Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.8.13

Rain Dance Chenin Blanc

Rain Dance Chenin Blanc
  • Valmistaja: Westcorp / Namaqua Wines
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Western Cape
  • Rypäleet: Chenin Blanc
  • Koko: 3,0
  • Hinta arviointihetkellä: 24,70e (Kesäkuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 25,70e (Tammikuu 2014, Alko)

Mielenkiintoisesti juuri ensimmäinen Iltiksen kesähanaviinejä varten testaamamme valkoviini oli selkeästi viallinen – laatikon pussi oli asennettu laatikkoon väärin päin (hana oli vasten umpinaista laatikon seinää), minkä lisäksi viiniä oli päässyt vuotamaan muutamia tippoja pahvilaatikon sisäpuolelle. Ei anna kovinkaan lupaavaa kuvaa viinin yleisestä laadun tasosta...

Viinin väri oli lasissa selvästi muita paksumpi ja tuntuvasti kellertävämpi – jotain fibaa jo havaittavissa tällä puolella.

Heti aluksi tuoksussa tuli vastaan kevyen hapettuneen leipäisiä, käyneen omenaisia ja jopa etikkaisia aromeja. Avautuessaan lasissa voimakas madeiramaisuus ryhtyi vain hallitsemaan kokonaisuutta entisestään. Epämiellyttävä kokonaisuus vihjasi, ettei viini ollut selvästikään kunnossa.

Kuivahkosta, mutta melko kevyestä makumaailmasta löytyi lähinnä hapen pilaamia vivahteita. Kokonaisuus oli kevyt, mauton, ruisleipäinen, alkoholinen, suorastaan ohut ja hyvin etikkainen. Hapettuneet vivahteet vain voimistuivat maistelun kuluessa.

Viinistä jäi hyvin pitkäksi aikaa kielelle viipyilevä hapettuneen pähkinäinen ja kevyen etikkainen jälkimaku; ei juurikaan muuta.

Kokonaisuus oli selvästikin pilalla. Viinipussiin oli jossain vaiheessa täytynyt tulla reikä, josta oli päässyt happea pilaamaan viinin. Hyvin pitkälti ruisleipäisten ja jopa häiritsevän voimakkaiden madeirisoituneiden leipäisten vivahteiden hallitsemasta viinistä ei löytynyt juurikaan mitään sellaista, mitä alkuperäisestä viinistä olisi pitänyt löytyä.

En viitsi lähteä arvioimaan viiniä, sillä viini on selkeästi viallinen. Ihmetyttää kuitenkin miten ihmeessä pakkauslinjastolla ovat laitteet voineet röytää homman niin, että pussi on päätynyt täysin väärinpäin laatikkoon? Nyt viinistä ei saanut hanaa (tietenkään) esiin boksin kyljestä ilman että koko pahvilootan avasi ja käänsi pussin oikein päin. Vaikea sanoa oliko pussin pettäminen ja viinin hapettuminen kyseisen vian seurausta, vai olisiko viini ollut epäkelpoa vaikka pussi olisi pakattu laatikkoon oikein päin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut vanhentunut viini, sillä pakkauspäivästä oli maistamishetkellä kulunut reilu kolme kuukautta ja normaalin hanapakkauksen pitäisi pysyä hyvässä tikissä vähintään se vuosi pakkaamisesta.

Lyhyesti: Pilalle hapettunut, aromeiltaan lähes juomakelvoton BIB-viini.

Arvio: Viallinen

Hinnan (25,70e) ja laadun suhde: –

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti