Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


7.1.15

Casa dos Migueis Douro Tinto Reserva 2000

Casa dos Migueis Douro Tinto Reserva 2000
  • Valmistaja: Pedro Miguel Alves Lopes da Silva / Casa dos Migueis
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Douro
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Tempranillo (1/3), Touriga Franca (1/3), Touriga Nacional (1/3)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Syyskuu 2014)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viininharrastajana on huomannut sellaisen hassun ilmiön, että hyvin harva tutuistani antaa lahjaksi viiniä, vaikka sen luulisi olevan se kaikkein ilmeisin lahjavaihtoehto. Liekö kyseessä se, että ihmiset olettavat vain parhaimpien ja kalleimpien viinien kelpaavan allekirjoittaneelle lahjaksi, eikä sellaisia kenelläkään ole varaa ostaa, joten ostetaan nyt jotain muuta.

Sen sijaan moni lähipiiristäni on kiikuttanut ystävällisesti tuliaispulloja käytyään eri viinimaissa, mistä olen sekä erittäin kiitollinen että iloinen.

Äitini kävi hiljattain Portugalissa, mistä hän myös toi mukanaan muutaman paikallisen erikoisuuden. Näistä minulle päätyi tuliaisina tämä Douro Reserva vuodelta 2000. Kyseisestä tuottajasta ei löydy käytännössä yhtään mitään tietoa netistä, mutta onneksi pullon takaetiketti on sentään sen verran informatiivinen, että siitä löytyy edes jotain perustietoja.

Viini on tehty perinteisillä viininvalmistuslaitteilla (mm. lagares-sammiot) ja se on valmistettu kolmen paikallisen rypäleen tasasuhteisella sekoituksella. Viinitalon vuosituotanto vuonna 2000 oli n. 10,000 pulloa, josta 8,000 oli perustason punaviiniä, 1,960 pulloa Reservaa ja 128 Magnum-kokoista pulloa reservaa. Oma putelini näyttää olevan pullo numero 742.

Viinin väri on tasainen, kevyesti läpinäkyvä, tumman viininpunainen. Odotetusti pullosta löytyy myös kevyesti sakkaa, joka jää näppärästi pullon "hartioihin", kun siirrän viinin karahviin avautumaan.

Heti alusta asti viinillä on äärimmäisen aromaattinen ja upeasti kehittynyt tuoksu, jossa kuitenkin aluksi tuntuu lähinnä vain nahkaa ja kehittyneen viinin iäkkään pölyistä meininkiä; vanhaa huonekalua ja kuivaa maata. Kuitenkin jo puolen tunnin hengittelyn jälkeen auringossa paahtunut, makea hedelmäisyys on saapunut kuvioihin ja kokonaisuudessa alkaa tuntua hurmaavaa, tummaa viikunaa ja kuivattua taatelia, muhkeaa luumua, intensiivistä herukkaa, hentoa kuningatarhilloa, aavistus makeaa ja hienostunutta tammisuutta ja sellaista ihastuttavaa nahkaisuutta, jota vain vanha Tempranillo tuntuu saavan aikaan. Viinin ihastuttava, vivahteikas tuoksu yksinkertaisesti ryöppyää lasista.

Maku on kuiva ja keskitäyteläinen, mukavan hapokas ja pitkän iän myötä hyvin rauhallisen ja kevyen, mutta myös hiipivällä tavalla kohtalaisen tuntuvaksi kasvavan tanniininen. Makumaailmassa tuntuu tasapainoisesti nahkaa, auringossa paahtunutta maata ja tummaa hedelmää, kuten viikunaa, luumua, karhunvatukkaa, mustaherukkaa, ja loppua kohti kasvavaa, melko karvasta mausteisuutta. Kokonaisuus on upeasti kehittynyt, mutta edelleen miellyttävästi runsaan hedelmäinen ja hurmaavalla tavalla balanssissa.

Jälkimaku on keskimaun tapaan yhtä lailla aromikas, vivahteikas ja viipyilevän pitkä; mehukasta viikunaa, nahkaa, mustaherukkaa, aromaattista yrttisyyttä, paahtunutta maata ja keskimausta tasaisena jatkuvaa, mukavasti makeammalle hedelmälle särmää tuovaa karvautta.

Kokonaisuutena tämä Douro Reserva on todella hurmaavaa kamaa ja kaikin puolin loistava tuliainen – viinin auringossapaahtuneiden tummien hedelmien aromien avulla pystyi helposti itsekin palaamaan mielikuvien tasolla takaisin Portugaliin.

Koska viiniä on tehty vajaa 15 vuotta sitten 2,000 pullon erä, lienee turha arvioida viinin kehityskaarta summuuta, koska tässä vaiheessa viinejä on tuskin enää paljoa liikenteessä. Jos kuitenkin tuottajan muita viinejä sattuu joskus tulemaan vastaan, suosittelen vahvasti nappaamaan testiin! Vielä tässä iässä viinissä on edelleen hyvin potkua mahdollista kypsyttelyä ajatellen, mutta lisäkypsyttelyä viini ei missään nimessä enää edellytä.

Koska portugalilainen keittiö ei ole meikäläisen suurin vahvuus, tuli kokkaussuunnitelmien osalta siirryttyä Atlantin rannalta välimerellisempiin fiiliksiin, mutta yhtä lailla lämpimiin tunnelmiin – eli Sisiliaan. Viinin kumppaniksi tuli pyöräytettyä muheva pasta alla norma, jonka kanssa tämä valmiiksi upea viini oli entista maukkaampaa herkkua.

Lyhyesti: Hienosti kehittynyt Douron punaviini, joka tarvitsee puolisen tuntia hengittelyä päästäkseen käyntiin. Tyylikäs valinta niin ruokapöytään, nautiskeluun kuin kellarointiinkin.

Arvio: Erinomainen – erityisesti ennen vanhaan hyvin yleisesti toistettu mantra oli se, että hyvä (tai siis hyvin tanniininen) portugalilainen punaviini tarvitsee vähintään kymmenen vuotta ennen korkkaamista. Nykyisenä modernien viinien aikakautena tämä ei enää pidä paikkaansa, minkä lisäksi on mahdotonta sanoa, minkälainen tämä kyseinen viini on nuorena ollut, mutta ainakaan 14 vuotta kypsyttelyä eivät olleet tämän kohdalla haitaksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti