaiselle suurpanimo Palmille. Rodenbach tuli 1800-luvulla tunnetuiksi tammitynnyrikypsytetyistä oluistaan, jotka aluksi kypsytetään vanhoissa, valtavissa tammitynnyreissä ja sitten valmistetaan sekoittamalla nuorta ja pidempään kypsytettyä olutta. Oluet ovat tyyliltään flaamilaisia punaisia hapanoluita, eli oluita, joiden valmistuksessa käytetään mm. maitohappobakteeria, mikä antaa oluille lambicien tyyliin runsaan ja purevan hapokkuuden. Lisäksi oluita usein kypsytetään pitkään tammessa, osittain oksidatiivisissa olosuhteissa, mikä usein myös edesauttaa etikkabakteerin kasvua oluessa, jolloin erityisesti pitkään kypsytettyihin oluisiin voi tulla lisää happamuutta etikkahapon muodossa. Normaali Rodenbach Original on lähinnä nuorta olutta, johon lisätään neljännes vanhaa olutta tuomaan syvyyttä. Talon arvostettu Grand Cru on taas ensisijaisesti pitkään kypsytettyä olutta, johon lisätään kolmannes nuorta olutta.

Silloin tällöin panimolla tulee vastaan myös poikkeuksellisen laadukkaita oluteriä, joista panimo pullottaa sekoittamattoman lippulaivaoluensa. Tämä melko rajatun saatavuuden olut tunnettiin ennen nimellä Rodenbach Grand Cru, mutta nykyisin olut kulkee Rodenbach Vintage -nimellä.

Oluella on punaisen meripihkainen väri. Kaadettaessa oluen ylle nousee melko runsas, kuohkea ja rantahiekan värinen vaahto, joka kuitenkin melko nopeasti myös haihtuu pois.

Lasista kohoaa hyvin omintakeinen ja ainutlaatuinen tuoksu, jossa tuntuu omenaa, karpaloa, pihlajanmarjaa, puolukkahilloa ja veriappelsiinisen sitruksista happamuutta, sekä hento, pistävän etikkainen juonne, joka saattaa kuulostaa epämiellyttävältä, mutta ainakin omassa tapauksessani vain nostaa oluen kiehtovuuden aivan uusille tasoille.

Tuntuvan, jopa pistävän hapokas maku jatkaa tuoksun linjoilla: punaomenaa, vadelmaa, kevyttä verigreippiä, pihlajanmarjaa ja maltillista, mutta kokonaisuudesta erottuvaa etikkaisuutta. Olut ei kuitenkaan ole lambicien tavoin rutikuiva ja raaka, vaan tuntuvalle happamuudelle löytyy vastapainoksi runsaasti makeaa karamellisuutta ja kevyttä marjahilloisuutta. Oluella on keskitäyteläinen suutuntuma ja ihastuttavan eloisa, viheromenaisen hapokas yleisilme. Hiilihappoisuus on runsasta, kuohkeaa ja pitkäkestoista. Vaikka olut on pari vuotta makoillut tynnyrissä, en löytänyt kokonaisuudesta tammen aromeja käytännössä ollenkaan – kenties tynnyri #170 on niin iäkäs, ettei se enää luovuta puun aromeja? Olisi kuitenkin vaikea kuvitella Rodenbachin uusivan tynnyrivarastoaan joka vuosi!

Jälkimaussa etikkaiset piirteet korostuvat keskimakua runsaammiksi. Kielelle jää uskomattoman moniulotteinen kattaus erilaisia vivahteita, mm. karpaloa, tuoretta hapanta omenaa, karamellia, kaurakeksisyyttä, hennosti oksidoitunutta leipäisyyttä. Suussa viipyileva jälkivaikutelma on kompleksinen ja kestoltaan todella pitkä. Katkerohumaloinnista ei ole tietoakaan.

Rodenbach Vintage on äärimmäisen ihastuttava, moniulotteinen ja kiehtova, mutta tottumattomaan suuhun myös varmasti hyvin haastava kokemus. Jos homma epäilyttää, kannattaa olla liikkeellä varoen, sillä näin happamankirpeä, jopa hillityn etikkainen olut ei varmasti ole jokaisen makuun. Sen sijaan jos lambicit uppoavat hyvin, suosittelen ehdottomasti ottamaan oluen testiin! Helsingin Bier-Bieristä iso, 0,75 litran lesti irtoaa reilulla parilla kympillä ja on joka pennin väärti!

Olisi kyllä mielenkiintoista saada lisää perspektiiviä tästä oluesta, sillä monissa internetin arvioissa kyseisestä oluesta toistuu tammen aromit, kun taas missään ei mainita oluen etikkaisia tai oksidatiivisia piirteitä – ja omasta mielestäni ne olivat kuitenkin melko selviä tämän oluen tapauksessa. Kenties tässä on pullokohtaista vaihtelua: tämä pullo onkin saanut enemmän happea, minkä takia etikkabakteeri on päässyt villiintymään ja hapettamaan kokonaisuutta. Kenties jollekin toiselle tämä olut olisi ollut jo pilalle mennyt yksilö? Itselleni oluen happamankirpeä, hennosti oksidatiivinen, hillitysti pistävän etikkainen ja samalla makean karamellinen ilmaisu toimi kuitenkin aivan täysiä. Täydellistä tavaraa. Lisää tätä.

Lyhyesti: Happamankirpeä, karamellisen makea, maltillisesti pistävän etikkainen, vivahteikkaan marjainen, runsas, katkeroimaton ja kestoltaan loputon huippuolut. Koeta kuvitella makea barley wine, johon lisätään puolet etikkaista ja kirpeän hapokasta gueuzea, niin ollaan melko lähellä tämän oluen meininkiä.

Arvio: Täydellinen – kyllä, perkele. 5/5.

Hinnan (24,00e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti