Joku tarkkasilmäinen saattoi bongata pari kuuta takaperin ilmestyneen Iltalehden juhannuspainoksen Taustat ja tekijät -liitteessä kymmenen hanaviinin arvion, jossa tekstin keskellä vilahti myös meikäläisen nimi. Kyseessä oli siis Akateemisen Viiniseuran ja Iltiksen yhteistyössä järjestämä maistelutilaisuus, jossa testailimme IL:n piikkiin kymmenen erilaista hanavalkoviiniä – autenttisuuden nimissä piknikkäyttöön soveltuvista muovipikareista.
Pakko sanoa heti alkuun etteivät muovipikarit tehneet hommaa ainakaan turhan helpoksi: viinien tuoksusta kiinni saaminen oli välillä työn ja tuskan takana, sillä piskuisessa muovipikarissa viinin huljuttelu oli lähes mahdotonta ja leveästä suuaukosta aromit karkasivat melko lailla harakoille.
Yleisesti viinien taso ei juurikaan yllättänyt, mikä kääntyy selkokielelle siis seuraavasti: viinien yleinen taso oli varsin kurjaa. Meitä oli paikalla kuusi arvioijaa ja jokaisen meistä tuli antaa viineille pisteet 1-5 sen laadun perusteella – 0 pistettä merkkasi siis viallista viiniä. Viinien laadusta kertonee jotain se, että seitsemän viiniä kymmenestä keräsi korkeintaan 15 pistettä 30:stä mahdollisesta ja vain yksi sai yli 20 (eli keskimäärin jokaiselta vähintään 4/5). Viinit piti pisteyttää suhteessa ainoastaan toisiinsa, eli 5 pistettä kuvasi laadukkainta esitystä näiden testattavien viinien joukosta, ei viinien noin yleensä.
Arvioidut viinit ja niiden keräämät pisteet (omani suluissa):
- Rain Dance Chenin Blanc 0/30 (0)
- California Garden 7/30 (1)
- KWV Chenin Blanc 2012 13½/30 (2)
- Fuzion Chenin Blanc Torrontés 2012 14/30 (2)
- Montalto Cataratto Viognier 13/30 (3)
- Kangaroo Ridge Sémillon Chardonnay Riesling 2011 12/30 (3)
- Santa Helena Chardonnay 2012 15/30 (2)
- Prins Oliver Colombard Sauvignon Blanc 21/30 (4)
- Gato Negro Sauvignon Blanc 2012 15½/30 (1)
- Black Tower Dry Riesling 16/30 (2)
Tulen myös kirjoittamaan tänne ylös omat havaintoni kyseisistä viineistä.
Itse hieman napisin keskenäni jutun ilmestyessä siksi, että toimittaja oli onnistunut koko maistelun ajan jatkuneen viinien ala-arvoisen tason kommentäärini keskeltä nappaamaan sen ainoan jollakin tavalla positiiviseksi luettavan kommenttini: "myös piknikillä nämä voisivat toimia hyvin, ei ehkä minkään vakavasti otettavan ruoan kanssa." Tällä tarkoitin siis sitä, että hyvin harvasta viinistä löytyi rakennetta, joka saisi sen kestämään mitään kepeätä napostelua kummempaa. Valtaosa viineistä oli vain höttöistä, geneeristä huttua, joka toimii lähinnä sellaisenaan nautittuna – mutta kuka ihmeessä haluaa hörppiä kolme litraa rakenteetonta, tasotonta ja teollisen makuista bulkkiviiniä? En käsitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti