Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


15.8.13

Montalto Cataratto Viognier

Montalto Cataratto Viognier
  • Valmistaja: Barone Montalto
  • Tyyppi: Valkoviini, IGT Terre Siciliane
  • Maa: Italia
  • Alue: Sisilia
  • Rypäleet: Catarratto (70%), Viognier (30%)
  • Koko: 3,0
  • Hinta arviointihetkellä: 26,80e (Kesäkuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 27,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Viides Iltiksen hanavalkkarimaistelussa (sokkona) testattu viini oli yksi Suomen suosituimpia hanaviinejä, sisilialaisen Barone Montalton Cataratto Viognier, joka on jostain syystä vuosikerta 2011:n jälkeen muuttunut vuosikerrattomaksi – uusimmassa pussitteessa siis lienee viiniä useammalta eri vuosikerralta. Luokitukseltaan viini edustaa uutta IGT Terre Siciliane -laatuluokitusta vanhan IGT Sicilia -luokituksen kohottua DOC Sicilia -tasolle.

Viinitalon sivut kertovat, että viinistä 70% on Catarrattoa (eli Catarattoa, kuten boksin kyljessä lukee) ja 30% Viognieriä. Sivut myös mainitsevat Viognierin olevan kypsytetty teräksessä, kun taas Catarratton sanotaan kypsyneen peräti 4 kuukautta tammessa, mitä on kyllä suoraan sanottuna melko mahdotonta uskoa – ellei käytössä olleet tynnyrit ole niin vanhoja ettei niistä irtoa enää yhtään tammen aromeita.

Muovimukissa makoilevalla viinillä on tasainen, hieman vihertävään taittuva kellanvihreä väri.

Makea tuoksu on erittäin kypsän hedelmävetoinen, tuoden nokkaan erityisesti trooppista hedelmäisyyttä, omenahilloa, hedelmäkarkkisuutta, kevyttä yrttiä, hillittyä mausteisuutta sekä etenkin jopa Smurffi-limumaisen esanssiseksi taittuvaa päärynäisyyttä.

Suussa viini on melko täyteläinen ja tuntuvan hedelmäinen; erityisesti tuoksun kypsänmakea omenaisuus jatkuu makuun. Moniin muihin viiniverrokkeihin verrattuna viini on melko runsaan oloinen suussa, mutta samalla hyvin tasapainoisen ja raikkaan oloinen kohtalaisen mutta mukavan sitruksisen raikkaan hapokkuutensa ansiosta. Viinin makumaailma tuntuu kuitenkin jäävän hieman jälkeen ryhdikkäästä rungosta ja runsaasta suutuntumasta ja aromimaailma jää hieman valjun, ohuen ja velton oloiseksi.

Keskipitkään jälkimakuun jää jäljelle lähinnä esanssista päärynäisyyttä ja jopa hieman teollisen oloista nallekarkkisuutta, asetonia sekä jopa kohtalaisen tuntuvaksi äityvää alkoholin (13,5%) lämpöä.

Yleisesti viinistä jäi kohtalaisen positiivinen kuva maistelussa, johtuen lähinnä sen monia muita verrokkiviinejä ryhdikkäämmästä hapokkuudesta (tästä varmaan näkee, kuinka oleellinen osa kokonaisuutta meikäläiselle viinin hapokkuus on), kun taas viinin liian teollinen ja esanssinen ilmaisu jätti toivomisen varaa; tästä huolimatta annoin viinille peräti 3/5 pistettä.

Myöhemmin kesäkuussa testatessani viiniä häiritsi sen valjuhko ja yksiulotteinen makumaailma selvästi enemmän mitä testissä; tämän lisäksi alkoholin maku tuntui leikkaavan häiritsevän selvästi hedelmäisyyden ollessa aivan riittämätön peitämään sitä. Tuli siis jälleen todettua, kuinka voimakkaasti se vaikuttaa missä seurassa viiniä nauttii: kun viinin ainoat vertailukohdat olivat yhdeksän muuta, melko kehnosta ylettömän surkeisiin ulottuvaa viinitonkkaa, vaikutti Montalto Cataratto Viognier kohtalaisen positiiviselta esitykseltä sopivasti tuntuvan hapokkuutensa ansiosta. Sellaisenaan nautittuna taas viinin moninaiset heikkoudet tulivat selvemmin esille, eikä viinistä voinut juuri mitään hyvää keksiä – lukuun ottamatta sen raikastavaa hapokkuutta, jonka ansiosta viini kyllä varmaan pärjännee kelvollisesti simppeleiden ruokien kanssa.

Vaikka viini pärjäsi verrattain hyvin omasta mielestäni muihin Iltiksen testissä arvioituihin viineihin, en voisi sitä siltikään suositella hyvillä mielin kenellekään, joka hanavalkoviiniä kaipaa.

Lyhyesti: Sopivan raikas ja ryhdikäs hanavalkoviini, jonka suurin heikkous on sen valjuhko ja jopa esanssisen päärynä-omenainen hedelmäisyys. Helppo ja kepeä tapaus, muttei erityisen miellyttävä.

Arvio: Keskinkertainen – melko stereotyyppinen eurooppalainen halpisviini: rakenne rupeaa olemaan kohdallaan, mutta maun puolesta on melko selvää, miksi viinin litrahinta on niin matala. En kuitenkaan silti lähtisi sanomaan, että viini olisi hintansa väärti ostos.

Hinnan (27,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti