Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.5.16

Schlumberger Pinot Noir Les Princes Abbés 2011

http://www.alko.fi/tuotteet/901377/
Schlumberger Pinot Noir Les Princes Abbés 2011
  • Valmistaja: Domaines Schlumberger
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviohetkellä: ~23,00e (Tammikuu 2015)
  • Hinta nyt: 24,90e (Toukokuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Alsacen Pinot Noir on usein varsin ongelmallinen tapaus: nämä viinit ovat usein hyvin ohkaista, vaatimatonta ja alikypsää, suorastaan mehumaista viiniä, joka vaikuttaa enemmän keskinkertaiselta roséeviiniltä kuin miltään punaviiniksi tunnistettavalta. Toisaalta jotkut tuottajat kyllä silloin tällöin onnistuvat tekemään ihan runsasta, kypsää viiniä, mutta nämä viinit pilataan antamalla rypäleiden kypsyä liian kypsiksi ja viimeistellään viini "burgundilaiseen tyyliin" uusissa 228 litran tynnyreissä, jolloin viini maistuu enemmän viileän alueen ja modernin uuden maailman viinin hybridihirviöltä, jossa ei ole jäljellä enää mitään Alsacea. Kuitenkin aina silloin tällöin vastaan tulee myös vakuuttavia ja uskottavia esityksiä, jotka onnistuvat tyylikkäästi välttämään nämä molemmat sudenkuopat.

Guebwillerin kylässä sijaitseva Schlumbergerin viinitalo on yli sadalla tarhahehtaarillaan melko iso toimija Alsacen alueella, mutta suuresta koostaan huolimatta talo on kerännyt laajasti arvostusta laadukkailla, perinteikkäillä ja tinkimättömillä viineillään. Talon historia ulottuu aina 1500-luvulle, jolloin ensimmäiset Schlumbergerin suvun edustajat saapuivat Alsacen alueelle Saksasta. Vuonna 1810 Nicolas Schlumberger muutti Guebwillerin kylään ja hankki samalla 20 hehtaaria viinitarhoja. Vuosien myötä Schlumberger on laajentanut viinitarhojaan ja talo laajeni erityisen merkittävästi 1900-luvun alussa, kun viinikirva iski Alsaceen ja monet viljelijät myivät pois viinitarhansa.

Viinitalon kaikki viinit valmistetaan ainoastaan talon omien tarhojen rypäleistä, ja talolla onkin varsin kattavasti omistuksia laadukkailla tarhoilla: Schlumberger nimittäin omistaa tarhoja kaikilta Guebwillerin neljältä Grand Cru -tasoiselta tarhalta peräti 70 hehtaarin edestä, mikä kattaa noin puolet kaikista viinitalon omistamista tarhoista. Schlumberger muutenkin hallitsee melko suvereenisti näitä Grand Cru -tarhoja: talo omistaa 75% Grand Cru Kitterlé -tarhasta, 75% Grand Cru Kessler -tarhasta, 75% Grand Cru Saering -tarhasta ja 25% Grand Cru Spiegel -tarhasta. Yhteensä nämä omistukset vastaavat n. 2/3 kaikista Guebwillerin ympäristön Grand Cru -tarhoista. Lisäksi vuodesta 2000 alkaen noin 60% talon tarhoista on luomuviljeltyä ja näistä n. kolmasosa on biodynaamisesti viljeltyä. Viinit käytetään ja kypsytetään vanhoissa (monet yli 100-vuotiaita) tammisammioissa, joskin osa viineistä käy ja kypsyy myös terästankeissa.

Tämä nyt arvioitava viini edustaa Schlumbergerin perustason Les Princes Abbés -sarjaa, joka on nimetty Guebwillerin alkuperäisille viininviljelijöiden ja viininvalmistuksen kehittäjien mukaan: paikallisen luostarin aatelisille apoteille. Viinistä n. 60% tulee lieu-dit Bollenberg -tarhoilta ja 40% Grand Cru Saering -tarhoilta. Viini on käynyt ja maseroitunut kuorien kanssa 2 viikon ajan, minkä jälkeen viini on siirretty hyvin vanhoihin tammisammioihin kypsymään 10 kk ajaksi. Lopuksi viini on suodatettu hyvin kevyesti ja lopuksi pullotettu kesällä 2012.

Viini on väriltään Alsacen Pinot Noirin tavoin melko hailakan vadelmanpunainen.

Mukavan rustiikkissävytteinen tuoksu tuo mukavan puhdaspiirteisellä otteella Pinot Noirin luonteikasta maamaisuutta, mausteisuutta ja mukavan freesiä hapankirsikka-karpalo-hedelmää.

Viini saapuu kielelle pehmeänä ja kypsän vadelmaisena, mutta melko reippaat hapot antavat viinille nopeasti mukavan napakan, jopa tiukankin, sekä varsin kuivan yleisilmeen. Puhdaspiirteisestä hedelmäpuolesta löytyy happojen pintaan nostamaa hapankirsikkaa ja puolukkaa, minkä lisäksi kokonaisuutta komppaa hieman karheana tuntuva mausteisuus. Tanniineja viinistä ei käytännössä löydy, mutta tämä ei haittaa, sillä yleisilme on mehukas ja eloisa.

Moniulotteisessa, melko pitkässä ja jopa hennosti villin vivahteikkaassa jälkimaussa tuntuu hapankirsikkaa, maamaista mausteisuutta, happovetoista puolukkaa ja kirsikkaa sekä hennosti sateisen metsän mieleen tuovaa luonteikasta aromikkuutta.

Niille, joiden mielestä Alsacessa ei osata valmistaa laadukkaita punaviinejä, on Schlumbergerin Pinot Noir erinomainen esimerkki päinvastaisesta: tämä on Alsacen Pinot Noiriksi varsin uskottava ja tyyliltään suorastaan huumorintajuttoman vakava – kaukana niistä helponhauskoista ja simppeleistä easy drinking -viineistä, mitä monet tuottajat Pinot Noirina kauppaavat.

Kun Alkosta on edelleen niin kovin vaikeaa löytää klassista, vivahteikasta ja happovetoista vanhan maailman Pinot Noiria, jossa hedelmää ei ole runnottu tunnistamattomaksi liiallisella uudella tammella, on Schlumbergerin Pinot Noir paikkaamassa siellä suurta aukkoa. Viini ei ole halvimmasta päästä, mutta se on kuitenkin varsin kohtuullisen hintainen moniin vastaavantasoisiin Burgundin Pinot Noireihin – niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tämän vuoksi voi helposti sanoa viinin olevan hintansa väärti ostos. Suosittelen viiniä nyt juotavaksi, mutta oikein säilytettynä se pitänee hyvin kutinsa ainakin 8 vuoden ajan vuosikerrasta.

Lyhyesti: Harvinaisen vakava ja vakuuttava Alsacen Pinot Noir: runsasta, kuivakkaa ja vivahteikasta hedelmää, happoja, eikä piiruakaan tammea. Hyvää kamaa!

Arvio: Tyylikäs – tämä on mallikas esimerkki gastronomisesta terroir-viinistä: vaikka kokonaisuus ei ole tyypillinen (lue: vaatimaton tai tylsä) Alsacen Pinot Noir, on se selkeästi alueensa tyylipuhdas edustaja, minkä lisäksi viinin kuiva, ryhdikäs ja happovetoinen yleisilme saa suorastaan vaatimaan ruokaa viinin kylkeen.

Hinnan (24,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi4/5/16 11:29

    Hei! Kiinnostavaa luettavaa. Tuli mieleen kysyä: koska saamme lukea viinikaapissasi vielä lojuvasta Leon Beyer Comtes d'Eguisheim Pinot Noir AOC Alsace 2003:stä?

    Miten se asettuu yllä esiteltyyn Pinot Noiriin? Tilausvalikoiman 2009 kiinnostaa kovasti, mutta sitä ei hinnan vuoksi (€40,00) oikein houkuttele ostaa, kun lopputuloksesta ei ole tarkempaa tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin joku päivä kaivella arkistojani ja rustata arvostelun tuostakin viinistä, sillä olen joskus aikaisemmin sen testannut ja mielenkiintoiseksi todennut (minkä takia sitä pullo kellarista löytyykin). Muussa tapauksessa arvostelua joutuu odottamaan siihen asti, että viinin joskus korkkaan. :)

      Sen kyseisen sijaan viinin 2009-vuosikerta ei vakuuttanut meikäläistä läheskään samalla tavalla - se vaikutti olevan taas liian simppelin ja mehumaisen oloinen. Kenties 2003 on myös saattanut olla joskus sellainen, mutta nykykunnossa viinin charmi on juuri sen kehittyneisyydessä.

      Koska en ole maistanut tätä ja Comtesia rinnakkain, en osaa täydellä varmuudella sanoa, mutta perstuntumaltani sanoisin, että tämä Schlumberger tarjoaa paljon paremmin vastinetta rahoille. Sen sijaan Comtes 2003 kyllä rökittänee molemmat mennen tullen!

      Poista