Recaredo Turó d'en Mota 2003
- Valmistaja: Recaredo
- Tyyppi: Kuohuviini, DO Cava
- Maa: Espanja
- Alue: Katalonia, Penedès, Alt Penedès, Costers del Bitlles
- Rypäleet: Xarel•lo (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 102,00e (Lokakuu 2014, Recaredo)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Monelle Cava edustaa sitä edullista ja luotettavaa perustason skumppaa, joka harvemmin tarjoaa mitään mielenkiintoista, mutta usein ihan peruspasselia kuplameininkiä suhteellisen kohtuulliseen hintaan. Samoilla linjoilla meikäläisenkin ajatukset kulkivat reilu vuosi sitten. Sitten lähdimme viinimestarikoulutuksen myötä reissuun Kataloniaan. Sitä rupesi ymmärtämään, että kyllähän Cava on parhaimmillaan jotain muutakin kuin peruskuplivaa.
Cava-tuottajat ovat ylpeitä kuohuviinistään, mutta ennen kaikkea omista viineistään: he eivät tahdo puhua muista viineistään kuin omistaan. Jos kuitenkin painostaa heitä tivaten kysymyksellä siitä, mikä on alueen paras Cava-tuottaja (heidän lisäkseen, toki), sanovat melkein kaikki lopulta, että Recaredo.
Siihen on myös syynsä: vuonna 1924 perustettu Recaredo on ehdottomasti tinkimättömin Cava-tuottaja, mitä vastaamme tuli reissulla. Heidän viinitalollaan ei ole käytännössä mitään mekaniikkaa, vaan kaikki viinit tuotetaan samalla tavalla kuin talon perustamisen aikoihin lähes sata vuotta sitten. Lisäksi Recaredo on ainoa Cava-alueen tuottaja, joka ei suorita sakkakypsytystä kruunukorkkien alla, vaan käyttämällä järjestelmällisesti kaikissa viineissään jokaisessa vaiheessa luonnonkorkkeja – mistä Recaredolla on myös oma sertifikaattinsa osoittamassa tätä. Lisäksi talon kaikki viinit, edullisimmasta lähtien, ovat Gran Reserva -luokiteltuja, eli ne kypsyvät 9 kk minimikypsytysajan sijaan vähintään 30 kk (ja usein merkittävästi kauemmin). Viinit käytetään aina tarhojen omilla luonnonhiivoilla, eikä viiniin lisätä missään vaiheessa mitään: jopa dosage, joka normaalisti on viiniin jäännössokeria tuovaa viini-sokeriliuosta, on Recaredolla ainoastaan saman vuosikerran rutikuivaa viiniä – Recaredot ovat siis aina täysin rutikuivia Brut Nature -kuohuviinejä.
Sama ehdoton laaduntavoittelu ulottuu myös viinitarhoille. Recaredo viljelee Costers del Bitllesissä (eli Bitlles-joen laaksossa) 50 ha tarhoja täysin biodynaamisesti, pyrkimyksenä viljellä köynnöksiä puuttumatta niihin lainkaan – tarhoja ei kastella, myrkkyjen käyttö pyritään pitämään nollassa eikä köynnöksiä tai ylimääräisiä terttuja edes leikata lainkaan kasvukauden aikana.
 |
| Turó d'en Mota -tarhan 74-vuotiaita köynnöksiä lokakuussa 2014. |
Itse pääsimme testaamaan Recaredon kellareissa Turó d'en Motan uusimman vuosikerran 2003 lokakuussa 2014, jolloin viinillä oli kertynyt sakkojen päällä 133 kk, eli yli 11 vuotta. Vuosikerta 2003 oli poikkeuksellisen lämmin myös Kataloniassa, minkä avulla Recaredo sai ensimmäistä kertaa tuotettua Turó d'en Motaa yli 3,000 pulloa (3,378 pulloa). Maistelimme viinin Recaredon omissa kellareissa, Turó d'en Mota -viinien omassa holvissa, jossa meitä varten otettiin testattavaksi kaksi vielä sakkojen päällä kypsyvää pulloa, jotka avattiin silmiemme alla perinteisesti, täysin käsipelillä.
Viinillä on kevyen kellanvihreä, mutta täysin kirkas väri – viiniin ei jäänyt käsipelillä suoritetun sakanpoiston jälkeen lainkaan sakkaa, joten pullon avaamisesta vastannut kaveri tuntui osaavan hommansa!
Viinillä on aluksi hyvin sulkeutunut ja lineaarinen tuoksu, mutta se johtunee siitä, että viini on ollut niin pitkään sakan päällä ja se pääsee vasta nyt ensimmäistä kertaa kosketuksiin hapen kanssa yli vuosikymmeneen. Tuoksu kuitenkin avautuu melko nopeasti ja kehittyy ihastuttavan syväksi ja kehittyneen kompleksiseksi: nokka löytää lasista ruutisen reduktiivista savuisuutta, märän kivistä mineraalisuutta, hunajaa, reunoiltaan ujosti kärähtänyttä paahtoleipää, karamellisoitua päärynää ja hentoa, jo ujosti rusehtavaa punaista omenaa.
Viinin maku jatkaa tuoksun osoittamalla polulla, mutta se ei ole massiivisen paahteinen, vaikka 11 vuotta hiivasakan päällä voisi sellaista antaa odottaa. Hillitystä, elegantista ja ennen kaikkea rutikuivasta makumaailmasta löytyy uuniomenaa, greippiä, kivistä mineraalia, hunajaa, hentoa ruskistettua voita tai pohjaanpalanutta kermaa ja aavistus paahtunutta pähkinärouhetta. Viinillä on erittäin pienet, hienot ja kermaisen, jopa samettisen pehmeät kuplat, mutta happoja on lämpimästä vuodesta huolimatta erittäin reippaasti ja kokonaisuus on napakan hapokkuuden ja sokerin puutteesta suorastaan rapsakka, muttei luotaantyöntävän kireä.
Lopuksi viini jättää suuhun erittäin pitkän, monisyisen ja kerroksellisen jälkimaun, jossa tuntuu aidolla voilla voideltua paahtoleipää, kypsää keltaista omenaa, karamellisoituja hedelmiä, poltettua sokeria, kivisen bitteristä mineraalia, kevyttä kypsänmakeaa sitruksisuutta ja vivahde paahdettuja pähkinöitä.
Herran pieksut oikeasti mitä settiä tämä oikeasti on! Viinissä on vaikuttavasti syvyyttä, mielenkiintoa ja rakennetta, minkä lisäksi sekä sen tuoksu että makumaailma tuntuu kehittyvän jatkuvasti lasissa. On hyvin vaikea sanoa, mikä viinin todellinen potentiaali on, kun viinistä oli suoritettu sakanpoisto vain sekunteja aiemmin, mutta vaikka kokonaisuudessa on äärimmäisen pitkän kypsyttelyn vuoksi jo hienoja, kehittyneitä piirteitä, tuntui kokonaisuus silti vielä äärimmäisen nuorelta, enkä ihmettelisi, jos viini kestäisi parhaiden shamppisten tapaan hienossa kunnossa vielä vuosikymmeniä!
Monet Cava-tuottajat sanovat, että jos haluaa juoda shamppanjaa, kannattaa ostaa shamppanjaa – parhaat Cavat kun eivät sellaista muistuta. Myönnettävä on, että ei tämä aivan aidosta shampoosta olisi mennyt, mutta ilman järkevää vertailupohjaa olisi ollut mahdotonta heittää tätä myös Cavaksi! Viinissä on parhaiden shamppisten eleganssia, vaikuttavuutta ja ryhtiä, mutta selkeästi omalla, ainutlaatuisella karaktäärillä. Toista tällaista voi olla mahdotonta löytää.
Onhan Turó d'en Motalla julmetusti hintaa – jopa kaksi kertaa enemmän, mitä "kalliit" huippu-Cavat yleensä maksavat – mutta tässä tapauksessa hinta on perusteltu: tämä viini haastaa monet samanhintaiset ja kalliimmatkin shamppanjat, valtaosan myös voitokkaasti. Viini on myös alusta loppuun puhdasta käsityötä, minkä lisäksi hinta ymmärrettävästi heijastelee viinin äärimmäisen pientä tuotantomäärää ja olematonta saatavuutta. En ole silti varma, onko tämä viini merkittävästi parempi kuin uskomattoman hurmaava Recaredon Reserva Particular, mutta jos kiinnostaa tietää, mitä Cava voi parhaimmillaan olla, kannattaa joskus satsata Turó d'en Motaan.
Lyhyesti: Uskomattoman monisyinen, rakenteikas, vaikuttava ja ennen kaikkea ainutlaatuinen, peräti 130 kuukautta sakkakypsytetty huippu-Cava.
Arvio: Täydellinen – tällä (ja toisella huippu-Cavalla, Reserva Particularilla) Recaredo osoittaa pystyvänsä tekemään ei pelkästään maailman parhaita Cavoja, vaan peräti kuohuviinejä, jotka haastavat vastaavanhintaiset ja kalliimmatkin shamppanjat. Olisi äärimmäisen mielenkiintoista tietää, miten Turó d'en Mota kykenee jatkamaan kehittymistään kellarissa.
Hinnan (102,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Oi, Recaredo! Mentiin käymään ihan ex tempore ilman etukäteisvarausta. Päästiin kellarikierrokselle, mutta Turó jäi maistamatta. Nyt tämän luettuani harmittaa vietävästi.
VastaaPoistaPulloja tuotetaan sen verran vähän, että tuskin ihan kenelle tahansa satunnaispiipahtajalle ei pulloja korkkailla. :D Meitäkin oli kuitenkin 14 hengen ryhmä paikalla!
PoistaToivottavasti sentään pääsitte maistamaan Reserva Particularia, joka ei kyllä hirveästi tästä jälkeen jää. :) Tosin Recaredon taso on mieletön, kautta koko tuotelinjaston!