Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.8.13

Väliaikatiedote #14: Iltalehden juhannusviinit

Joku tarkkasilmäinen saattoi bongata pari kuuta takaperin ilmestyneen Iltalehden juhannuspainoksen Taustat ja tekijät -liitteessä kymmenen hanaviinin arvion, jossa tekstin keskellä vilahti myös meikäläisen nimi. Kyseessä oli siis Akateemisen Viiniseuran ja Iltiksen yhteistyössä järjestämä maistelutilaisuus, jossa testailimme IL:n piikkiin kymmenen erilaista hanavalkoviiniä – autenttisuuden nimissä piknikkäyttöön soveltuvista muovipikareista.

Pakko sanoa heti alkuun etteivät muovipikarit tehneet hommaa ainakaan turhan helpoksi: viinien tuoksusta kiinni saaminen oli välillä työn ja tuskan takana, sillä piskuisessa muovipikarissa viinin huljuttelu oli lähes mahdotonta ja leveästä suuaukosta aromit karkasivat melko lailla harakoille.

Yleisesti viinien taso ei juurikaan yllättänyt, mikä kääntyy selkokielelle siis seuraavasti: viinien yleinen taso oli varsin kurjaa. Meitä oli paikalla kuusi arvioijaa ja jokaisen meistä tuli antaa viineille pisteet 1-5 sen laadun perusteella – 0 pistettä merkkasi siis viallista viiniä. Viinien laadusta kertonee jotain se, että seitsemän viiniä kymmenestä keräsi korkeintaan 15 pistettä 30:stä mahdollisesta ja vain yksi sai yli 20 (eli keskimäärin jokaiselta vähintään 4/5). Viinit piti pisteyttää suhteessa ainoastaan toisiinsa, eli 5 pistettä kuvasi laadukkainta esitystä näiden testattavien viinien joukosta, ei viinien noin yleensä.

Arvioidut viinit ja niiden keräämät pisteet (omani suluissa):

Tulen myös kirjoittamaan tänne ylös omat havaintoni kyseisistä viineistä.

Itse hieman napisin keskenäni jutun ilmestyessä siksi, että toimittaja oli onnistunut koko maistelun ajan jatkuneen viinien ala-arvoisen tason kommentäärini keskeltä nappaamaan sen ainoan jollakin tavalla positiiviseksi luettavan kommenttini: "myös piknikillä nämä voisivat toimia hyvin, ei ehkä minkään vakavasti otettavan ruoan kanssa." Tällä tarkoitin siis sitä, että hyvin harvasta viinistä löytyi rakennetta, joka saisi sen kestämään mitään kepeätä napostelua kummempaa. Valtaosa viineistä oli vain höttöistä, geneeristä huttua, joka toimii lähinnä sellaisenaan nautittuna – mutta kuka ihmeessä haluaa hörppiä kolme litraa rakenteetonta, tasotonta ja teollisen makuista bulkkiviiniä? En käsitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti