Tuottajaesittely: Weingut Winter

The Other Grapes of germany -reissun kolmas ja viimeinen päivä keskittyi Rheinhesseniin, kun taas kaksi edellistä päivää oli pyöritty vain Württembergin alueella. Olimme aloittaneet päivän eteläisessä Rheinhessenissä, Wormsin kaupungin tienoilla sijaitsevalla Pfannebeckerin viinitilalla. Sieltä lähdimme jatkamaan matkaa kohti Dittelsheim-Heßlochin kylää, joka sijaitsi parisenkymmentä kilometriä Wormsista pohjoiseen. Aivan Dittelsheimin kylän reunalta löytyi lopulta Winterin viinisuvun uudenkarhea, moderni ja vaikuttava viinitalo, jossa meidät otti vastaan kolmekymppinen Stefan Winter – viinisuvun tuoreimman sukupolven edustaja ja talon nykyinen viinintekijä.

Stefan Winter, Grauburgunder-tarhat ja Rheinhessenin
loivasti kumpuilevaa maastoa.

Weingut Winter on yksi reissumme tunnetuimpia ja arvostetuimpia viinitaloja. Ennen Dittelsheim on ollut täysin tuntematon tuppukylä Saksan viinikartalla, mutta lähinnä Stefan Winterin tinkimättömän, terroir-orientoituneen ja ensisijaisesti korkeaan laatuun panostavan viinintuotannon myötä hänen perheensä viinitalo on saanut paljon tunnustusta ja julkisuutta – ei pelkästään kotimaassaan, vaan myös ulkomailla. Winterin suosion myötä myös Dittelsheim on noussut lähes yhtäkkiä varsin varteenotettavaksi viinikyläksi Rheinhessenissa. Viinitalo on Suomessakin joillekin viininystäville tuttu tapaus, sillä tämä Norexin edustuksessa oleva viinitalo vilahtelee silloin tällöin ravintoloiden viinilistoilla, minkä lisäksi talon viinejä on löytynyt varsin edullisesti Viking Linen viinitarjonnasta!

Aivan ensiksi meidät johdatettiin tutustumaan talon viineihin – havainnot maistelun viineistä löytyvät hieman alempaa – minkä jälkeen siirryimme syömään, sillä meille oli varattu lounas viinitalolla ja kellon nakuttaessa puoltapäivää ei pieni hiukopala kuulostanut idealta, josta kannattaisi kieltäytyä! Ruokailun jälkeen pääsimme myös hieman tutustumaan viinitalon pihamaille (ja täysin irrallinen erityisplussa Winterille siitä, että jossain välissä viinitalolla soi taustamusiikkina covertulkinta The Curen Lovesongista!) sekä aivan viinitalon takapihalta aukeaville viinitarhoille. Sekä maistelun ohessa että tiloja ja tarhoja esitellessään Stefan Winter avasi meille myös talon historiaa ja nykypäivää.

• Winterin viinisuvun juuret ulottuvat 1600-luvulle, jolloin Werner Winter istutti alueelle viiniköynnöksiä. Pitkään Winterin suvulla oli kuitenkin vain sekamaataloutta harrastava maatalo, jossa viiniköynnökset olivat vain yksi viljelty kasvi muiden joukossa. Vasta 1990-luvun alussa talo siirtyi sekamaataloudesta viljelemään yksinomaan viiniköynnöksiä; näin nykymuodossaan tuntemamme Weingut Winter oli syntynyt.
• Alun perin perheen viinitalo sijaitsi Dittelsheimin kylän keskellä, mutta toiminnan laajentuessa vanha talo rupesi käymään ahtaaksi. Uuden viinitalon tontti ostettiin vuonna 2012 ja uusi, moderni viinitalo valmistui vuonna 2013.
• Winterin omistuksessa on 20 ha viinitarhoja, joista Riesling kattaa 70%. Muita viljeltyjä rypälelajikkeita ovat mm. Grauburgunder (1½ ha), Spätburgunder (1 ha), Weissburgunder (1 ha), Silvaner ja Chardonnay. Talon tarhoista kolme (Geyersberg, Kloppberg ja Leckerberg) ovat Grosses Gewächs -tasoisia (vrt. Grand Cru).
• Viininvalmistus Winterillä pohjautuu vahvasti peukaloimattomuuteen: käsinpoimittujen rypäleiden mehu käytetään rypäleiden omilla villihiivoilla ja viiniä ei käsitellä mitenkään viiniyttämisen aikana. Viinit käyvät yleensä noin 10–30 päivää, mutta hiivasta riippuen käymisessä saattaa kulua jopa useampi kuukausi. Ainoa asia, mitä viineille tehdään on kevyt (30-40 mg/l) sulfiittilisäys ennen pullotusta.
• Talon viinit käytetään ja kypsytetään joko terästankeissa tai nykyisin yhä kasvavissa määrin tammitynnyreissä. Tällä hetkellä talon kellarista löytyy 42–43 tammitynnyriä ja uusia ostetaan muutamia vuosittain; vanhoja ei sen sijaan oteta pois käytöstä (ellei ole pakko, esim. jos tynnyriin tulee infektio tai se rupeaa vuotamaan), joten uusien tammitynnyreiden suhteellinen osuus pysyy jatkuvasti hyvin pienenä. Tynnyrit ovat paahtoasteeltaan hyvin kevyitä, sillä Stefan pyrkii pitämään viininsä hedelmä- ei tammivoittoisina.
• Weingut Winter tuottaa vuodessa n. 120,000 pulloa ja niistä menee vientiin ulkomaille n. 35%.
• Talo on aloittanut luonnonmukaisen viljelyn kaikilla tarhoillaan vuosina 2007–2008. Talolla ei käytetä lainkaan synteettisiä torjunta-aineita ja tarhojen hoito vaatii runsaasti käsityötä. Talo ei ole kuitenkaan halunnut sertifioida tuotantoaan, sillä omien sanojensa mukaan Stefan inhoaa sertifikaatin vaatimaa paperityötä, eikä hän koe, että talo saisi sillä minkäänlaista lisäarvoa.
• Stefan Winter on toiminut talon viinintekijänä vuodesta 1999. Hänen aloittaessaan talolla viljeltiin 17–18 eri rypälelajiketta ja moni viini oli puolikuiva tai puolimakea. Stefanin näkemyksen mukaan heidän tulisi fokusoida tuotantoaan ja keskittyä laatuun, minkä vuoksi viljeltyjen rypälieden lukumäärää karsittiin rankasti (vain kuuteen) ja alettiin keskittyä vain kuiviin viineihin.
• Weingut Winter kuuluu nuorten Rheinhessenin laatuorientoituneiden viinintekijöiden Message in a Bottle -yhteisöön, minkä lisäksi talo otettiin vuonna 2013 mukaan koko Saksan kattavaan VDP-laatuviinijärjestöön.

Winterin viinitalo takapihalta / viinitarhoilta kuvattuna.

Viinejä esitellessään Stefan Winter myös mainitsi, että hänen mielestään Riesling on Rheinhessenin keino avata ovet maailmalle; kun muu maailma on tällä hetkellä kiinnostunut ensisijaisesti Rieslingistä, on turha koettaa panostaa muihin lajikkeisiin, jotka eivät suurta yleisöä samalla tavalla kiinnosta. Riesling on kuitenkin hyvin perinteinen lajike alueella (ja mahdollisesti jopa alun perin kotoisin tältä alueelta), joten tuottajien kannattaa osoittaa, että myös Rheinhessenissä on mahdollista tuottaa korkealaatuista Rieslingiä. Tämän vuoksi laatu-Riesling on Weingut Winterin erityisfokuksessa.

Havainnot maistelun viineistä:

• Winter Riesling Sekt Brut 2010: Riesling (100%). Noin 4 vuoden sakkakypsytys; uudelleenkorkitettu 2015. Jäännössokeria n. 3 g/l, happoja n. 9 g/l. Vuosituotanto n. 3,000 pulloa.
  Hohtava vaaleanvihreä väri. Kuivahko, omenainen tuoksu, jossa myös mausteisuutta ja häivähdys silputtua valkosipulinkynttä muistuttavaa aromikkuutta. Raikas, eloisa ja puhdaspiirteinen maku, jossa kypsää omenaa ja sitruksisuutta, kevyttä persikkaa ja ujoa kukkaisuutta. Melko hapokas. Keskitäyteläinen suutuntuma ja pieni, keskipitkä mousse. Eloisassa ja melko pitkässä jälkimaussa kypsää omenaa, melko runsastakin kellervää hedelmäisuuttä, ujoa keltaluumua ja hentoa kivistä mineraalisuutta. Kiva ja miellyttävä, melko hedelmävetoinen Sekt. Laadukas ja maukas esitys, joka ei kuitenkaan onnistu herättämään suuria tunteita.
• Winter Pinot Noir Rosé 2015: Pinot Noir (100%). Valmistettu muita Pinot Noireja aiemmin (syyskuun loppupuolella) korjatuista rypäleistä, 6 tunnin kuorimaseraatio. Käynyt ja kypsynyt terästankeissa, pullotettu vain 2 viikkoa ennen maistamista. Jäännössokeria 5 g/l, happoja 8,5 g/l.
  Vaaleahkon persikkaisen roosa väri on sävyltään paistetun lohifileen värinen. Kuivakassa tuoksussa persikkaa, kevyttä mausteisuutta, hillittyä mansikkaisuutta ja ujoa vihertävyyttä. Suussa viini on kepeä, intensiivisen hapokas ja teräksinen. Kuivassa ja ryhdikkäässä makumaailmassa on kypsää omenaa, tuoretta valkoista persikkaa, kevyttä metsämansikkaa, hentoa veriappelsiinista karvautta, ujoa mineraalisuutta ja aavistus karambolaa. Vaikka suutuntuma on varsin rapsakka, on viinin habitus samalla sulavaliikkeinen ja hieman öljyinen. Eloisassa ja happovoittoisessa jälkimaussa tuntuu kypsää omenaa, karambolaa ja mehukasta punertavaa hedelmää. Suuhun jää melko pitkä ja ilahduttavan raikas jälkivaikutelma. Todella vakuuttava, hienostunut ja freesi ruokarosée ihastuttavan rapealla rakenteella. Mainio ostos 8,50€ hintaan.
• Winter Riesling Trocken 2015: Riesling (100%). Jäännössokeria 6 g/l, happoja 7 g/l, alkoholia 12,5%.
  Vaalean kellervä väri. Hieman hillitty mutta hyvin lajiketyypillinen, ujosti vahamainen tuoksu, jota hallitsee keltainen hedelmäisyys – pääosassa keltainen omenaisuus ja persikkaisuus. Suussa viini on eloisa, hapokas ja rungoltaan kevyen ja keskitäyteläisen välissä. Melko kypsä ja enemmän suoraviivainen kuin kompleksinen makumaailma pistää melko reilulla otteella kypsää omenaa ja sitruksisuutta, kevyttä kivistä mineraalisuutta, ujoa mehiläisvahaisuutta ja aavistuksen persikkaa. Kokonaisuus on mukavan rapea ja rakenteikas. Suuhun jää eloisa, viipyilevä ja melko tuntuvan hapokas jälkimaku, jossa häilyy sitruunaista sitrusta, kevyttä mehiläisvahaisuutta ja ujoa persikkaa. Kokonaisuutena viini ei ole mitenkään erityisen kompleksinen tapaus, mutta eleganssia, tasapainoa on sen verran runsaasti, että viini tuntuu hintaluokassaan (8,50€) lähes ylisuorittajalta!
• Winter Dittelsheim Riesling Kalkstein 2014: Riesling (100%). Talon kyläviini (Ortswein), joka on valmistettu vain kalkkikivimaaperässä kasvavien tarhojen rypäleistä.
  Intensiivisen kellanvihreä väri. Kypsä, mutta varsin viileä ja hienostunut tuoksu, jossa makeaa kellervää hedelmää, valkoista kukkeutta, märkää kiveä, kevyttä kypsää punaista omenaa ja aavistus petrolia. Ryhdikäs, intensiivinen ja kompleksinen yleisolemus – selkeästi syvempi ja vaikuttavampi kuin talon perustason Riesling. Kuivassa mutta varsin mehukkaassa makumaailmassa intensiivistä kypsää hedelmää, hunajaa, makeaa omenaa ja hentoa märkää kiveä. Keskitäyteläinen suutuntuma on hieman öljyinen ja kokonaisuus on runsas, ryhdikäs ja vaikuttava. Suuhun jää reippaan hapokas, eloisa ja konsentroitunut jälkimaku, jossa tuntuu runsaasti makeaa omenaa, hunajaa, kevyttä kukkaisuutta ja ujoa päärynää. Varsin erinomainen, rakenteikas ja vaikuttava Riesling, jossa tuntuu silti Rheinhessenille tyypillinen, kypsän hedelmäinen ylävire. Todella mainiota tavaraa!
• Winter Riesling Kloppberg Grosses Gewächs 2014: Riesling (100%). Talon tuoreimman Grosses Gewächs -tasoisen tarhaviinin ensimmäinen vuosikerta; tätä vuosikertaa aiemmin Kloppberg-tarha oli ilman tunnustusta ja viini kulki yksinkertaisesti nimellä Riesling -K- Trocken. Vähintään 40-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu viini, jossa rypäleiden kuorten on annettu maseroitua 4–6 tunnin ajan. Jäännössokeria 5 g/l, happoja 9 g/l, alkoholia 12,5%.
  Melko voimakkaasti kellervään taittuva limetinvihreä väri. Viileää intensiivisyyttä ja voimaa huokuva tuoksu, jossa kypsää sitruksisuutta, kevyttä kivistä mineraalia, maltillista persikkaisuutta, hentoa mausteisuutta ja ujoa vahamaisuutta. Suussa viini on todella intensiivinen, mutta suorastaan yllättävän kepeä sekä erittäin tuntuvan, rapsakan hapokas. Makumaailmassa kuivakkaa ja voimakkaanakin tuntuvaa keltaista hedelmää, punaista omenaa, valkoisia kukkia, ujoa mehiläisvahaa ja aavistus karvasta greippisyyttä. Kokonaisuutena viini tuntuu olevan aiempia viinejä kepeämpi, mutta samalla voimakkaampi ja vivahteikkaampi. Yleisilme on todella ryhdikäs ja jopa purevan rakenteikas. Varsin intensiivisessä ja happovoittoisessa jälkimaussa kypsää sekahedelmää, makeaa punaista omenaa, märän kivistä mineraalisuutta, kevyen aprikoosinen, ujon valkoisen persikkainen ja aavistuksen hunajainen. Todella erinomainen, upean tasapainoinen ja hurmaavan vivahteikas esitys; helposti reissun valkoviinien parhaimmistoa. Hyvä ostos 24€ hinnalla.
• Winter Dittelseim Weißburgunder 2014: Pinot Blanc (100%). Käytetään ja kypsytetään vain 500-litraisissa tammitynnyreistä, joista 1/3 on uusia ja 2/3 on 2.-4. käyttökerran tynnyreitä. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 7,2 g/l, alkoholia 13%. Viini ei käy malolaktista käymistä.
  Vaalean kellervä väri. Hieman hillitty, mutta pidättelevää runsautta ilmaiseva tuoksu, jossa kypsänmakeaa keltaista hedelmää, kuten persikkaa ja keltaluumua, kevyttä kermaisuutta, hentoa mausteisuutta ja ujoa vaniljaista aromaattisuutta. Suussa viini on rehevä, runsaan pään keskitäyteläinen ja jopa öljyinen, mutta samalla kohtalaisesti tuntuvan hapokas ja varsin rakenteikas. Melko kompleksisessa makumaailmassa persikkaa, kermaisuutta, makeankypsää omenaa, hentoa vaniljaa ja hädin tuskin erottuvaa, makean puisevaa mausteisuutta. Mehukkaassa jälkimaussa tuntuu keltaluumuisuutta, kermaisuutta, kevyttä makeaa puisevuutta, hentoa soraista mineraalisuutta, ujoa aprikoosia ja aavistus mangoa. Jälkivaikutelma on pitkähkö, moniulotteinen ja melko tuntuvan hapokas. Todella tyylikäs, ryhdikäs, eloisa ja vivahteikas esitys, joka mallikkaasti osoittaa Rheinhessinen olevan äärimmäisen suotuisa paikka Pinot Blancille – tuolle lajikkeelle, joka melkein kaikkialla muualla tuntuu tuottavan jotenkin mitäänsanomattoman keskinkertaista tavaraa.
• Winter Dittelseim Weißburgunder 2010: Pinot Blanc (100%). Edellisen viinin 4 vuotta vanhempi vuosikerta.
  Runsas ja hohtava, vaalean kullankeltainen väri. Hillityssä ja hieman kehittyneessä tuoksussa kevyesti nahistunutta keltaista hedelmää, hunajaa, mantelia, kermaisuutta, makeaa kukkaketoa ja aavistus kuivattuja aprikooseja. Tuoksu vihjaa läskiä ja makeaa viiniä, mutta kokonaisuus onkin kepeä, hapokas ja eloisa; viinissä on poweria ja konsentraatiota, mutta silti yleisilme on ihastuttavan herkkä. Runsaassa ja mehukkaassa makumaailmassa persikkaa, kermaisuutta, kevyttä pähkinäisyyttä, etäistä cantaloupea ja ujoa makeaa tammea. Runsaassa ja vivahteikkaassa jälkimaussa nahistunutta persikkaa, kevyttä mineraalia, hentoa kuivattua aprikoosia ja ujoa makean mausteista tammea. Jälkivaikutelma on todella pitkä, kompleksinen ja kielellä jatkuvasti kehittyvä. Upea, vivahteikas ja äärimmäisen tasapainoinen esitys, joka näyttää upeasti, miten laadukkaat Rheinhessenin Weissburgunderit kykenevät kellarissa kehittymään. Viinillä on vielä hyvin myös vuosia edessään.
• Winter Dittelsheim Silvaner 2011: Silvaner (100%). Stefan Winter tahtoi osoittaa, ettei Silvaner ole aina vain kepeää ja yksiulotteista, nuorena juotavaksi tarkoitettua viiniä, vaan siitä on mahdollista valmistaa myös runsasta, kellaroitavaa viiniä.
  Keskisyvä kellanvihreä väri. Hillitty ja hieman kehittyneitä piirteitä ilmaiseva tuoksu, jossa kypsää omenaa kevyttä vahamaisuutta, hennosti valkoisia kukkia ja aavistus teräksistä mineraalisuutta. Suussa keskitäyteläinen ja kypsähkö, mutta Silvaneriksi yllättävän konsentroitunut ja rehevä. Runsaan keltaisen hedelmävetoisessa makumaailmassa kypsänmakeaa omenaa, keltaluumuisuutta, hillittyä sitrusta, kevyttä persikkaa, hentoa mausteisuutta ja aavistus omenahilloa. Melko hapokas yleisilme. Mausteisessa ja runsaassa jälkimaussa mineraalia, kypsää hedelmää, mehukasta omenaa, etäistä persikkaa ja ujoa keltaluumua. Hämmentävän intensiivinen, vaikuttava ja korkealaatuinen Silvaner, joka osoittaa hienosti, että tämä lajike taipuu osaavissa käsissä vaikka mihin – myös Frankenin ulkopuolella. Todella mallikas esitys, joka pikku hiljaa rupeaa olemaan huipullaan, mutta kestää kyllä kellarissa vielä pitkään.
• Winter Dittelsheim Spätburgunder 2013: Pinot Noir (100%). Valmistetaan vain hyvinä vuosina lähinnä Grosses Gewächs -tarhojen rypäleistä, yhteensä n. 1,000–1,500 litraa. Viini käytetään käytetyissä tammitynnyreissä. Tätä vuosikertaa valmistettu kaksi 500 litran tynnyriä, joista toinen uusi ja toinen 5 vuotta vanha. 24 kk kypsytyksen jälkeen viinit on sekoitettu ja pullotettu suodattamattomana. Happoja 6,5 g/l, alkoholia 13%.
  Läpinäkyvä, tumman granaatinpunainen väri. Villi ja kompleksinen tuoksu tuntuu olevan varsin eloisa ja elävä; hurmaavassa aromimaailmassa hapanta punaista marjaisuutta, ruusunmarjaa, hapankirsikkaa, kypsää karpaloa, ujoa pippuria, hentoa metsämansikkaa ja aavistus Camparimaista aromikkuutta. Tuoksuun nähden viini on suussa yllättävänkin täyteläinen, samettisen pehmeä ja lempeä – vaikkakin kohtalaisen hapokkuuden ansiosta myös mukavan ryhdikäs. Makumaailma on kypsä, runsas ja mehukas, mutta samalla myös melko voimakkaan, kivisen mineraalisuuden dominoima. Mineraalisuuden ohella ujosti villistä ja ihastuttavan vivahteikkaasta makumaailmasta löytyy tummaa kirsikkaa, makeaa mausteisuutta, kypsää mansikkaisuutta, aavistus pippurista mausteisuutta sekä hillittyä tanniinista karheutta ja bitteriä. Eloisassa jälkimaussa jää kielelle tummaa kirsikkaa, kevyttä pippurista mausteisuutta ja ujoa, kivistä mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on mehevä, kevyesti karhea ja pitkäkestoinen. Viini on yleisilmeeltään todella tyylikäs, tasapainoinen ja mukavalla tavalla persoonallinen esitys; se naittaa upealla tavalla runsautta ja ryhdikkyyttä äärimmäisen harmoniseksi kokonaisuudeksi. Hyvä ostos 18€ hintaan.

Joitain maistamiamme viinejä, sekalaisessa järjestyksessä.

Winterin viinit osoittivat kertaheitolla, miksi Winter on onnistunut lyömään läpi ja noussut verrattain lyhyessä ajassa tuntemattomuudesta Rheinhessenin huipputuottajien kastiin. Talon viineissä oli kautta linjan sellaista syvyyttä, balanssia ja mielenkiintoa, joiden rinnalle harva reissumme aikana esitelty tuottaja pystyi kiipeämään. Moni viini pystyi vaivattomasti yhdistämään sekä vaikuttavaa konsentraatiota ja Rheinhessenille tyypillistä kypsempää hedelmää yllättävän ryhdikkääseen ja runsauteen nähden yllättävänkin kepeään ilmaisuun. Näin kepeämpien ja hienostuneempien viinien ystävänä oli erityisen ilahduttavaa havaita, miten talon Grosses Gewächs (vrt. Grand Cru) -tasoinen Riesling Kloppberg oli maistamistamme talon Rieslingeistä kenties kepein ja elegantein, vaikka samalla se tarjosi niistä kaikkein voimakkainta ja kompleksisinta ilmaisua! Viini vakuutti meikäläisen sen verran hyvin, että piti napata talolta mukaan saman viinin aikaisempi vuosikerta (jolloin viinitarhalla ei ollut vielä Grosse Lage -predikaattia, minkä vuoksi viinin nimi oli yksinkertaisesti Riesling -K- Trocken) ja katsoa, miten viini kehittyy kellaripuolella.

Harmillisesti halpojen, makeampien viinien tuotanto on edelleen Rheinhessenissa voimissaan, vaikka moni tuottaja onkin jo 1980-luvulta alkaen siirtynyt tuottamaan ensisijaisesti kuivia laatuviinejä. Esimerkiksi vain fokusoimalla kuiviin viineihin ja karsimalla reilulla kädellä rypälelajikkeita, Weingut Winter ei ole tehnyt pelkästään itseään kuuluisaksi, vaan tuonut mukanaan myös huomiota koko Dittelsheimin viinikylälle! Toivottavasti Weingut Winterin ja muiden vastaavien, kovatasoisten viinitalojen menestys kannustaisi muita alueen tuottajia panostamaan yhä enemmän korkeaan laatuun. Makeisiin bulkkiviineihin keskittyneen viinialueen maine on tiukassa, mutta nämä laatutietoiset tuottajat ovat osoittaneet, että kovalla ja päämäärätietoisella työllä siitä on mahdollista hankkiutua eroon.

Brewdog Alice Porter

Brewdog Alice Porter

• Valmistaja: Brewdog
• Tyyppi: Olut, Porter
• Maa: Skotlanti
• Alue: Aberdeenshire, Ellon
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 3,69e (Tammikuu 2016, S-Market)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: obrienswine

Hyvin harvoin mikään markettivahvuinen portteri tai stout onnistuu vakuuttamaan meikäläistä, sillä tässä oluttyylissä pääosassa on tuhti runko, jollaista tuntuu olevan lähes mahdotonta saavuttaa volteilla, jotka jäävät 4,7% rautaesiripun alle. Kuitenkin aina silloin tällöin tulee kokeiltua joitain satunnaisia oluita siinä toivossa, että ne kuitenkin nyt sattuisivat toimimaan.

Alice Porter oli alun perin Brewdogin samannimisen henkilön häihin panema portteri. Tämä olut oli kuitenkin reseptiikaltaan hieman erilainen; kyseessä oli vahvempi portteri, joka oli maustettu vaniljalla. Tästä oluesta tehtiin myös pieni erä myyntiin Brewdogin baareihin Skotlannissa ja se myi käytännössä heti loppuun. Nyt olut on palannut uudestaan markkinoille uudella etiketillä ja kahdessa eri vahvuudessa: 4,6% ja 5,2% – samalla reseptipuolelta on kadonnut alkuperäisen oluen vanilja. Tämä meikäläisen pullo oli sitä Suomen maitokaupoista löytyvää, eli miedompaa.

Oluella on pikimusta väri ja erittäin runsas, kestävä maitokahvisen vaaleanruskea vaahto.

Paahteisessa ja melko kuivakassa tuoksussa erottuu kärtsäistä mallasta, tummaa suklaata, kevyttä salmiakkia, hentoa aromaattista humalaa ja aavistus marjaisuutta.

Suussa olut on – kuten volttien puolesta voikin odottaa – kevyt, tai korkeintaan keskitäyteläinen. Kuiva makumaailma on paahteinen, jopa kärtsäinen salmiakkinen ja kohtalaisen katkera. Taustalta löytyy ujon suolaista salmiakkisuutta ja hentoa tummapaahteista kahvisuutta. Hiilihappo on melko pientä.

Keskivahva ja melko pitkä jälkimaku on paahteisen maltainen ja kärtsäinen, lakritsinen sekä keveän katkeroinen.

Alice Porter onnistuu välttämään pahimmat maitokauppavahvuisten porttereiden sudenkuopat: vaikka olut onkin hieman ohkainen, mikä ei yleensä sovi porttereihin, kokonaisuus ei vaikuta mitenkään vetiseltä tai liian laihalta, vaan tasapainoiselta. Makumaailmastakin löytyy mukavasti sävyjä, vaikka "täysikokoisten" porttereiden syvyyteen ja intensiivisyyteen ei ylletäkään. Kokonaisuutena olut on ihan ok-passeli maitokauppaportteri, jonka pariin voi turvallisesti palata tulevaisuudessakin, jos on tarvetta saada jotain tummempaa lasiin, eikä saatavilla ole mitään maitokauppavahvuista tukevampaa.

Lyhyesti: Tasapainoinen ja peruspasseli maitokauppaportteri. Vaikka oluella on hieman ohkainen suutuntuma, ei se sentään tunnu vetiseltä ja vaatimattomalta.

Arvio: Miellyttävä – hyvän maitokauppavahvuisen portterin tekeminen lienee mahdotonta, mutta tämän oluen kanssa Brewdog on ainakin päässyt lähelle.

Hinnan (3,69e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Matthieu Cosse Solis 2006

Matthieu Cosse Solis 2006

• Valmistaja: Matthieu Cosse
• Tyyppi: Punaviini, AOC Cahors
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Cahors
• Rypäleet: Malbec (85%), Merlot (12%), Tannat (3%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,89e (Joulukuu 2015, Systembolaget, beställningssortiment)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Lounais-Ranskassa sijaitsevan Cahorsin "mustat viinit" (les vins noirs de Cahors) ovat historiallisesti olleet yksiä Ranskan arvostetuimpia ja vaikuttavimpia punaviinejä – alueella on viljelty viiniä jo 2000 vuoden ajan ja erityisesti keskiajalta 1800-luvulle viinien laatua pidettiin vähintään yhtä korkeana kuin naapurissa sijaitsevan Bordeaux'n viinejä. Alue ei kuitenkaan välttynyt viinikirvan tuhoilta ja 1800-luvun lopulla, viinikirvan hävitettyä valtaosan alueen istutuksista, alue katosi nopeasti ihmisten mielistä. Vaikkei tämä viinialue koskaan kadonnut viinimaailman kartalta, jäi se niin tehokkaasti unohduksiin, että vielä tänäkään päivänä harva viininystävä tietää Cahorsia. Alueen arvostus on kuitenkin ruvennut viime vuosina pikku hiljaa palaamaan.

Suurimpia Cahorsin suosion paluun selittäviä tekijöitä on Argentiinan punaviinien suosio: eteläranskalaiset maahanmuuttajat toivat Argentiinaan muassaan kotialueensa Malbec-rypälettä, josta tuli 1900-luvun lopulla Argentiinan viiniteollisuuden suurin vientituote. Malbecin hetkessä räjähdysmäisesti kasvaneen suosion myötä ihmiset löysivät myös tämän rypäleen kotiseudun, Ranskan Cahorsin, jossa tämä perinteisellä Côt-nimellä kulkeva rypäle on punaviineissä vähintään 70% osuudella pääosassa.

Cahorsin seudulla viiniä viljelevä Matthieu Cosse on tullut tunnetuksi Cosse-Maisonneuve-viinitalosta, joka tuottaa hyvin tasapainoisia, moderneja ja puhtaita punaviinejä, jotka ovat jo borderline-natuviinejä kaikessa käsittelemättömyydessään – näistä suomalaisille tunnetuin lienee myös Alkon tilausvalikoimasta löytyvä, hurmaava Le Combal Cahors. Viineissään Cosse ja Maisonneuve pyrkivät mahdollisimman puhtaaseen ja autenttiseen terroirin ilmentämiseen; rypäleiden käsittely tarhoilta viinitalolle on mahdollisimman hellää, vinifikaatio pyritään tekemään mahdollisimman hellästi ilman liiallista uutosta ja viinit saavat kypsyä varsin pitkään sekä vanhoissa barrique-tynnyreissä että pulloissa ennen markkinoillelaskua. Tämä Systembolagetin tilausvalikoimasta löytynyt Solis on talon perustason pullote, joka tehdään tarhojen nuorimpien köynnösten rypäleistä. Vuosikerta 2006 on ollut pelkästään Matthieu Cossen käsialaa, mutta tätä nykyä Solis-viinin tuoreemmat vuosikerrat kulkevat Cosse-Maisonneuven nimen alla.

Väriltään viini on Cahorsin viineille tyypillisen mustanpunainen, mutta hieman epätyypillisesti ei aivan täysin läpinäkymätön.

Melko hedelmävoittoisessa, mutta ujosti tuhmassa tuoksussa tuntuu ensisijaisesti rautaa, aroniamarjaa, variksenmarjaa ja hapokasta sinertävää hedelmää; taustalla häilyy kevyesti tuoretta mustaherukkaa, kevyttä lantaista funkkia ja ujosti makeanimelää volatiilisuutta.

Cahorsiksi suorastaan hämmentävän puhdaspiirteisestä makumaailmasta löytyy karhunvatukka- ja aroniamarjavetoista tummaa marjaisuutta, märkää metsämaata ja humusta, luumua, kevyttä pippurista mausteisuutta ja hentoa vihertävyyttä. Viinillä on alueen viineille tyypillisesti melko runsaasti konsentraatiota ja tiiviyden tuntua, ja kypsät, mutta varsin runsaat tanniinit nousevat hitaasti ja vuoraavat suun. 13,5% alkoholia häivähtelee paikoin ujosti esiin.

Jälkimaku on mehukas ja puhdaspiirteinen, mutta samalla varsin runsaista tanniineista karhea ja melko bitterinen. Kielelle jää karhunvatukkaisuutta, kevyesti karvasta aroniamarjaa, vastapoimittuja hapokkaita metsämarjoja ja kevyttä metsäistä maamaisuutta. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on pitkä, tiukahko, melko voimakkaasti suutakuivattava ja aavistuksen lämmin.

Ollakseen talon perustason pullote, on 9 vuoden ikäinen Solis edelleen hämmentävän nuorekkaassa kunnossa: hedelmä on sekä eloisaa, että ilahduttavan puhdaspiirteistä, minkä lisäksi viinillä on edelleen vaikuttavan intensiivinen rakenne. Parhaimpien Cahorsin viinien syvyyttä ja kompleksisuutta viini ei ihan kykene saavuttamaan, mutta sen verran vivahteikkuutta viinistä löytyy, että minkäänlaista nokan koputtamista ei viinistä voi keksiä.

Systembolagetin tilausvalikoiman hinnalla (vajaa 15e) viini on jo varsin hyvä ostos, mutta Vins Étonnantsista tilaamalla pullon voi löytää lähes puoleen hintaan (8,80e)! Vaihtoehtoja on siis vain edullinen ja edullisempi. Tuhdimpien ranskalaisviinien ystävälle tilanne ei ole mitään muuta kuin pelkästään suotuisa! Solis'n voi helposti iskeä nykykunnossaan raskastekoisempien ruokien kumppaniksi, mutta ikääntyneempien viinien fanit voivat huoletta jättää viinin kellariin useammaksi vuodeksi keräämään lisää syvyyttä.

Lyhyesti: Arvostetun luomuviinitalon 10 vuoden ikään ehtinyt perustason Cahors, joka on edelleen hämmentävän nuori ja tiukkarakenteinen esitys.

Arvio: Erittäin hyvä – mukavan rehti, maukas ja hillityn maanläheinen esitys Malbecista. Ei turhaa tammea tai ylikypsää hedelmää, vaan rakennetta ja puhdasta, tumman marjavoittoista hedelmäisyyttä.

Hinnan (14,89e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Hinnan (8,80e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Tuottajaesittely: Weingut Pfannebecker

Saksan viini-instituutin ja Saksan viinitiedotuksen järjestämällä, kolmen päivän The Other Grapes of Germany -reissullamme valkeni kolmannen päivän aamu Bietigheim-Bissingenissä, Württembergissä. Enää emme olleet kuitenkaan tutustumassa württembergiläisiin viinitaloihin, vaan hyppäsimme hotelliaamiaisen jälkeen siniseen minibussiimme ja otimme suunnan kohti luoteessa sijaitsevaa Rheinhesseniä. Württembergin ja Rheinhessenin erot konkretisoituivat hyvin siinä vaiheessa kun saavuimme Rheinhessenin puolelle: Württembergin maisemia hallinneet jyrkät rinteet vaihtuivat matalien kukkuloiden täplittämään, tasaisesti kumpuilevaan tasamaahan, jota koristivat siellä täällä viljapellot, viinitarhat ja satunnaiset tuulimyllypuistot.

Max Pfannebecker esittelemässä tarhoja.

Ensimmäiselle viinitalolle saavuimme melko nopeasti Rheinhessenin yhytettyämme; ohitimme ensimmäiseksi aivan Rheinhessenin eteläosissa sijaitsevan Wormsin viinikaupungin – tuon kaupungin, joka on antanut maailmalle Liebfraumilchin – ja suuntasimme kaupungin länsilaidalla sijaitsevaan Worms-Pfeddersheimin kylään. Aivan kylän reunoilta lopulta löytyi Pfannebeckerin viinitalo, jossa meidät otti vastaan kolme viinitalon sukupolvea: viinintekijä Max Pfannebecker ja hänen isänsä Holker, molempien miesten puolisot ja ympärillämme juoksennellutta Maxin jälkikasvua – unohtamatta rennon rauhallista viinikoira Emmaa. Vastaanottomme oli suorastaan poikkeuksellisen ystävällinen, tuuheilla viiksillä varustetun ja Maailman Mukavimmalta Mieheltä vaikuttavan Holkerin tervehtiessä meitä kaikkia kädestä pitäen ja Maxin tarjoillessa vaimoineen meille tervetulomaljana talon omaa Sektiä. Vieraanvaraisuuden puutteesta ei voi tätä viinitaloa syyttää!

Kreuzblick-tarha, aivan Pfeddersheimin kylän keskellä.

Päästyämme Sektin makuun alkoi Max avata meille viinitalon historiaa. Samalla piipahdimme tutustumassa aivan talon vieressä sijaitseville Kreuzblick-viinitarhoille, joilla talon rypäleet kasvoivat siisteissä riveissä omakotitalojen ja ruispellon välissä. Holker jäi viinitalolle odottelemaan meitä, sillä herra oli onnistunut murtamaan jalkansa juuri ennen vierailuamme ja klenkkasi ympäri pihaa kyynärsauvojen varassa.

Faktoja Pfannebeckeristä:

• Tämän perheomisteisen viinitalon on perustanut vuonna 1960 Holkerin isä ja Maxin isoisä, Wolfgang Pfannebecker. Wolfgang on edelleen mukana viinitalon toiminnassa ja pyrkii auttamaan jälkeläisiään talon pyörittämisessä kykyjensä mukaan. Koko Pfannebeckerin viinisuku asuu Wolfgangin Pfeddersheimiin rakennuttamassa suuressa viinitalossa, eli saman katon alla majoittuu peräti neljä sukupolvea!
• Alun perin talo oli maatalo, jossa viiniköynnökset oli vain yksi viljelty kasvi muiden joukossa. Holkerin valmistuttua vuonna 1979 Geisenheimin viiniyliopistolta siirtyi hän talon johtoon. Holkerin ja hänen vaimonsa Margitin johdolla talo muuttui sekamaataloutta harrastavasta maatalosta viininviljelyyn keskittyneeksi viinitaloksi.
• Nykyisin taloa pyörittää ensisijaisesti (vierailun aikaan) 32-vuotias Max Pfannebecker, Holkerin poika. Max aloitti talon viinintekijänä jo 19-vuotiaana vuonna 2003, jolloin hänen vastuullaan oli kehittää ja laajentaa talon tuotantoa erilaisiin viinityyleihin. Suoritettuaan harjoittelujakson Bad Kreuznachissa vuonna 2006, on Max toiminut talon kapteenina.
• Vuonna 2007 Max aloitti kokeilut luonnonmukaisen viljelyn parissa ja nykyisin talo on yksi kuudesta Pfeddersheimin luomuviljelijästä (yhteensä kylässä on 10 viinitaloa). Luomuviljelyn myötä tarhojen aktiivista hoitamista ryhdyttiin kasvattamaan merkittävästi ja sadonkorjuussa käsinkorjuusta tuli pääasiallinen rypäleidenkorjuun menetelmä. Pfannebeckerillä on luomusertifikaatti, minkä lisäksi talo harrastaa myös kestävän kehityksen mukaista viljelyä.
• Pfannebecker viljelee tällä hetkellä yhteensä 24 hehtaaria ja vuosituotanto on 180,000 pulloa. Talon keskimääräiset satomäärät ovat n. 5,700 kg/ha, eli vain noin puolet sallitusta maksimisatomäärästä (10,500 kg/ha on alueen yläraja).
• Pfannebeckerin tuotannosta Rieslingiä on 25%, siinä missä alueen keskimääräinen Rieslingin viljelyala on n. 50%. Pinot Blancia ja Pinot Noiria talolla on n. 5 ha kumpaistakin, lopun 8 ha ollessa sekalainen kattaus mm. Cabernet Sauvignonia, Chardonnayta, Gewürztramineria, Goldmuskatelleria, Merlot'ta ja Sauvignon Blancia.
• Nykyisin noin 80% talon viljelyksistä poimitaan käsin. Kaikki talon viinit käytetään vain rypäleiden omilla luonnonhiivoilla. Kuohuviinit kypsyvät minimissään 9 kk sakan kanssa pulloissa ja sakanpoistoa varten tapahtuva tanssitus ("riddling") tapahtuu käsin.
• Viinikellarin puolelta löytyy sekä pieniä tammitynnyreitä että isompia tammisammioita. Koska Max suosii viineissään hedelmää tammen kustannuksella, ei tynnyreitä uusita kovinkaan usein; esimerkiksi suuremmilla tynnyreillä ja sammioilla voi olla ikää jo 20–25 vuotta!
• Vaikka Riesling on alueen pääasiallinen rypälelajike, on Maxin mielestä Weissburgunder (Pinot Blanc) todellisuudessa se alueen "oma" rypälelajike, joka tuottaa lajikkeen parhaan ilmentyvän juuri eteläisessä Rheinhessenissä. Maxin mukaan Pinot Blancista voi tuottaa mainioita viinejä myös terästankeissa, mutta hänen omien kokemustensa mukaan Pinot Blanc kuitenkin toimii parhaiten, kun se saa kypsyä pitkään sakkojen päällä tammitynnyreissä.
• Talon viinit jaetaan kolmeen tasoon: Gutsweine, Ortsweine ja Lagenweine (vrt. Burgundin AOC Bourgogne-, AOC Villages- ja AOC Premier Cru -tason luokat) Grosses Gewächs -tason (eli ns. AOC Grand Cru) viinejä talo ei tuota lainkaan. Mitä korkeammalle laatuluokituksessa mennään, sitä pienemmiksi satomäärät menevät; Gutswein on n. 70 hl/ha, Ortswein n. 50 hl/ha ja Lagenweine vain n. 30 l/ha. Samoin tason kasvaessa kasvaa myös viinien kypsytysaika ennen markkinoillelaskua.
• Talon tuotannosta 75% myydään ympäri Saksaa ja 25% menee vientiin.

Chardonnayta Kreuzblick-tarhalla.

Tutustuessamme Pfannebeckerin Kreuzblick-tarhalla kasvaviin Chardonnay-köynnöksiin Max selitti meille talon historian lisäksi myös kuinka luomuviljelyyn siirtymisen jälkeen tarhat vaikuttivat selkeästi elin- voimaisemmilta alus- kasvillisuuden palattua köynnösrivien väliin. Hän myös mainitsi alueen keskimääräisen hinnan olevan noin 65,000€ / ha, mutta hinta kasvaa merkittävästi alueen potentiaalisen laadun myötä; arvostetuimmat Cru-palstat ovat alueella jopa 250,000€ / ha. Tarhakierroksen jälkeen siirryimme takaisin viinitalolle, jossa pääsimme maistelemaan valikoidun kattauksen talon viinejä; Max ja hänen vaimonsa Susanne selittivät viinien speksejä samalla kun leppoisa Holker kuljeskeli kyynärsauvojensa kanssa kyselemässä kuulumisia ja juttelemassa niitä näitä.

• Pfannebecker Cuvée Pinot Sekt 2012: Chardonnay-Pinot Meunier-Pinot Noir -blend. Viini käy ja kypsyy aluksi 3 kk vanhoissa barrique-tynnyreissä, minkä jälkeen viini kypsyy pulloissa vähintään 16 kk ajan. Jäännössokeria 4 g/l, happoja 7 g/l, alkoholia 12,5%.
  Runsas, intensiivisen keltainen väri. Makeahko, hieman vahamainen ja melko intensiivinen tuoksu, jossa keltaista hedelmää, uunituoretta briossia ja kevyttä savuisuutta. Kepeä, rutikuiva ja rapsakan hapokas suussa. Makumaailmassa keltaista omenaa, hillittyä persikaa, aavistus vanilliinia ja ujoa makeaa briossisuutta. Intensiivinen ja eloisa mousse. Pitkä, eloisa ja suutapuhdistava jälkivaikutelma, jossa sitruksisuutta, viheromenaa, kevyttä mineraalisuutta ja rapeaa hapokkuutta. Oikein tyylikäs, maukas ja moniulotteinen kuohuva; siitä puuttuu laadukkaiden shamppisten vakavuutta, mutta viini antaa tämän anteeksi hyvin kohtuullisella hinnallaan (11€).
• Pfannebecker Sankt Georgenberg Riesling 2015: Riesling (100%). Yhden tarhan viini Sankt Georgenberg -tarhalta, josta on mainintoja jo vuodelta 1511. Käy ja kypsyy teräksessä. Jäännössokeria 1 g/l. Ei vielä julkaistu markkinoille.
  Hyvin intensiivinen, vaalea limetinvihreä väri. Yhtä lailla intensiivisessä, vivahteikkaassa ja ilmaisuvoimaisessa tuoksussa hunajaa, kukkaisuutta, aprikoosia, kevyttä mehiläisvahaa ja ujoa rypälemehua. Suussa viini on yllättävän täyteläinen ja varsin kypsä, mutta myös rypäleelle tyypillisesti melko hapokas. Runsaassa ja melko lempeässä makumaailmassa tuntuu persikkaa, kypsää keltaista omenaa, kevyttä mineraalisuutta ja ujoa bitteristä omenankuorta. Viinissä on reilusti poweria ja sen suutuntuma on hieman öljyinen. Tuhdinpuoleisessa jälkimaussa tuntuu persikkaa, appelsiinia, kevyttä greippisyyttä, hentoa hedelmäkarkkisuutta ja ujoa mineraalia. Viini on todella suurikokoinen, maukas ja helpostilähestyttävä kypsän pään Riesling. Kokonaisuus on varsin miellyttävä, mutta en kuitenkaan ole näiden tuhtien ja ylettömän hedelmävetoisten Rieslingien fani – arvostan, kun viinin hedelmä on enemmän vastapainoa rakenteelle kuin itseisarvo. Ihan passeli tapaus 14€ hintaan.
• Pfannebecker Weissburgunder 2015: Pinot Blanc (100%). Talon perustason Weissburgunder. Valmistetaan käsinpoimituista rypäleistä ja käytetään villihiivoilla. Kypsyy terästankeissa (80%) ja tammitynnyreissä (20%), jotka ovat pääasiassa vanhoja 225- ja 500-litraisia tynnyreitä. Jäännössokeria 6 g/l, happoja 6,5 g/l, alkoholia 12,5%.
  Melko intensiivinen vaaleanvihreä väri. Runsaassa ja mehevässä tuoksussa tuntuu mehukasta, keltaluumuisuuden ja cantaloupen hallitsemaa keltaista hedelmää, kevyttä ananaisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Suussa viini on täyteläinen, mutta melko hapokas, freesi ja mukavan rapsakka. Intensiivisessä, varsin hedelmäisessä makumaailmassa valkoista persikkaa, keltaluumua, kevyttä cantaloupea ja ujoa mausteisuutta. Eloisassa, rapsakassa ja pitkäkestoisessa jälkimaussa kypsää omenaa, hunajamelonia, aprikoosia, kevyttä mineraalisuutta ja hentoa keltaluumuisuutta. Todella mainio ja tyylikäs Pinot Blanc, joka huokuu tasapainoa ja vivahteikkuutta. Rehevä, nuorena juotavaksi tarkoitettu valkoviini ja enemmän kuin erinomainen ostos 7€ hintaan. En ihmettele lainkaan, miksi Max Pfanneberg pitää Pinot Blancia niin mielenkiintoisena lajikkeena näillä alueilla.
• Pfannebecker Pfeddersheimer Weissburgunder 2015: Pinot Blanc (100%). Talon kylätason Weissburgunder. Valmistetaan käsinpoimituista rypäleistä ja käytetään villihiivoilla. Kypsyy terästankeissa (50%) ja pääasiassa vanhoissa 1,200 litran tammisammioissa (50%). Jäännössokeria 3 g/l, happoja 6 g/l, alkoholia 13%.
  Intensiivinen, vaaleanvihreä väri. Kypsän ja varsin runsaan hedelmäinen, moniulotteinen ja houkutteleva tuoksu, jossa persikkaa, aprikoosia, aromaattista kukkaisuutta, makeaa hedelmäkarkkisuutta, kevyttä cantaloupea ja hentoa sur lie -henkistä kermaisuutta. Tuhti, täyteläinen ja todella runsas, jopa hieman öljyinen yleisolemus suussa, mutta happoja mainiosti tasapainottamassa kokonaisuutta. Konsentroituneessa makumaailmassa persikkaa, aprikoosia, kermaisuutta cantaloupea, kevyttä mausteisuutta, hentoa kukkaisuutta ja ujoa kivistä mineraalisuutta. Voimakas ja intensiivinen jälkimaku, joka jatkaa saumattomasti keskimaun linjoilla ja jossa tuntuu reilusti ryhdikästä hapokkuutta, kypsää persikkaa, kivistä mineraalia, aprikoosia, cantaloupea, kermaisuutta ja kevyttä mausteisuutta. Suuhun jää eloisa, runsas, kompleksinen ja viipyilevä jälkivaikutelma. Kaikin puolin erinomainen, vaikuttava ja upean tasapainoinen super-Weissburgunder. Jo Pfannebeckerin edellinen, perustason Weissburgunder oli mainio, mutta tämä viini menee jo reilusti nextille levelille. Hurmaava esitys nautittavaksi nyt tai n. seuraavan 3 vuoden sisällä. Loisto-ostos 12€ hinnalla.
• Pfannebecker Weissburgunder Sankt Georgenberg 2015: Pinot Blanc (100%). Ns. premier cru -tason viini; valmistettu vain yhdeltä, n. 800 m² palstalta (eli 0,08 ha; 1 ha = 100 a = 10,000 m²), jolla kasvaa 25-vuotiaita Pinot Blanc -köynnöksiä. Käsinpoiminta, käyminen villihiivoilla, kypsyy vanhassa, suuressa tammitynnyreissä. Jäännössokeria 4 g/l, happoja 5,1 g/l, alkoholia 13%. Vuosituotanto n. 700 pulloa.
  Intensiivinen, vaaleanvihreä väri. Runsas, konsentroitunut ja tuhti tuoksu, jossa intensiivistä persikka- ja aprikoosivoittoista keltaista hedelmää, päärynähilloa, vihreitä kuulia, kevyttä hedelmäkarkkisuutta ja hillittyä kermaisuutta. Todella tuhti, täyteläinen ja öljyinen suutuntuma. Erittäin runsaassa, konsentroituneessa ja nuorekkaassa makumaailmassa voimakasta mineraalisuutta, mausteisuutta, aprikoosia, cantaloupea, keltaluumuisuutta, kevyttä nallekarkkisuutta ja hentoa kuivattua persikkaa. Voimakas, rakenteikas ja tasapainoisen oloinen yleisilme. Kypsä, tuhti ja runsas jälkimaku, jossa aprikoosia, kypsää keltaista omenaa ja kevyttä mineraalisuutta. Suutasupistavan voimakas ja mehukas jälkivaikutelma jatkuu hyvin pitkään. Uskomattoman konsentroitunut, supertuhti Pinot Blanc, joka peittoaa vielä edellisen viinin vaikuttavuudessaan; yleensä suosin valkoviineissä kevyempää ja raikkaampaa ilmaisua, mutta tässä viinissä on sellaista samanlaista mykistävää, kielen mukanaan vievää, tasapainoista runsautta kuin esimerkiksi Alsacen parhaiden tuottajien runsaimmissa Pinot Gris -viineissä. Upeaa tavaraa. Varsin hyvä ostos 21€ hinnalla.
• Pfannebecker Weissburgunder Sankt Gerogenberg 2013: Pinot Blanc (100%). Sama viini kuin edellinen; Max Pfannebecker halusi esitellä meille, miten hänen viininsä kehittyvät saadessaan lisää ikää.
  Edelleen täysin samanvärinen, intensiivisen vaaleanvihreä väri. Tuoksu on sen sijaan selkeästi kehittyneempi; siitä pystyy erottamaan paljon samoja sävyjä, mutta yleisilmettä hallitsevat kehittyneemmät piirteet, kuten nahistunut persikka, savuisuus, kuivattu appelsiininkuori, kevyt paahteinen mausteisuus ja hento mantelimainen pähkinäisyys. Tuoksun yleisilme on todella kompleksinen ja hurmaava. Suussa viini on kohtalaisen öljyinen ja melko täyteläinen – kuitenkin piirun verran nuorempaa viiniä kevyempi, joten viini varmaankin hukkaa hieman nuoruuden vauvaläskiään ikääntyessään. Makumaailman hedelmä tuntuu nahistuneemmalta ja ikääntyneemmältä; sitä hallitsee kypsä aprikoosisuus, kuivahtanut keltaluumuisuus, kermaisuus, hillitty makea pähkinäisyys, kevyt mineraalisuus ja hento vaniljaisuus. Kokonaisuus on erittäin kompleksinen ja monikerroksinen; ainoastaan hapokkuus tuntuu nuorempaa versiota pehmeämmältä ja kiltimmältä, antaen viinille vähän raskasliikkeisen olemuksen. Jälkimaku on kuitenkin pitkä, ryhdikäs ja vivahteikas. Runsaassa ja kompleksisessa jälkimaussa tuntuu mm. aprikoosia, kevyttä savuisuutta, hentoa kuivattua ananasta ja ujoa mantelisuutta. Todella upea esitys, joka antaa hyvän kuvan siitä, mihin laadukas Pinot Blanc kehittyy saadessaan ikää. Koska viini tuntui jo selvästi kehittyneeltä vain parin lisävuoden jälkeen, ei saksalaisia Weissburgundereita kuitenkaan kannata todennäköisesti kypsyttää valtavan pitkiä aikoja; muutama vuosi riittänee varsin hyvin.
• Pfannebecker Goldmuskateller 2015: Moscato Giallo (100%). Jäännössokeria 5 g/l, happoja 7,0 g/l, alkoholia 11,5%.
  Hieman vaatimaton, vaaleanvihreä väri. Jopa Muscatiksi viinillä on erittäin runsas, suorastaan superaromaattinen tuoksu – varsinainen makea päärynäpommi – jossa myös kukkaista parfyymisyyttä ja murskattuja viinirypäleitä. Suussa viini on rapsakan hapokas, eloisa ja todella raikas. Kuivassa makumaailmassa kukkaista aromikkuutta, sitruksista hedelmää ja kevyttä simaisuutta. Kepeä suutuntuma. Mukavan freesi ja kestoltaan pitkähkö jälkimaku, jossa sitruksista hedelmää, mineraalisuutta, kevyttä tuoretta päärynää ja hentoa kukkeutta. Hyvä, raikas ja tasapainoinen Muscat, josta löytyy selkeästi kaikki lajiketyypilliset piirteet. Erittäin hyvä ostos 7,5€ hintaan.
• Pfannebecker Spätburgunder Pfeddersheimer 2013: Pinot Noir (100%). Kylätason punaviini, valmistettu käsinpoimituista rypäleistä, käytetty villihiivoilla. Kypsyy 225 litran barrique-tynnyreissä (50% uusia, 50% 2. tai 3. käyttökerran tynnyreitä) vähintään 18 kk. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 5,8 g/l, alkoholia 13%.
  Tummahko, läpinäkyvä vadelmanpunainen väri. Hapokkuutta vihjaileva tuoksu, jossa hapankirsikkaisuutta, maamaisuutta, aromaattista mausteisuutta, hapanta puolukkaa, makeampaa karpalomarmeladia, hillittyä mausteista puuta ja hennosti suklaahippuja. Suussa viini on melko hapokas, kohtalaisen kypsä ja Pinot Noiriksi melko täyteläinen; makumaailmassa kypsää kirsikkaa ja vadelmaa, kevyttä maamaista mausteisuutta, hentoa hapankirsikkaa, ujoa hapanta puolukkavetoista marjaa ja aavistus raa'ahkoa vihertävyyttä. Viinistä jää runsas, kypsän vadelmainen, makean kirsikkainen ja maltillisesti puisevan tamminen jälkimaku. Tummanpuhuva jälkivaikutelma on pehmeä, kypsänmakea ja kestoltaan keskipitkä. Perushyvä, tasapainoinen ja varsin helppo Pinot Noir, josta kuitenkin puuttuu asennetta, särmää ja luonnetta. Kohtalainen hinta-laatusuhde 14€ hinnalla.
• Pfannebecker Spätburgunder Sankt Georgenberg 2013: Pinot Noir (100%). Ns. premier cru -tason viini, joka valmistetaan käsinpoimituista rypäleistä ja käytetään villihiivoilla. Kypsyy 225 litran barrique-tynnyreissä (+60% uusia, loput 2. tai 3. käyttökerran tynnyreitä) vähintään 18 kk.
  Tummahko, kevyesti läpinäkyvä kirsikanpunainen väri, joka pakenee reunoilta. Runsas ja kypsänmakea tuoksu, jossa kirsikkamarmeladia, kirschiä, melko runsasta ja pölyistä tammea sekä kevyttä suklaisuutta. Tuoksu antaa odottaa makeankypsää makua ja läskihköä suutuntumaa, mutta viini on suussa melko selvästä konsentraatiostaan huolimatta korkeintaan keskitäyteläinen ja ilahduttavasti rapean hapokas. Rehevästä, tummanpuhuvasta ja kohtalaisen kypsähköstä makumaailmasta erottuu mausteisuutta, tummaa kirsikkaa, vadelmaa, kohtalaisesti tuntuvaa (muttei mitenkään liiallista) makean mausteista tammisuuta ja hentoa karpalomehuisuutta. Kevyt tanniinisuus antaa viinille mukavaa särmää ja tarraavuuden tuntua. Pitkässä ja kompleksisessa jälkimaussa maamaista mausteisuutta, soraisuutta, tummaa kirsikkaa, mehukasta punaista marjaisuutta ja vähän tummanpuhuvaa, aromikasta tammisuutta. Tyylillisesti ei aivan oma juttuni, mutta laadullisesti selkeästi parempi kuin Pfeddersheimer Spätburgunder. Nyt jo vallan hyvä esitys, mutta varmasti kehittynee paremmas kunhan vähän pääsee kellaroinnillä kuivahtamaan ja integroimaan tammea hedelmän alle. OK-ostos 21€ hinnalla.

Osa Pfannebeckerillä maistamistamme viineistä.

Talon hurja vahtieläin, Emma.

Pfannebeckerin kattauksen maistamisen jälkeen oli helppo yhtyä Maxin mielipiteeseen: Pinot Blanc vaikuttaa selvästi tuottavan varsin vakuuttavaa tavaraa näillä alueilla! Vaikka myös Württembergissä tuli vastaan joitain varsin maukkaita Weissburgundereita, oli alueen tyyli yleisesti näitä viinejä selkeästi simppelimpää ja mutkattomampaa. Pfannebeckerin vahvuus tuntuikin olevan lähinnä Weissburgunderissa: vaikka myös talon skumppa ja Goldmuskateller olivat varsin maukkaita esityksiä, jäi Saksan Kuuluisista Rypäleistä, eli Rieslingistä ja Pinot Noirista valmistetut viinit selkeästi vaatimattomammiksi esityksiksi – Sankt Georgenberg Spätburgunderissa oli kyllä jo vakuuttavaa meininkiä, mutta viini ei viininvalmistuksellisten ratkaisujen vuoksi ollut ihan täysin omaan makuuni. Sen sijaan ne Weissburgunderit menivät helposti reissulla maistettujen viinien kärkikastiin, aivan jokainen – perustason versiosta alkaen! Oli myös todella mielenkiintoista ja valaisevaa, kun Max halusi esitellä meille miten hänen viininsä kehittyvät iän myötä kahden eri vuosikerran rinnakkaismaistelulla, sillä muilla taloilla pääsimme maistelemaan ainoastaan tuoreimpia vuosikertoja.

Lopuksi on vielä pakko mainita talon oma spundekäse, Rheinhessenin oma, herkullinen ja kermaisen pehmeä tuorejuusto, jota meille tarjoiltiin paikallisten pretzeleiden kanssa. Supermaukasta tavaraa, joka toimi mainiosti viininmaistelun lomassa – maistui julmetun hyvältä, muttei kuitenkaan jäänyt suuhun häiritsemään viinien makujen arviointia. Pitänee metsästää jostain hyvä resepti tälle mössölle ja ruveta käyttämään myös kotopuolessa!

Holker Pfannebecker. Suvun viinitalo taustalla.

Koska meininki oli Pfannebeckerillä huolettoman hidastempoista ja luppoisaa, rupesi meille tulemaan maistelun loppua kohti jo pieni kiire siirtyä seuraavalle viinitalolle. Lopun kiiruksesta huolimatta Pfannebeckerin perheestä jäi päällimmäiseksi mieleen äärimmäisen lämmin ja mukava kuva, ja erityisesti Holkerin jatkuvaa turinaa ja leppoisaa jutustelua oli suorastaan ilo kuunnella. Kiitimme Pfannebeckereitä lämpimästi mielenkiintoisesta kierroksesta, loikkasimme siniseen minibussiimme ja jätimme eteläisen Rheinhessenin taaksemme. Seuraava pysäkki: enemmän Rheinhessenin keskiosissa sijaitsevasta Dittelsheimista löytyvä Weingut Winter!

Rheinhessen

Yleistä

Rheinhessenin viinialueen historiaa on täysin mahdotonta käydä läpi käsittelemättä Liebfraumilchiä.

Monille saksalaisten viinien ystäville nimi "Rheinhessen" ei herätä juurikaan turvallisuudentunnetta laadusta. Vaikka Rheinhessen on tunnettu alueena, jossa on valmistettu laadukasta viiniä jo roomalaisten ajoista, onnistuivat paikalliset viljelijät likaamaan tehokkaasti alueensa nimen Liebfraumilchillä – tuolla Saksan kenties tunnetuimmalla (ja yhtä lailla vihatuimmalla) viinillä.

Alun perin Liebfrauenmilch oli viiniä, jota valmistettiin 1400-luvulta peräisin olevan Liebfrauenkirche-kirkon viinitarhoista. Maailmansotien välisenä aikana talous veti Saksassa huonosti, minkä vuoksi viinien halvin hintaluokka kasvatti merkittävästi suosiotaan; Rheinhessenin tuottajat tarttuivat tähän mahdollisuuteen ahnaasti ja ryhtyivät tuottamaan valtavia määriä mahdollisimman edullista, makeaa ja yksiulotteista viiniä, joka nimettiin aluen historiaa kunnioittaen Liebfrau(en)milchiksi. Tämä viinityyli kasvoi hetkessä suureen suosioon, minkä vuoksi alueen viljelijät repivät innokkaasti hankalammin viljeltävien lajikkeiden köynnökset maasta ja koko alue istutettiin täyteen mahdollisimman helppohoitoisia ja runsassatoisia lajikkeita – pääasiassa siis Müller-Thurgauta, mutta myös jonkin verran Silvaneria.

Klassinen Libbis. Kirottu olkoon nimesi!

Liebfraumilchista tuli kansallinen hittituote, jonka valmistus sallittiin lähes kaikkialla Saksan viinialueilla – ainoastaan omanarvontuntoinen Mosel ei koskaan sallinut tämän viinin valmistusta alueellaan. Tämä makea, simppeli valkoviini nosti Saksan viinintuotannon ennennäkemättömään kukoistukseen, sillä viinistä tuli suuri hitti myös Saksan rajojen ulkopuolella, erityisesti Englannissa ja Yhdysvalloissa. Suuria pirskeitä kuitenkin seurasi karmea krapula: ihmiset oppivat yhdistämään Liebfraumilchin ja saksalaisen viinin, sillä monilla markkinoilla erilaiset Liebfraumilchit olivat ainoita saksalaisia valkoviinejä, mitä kuluttaja pystyi löytämään. Tämän vuoksi saksalaiset viinintuottajat ovat nyttemin joutuneet tekemään valtavasti töitä, että ihmiset ymmärtäisivät saksalaisen viinintuotannon olevan paljon muutakin kuin halpaa, makeaa valkoviiniä; tämän työn tulokset ovat alkaneet kuitenkin näkyä vasta hiljattain, kun maailmanlaajuisen Riesling-trendin myötä Saksan vakuuttavat, kuivat Rieslingit ovat saaneet runsaasti positiivista huomiota. Liebfraumilchin kotialue ja myös sen suurin tuottaja, Rheinhessen, on kuitenkin saanut kärsiä tästä keksinnöstään runsaasti, sillä alueella on edelleen halpaa, yksinkertaista ja makeaa viiniä tuottavan alueen maine, joka ei helposti lähde pois.

Tämä on harmittanut monia Rheinhessenin tuottajia jo pitkään, sillä alueella ymmärrettiin jo 1980-luvulla Liebfraumilchin maineen tuomat ongelmat ja monet tuottajat palasivatkin takaisin alueelle tyypilliseen tuotantoon: laatutietoiset tuottajat ryhtyivät repimään maasta runsassatoisia, matalalaatuisia lajikkeita korvaten niitä korkealaatuisemmilla lajikkeilla; satomääriä ryhdyttiin rajoittamaan merkittävästi; köynnösten viljely keskittyi ensisijaisesti Rheinhessenin parhaille viinialueille; fokus käännettiin makeista viineistä rakenteikkaampaan, kuivaan tyyliin ja viinejä ryhdyttiin yhä laajemmassa mittakaavassa käyttämään viljeltyjen hiivojen sijaan luonnonhiivoilla; moni tuottaja vaihtoi mekaanisen tehoviljelyn luonnonmukaiseen viljelyyn. Tätä nykyä monet ammattilaiset pitävät Rheinhesseniä yhtenä Saksan mielenkiintoisimmista ja korkealaatuisimmista viinialueista, mutta alueen maine halvan bulkkiviinin tuottajana pysyy, koska alueen tuotannosta noin puolet on edelleen makeaa edullista viiniä – tämän vuoksi alueen lukuisat laatutuottajat eivät usein onnistu saavuttamaan ansaitsemaansa huomiota. Muutosta asian suhteen tapahtuu kyllä jatkuvasti, mutta äärimmäisen hitaasti.

Alue ja viinityylit

Tämä viinialue on Saksan suurin niin kooltaan kuin tuotannoltaan; mitoiltaan Rheinhessen on keskimäärin noin 30 kilometriä leveä ja 50 kilometriä pitkä. Viljeltyä pinta-alaa löytyy noin 26,000 ha, mikä on peräti neljännes koko Saksan viininviljelyalasta; samoin keskimäärin joka neljäs Saksalainen viini (yhteensä 210 miljoonaa litraa) on tuotettu Rheinhessenissä. Aluetta rajaavat kolme Saksan arvostettua viinialuetta: Rheingau alueen pohjoisrajalla, Nahe alueen länsirajalla ja Pfalz alueen etelärajalla. Lisäksi myös Reinjoki (Rhein) toimii aluetta rajaavana tekijänä, virraten koko Rheinhessenin pohjois- ja itärajan pituudelta.

Matalaa on (tarhoja viinitalo Pfannebeckerillä, Worms-Pfeddersheimissa).

Siinä missä monet Saksan viinialueet voivat olla täynnä hyvinkin jyrkkiä rinteitä ja jopa pieniä vuoria joilla köynnöksiä viljellään, on Rheinhessen niihin nähden hyvin erilaista aluetta – täällä kaikki on nimittäin hyvin matalaa. Aivan tasaista lakeutta Rheinhessenissä ei hirveästi ole, mutta alueen yleisilmettä hallitsevat loputtomat, varsin matalaksi jäävät mäet. Tämä oli pelkästään eduksi massatuotantoa ajatellen, sillä tasamaalla ja loivissa rinteissä viinitarhojen hoito ja tehokas sadonkorjuu mekaanisesti oli täysin esteetöntä. Sen sijaan laatuviinien valmistaminen runsaasti vettä keräävillä, tasaisilla alueilla onkin jo paljon hankalampaa. Vain Reinjoen varren jyrkillä rinteillä on perinteisesti valmistettu korkeatasoisia laatuviinejä, erityisesti Niersteinin kylän ympäristössa. Rheinhessenin laatuorientoituneet tuottajat ovat kuitenkin vakuuttavasti osoittaneet, että myös alueen tasaisemmilla alueilla on mahdollista tehdä korkealaatuista viiniä panostamalla riittävästi viininviljelyllisiin ratkaisuihin.

Grauburgunderia viinitalo Winterillä, Dittelsheimissa.
Taustalla alueelle tyypillisiä, matalia mäkiä.

Rheinhessenin kenties kuuluisin ala-alue on Niersteinissa, Mainzin kaupungista jonkin verran etelään sijaitseva Roter Hang, punainen rinne. Tämä jyrkkä rinne saa nimensä punaisesta hiekkakivestä ja saviliuskeesta ja sillä tuotetaan monia Rheinhessenin laadukkaimmista, intensiivisimmistä ja mielenkiintoisimmista viineistä.

Rheinhessenin viinintuotanto on nykyisin jakautunut melko tasan kahtia: noin 40% tuotannosta on kuivaa viiniä ja 40% makeaa viiniä (lopun ollessa puolikuivaa). Valtaosa tuotannosta (70%) on valkoviiniä, ja vaikka punaviinin tuotanto on Saksassa viime vuosia kasvanut lähes räjähdysmäisesti, on Rheinhessenissä punaviinin tuotanto kasvanut melko maltillisesti. Laadukkaimpien punaviinien tuotannon nähdään keskittyneen lähinnä alueen pohjoisempiin osiin.

Rypälelajikkeet

Liebfraumilchin ja muun halvan massatuotannon aikaan alueen viljelyksiä hallitsivat suvereenisti valkoinen Müller-Thurgau ja punainen Dornfelder – molemmat lajikkeita, jotka ovat tulleet tunnetuksi lähinnä suurista satomääristään ja viljelyksen helppoudesta, ei niinkään niistä tuotettujen viinien laadusta. Vaikka nämä kaksi lajiketta ovat edelleen merkittävässä osassa alueen viljelyksiä, on niiden rinnalle noussut runsaasti muitakin lajikkeita. Tuottajien keskittyminen laatuun on suosinut erityisesti Rieslingiä, tuota Saksan rypälelajikkeista jalointa, joka aivan hiljattain ohitti Müller-Thurgaun alueen suosituimpana rypälelajikkeena.

Punaiset rypälelajikkeet

• Dornfelder – Württembergiläisen Staatsweingut Weinsbergin vuonna 1955 kehittämä risteytys, joka on nimetty tuon viinitalo/-koulun perustaja August Ludwig Dornfeldin mukaan ja jolla on suvussaan paljon paikallisia julkkiksia: tämä lajike itsessään on risteytys kahdesta varsin tuntemattomaksi jääneestä lajikkeesta, eli se on Helfensteiner x Herolrebe. Sen sijaan Helfensteiner on todellisuudessa Frühburgunder x Trollinger ja Herolrebe taas Portugieser x Blaufränkisch, joten Dornfelder on tietynlainen sekoitus näitä kaikkia. Frühburgunder näkyy lajikkeen varhaisena kypsymisenä ja hyvänä hapokkuutena, Blaufränkisch tummana värinä, Portugieser hyvänä vastustuskykynä taudeille ja Trollinger runsassatoisuutena. Dornfelder-viinit ovat usein kohtalaisen hapokkaita, mehukkaan tumman hedelmäisiä ja tanniineiltaan varsin maltillisia. Viljelyala Rheinhessenissa on n. 3,500 ha (13%), tehden Dornfelderistä alueen suosituimman punaisen rypälelajikkeen.
• Portugieser (Itävallassa Blauer Portugieser) – Itävaltalainen, erittäin runsassatoinen ja melko matalahappoinen lajike, jonka rypäleet ovat melko suurikokoiset. Portugieserista on vaikea saada valmistettua vakavaa ja vakuuttavaa viiniä, minkä vuoksi valtaosa Portugieser-tuotannosta menee usein yksinkertaisten ja usein hieman makeiden perusviinien tuotantoon. Lajike onkin lähinnä suosittu sen helpon viljeltävyyden ja runsassatoisuuden vuoksi. Lajike on Saksassa todella suosittu (n. 4,400 ha eli reilu 4%) ja erityisesti juuri Rheinhessenissä, missä lajike on alueen kolmanneksi suosituin punaisten keskuudessa (1,350 ha / n. 5%).
• Regent – Pfalzin rypäleidenjalostusinstituutissa vuonna 1967 kehitetty punainen hybridilajike, joka on äärimmäisen vastustuskykyinen sienitaudeille ja satoisuudeltaan hyvin runsas. Lajike on kehitetty risteyttämällä valkoinen Diana (Silvaner x Müller-Thurgau) punaisen ja taudeille hyvin vastustuskykyisen Chambourcin-hybridilajikkeen kanssa. Varsin myöhään kypsyvä Regent on Rheinhessenin 4. suosituin punainen rypälelajike (750 ha / n. 3%) ja siitä valmistetaan väriltään hyvin tummia, tumman marja-aromisia ja usein kohtalaisen tanniinisia punaviinejä.
• Spätburgunder (eli Pinot Noir) – Ylivoimaisesti Saksan suosituin punainen lajike ja Rheinhessenin toiseksi suosituin punainen lajike (1,450 ha / n. 5,5%). Tunnetusti hankala viljeltävä ja hyvin kranttu istutuspaikastaan, minkä vuoksi monet alueen parhaista Spätburgundereista tulevat hyvin jyrkiltä, keskimääräistä viileämmiltä ja hyvin aurinkoa saavilta tarhoilta.

Valkoiset rypälelajikkeet

• Grauburgunder tai Grauer Burgunder (eli Pinot Gris tai Italiassa Pinot Grigio) – Pinot Noirin vaaleanpunainen tai harmahtava mutaatio, joka lukeutuu yhdeksi suosituimmista Rheinhessenin lajikkeista (1,500 ha / n. 5,5%). Parhailla tarhoilla valmistetut Rheinhessenin Grauer Burgunder -viinit ovat usein Alsacen Pinot Gris'n ja Italian Pinot Grigion välimuotoja: ne yhdistävät Alsacen viinien runsaan hedelmäisyyden ja Italian viinien raikkaan hapokkuuden. Lämpimillä tasamailla Grauer Burgunderit sen sijaan ovat useammin väliinputoajia: ne eivät aivan saavuta Alsacen viinien runsautta, mutta eivät myöskään Italian viinien raikkautta.
• Müller-Thurgau (myös Rivaner) – lajike, joka on tullut tunnetuksi ensisijaisesti helposta viljeltävyydestään ja runsassatoisuudestaan. Müller-Thurgau on vuonna 1882 Sveitsissä risteytetty lajike (Riesling x Madeleine Royale), joka usein kypsyy erittäin varhain; lajikkeelle tyypillisiä piirteitä ovat matalaksi jäävä hapokkuus ja runsas, mutta yksiulotteinen hedelmäisyys. Vielä 1970-luvulla Müller-Thurgau oli ylivoimaisesti sekä Rheinhessenin että koko Saksan suosituin rypälelajike, mutta sittemmin lajike on pudonnut Rheinhessenissa kakkossijalle (4,250 ha / 16%). Yksi Müller-Thurgaun synonyymeistä on Rivaner (joka tulee siitä, että viinin oletettiin ennen olevan Rieslingin ja Silvanerin risteytys), ja sitä tavataan yleensä silloin kuin Müller-Thurgausta valmistetaan täysin kuivaa valkoviiniä.
• Riesling – Saksan jaloin ja suosituin lajike, myös Rheinhessenissä. Pitkään Müller-Thurgau piti ykkössijaa, mutta alueen viinien keskimääräisen laadun kasvaessa kasvoi myös Rieslingin osuus kärkeen (4,350 ha / 16,5%). Riesling on perinteisesti ollut osa Liebfraumilchiä, mutta tätä nykyä siitä valmistetaan hyvin monenlaisia valkoviinejä voimakkaista, kuivista viineistä intensiivisiin, hyvin makeisiin jälkiruokaviineihin. Vaikka parhaat Rheinhessenin Rieslingit tuppaavat tulemaan Reinjoen varren jyrkiltä rinteiltä alueen pohjois- ja itärajalla, ovat monet tuottajat osoittaneet,että Rieslingistä on mahdollista tehdä vaikuttavaa viiniä myös alueen tasaisissa keskiosissa.
• Silvaner – Kolmanneksi suosituin valkoinen lajike sekä Rheinhessenissä (2,350 ha / 9%) että koko Saksassa. Lajikkeen suosion takana on Liebfraumilch, jossa Silvaner on yleensä näytellyt merkittävää osaa Müller-Thurgaun kanssa, minkä lisäksi lajikkeesta on valmistettu kepeitä ja raikkaan hapokkaita, mutta myöskin hedelmältään hyvin neutraaleja, jopa vetisiä ja ohuita valkoviinejä. Laatuviinien suosion myötä monet tuottajat ovat kuitenkin ryhtyneet tuottamaan konsentroituneempia ja intensiivisempiä viinejä, joista parhaimmat pystyvät jopa haastamaan Saksan parhaina pidettyjä Frankenin Silvanereja.
• Weißburgunder tai Weißer Burgunder (eli Pinot Blanc) – Rheinhessenin 5. suosituin valkoinen lajike (1,150 ha / 4,5%) jota erityisesti monet laatutuottajat pitävät Rheinhessenin "omana" lajikkeena: Riesling on liian suosittu ympäri Saksaa, jotta sitä voisi yksikään alue omia omakseen, kun taas Müller-Thurgauta pidetään niin kehnona lajikkeena, ettei se ketään kiinnosta. Sen sijaan monen tuottajan mielestä Weißburgunder tuottaa juuri Rheinhessenissä poikkeuksellisen vaikuttavia, tyylikkäitä ja tasapainoisia viinejä.

Thornbridge Halcyon IPA

Thornbridge Halcyon Imperial IPA

• Valmistaja: Thornbridge
• Tyyppi: Olut, India Pale Ale
• Maa: Englanti
• Alue: East Midlands, Derbyshire
• Humala: Bramling Cross, Chinook, Galaxy, Topaz
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 5,99e (Tammikuu 2016, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 5,99e (Heinäkuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Markkinoille tuntuu tupsahtavan sen tuhat uutta IPAa joka viikko, ellei peräti päivä, mutta myös tuntuu, ettei niistä kuulla enää mitään vuoden päästä. Thornbridgen Halcyon on toista maata – muistan sen jo vuosien takaa, jolloin oluista ei tullut kirjoitettua mitään muistiin, mutta parhaat onnistuivat silti jättämään muistijäljen. Nyt kun Halcyon vihdoin viime vuodenvaihteen tuntumassa saapui Alkon valikoimiin, oli paikallaan tsekata pitivätkö vanhat muistikuvat edelleen paikkansa.

Olueni parasta ennen -päiväys on 27.11.2016 ja olut tuli testattua tammikuussa, joten pullolla taitaa olla hädin tuskin kaksi kuukautta ikää testihetkellä. Onpahan siis IPAlle passelisti tuoretta tavaraa!

Väriltään Halcyon on kirkas, vaaleahko, lähes lagerinkeltainen; oikeasti väri on vaalea, pale, kuten india pale alelta voisi odottaa! Kaahdon myötä syntyy runsas, kuohkea ja melko kestävä, valkoinen vaahto.

Lasista kohoaa nokkaan melko ilmaisuvoimainen, runsas ja moniulotteinen tuoksu, josta voi erottaa freesiä sitrushedelmää, leikattua ruohoa, kevyttä tropiikin hedelmää ja kevyempää marjaisuutta, hillittyä viljaista mallasta ja hentoa hunajaa.

Suussa oluella on täyteläinen suutuntuma ja hieman makeahko makumaailma, jossa tuntuu maustepippuria, kypsänmakeaa sitrushedelmää, viljaista mallasta, kevyttä hunajaa, hillittyä ruohoa ja hentoa pihkaa. Hiilihappo on pientä, mutta melko runsasta. Katkeroita löytyy reilunpuoleisesti, mutta ne ovat mainiosti tasapainossa rungon kanssa. Yleisolemus onkin todella miellyttävä ja helpostijuotava huolimatta a) makeudesta, b) runsaudesta, c) ronskeista katkeroista, d) reilusta alkoholista (7,4%).

Jälkimaussa tuntuu keskimakua hieman voimakkaammin humalien greippiä, pihkaa, männynneulasia ja saippuaisuutta, kevyttä appelsiinia, hentoa hunajaa, aavistus ananasta ja ujoa kurkumaista mausteisuutta.

Muistikuvani eivät valehdelleet: Halcyon on edelleen todella maukas ja tasapainoinen IPA, tyylillisesti jostain perus-IPA:n ja Double IPA:n välimaastosta. Makeuttakin löytyy, muttei mitenkään DIPA-maisen överisti, vaan juuri sen verran, että mallas saa hyvää pontta tömäkkää katkeroisuutta vastaan. Alkoholi pysyy hämmentävän hyvin pois tieltä ja kokonaisuus on verrattain kookkaasta ilmaisustaan huolimatta hurjan juotava. Jos Jaipur IPA oli jo erinomainen, on tämä olut lähes täysin samaa tavaraa mutta kaikkea vain enemmän ja isommin! Hatunnosto Thornbridgelle.

Lyhyesti: Loistava, ilmaisuvoimainen ja upeaa tasapainoa henkivä moderni britti-IPA; erittäin näppärän Jaipur IPAn raamikas isoveli.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin mallikas esimerkki modernista IPA:sta, jossa on saatu paljon kaikkea, mutta mitään ei ole liikaa ja oluen kaikki osa-alueet ovat hienosti tasapainossa keskenään.

Hinnan (5,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Bedel Vin Cent Bulle 2011

Françoise Bedel Vin Cent Bulle 2011

• Valmistaja: Champagne Françoise Bedel & Fils
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Coteaux Champenois
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, La Vallée de la Marne
• Rypäleet: Pinot Meunier (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 27,50e (Tammikuu 2016, Vins Étonnants)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimisasa)

kuva: europeancellars

Jos Champagne on tunnettu jostain, niin Chardonnaysta ja Pinot Noirista valmistetuista, valkoisista kuohuviineistään. Jos Champagne ei ole jostain tunnettu, niin Pinot Noirista valmistetuista Coteaux Champenois -punaviineistään ja Rosé des Riceys -roséeviineistään. Niitäkin siis kyllä valmistetaan, mutta niin pienissä määrin, että hädin tuskin kukaan on koskaan kuullutkaan niistä.

Tähän faktaan nähden tämä viini on todellinen anomalia: kyseessä on siis Coteaux Champenois -valkoviini – kyseinen appellaatio kyllä sallii tällaisten viinien valmistamisen, mutta kukaan ei todellisuudessa tee koskaan mitään muuta kuin punaviiniä, sillä sitä yleensä käytetään värjäämään valkoiset shamppanjat roséeshamppiksiksi; valkoisesta Chardonnaysta saa varmasti paremmat rahat pistämällä siitä puristetun viinin kuplimaan. Mutta aha! Vaikka tämä on valkoviini, tämä ei olekaan valmistettu valkoisesta Chardonnaysta, vaan punaisesta Pinot Meunierista, tuosta Champagnen kolmesta merkittävästä rypälelajikkeesta siitä vähiten merkittävästä! Viini on siis valkoviini käytännössä pelkästään punaviiniä tuottavalta appellaatiolta, mutta valmistettu kuitenkin punaisesta rypäleestä. Mainitsinko jo, että viini on myös (tottakai) terroir-vetoinen luomu/biodyny/natural-tuottaja?

Talon ovat perustaneet Fernard ja Marie-Louise Bedel La Vallée de la Marnen alueelle – tuolle Champagnen läntisimmälle alueelle, joka on kuuluisa erityisesti Pinot Meunier -vetoisista viineistään. Taloa on luotsannut vuodesta 1979 Fernardin ja Marie-Louisen tytär, Françoise, ja vuodesta 2003 eteenpäin Françoisen apuna on ollut hänen poikansa, Vincent. Talon omistuksessa on 8,4 ha viinitarhoja Marnen laaksossa, levittäytyneenä hajanaisille tarhoille neljän eri kylän alueella. Alueelle tyypillisesti tarhoilla viljellään lähinnä (78%) Pinot Meunieria, pienten osuuksien kasvaessa myös Chardonnayta (13%) ja Pinot Noiria (9%). Talo alko siirtymään luonnonmukaisempaan tuotantoon vuonna 1997, vuonna 1998 alettiin kokeilla biodynaamista viljelyä 2 ha alueella ja vuodesta 1999 alkaen kaikkia talon tarhoja on viljelty biodynaamisesti.

Kaikki talon rypäleet poimitaan käsin ja kaikki talon tarhat ja rypälelajikkeet viiniytetään erikseen. Bedel käyttää ja kypsyttää osaa viineistään tammitynnyreissä, minkä lisäksi talon parhaimpien viinien pullokypsytys ei tapahdu tyypilliseen tapaan kruunukorkein suljetuissa pulloissa, vaan pullot suljetaan historialliseen tyyliin luonnonkorkilla.

Vin Cent Bulle on Françoisen pojan, Vincentin, oma viini, jonka nimi on (erityisesti ranskaa taitavalle) monitulkintainen: Vin Cent viittaa selvästi Vincentiin, mutta nimen voi myöskin tulkita muodossa "Sadan kuplan viini" (vin = "viini", cent = "sata", bulle = "kupla") – joskin Bulle on yksikössä, joka vihjaa nimen kolmanteen tulkintaan. Viinin nimi nimittäin lausutaan samalla tavalla kuin lause vin sans bulle, eli "viini ilman kuplaa". Ai että!

Tämä blanc de noirs Pinot Meunier, eli ilman minkäänlaista värjäävää kuorikontaktia punaisista rypäleistä puristettu valkoinen viini on kypsynyt peräti 22kk hiivasakan kanssa terästankeissa (80%) ja vanhoissa tonneaux-tynnyreissä (20%). Koska viiniä on tuotettu vain 940 pulloa (700 litraa), voin olettaa, että tynnyreissä kypsytettyä viiniä on käytetty myös muihinkin viineihin, sillä yksi tonneau on vetoisuudeltaan 500 litraa. Koska kyseessä ei ole kuohuviini, viini ei ole kypsynyt pullossa hiivasakan kanssa, vaan se on pullotettu suoraan tynnyreistä ja tankeista ja lyhyen asettumisajan jälkeen laskettu markkinoille.

Viinillä on hailakka, vaaleanvihreä väri.

Tuoksu on kirpeä sekoitus shamppanjamaista hiivaisuutta ja etäistä lambicmaisuutta – tosin ilman jälkimmäisten brettaisen likaista rustiikkisuutta. Kirpeän viheromenaisuuden, melko voimakkaan hiivaisuuden ja kevyen suolaisuuden rinnalta löytyy myös hentoa kermaisuutta ja vaniljaleivosta. Valkoviiniksi viinillä on kyllä yllättävän shamppanjainen nokka.

Suussa viini on hyvin kepeä, raikas ja rapsakka – aluksi jopa tuntui mitä hennoimmin hiilidioksidin nipistelyä, mitkä saattoivat olla ne nimen vihjaavat sata kuplaa. Makumaailmassa tuntuu valkoherukkaa, tuoretta omenaa ja greippilihaa, sekä kermaisuutta, joka taittuu loppua kohti jopa kohtalaisen runsaaksi ja selväpiirteiseksi voisuudeksi. Happoja on hyvän shamppanjan henkeen todella reippaasti, jopa siihen malliin, että viinillä tuntuu olevan enemmän rakennetta kuin hedelmää.

Jälkimakua hallitsee hillitty, mutta melko selväpiirteinen maustamattoman jugurtin maitotuotemainen maku, jota siivittää viheromenan ja jopa omenankuoren maut, kalkkinen ja kevyen suolainen mineraalisuus sekä hennon kermaiset ja etäisen hiivaleipäiset piirteet.

Pähkinänkuoressa Vin Cent Bulle on kyllä todella, todella rapsakkaa kamaa. Ehkä viini on yleisilmeeltään hieman simppeli ja turhan lineaarinen, muistuttaen paikoitellen enemmän kuplansa hukannutta shamppista kuin valkoviiniä, eikä siksi se tunnu ihan olevan hintansa väärti – joskin ymmärrän, että Champagnessa viinien hinnat ovat mm. viljelymaan tolkuttomien korkeiden hintojen myötä aina korkeat. Viini on silti yllättävän korkealla kulautettavuudella varustettua kuriositeettikamaa – erityisesti jos sattuu olemaan tuntuvien happojen perään, sillä niitä kyllä viinistä löytyy!

Viini päätyi kumppaniksi feta- ja halloumijuustolla ryyditetyn kasvispadan kylkeen, mikä oli kyllä varsin näppärä ratkaisu: tämä ruoka nimittäin vaatii viiniltä joko runsaita happoja (valkoviinit) tai vielä runsaampaa hedelmää (punaviinit), että se kestää mm. tomaattiliemen, etikan ja kasvisten tuoman särmän. Vin Cent Bulle ei kavahtanut padan asettamaa haastetta lainkaan, vaan leikkasi vaivatta ruoan läpi raikastaen kokonaisuutta ja antaen silti samalla tilaa ruoan omille nyansseille. Suurta makujen harmoniaa ei kuitenkaan päässyt syntymään, sillä aromaattisesti viini ja ruoka olivat hieman eri taajuuksilla – jos tätä äärimmäisen harvinaista viiniä jotenkin onnistuu päätymään käsiisi, suosittelen kohtelemaan sitä enemmän shamppanjana kuin valkoviininä!

Lyhyesti: Punaisista rypäleistä valmistettu, rapean hapokas ja tuntuvan hiivaleipäinen biodynaaminen valkoviini Champagnesta. Kuin shamppis ilman kuplia.

Arvio: Miellyttävä – mutta vain jos tykkää hapoista ja shamppiksista. Muuten mennee sinne OK-akselille.

Hinnan (27,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Tuottajaesittely: Weingut Dautel

Saksan viini-instituutin ja Saksan viinitiedotuksen organisoiman The Other Grapes of Germany -kierroksen toinen päivä oli melko rankka rupeama: olimme lähteneet liikkeelle aamulla yhdeksän maissa ja saavuimme hotellille iltaseitsemältä, neljän viinitalovierailun ja peräti 40 arvioidun viinin jälkeen – eikä ilta ollut vieläkään tullut päätökseensä! Meille oli nimittäin järjestetty viinitaloesittely hotellilla järjestetyn neljän ruokalajin illallisen yhteyteen.

Alkumalja hotellin ravintolan takapihalle avautuvalla terassilla.

Hotellillemme saapui illalla Christian Dautel viineineen viinitalo Dautelilta. Kyseessä ei ole mitenkään tavanomaisen oloinen viinintekijä; pitkänhuiskea, kolmekymppinen Christian vaikutti pitkine rastoineen ja kulmalävistyksineen kaverilta, joka tulisi todennäköisemmin vastaan jossain Berliinin trendikkäässä kahvilassa tai pienpanimo-olutbaarissa kuin viinitalon kellarissa. Paikalle saavuttuaan rento Christian kaatoi kaikille alkumaljat viinitalon kuohuviiniä, kutsui kaikki istuutumaan ruokapöydän ääreen ja alkoi alkupalojen lomassa kertomaan meille historiaa ja muuta dataa Dautelin viinitalosta.

• 1970-luvun lopulla Bönnigheimin kylässä alkunsa saanut Weingut Dautel on perheomisteinen viinitalo, joka kuuluu VDP-laatuviinijärjestöön.
• Talon omistuksessa on nykyisin noin 13 hehtaaria köynnösviljelyksiä, joista hieman yli 3 ha on Rieslingiä. Viljelyksistä n. 60% on punaista ja 40% valkoista. Talon vuosituotanto on noin 90,000 pulloa.
• Dautelin suvussa on viljelty viiniköynnöksiä aina – todistettavasti suvussa on viljelty viiniköynnöksiä jo vuonna 1510, eli yli 500 vuotta sitten.
• Christian Dautelin isoisä oli yksi paikallisen osuuskunnan perustajajäsenistä. Kun Christianin isä Ernst Dautel peri isältään reilun hehtaarin laajuiset viinitarhat valmistuttuaan Geisenheimin viiniyliopistosta, hän erosi heti osuuskunnasta – oman isänsä suureksi harmiksi.
• Kun Ernst Dautel perusti Weingut Dautelin 1970-luvun lopulla, valmistettiin Saksassa lähinnä simppeleitä makeita viinejä. Ernst ryhtyi heti uimaan vastavirtaan tuottamalla kuivia viinejä sekä sekoiteviinejä useammasta rypälelajikkeesta – molemmat olivat tuolloin Württembergissä käytännössä ennenkuulumattomia käytäntöjä.
• Ernst Dautel imi vaikutteita muista viinimaista ja jatkoi 1980-luvulla vastavirtaan uimista mm. ryhtymällä kypsyttämään punaviinejään pienissä, 225 litran barrique-tynnyreissä ja kasvattamalla talon repertuaaria myös kansainvälisiin lajikkeisiin; hän esimerkiksi istutti Chardonnayta tarhoilleen, vaikka kyseinen lajike ei ollut tuolloin sallittu alueen viinilaissa. Dautel pyrki myös tasaisesti kasvattamaan viini-istutuksiaan ja vain hehtaarin viljelyksillä aloittanut Weingut Dautel oli nopeasti moninkertaistanut tuotantonsa.
• 1990-luvulla Dautelin viinitalolla haluttiin pyrkiä viinien yhä korkeampaan laatuun. Tätä tavoitetta ryhdyttiin tavoittelemaan aluksi siirtymällä vain yhtä spesifiä, "optimaalista" köynnöskloonia suosivasta viljelystä (clonal selection) useita erilaisia klooneja suosivaan viljelyyn (massal selection). Muita keinoja, joita talo käyttää mahdollisimman korkealaatuisten viinien tuottamisessa ovat mm. luonnonmukainen kestävän kehityksen viljely (sustainable farming), tarhojen pitäminen mahdollisemman luonnonvaraisessa tilassa, rypäleiden käsinpoiminta useassa erässä, viinien käyttäminen rypäleiden omilla luonnonhiivoilla ja mahdollisimman minimaaliseen peukalointiin perustuva toiminta kellaripuolella.
• Ernst Dautel luovutti paikkansa viinitalon kapteenina pojalleen Christianille vuonna 2013. Viinintekijänä Christian on jatkanut isänsä aloittamia perinteitä, eli useimmat viinit ovat alueelle epätyypillisesti sekoitteita ja monet viinit käytetään ja kypsytetään tammitynnyreissä. Christian kuitenkin suosii viineissään enemmän rypäleen omia piirteitä kuin tammea, minkä vuoksi kellaripuolella ollaan siirrytty aiempaa suurempiin tynnyreihin, minkä lisäksi uusia tynnyreitä hankitaan aiempaa harvemmin.
• Christian pyrkii saamaan valkoviineihinsä rakennetta, syvyyttä ja terroirin piirteitä jättämällä rypäletertut rankaamatta, minkä lisäksi kuoria ja rankoja yleensä maseroidaan viinissä 6–12 tuntia murskaamisen jälkeen. Niin puna- kuin valkoviinien annetaan kypsyä pitkään sakkojen kanssa ennen pullotusta ja viinien suodatus pidetään minimaalisena, sikäli jos viiniä ylipäänsä suodatetaan.

Christian Dautel puhumassa käsillään.

Illallisen lomassa tuli juteltua Christianin kanssa niitä sun näitä niin heidän viineistään kuin Württembergin viineistä ylipäänsä. Hän mm. kertoi, että kun viinitalo aloitti toimintansa 1970-luvulla, Saksassa tehtiin vain lähinnä makeita viinejä; jos tuolloin halusi kuivaa viiniä, piti sitä hommata rajan toiselta puolelta, eli kivenheiton päässä sijaitsevasta Alsacesta. Nykyisin asiat tuntuvat olevan yhä enenevässä määrin päin vastoin: Saksassa makeiden viinien tuotanto kutistuu joka vuosi, kun taas Alsacessa perinteisesti rutikuivien viinien keskimääräinen jäännössokeripitoisuus on kasvanut vuosi vuodelta. Christian myös kertoi talon käyttävän pulloissaan Diam-korkkeja; nämä nostavat yksittäisen pullon hintaa 30–40 sentillä, mutta Christian uskoo, että ihmiset ovat valmiita maksamaan ekstraa heidän viineistään korkean laadun lisäksi myös siksi, että Diam-korkilla pullot on suljettu perinteisellä luonnonkorkilla, mutta niissä ei takuuvarmasti ole koskaan korkkivikaa.

Alta löytyy muistiinpanoni Dautelin viineistä. Koska Dautelilla on (württembergiläisille viinitaloille poikkeuksellisesti) suomalainen maahantuoja, Wine Temple, käytän viinien yhteydessä maahantuojan hintoja.

• Dautel Blanc de Noir Sekt Extra Brut 2013: Pinot Noir (100%). Viinin ensimmäinen vuosikerta koskaan, tuotanto 1,200 litraa. Käynyt neljässä 300 litran tammitynnyreissä, kypsynyt hiivasakan kanssa pulloissa 2 vuotta. Jäännössokeri 4–5 g/l.
  Kevyen kellervä väri. Varsin runsas, kypsä ja houkutteleva tuoksu, jossa paahdettua pähkinärouhetta, mantelia, kohtalaisesti paahteista autolyysiä, kevyttä keltaista hedelmää, hentoa sienimäisyyttä ja ujoa synkempää kirsikkaisuutta. Suussa viini on kypsä ja intensiivinen, mutta silti samalla rutikuiva ja enemmän rakenne- kuin hedelmävetoinen. Makumaailmasta löytyy teräksistä mineraalisuutta, hillittyä kypsää omenaa, kevyttä mausteisuutta, etäistä kirsikkaa ja ujoa paahtoleipäistä autolyysiä. Mousse on hyvin pientä, hienostunutta ja kermaisen pehmeää. Viini jättää suuhun rapean, eloisan ja rakenteikkaan jälkivaikutelman, jossa jäilyy kypsää, mutta kuivakkaa kellervää hedelmää ja teräksistä mineraalia. Viini on kokonaisuutena erittäin hurmaava, tyylikäs ja selkeästi korkealaatuinen – ehdottomasti reissulla maistettujen kuohuviinien parhaimmistoa, ellei koko reissun paras kupliva. Todella vakuuttavaa tavaraa ja 26,90€ hintaan hyvä ostos.
• Dautel Kreation Weisse 2013: Kerner (1/3), Pinot Blanc (1/3), Riesling (1/3). Käytetty ja kypsytetty 300 litran tammitynnyreissä, joista 10% uusia. Kerner-rypäleet vanhoista, 50-vuotiaista köynnöksistä.
  Vaalean vihertävä väri, seassa aavistus viinikiveä. Houkutteleva, vivahteikas ja aromaattinen tuoksu, jossa makeaa kukkeutta, persikkavoittoisesti kypsää keltaista kivellistä hedelmää ja kevyttä kermaisuutta. Suussa täyteläinen, mehevä, runsas ja kypsänmakea. Makumaailmassa keltaista omenaa, kevyttä kermaisuutta, maltillista kivistä mineraalisuutta, hentoa hunajaa ja ujoa kukkaisuutta. Kohtalainen hapokkuus riittää pitämään melko rehevän ja hieman konsentroituneen oloisen kokonaisuuden paketissa. Runsas, keskipitkä jälkimaku, jossa persikkaa, aprikoosia, keltaista omenaa, kevyttä mineraalisuutta ja ujoa puisevaa mausteisuutta. Kokonaisuutena Kreation on miellyttävä ja hyvin mehukas runsaan pään valkoviini – siinä tuntuu olevan uuden maailman hyvin kypsää ja muhkeaa hedelmää, mutta yhdistettynä eurooppalaishenkiseen eleganssiin, vivahteikkuuteen ja mineraalisuuteen. Melko vaikuttava esitys, muttei aivan oma juttuni.
• Dautel Weissburgunder 2012: Pinot Blanc (100%). Kypsytetty 12 kk hiivasakkojen päällä.
  Vaaleanvihertävä väri. Runsas, kypsänmakea ja kompleksinen tuoksu, jossa rehevän persikkaisuuden luotsaamaa keltaista hedelmää, kevyttä savuisuutta, hentoa kermaisuutta, ujoa märän kivistä mineraalia ja aavistus nahistunutta trooppista hedelmää. Kohtalaisen tuntuvan hapokas, mutta samalla täyteläinen, rauhallinen ja samettinen suutuntuma. Vivahteikkaassa ja puhdaspiirteisessä makumaailmassa mehukasta persikkaa ja aprikoosia, kermaisuutta, kevyttä ananaksisuutta, ujoa savuisuutta ja häivähdys bitterisempää omenankuorta. Maukas ja vivahteikas jälkimaku, jossa kypsää omenaisuutta, persikkaisuutta, kevyttä kermaisuutta ja hentoa mausteisuutta. Todella tyylikäs, yhtä aikaa sekä runsaan hedelmävetoinen että vakuuttavan rakenteikas Pinot Blanc, joka on samalla myös vivahteikkaampi ja moniulotteisempi kuin leijonanosa saksalaisista Weissburgundereista. Loistava esitys ja varsin mainio ostos 15,90€ hintaan.
• Dautel Lemberger St. Michaelsfeder Grosses Gewächs 2012: Blaufränkisch (100%) Cleebronner Michaelsberg -viinitarhalta. 2 viikon maseraatio kuorten kanssa.
  Kevyesti läpinäkyvä tummanpunainen väri, jossa aavistus nuorekasta sinertävyyttä. Melko runsas ja tummanpuhuva tuoksu, jossa mausteista ja melko kuivakkaa marjaisuutta, kevyttä pippuria, hentoa savuisuutta ja aavistus rankaista puisevuutta; melko vakava ja vaikuttava nokkaosasto. Suussa kohtalaisen täyteläinen ja hieman maltilliseksi jäävän hapokkuuden sekä kiltin tanniinisuuden osalta suutuntumaltaan samettisen pehmeän tuntuinen. Maustevetoinen, vivahteikas makumaailma, jossa pippuria, kypsiä tummia metsämarjoja, kevyttä luumua, ujoa boysenmarjaa ja hennoin aavistus tammen aromikkuutta. Pitkä ja mausteinen jälkimaku, jossa karhunvatukkavetoisesti tummaa marjaisuutta, kevyttä pippurisuutta, ujoa tammisuutta ja aavistus vadelmahilloa. Erittäin hyvä, moniulotteinen ja kompleksinen Lemberger, mutta jää pehmeän rakenteensa puolesta hieman turhan kiltiksi ja pehmoiseksi esitykseksi – ei aivan pärjää mainioille Heidin ja Weinmanufaktur Untertürkheimin vastaaville.
• Dautel Spätburgunder Kalkschupen Grosses Gewächs 2012: Pinot Noir (100%) 1970-luvulla istutetulta palstalta Bönnigheimer Sonnenberg -viinitarhalla. 15 päivän maseraatio kuorten kanssa, 12 kk kypsytys 300 litran tammitynnyreissä.
  Läpinäkyvä ja hohtava tumman kirsikanpunainen väri, joka taittuu reunoilta värittömäksi. Avoin, burgundiaaninen ja äärimmäisen hurmaava tuoksu; runsaassa ja puhdaspiirteisessä aromimaailmassa intensiivistä, kompleksisen punamarjaista pinositeettia, maamaisuutta, pippuria, neilikkaa ja orvokkia. Puhdaspiirteinen, eloisa ja napakka makumaailma on yhtä lailla intensiivinen: hapankirsikkaa, pippurista mausteisuutta, maamaisuutta, kivistä mineraalisutta, hentoa kuivakkaa puisevuutta ja ujoa suolaisuutta. Ryhdikäs, kuivakka ja rapean keskitäyteläinen suutuntuma, jossa rakenteesta pitävät huolen lähinnä napakat hapot, eivät varsin kiltit tanniinit. Pitkä ja vivahteikas jälkimaku, jossa pippurivetoista mausteisuutta, orvokkia, maamaisuutta, kevyttä kypsää kirsikkaa ja hentoa karpaloa. Todella erinomainen, hurmaava ja upeaa tasapainoa huokuva Pinot Noir, joka nousee helposti yhdeksi reissun parhaista punaviineistä – ihastuttavan kuivakkaa, mineraalista ja terroir-vetoista meininkiä ryyditettynä juuri sopivan maltillisen kypsällä hedelmällä. Tarjoaa mainiosti vastinetta rahalle 36,30€ hinnalla.
• Dautel Gewürztraminer Auslese 2015: Gewürztraminer (100%). Rypäleet murskattu kokonaisina terttuina, viini käytetty ilman kuorikontaktia. Jäännössokeri n. 35–40 g/l.
  Kevyesti vihertävä väri. Yllättävän hillitty tuoksu Gewürztramineriksi: kevyttä päärynäistä makeutta, hillittyä mausteisuutta, ujoa ruusuvettä. Puolimakea maku on sen sijaan runsas, sekä Gewürztramineriksi poikkeuksellisen hapokas ja eloisa. Makumaailmassa kypsää päärynää, melko voimakasta kukkaista parfyymisyytta, kevyttä hunajaisuutta, hentoa omenahilloa, etäistä litsiluumua ja ujoa appelsiinimarmeladia. Runsaudestaan ja makeudestaan huolimatta suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja miellyttävän fokusoitunut. Vivahteikkaassa, eloisassa ja melko voimakkaassa jälkimaussa teräksistä mineraalisuutta, kypsää omenaa ja kevyttä ruusuista kukkaisuutta. Ihastuttavan tyylikäs, tasapainoinen ja charmantti esitys – tietyllä tapaa kuin rapsakka Trimbachin Gewürztraminer, mutta vain tuntuvalla mausteisuudella. Olen vakuuttunut; haluaisin kokeilla tätä jonkin hieman tulisemman thaikkuruoan kyljessä!
• Dautel Riesling Grüberstein Grosses Gewächs 2013: Riesling (100%) Bönnigheimer Sonnenberg -viinitarhalta. Käytetty ja kypsytetty hyvin vanhoissa tammitynnyreissä sakkojen päällä 11 kk ajan.
  Melko intensiivinen limetinvihreä väri. Hillitynpuoleinen, mutta melko aromikas tuoksu, jossa pinnassa on erityisesti Rieslingille tyypilliset valkoisten kukkien aromit; taustalla kevyttä keltaista hedelmää, hillittyä kypsää, punaista omenaa ja hentoa vahamisuutta tai mehiläisvahaa. Suussa viini on kepeän keskitäyteläinen, mutta maultaan suhteellisen runsas ja intensiivinen: sitruunavetoista sitrushedelmää, mehukasta viheromenaa, kevyttä mausteisuutta ja bitteristä mineraalia. Kokonaisuus on nuorekas ja tuntuvilla hapoillaan varsin rakennevetoinen. Eloisa ja rapsakan hapokas jälkivaikutelma on melko kypsältä ja intensiiviseltä maultaan sitruunavetoinen, viheromenainen, kevyesti omenankuorisen bitterinen ja hennon kukkea. Kokonaisuutena viini on todella tyylikäs, hieno ja tasapainoinen Riesling; vakuuttava vasta-argumentti niille, jotka epäilevät, ettei Württemberg kykene kuivillaan Rieslingeillään pärjäämään Pfalzille tai Rheingaulle. Vielä hyvin nuori viini, jonka voi hyvillä mielin unohtaa kellariin.

Dautelin viinien maistelu oli varsin miellyttävä tehtävä: viineissä oli selkeästi rakennetta, persoonaa ja substanssia merkittävästi enemmän kuin valtaosassa maistamistamme Württembergin viineissä. Viinien laadun todettuaan oli helppo uskoa Christianin puheet viinitalon pyrkimyksestä tuottaa mahdollisimman korkealaatuisia viinejä, joissa maistuu niin alueen terroir kuin myös talon oma persoona. Oli myös ilahduttavaa havaita, että vaikka valtaosa Dautelin viineistä oli valmistettu tammitynnyreissä, oli hyvin harvassa viinissä merkittäviä tammitynnyrikypsytyksen piirteitä – ja niissä, joissa oli, eivät ne haitanneet millään tavalla. Kun Christian sanoi, että hän haluaa viiniensä mieluummin ilmaisevan rypäleiden kuin tynnyreiden piirteitä, pystyi tämän helposti omalla suullaan maistamaan.

Alkupala

Keitto

Pääruoka

Jälkiruoka

Saksa-vierailumme rankka toinen päivä oli vihdoin tullut päätökseensä – ja saanut samalla arvoisensa lopetuksen maukkaalla illallisella, vielä maukkaammilla viineillä ja innokkaasti mutta rennosti juttelevan Christianin hauskoilla ja valaisevilla jutuilla. Hotellimme kovatasoinen ja huokea viinilista houkutteli jäämään hotellibaariin vielä Christianin poistuttua, mutta koska päivä oli ollut pitkä, ilta oli jo myöhäinen ja aamulla olisi tiedossa herätys uuteen viinitalokieputukseen, päädyin vain ostamaan pari pulloa vanhempaa Rieslingiä tuliaisiksi ja taapersin huoneeseeni nukkumaan.